Kaupunkiinpaluu mökiltä oli väistämättä edessä sunnuntaina, vaikka vielä juuri ennen pulahdimme 23 asteiseen meriveteen ja sanoin V:lle, että ei kyllä yhtään innostaisi lähteä vielä.
Tämä kesä on ollut lämpimien säiden osalta ihan loistava kaikille yrteille, chileille ja tomaateille. Olettaen tietysti, että ne saavat vettä ja valoa - krhm, molempia sopivassa suhteessa. Vähän minua riipaisi jättää mökillä iloisesti kasvava habanero automaattikastelun armoille, kun pari viikkoa aiemmin kotona käydessämme jouduin toteamaan, että kotiin automaattikastelulle jätetty pink habanero oli hukkunut. Tai ainakin melkein, ehkä.
Vai mitäs sanotte? Kaikki lehdet ovat kuolleet joo, mutta sinnikkäästi jokin pieni verso yrittää vielä olla elossa. Vaikea sanoa jaksaako se selviytyä, mutta toivon kovasti niin. Jos nyt jotain opittavaa tästäkin episodista on, niin älkää jättäkö chilejä altakasteluruukkuun jos käytätte automaattikastelua. Vähemmän toimivaa...
Saviruukussa kasvanut lemon drop on selvinnyt ilman hellää huomaani ihan hyvin. Se on tehnyt oikein ilahduttavasti satoa ja olen jo chiliä vähän käytellytkin. Oikeasti, lemondrop on kyllä aji cristalin ohella löytämistäni chileistä tähän asti parhaiten suuhuni sopiva käyttöchili. Molemmat noista ovat aromaattisia, sopivan vahvoja ja todella monikäyttöisiä.
Ja ylipäätään olen ollut ihan älyttömän hämmästynyt miten salviat rehottavat, timjami kasvaa kuin rikkaruoho, kirsikkatomaatti ei pysy lestissään ja rosmariinikin, joka yleensä on niin hankala kasvatettava on täällä kotona innostunut tekemään valtavat määrät puumaista vartta. Vaikka olen napsinut sitä ahkerasti mukaan mökille loman alussa, tarkistusvisiitillä ja nyt loman jälkeen, sitä vaan riittää.
Ja viime vuonna istuttamani salkoruusu - se on ainakin yli kolmemetrinen ja kasvaa talon katon reunan yli... Mökillä taas petuniat ovat ihan villinä. Kun noita kasveja katselee, melkein sitä kaikesta kuumuudesta huolimatta toivoo, että aina olisi tällaisia kesiä... ;)
Mutta lomanjälkeisiä yllätyksiä ovat tarjonneet muutkin kuin rehottavat yrtit ja nuutuneet chilit.
Viime keväänä kun sekä minä että V olimme Ihan Liian Kiireisiä, sain toteutettua pitkäaikaisen unelmani sännöllisestä ulkopuolisesta siivousavusta. Homma on mennyt ihan hyvin tähän asti, mutta lomalle lähtiessä tuumasin, että turhaan se siivooja tyhjää kotia puunaa. Niinpä laitoin firmalle mailia ja pyysin, että he lomamme aikana tekisivät muutaman hieman erilaisen projektin perussiivouksen sijaan, mm. pesisivät jääkaapin ja uunin.
Kesäloma-ajelulla... Kun sitten kävimme kotona lomallamme, jääkaappi oli siivottu. Mutta samalla kun jääkaappi oli pesty, sieltä oli kysymättä heitetty pois kaikki Chiantista roudatut punapippurihillot, Jamaicalta V:n tuomat pickapeppa saucet, Meksikolaiset cholula - kastikkeet ja Riitta-rouvan (a.k.a Rva R), New Orleansista tuomat maustekastikkeet, noin niinkuin muun muassa. Enkä oikeastaan muista, missä vaiheessa mieleeni juolahti vilkaista myös pakastinta. Koska siitä ei ollut sovittu mitään olin melko hämmentynyt kun se oli Aivan Tyhjä. Mimmu, joka oli todistamassa tuhoa ei saanut sanaa suustaan.Hän henkäisi syvään ja peitti suunsa kädellään. Ja ne silmät! Minua lähinnä huvitti kun pääsin yli ahdistuksesta: Miten kukaan voi tehdä näin?
