lauantai 5. maaliskuuta 2011

"Luonnollisempia karkkeja" eli vain osittain sponssattu karkkimainos

Pandan Natural

Se oli varmaankin viime kesänä, kun spottasin Malacon Truly - sarjan karkit kaupassa ja ostin niitä. Pidin etenkin niistä pienessä pussukassa olevista hedelmäkarkeista, mutten löytänyt nyt juuri niiden kuvaa nettisivulta. Mutta myös se Sunny- pussi on oikein hyvä samoin kuin se party animals. Malaco truly on minusta ollut todella hyvä veto Leafilta, sillä jos alkaa muistelemaan taaksepäin niitä vanhoja Malaco - pusseja niin ero on huima. Ne vanhat malacot olivat niitä semosia sokerisen makeita, esanssisia, pinnaltaan jotenkin "rasvaisen oloisia", kelmeitä ja hieman likaisenvärisiä hampaisiin tarttuvia "mättökarkkeja" joita tuli ostettua silloin, kun parempia ei ollut tarjolla. Vaikka mallit osassa karkeista ovat nytkin samoja, vanhat vaatteet ovat saaneet ihan uuden, paremman sisällön, jolla ei ole enää mitään tekemistä noiden vanhojen Malacojen kanssa. Facelift on ollut todella onnistunut.

Truly - karkitMalacon uusi Truly - sarja on minusta yksi onnistuneimpia suunnanmuutoksia hedelmäkarkkiosastolla.

Vaikka ostan karkkeja tosi harvoin, niin näitä malacon Truly -pussukoita on tullut ostettua jo useampia ja nämäkin ovat ihan itse hankittuja, eivät sponssattuja. Tykkään.

Ja sitten siihen kimmokkeeseen tämän jutun kirjoitukseen. Eli kun Panda lähestyi meitä tuossa taannoin tuotenäytteellään Natural lakuista päätin, että laitan Pandalta saadut luonnollisemmat vastakkain näiden Malacon Trulyjen kanssa ja maistatan niitä vähän rinnakkain. Niinpä pyysin V:tä tuomaan kaupasta pari truly - pussukkaa, jotta saadaan testi aikaan.

Pandan luonnonlakujaPandan lähettämät uutuuslakut olivat niin tuoreita, että värikään ei ollut ehtinyt mustua.

Mitään suurta tieteellistä eksperimenttiä ei järjestetty, mutta lapset tykkäsivät ylläri ylläri kaikista maistetuista karkeista eniten noista Pandan uusista mansikkalakuista. Aikuiset eivät olleet niihin hurjan ihastuneita:) Aikuisiin tuntui vetoavan selkeästi parhaiten se yrttinen uutuuslaku ja hedelmäkarkkeja pidettiin ihan hyvinä, joskin ne jäivät kyllä kokonaisuutena näiden uutuuslakujen varjoon. Myönnän, että ehkä osittain myös lakujen väriä selittävän puheenikin ansiosta. Kaikki tietysti ihmettelivät lakujen tuoreudesta johtuvaa ruskeaa sävyä ja sitä, kuinka pehmeän makuista todella tuore laku oli.

Yrttisestä lakusta tykättiin, koska siinä oli raikkautta, vähän kuin minttuisessa sukulakussa tai ehkä läkerol - pastilleissa. Tavallinen laku ei aiheuttanut suuria tunteita; "ihan okei..."

Itse asiassa minun täytyy tunnustaa, että kun meikäläinenkin on niin tottunut vähän vanhempiin ja hieman sitkistyneisiinkin lakuihin, nuo uutuuslakut voivat tuntua odotettua miedomman makuisilta. Tätä seuraavaa ei varmaan kannattaisi tunnustaakaan, mutta menköön nyt, niin ymmärrätte paremmin tätä kommentointiani. Minä olen jo pilattu kuivalla, vahvemman (lue: parkkiintuneen) makuisella lakulla kauan sitten. Lapsena saimme nimittäin aina karkkipäivänä ottaa varsinaisen karkkipussin "lisäkarkiksi" vähän vanhempia, jo kovettuneita lakuja jos niitä sattui olemaan.

Äiti oli nimittäin siirtänyt syrjään kaupan puolelta päiväysvanhat karkit, joista lakut nyt eivät varsinaisesti menneet maultaan pahaksi, kuten esim. suklaa, mutta ne vain kuivuivat ihan kovaksi. Ne äidin piiloista löytyvät lakut olivat usein lakupiippuja, jotka myytiin irtotavarana ilman suojaavaa käärettä. Mutta välillä vanhaksi saattoi jäädä myös lakupusseja tai patukoita. Erityisesti muistan yhdet Halvan lakritsimatot, joita oli kerran jäänyt käsiin aikamoinen kasa. Koska ne olivat lopulta jo ihan kivikovia, eikä niistä saanut enää palaa hampaitaan rikkomatta, me neuvokkaat ja makeanhimoiset lapsukaiset löimme niitä rikki paperiin käärittynä ihan brutaalisti isän vasaralla.

