Me siis pakkasimme kimpsut ja kampsut, istutimme perheen autoon ja lähdimme vapuksi mökille. Tuntui aivan ihanalta jättää kaikki arjen kaaos ja keskeneräiset projektit taakse ja lähteä matkaan tietäen, että mökin kevätkuntoon laittaminen on ainakin ihan erilainen projekti.
Matkalla mökille meillä tuli asiaa Saukkolan suuntaan ja samalla päätimme piipahtaa matkan varrella olevaan Saukkolan pieneen maalaispuotiin. Se oli pieni, idyllinen kauppa. Juuri sellainen, missä kauppias ylpeänä esittelee myyntiin ottamiaan tuotteita tutuille asiakkaille. Huonoa ei voi myydä, koska sillä olisi välittömiä vaikutuksia sihen, miten asiakkaat tulevat uudelleen ostoksille. Kahvion puolella kuului iloista juttelua - kylä selvästi virittyi vappuun.
Me nuuskimme ja kolusimme koko kaupan läpi ihan huolella. Mukaamme jäi ainakin itse tehtyjä karjalanpiirakkoja, metsäsieni-possumakkaraa, luomukaurahiutaleita, unikonsiemeniä, ruisleipää ja paikallisia luomukananmunia. Kaurahiutaleita ei ole vielä kokeiltu, mutta jännitän kovin, josko ne olisivat sellaisia isoja, litistettyjä, millaisia isä joskus toi jostain suuren säkillisen.
Kananmunat, joita valisin mukaani kennollisen saivat minut muistelemaan sitä kun olin lapsi. Silloin useimmilla kylän maalaistaloilla oli muutamia kanoja. Niille oli rakennettu "pieni" kanala, ulkoiluaitauksineen. Pieni on lainausmerkeissä siksi, että dokumenttiohjelmissa vilkkuneita nykykanaloita katsoessa tämä navetan päätyyn tehty kanala tuntuu lähinnä palatsilta asukasmäärään suhteutettuna.
Meidät lapset passitettiin joskus keräämään muniakin kanalasta. Munat piti poimia ihan varovasti ja kanoja häiritsemättä. Välillä vaan seisoimme koppa kädessä ja odotimme, että sopiva hetki tulee. Minä katselin ja kuuntelin kun maatalon tyttö selitti minulle mitä kaikkia rotuja kanoja heillä on. Ja siellä ne nokkivat siemeniä sulassa sovussa - välillä tietysti joku hätisti toista ja alakynteen joutunut kanarouva kipitti pakoon hieman sukkelammin, höyheniään pörhistellen. Ja tyytymättömänä kotkottaen...
Munat saattoivat olla hyvinkin eri kokoisia. Oli isoja ja pieniä, valkoisia ja ruskeita. Ja muistan, miten joskus kauan kauan sitten meilläkin oli kaupassa puisia munalaatikkoja, josta myytiin oman kylän kananmunia. Isä kävi niitä hakemassa "peku"- pakulla eri taloista ja myyntiin valittiin vain virheettömimmät ja tasakokoisimmat. Lapsena osasin aina bongata munalaatikosta ne kananmunat, joissa on kaksi keltuaista. Ne olivat valtavan kokoisia ja jotenkin se oli joka kerta yhtä jännää, kun kuoren alta paljastui pannuun tai kulhoon kaksi keltuaista. Äiti saattoi laittaa niitä muutamia syrjään ihan vaan minua varten.
V luki autossa ääneen Kultamunan mainosta kun minä ajelin Turuntietä eteenpäin: "Vastuullinen kuluttaja ostaa kotimaisia kultamunan munia". Me nyt sitten ostimme jonkun Saukkolalaisen luomutuottajan munia. Enkä ollut yhtään pahoillani.
Karjalanpiirakat olivat muuten ihan jumalaisia. Kiitos vaan.
2 kommenttia:
Tämä oli tosi nätti kirjoitus. On jäänyt mieleen, ja siksi palasin kommentoimaan :)
Kiva kun palasit:)
Lähetä kommentti