Kun lähdimme lomalle, pakastin oli niin täynnä, ettei sinne mahtunut enää edes jääpaloja.
Nyt siellä oli 2 vajaata pulloa minttuviinaa ja peurapaisti. Se, miksi äidiltäni saatu peurapaisti oli saanut armon tuhon edessä on minulle edelleen mysteeri. Mutta poissa olivat haukipihvit, kaikki itse keitellyt liemet, kilon pussi kampasimpukoita, puoli kiloa jättikatkarapuja, pari ankan rintaa, kaikki marjat ja sienet sekä yrtit ja erikoiset chilit jotka mimmu toi minulle pakasteena sanomalehtiin käärittynä ja kylmälaukussa Tampereelta... Mitä nyt voitte kuvitella pakastimessani olevan. Kaikki paitsi minttuviina ja peurapaisti oli hävitetty. Kyllä, myös jääpalat, pakastusrasiat ja -pullot olivat poissa.
Otin kuvan näyttääkseni teille, miltä pakastimeni ei koskaan näytä ;) Behold.
Kylmäkallet laitoin pakkaseen kun tulimme kotiin, pakastin oli oikeasti ihan tyhjä.No, nyt olen sitten keskustellut tämän nimeltämainitsemattoman firman kanssa ja heidän luvattuaan korvata pakkasen sisällön yrittänyt keksiä arvoa hävitetyille tuotteille. Se ei vain ole kovin yksinkertaista: ensinnäkin on hirveän vaikea laskea arvoa itse tehdyille liemille, säilykkeille ja ruuille. Toisekseen, kuka muistaa pilkulleen mitä siellä tupaten täydessä pakkasessa oli? No, onneksi tämän vuoden chilit ja yritit olivat vielä penkissä turvassa. Hyvä puoli tietysti on, että nythän niille on sitten tilaa... ;) Vitsailin V:lle, että uskallanko pyytää enää pesua vaikka lattialle; mitä jos kaikki huonekalut häviävät samalla? ;)
ohraa ja grillivihanneksia sekä grillattua ananasta... Mutta ettei menisi ihan päivittelyksi ja ihmettelyksi laitetaan tähän resepti, jota Pastanjauhannan Rosmariini kovasti kyseli minulta. Teen lopulta aika usein ohraa lisäkkeeksi, mutta blogattua sitä on tullut ihan tavattoman harvoin.
Rosmis ja Pippurimylly tykästyivät kokkaamaani hedelmäiseen ohraan, jonka pyöräytin lomalla vähän fiilispohjalta. Kun nyt tänään illalla teimme hyvin tämän tyyppistä sinappikanaa grillistä, päätin tehdä lisäkkeeksi ohraa, että voisin mitata jotain määriäkin. Vaikeki se nyt niin tarkka ole, tähän voi laittaa mitä on ja haluaa. Ohra on niin aromaattista, että siitä saa helposti hyvää.
Minulla on tapana usein kierrättää edelliseltä päivältä jääneet grillikasvikset ohran mausteeksi ja Pastanjauhajien saamassa versiossa oli tuolloin grillattua kesäkurpitsaa, paprikaa ja ananasta. Kun jääkaappini on nyt loman jälkeen niin puhdas ja puleerattu kuin on, käytin hedelmäisenä lisänä ostamiani aprikooseja. Kieltämättä grillistä tullut maku sopii ohran kanssa hyvin, joten jos haluatte hyvää ohralisäkettä grillatkaa pikkuisen liikaa kasviksia ja hedelmiä ja kierrättäkää ne. :)
Äitini ja sisareni rakkaudella kasvattamia ihanuuksia...Toinen asia mistä oli puhetta tämän lisäkkeen osalta oli chilin määrä. Jos chiliä ei ole, käytän usein cayanne - pippuria "muutaman tomauksen verran". Nyt minulla oli miedohkoa chiliä joten pilkoin sitä. Laitoin tähän 1,5 chiliä, mutta yksikin olisi varmaan riittänyt. Mimmun lehtipersiljatkin ovat jo loppu, niin että laitoin yrtiksi kaupasta ostamaani korianteria. Korianteri taas huutaa vähän limeä... ja niin siinä sitten edettiin; tämänpäiväisiin ohriin meni myös limen mehua. Kokeilkaa, varioikaa ja etsikää itseänne miellyttävä yhdistelmä.