Sitten niitä lohjenneita lakupaloja imeskeltiin kuin kurkkupastilleita, kunnes laku sitten pehmeni vähitellen. Ja se oli sitten muka niiiin taivaallisen hyvää:) Eli: suoraan sanoen en usko, että mitään on tehtävissä, minut on pilattu sitkeillä, kivikovilla ja konsentroituneilla lapsuus-kultaa-muistot lakuilla. Tästä todistaa sekin, että kun loput karkit vieraiden lähdettyä sitten jäivät pydälle kulhoon niin muutaman päivän päästä nappasin siitä lakupalan suuhuni. Ja kyllä, minusta ne lakut olivat jälleen parempia vähän kuivana - nehän olivat melkein kuin ne lakupiiput lapsena ;)

Truly -karkkejaMalacon trulyt ovat ihan oikeasti paljon parempia kuin ne vanhemmat Malacot.

Mutta jos nyt palataan asialliselle linjalle hetkeksi niin minusta näissä "luonnollisemmissa" karkeissa on kyllä erilaisuudestaan huolimatta jotain samaa. Vaikka lakua ja muita karkkeja nyt on ehkä tyylin puolesta hankalaa verrata toisiinsa, niin kuitenkin molemmissa aromit ovat jotenkin pehmeämpiä ja lempeämpiä. Etenkin hedelmäkarkeissa (ja hedelmälakuissa) se on minusta hyvä asia, koska esanssisuus ei lyö enää kitkeränä ja sokerisena läpi. Karkit vaan maistuvat paremmalle. Mutta lakujen kohdalla aromin pehmeys tekee mausta vähän vaatimattoman... Jos ennakkoajatus lakusta on sellainen tiiviin makuinen ja vähän sitkas niin no, nuo uudet lakut ovat lähinnä herkän ja lempeän makuisia ja todella suussasulavan pehmeitä. Vaikka lisäaineettomuus on minusta ihan mielettömän hyvä asia, niin tähän ei kai voi oikein sanoa muuta, kuin että nämä tuoreet ihanuudet olivat siis helmiä sioille? :)

Ja vaikka sokerista nyt ei saa terveellistä tekemälläkään, kyllä minusta on mukavaa, että siihen silloin tälllöin tarvittavaan "pakolliseen sokerifiksiin" ei ole ängetty niin paljon E-aineita. Mutta tästäkin huolimatta vaikka hedelmäkarkkihimossa tuleekin tartuttua Trulyyn, niin lakuhimon iskiessä se on ehkä kuitenkin se lakumix - pussukka joka sieltä hyllystä meikäläisen mukaan lähtee. Vaikka siinä onkin enemmän väriaineita, niin maku voittaa. Se vaan on hyvä pussi. Ei voi mitään.

5 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Minä tykkään ihan älyttömästi Pandan yrttilakusta, se on tosi raikas. Meidän lähikaupasta sitä ei (ehkä onneksi...) saa, voi olla että saatan haksahtaa pyytämään kauppiasta tilaamaan makeanhimoiselle.
Trulyn pusseista en ole tainnut maistaa muita kuin kirpeää hedelmää, joita ei valitettavasti saa kun jättipussissa. Olen vilkuillut muitakin makuja mutta ensirakkaus on kuitenkin ensirakkaus :D

Tiina kirjoitti...

Ja kuvassa vilkkuvasta Must-salmiakkisarjasta on tullut musta suosikki. Tosi hyvä maku ja sopivan kokoinen pussi, ei tule vahingossa ahdettua puolta kiloa sokeria yhdellä istumalla...

Nelle kirjoitti...

tiina: ne mustat "pommit" ei koskaan päätyneet maistettavaksi suuremmalla joukolla :D Mistähän mahtaa johtua... hmm... ;)

Meilläkin siis se yrttilaku voitti testin ja minustakin se oli hyvää. Ei kyl varmaan kaikkien makuun ja lapset tosiaan tykkäsivät enemmän niistä punaisista...

Pussin koossa olen ihan samaa mieltä, nuo pienemmät pussit on kivoja. Meillä tahtoo aina jäädä isoista pusseista semmosia jämiä kovettumaan ja heittelen niitä sit roskiin. :/

aleksi kirjoitti...

ittekin pidän vähän vanhemmasta ja sitkeästä lakusta.. ja varsinkin noi pandan lakut on niin mössösiä muutenkin että tuoreena ne voi olla tosi olemattomia.

lakut taitaa noin perusasteellakkin olla aika "luonnollisia", kai ne on sokeria ja jauhoja pohjimmiltaan

Nelle kirjoitti...

Aleksi: niinhän se on. Lakussa ei niin paljon ole lisäaineita kumminkaan. Kai se on tämä vanhuus kun alkaa arvostaa selkeitä perusmakuja enemmän ja enemmän:)