Hyvää oli, tänäänkin.
Nellen hedelmäinen ohralisäke (n. 5:lle)
1 litra kasvis- tai kanalientä
3 dl ohrasuurimoita, esikeitettyjä, kokonaisia
1-2 kevätsipulia
reilu 1 tl garam masalaa
1-2 valkosipulin kynttä
30-40g voita (timjamilla maustettua chilisuola hifivoita tai kuten mökillä, ihan itseään ilman mausteita)
1/2tl kanelia
100-150g hedelmää (grillattua ananasta, kypsää aprikoosia tms)
... ja jos on grillivihanneksia jämänä, pilko nekin mukaan!
n. 1 dl rusinoita, keltaisia rusinoita tai vaikka pilkottua taatelia
muutama tomaus cayenne-pippuria tai chiliä, n. 1-1,5 pientä punaista chiliä vahvuusluokka 5
3 rkl hunajaa
2-3 rkl vaaleaa balsamicoa
3-4 rkl hyvää oliiviöljyä + oliiviöljyä paistamiseen
suolaa ja pippuria maun mukaan
nippu lehtipersiljaa tai korianteria silppuna
(1/2 limen tai sitruunan mehu, ei pakollinen mutta sopii korianterin kanssa)
Vaihe 1:
Kiehuta ohrasuurimoita kasvisliemessä kunnes ne pehmenevät, n. 30 minuuttia. Kun suurin osa vedestä on imeytynyt ohraan sammuta levy, peitä kattila kannella ja jätä ohra imemään loput nesteestä itseensä (ainakin 15-20 min). Ohra vain paranee hautuessaan kannen alla. Jos valmistelet kiireistä illallista voit jättää ohran imeytymään kannen alle pidemmäksikin aikaa ja vain paistaa ohran juuri ennen tarjoilua.
Vaihe 2:
Hienonna sipulin mukula ja kuullosta sitä hieman öljyssä ja voissa. Lisää garam masala ja chili tai cayanne, kaneli sekä silputtu valkosipuli. Sekoita kunnes mausteet alkavat tuoksua.
Kaada sekaan ohrat ja paista niitä käännellen voi-öljy-mausteseoksessa. Pilko mukaan mahdolliset grillivihannekset, hedelmät ja kaada mukaan rusinat. Sekoita, niin että mausteet ja lisäkkeet kunnolla leviävät ohran sekaan. Maista ja lisää tarvittaessa garam masalaa tai kanelia. Lisää sitten mieto vaalea etikka tai vaalea balsamico sekä öljy. Lisää hunaja. Sekoita ja tarkista maku. Mausta suolalla ja pippurilla.
Juuri ennen tarjoilua sammuta levy ja siirrä pannu pois tulelta. Sekoita mukaan silputtu kevätsipulin varsi, tuoreet yrtit ja halutessa limen tai sitruunan mehu.
Tarjoa hedelmäinen paistettu ohralisäke esimerkiksi sinappikanan tai vaikka hunajamunakoisojen kanssa.
14 kommenttia:
Voi ei! Voin vain kuvitella miltä tuo tuntui! Varsinkin kun seassa oli kaikkea eksoottista ja varmasti vaalittuja herkkuja. Minulla jäi myös tässä n. kuukausi sitten vahingossa pakastimen ovi raolleen, niin, että kaikki oli ihan puoliksi sulanut, joten jouduin sitten heittämään kaiken pois.. Kyllä ketutti oma huolimattomuus!
Aaaaaaagh! Sydän itkee tätä hävitystä!
Kermaperse: voi että, tommoset kyllä harmittaa.
anna: niinpä.
Mutta kaikista eniten mua hämmensi, miten kukaan ajattelee, että esim. marjoja muita laitetaan pakastimesta roskiin. Niistähän keitetään mehua tai hilloa, tietenkin! :)
Ja muutenkin jos tekisin tuollaista työtä en uskaltaisi heittää toisen tavaroita roskiin. jättäisin lapun vaikka että järjestin mielestäni vanhat kamat tiettyyn kohtaan, että siitä voi halutessaan hävittää. Jääkaapissa ei onneksi ollut ihan hirveästi juttuja kun olin vienyt suurimman osan lomalle mukanani. Pakastin oli toinen juttu.
Mutta näin ihmiset ovat erilaisia - varmaan sekin siivooja ajatteli tekevänsä suuren palveluksen.
Siis AIVAN JÄRKYTTÄVÄ juttu tuo jääkkärin ja pakkasen "siivous"! (Voisit kyllä melkein mainita firman nimen, että osais varoa... Se se vielä puuttuisi, että olisi sama firma, mitä itsekin käytän...).
Tulee mieleen, että siinä on "siivooja" ymmärtänyt hyvän ruoan päälle, ja "siivonnut" sapuskat omaan kaappiinsa, mikä muuttaakin koko jutun ihan toiseksi >:
Joka tapauksessa hyvää syksyn jatkoa sinulle, ikävästä takaiskusta huolimatta!
Huhhuh, olipa aika yllätys varmasti tuollainen! En kyllä kans ymmärrä millä logiikalla se siivoaja on heittänyt noin paljon kaikkea pois. Käsittämätöntä.
Tämä kauhutarina pyörii varmasti painajaisissa ensi yönä! Saisikohan pakastimeen munalukon?
Inez: en nyt vielä tässä vaiheessa lähde nimeämään firmaa, koska he haluavat korjata tilanteen ja vaihtaa myös siivoojan. Lisäksi en ole ihan varma, oliko se yrityksen vai yksittäisen siivoojan syy. Varmasti yrityksen sisällä siivooja joutui kantamaan vasuun, mutta periaatteessa osa vastuusta aina on yritykselläkin; pyysin nimittäin jääkaapin pesua sähköpostilla toimistolta, kuten minua oli erikoisempien toiveiden kanssa neuvottu tekemään. Siivooja oli toimiston mukaan yrittänyt tavoitella minua puhelimella, mutta kun ei ollut saanut kiinni - oli jatkanut siivousta lopputuloksin jotka tiedämme.
Mutta jos jotain vastaavaa vielä sattuu, sitten täytyy harkita palvelusopimusta uudelleen; selvästi siivooja oli kokematon, mutta myös toimintaohjeet firman puolelta olivat kieltämättä huonosti mietityt, että näin ylipäätään pääsi käymään.
Siitä, mihin ruuat päätyivät minulla ei ole tietoa. Siivooja oli käynyt tiistaina, aamulla ja me tulimme käymään kaupungissa tiistaina, illalla. Kävimme tietysti katsomassa taloyhtiön roskiksen, mutta se oli ilmeisesti tyhjennetty juurikin tiistaina. Siellä ei ollut kuin yksi roskapussi jossa pakasteet eivät olleet.
Noh, koska ruuat eivät enää minulla olleet, melkein toivoin, että siivooja olisi edes käyttänyt ne hyväkseen - etteivät olisi menneet aivan suotta hukkaan.
Virpi: noh, ainakin tuli selväksi mitä siivooja itse arvosti niin paljon, ettei malttanut niitä heittää pois ;)
Maisa: toivottavasti uni tuli kuitenkin silmään ja sait pehoiset retket höyhensaarilla. Jos tästä nyt on jotain opittavaa niin jääkaapin, kaappien ja muiden itselle jotain arvokasta sisältävien säilytystilojen pesun yhteydessä kannattaa nimenomaisesti mainita, ettei mitään tavaroita saa heittää pois. Minä opin tämän nyt kerrasta.
Tuo jääkaapin tyhjennyshän on varastamista. Ei siivoamista, ihan sama millaiset ohjeet ovat. Varsinkin kun osa luettelemistasi pakasteista on aika arvokkaitakin ainakin omalla mittapuullani eikä millään siivojalla tosiaan olisi sellaisia varaa kaupastakaan ostaa. Tuon viinapullon ja paistin kanssa voi olla ettei viinaa tarvitse ja pasti on hankala roudata.
Kylläpä taas pistää vihaseksi.
Piti tulla taas fiilistelemään näillä kesäisillä kuvilla ja tunnelmilla, kun arki koitti niin yllättäen. Iltaisinkin on ollut tällä viikolla ihan kamalan kylmä (mikä on toisaalta ihan hyvä: eilen sain äkkiarvaamatta tiellä kimppuuni joukon kiukkuisia ampiaisia, mutta pitkien hihojen ja farkkujen ansiosta selvisin ainoastaan kahdella pistolla).
Mutta vaikea kuvitella, että vielä viikko sitten tarkeni kylpeä merivedessä! Pitänee viikonloppuna loihtia lämpöä vaikka nellemäisistä marokkolaisista mausteyhdistelmistä. :)
Kylläpä loksahti suu auki kun luin kertomuksesi. Ja ekana tuli mieleen, että siivooja olisi ryövännyt teidät. Jopas on outoa!
Krista: Oikeastaan olin itsekin yllättynyt miten olin enemmänkin pettynyt ja tunsin itseni avuttomaksi sen tyhjän pakastimen edessä. Tuli vähän selalinen olo, että on se hyvä kun äiti ja mummu ova minulle lapsena JOTAIN opettaneet. Tietysti arvokkaiden ruokatarvikkeiden menetys harmitti, mutta onhan kodissa aina nyt tietysti jotain muutakin varastettavaa jos niikseen asiaa lähtee pohtimaan (muissa ruokatarvikkeissa, koruissa ja kodinkoneissa jne...). Miksi mitään muuta ei sitten ole viety?
Rosmariini: mullakin arki alkoi ryminällä. Eilen olin yksin kotona ja ehdin vähän minäkin rauhoittua hienon mutta aktiivisen loman ja ekan työviikon jälkeen. Lopulta kaikki kiire ja muu sitten asettui oikein päin ja eilen illalla sain katsella rauhassa dekkareita. Nukkumaan hiivin sikamaisesti jo puoli kymmenen aikaan ;)
Mulla on tosiaan näiden pimentyvien iltojen myötä ollut kasvavassa määrin joki ihme himo lämpimäntuoksuisiin, pehmeisiin mausteisiin. Niitä on niin mahtavaa kokatakin kun tuoksu täyttää koko keittiön ja asunnon. :)
Ihanaa, aromaattista kokkailua sinne!
Anonyymi: kuten tuossa jo aiemmin sanoin, se on tietysti mahdollista. Mutta toisaalta mitään muuta ei ollut hävinnyt. Ja kyllä jokaisell nyt on jotain pientä mikä olisi helppoa sujauttaa taskuunkin jos sellainen luonne on; korvakoruja, muistikortteja kamerasta, kolikkoja ja kaikkea pientä mitä pöydillä lojuu ja joka olisi helppoa hukata itsekin...
Oikeasti luulen, että se oli kokemattoman nuoren naisen teko ja työnantajan olisi pitänyt paremmin ohjeistaa tilanne, jossa omistajaa ei saada kiinni.
Noh, tämä uusi siivooja ei ollut nyt sitten vienyt edes roskiksia ulos; luulen että minun täytyy antaa nyt siihenkin erikseen "lupa"
Kiitos hyvästä ohrareseptistä! Se oli niin kiva, että linkkasin sen juttuuni, josta löytyy lisää reseptejä ja tietoa eri ohravaihtoehdoista:
http://www.uusimusta.fi/etusivu/2010/9/10/ohra-korvaa-riisin-ja-kuskusin.html
Ja jos aihe kiinnostaa enemmänkin - tän blogin kirjoittajaa tai ketä tahansa - meillä on alkamassa riisin lähivaihtoehtojen testaus, johon haemme innokkaita testaajia:
http://uusimusta.squarespace.com/testit/2010/9/13/testiryhma-7-riisin-lahivaihtoehdot.html
Tervetuloa siis testaamaan ja ainakin lukemaan testituloksia myöhemmin syksyllä!
Terhi: kiva että tykkäsit, ohra on minusta sinällään oikeastaan parempaa kuin riisi.
Kyllähän me saattaisimme testiin lähteä jos huolitaan - ohrahelmiä esimerkiksi ajattelin kokeilla tässä syksyn pimeinä vielä ihan muutenkin kun näin jensenin keittiössä niitä vähän tätä ohjetta mukaellen laitetun. Joka tapauksessa kiva kuulla, että onnistuit!
Lähetä kommentti