Keväistä juhlintaa saaristomaisemissa eli lämmin porkkana-serranosalaatti

Viikko on alkanut niin kiireellä, että ehdin vasta nyt istua koneen ääreen. Tai en oikeasti edes ehtisi, mutta... ;) Me olimme siis sopineet pienen joukon kanssa tuossa voden vaihteen jälkeen, että kokoonnumme helatorstaiviikonlopun tienoolla yhteen nauttimaan meri-ilmasta ja tietysti hyvästä ruuasta. Alunperin kun sovin tätä tapaamista tiesin kyllä, että etsisimme hääpäivän jostain tulevalta keväältä, mutta en vielä tiennyt, että se tulisi lopulta osumaan niin lähelle tätä viikonloppua. Olin kutsunut mukaan 10 hengen seurueen, joka lopulta erilaisten sattumusten seurauksena ilmiintyi satamaan 6 hengen kokoisena ryhmänä.



Helatorstain jälkeisen aaristomenun suunnitteluun toi haastetta raaka-aineiden säilyvyys. Koska me halusimme paeta saaristoon jo keskiviikkona, minun oli pakko tehdä pääosa ostoksista jo valmiiksi tiistaina töiden jälkeen, kun keskiviikollekaan en (yllätys yllätys) halunnut jättää juuri mitään. Helposti pilaantuvia ruokatarvikkeita ei oikein voi ostaa niin aikaisin valmiiksi. Ajattelin, että jos meitä on iso joukko, voimme ehkä yrittää tehdä lauantaina joko nuotioruokaa tai soittaa paikalliselle kalastajalle saaliin toivossa. Saaristossa on aina mukana säävaraus ja tavallaan osa viehätyksestä tulee siitä, ettei mitään voi miettiä loppuun asti valmiiksi.




Ja niin kai se on ylipäätäänkin. Välillä elämä heittelee meitä ihmisiä kuin noppia pelissä; aina sattuu ja tapahtuu. Tiistaina kaupasta tultuani kuulin kovin raskaita uutisia, joiden seurauksena yksi pariskunta antoi tulosvaroituksen saapumiselleen. Lopulta asiat menivät niin, etteivät he valitettavasti päässeet mukaan. Yritetään sitten näistä kokoontumisajoista pois jääneiden kanssa myöhemmin uudelleen, kun vettä on vantaanjoessa valunut riittävästi.

Ja tietysti oman haasteensa ruokien keksimiseen aiheutti myös se pieni jännittynyt hyörinä, jota tälläiseen pienimuotoiseenkin avioitumishankkeeseen liittyy. Jännitimme bestmaninkin paikalle pääsemista ihan viime tippaan. Kun ei kerro kenellekään avioitumisaikeistaan, on aina olemassa sekin riski, että päällekkäisyyksiä tulee. Ja vasta taksissa, matkalla kampaajalle tunsin lopulta helpotusta, että kaikki oli järjestyksessä ja menossa lopulta lähes niinkuin pitikin.




Miettikää millaisen stressin olisin vetäissyt häiden järjestämisestä, kun tämäkin sai minut heräämään keskiviikkona aamuviideltä. Kun ei enää vaan nukuttanut niin istutin kukkia ulkoruukkuihin, chilit altakasteluun ja pakkasin mökkikamoja valmiiksi. A:kin tulisi mukaan ensin, mutta siirtyisi siitä sitten mummille joten pakattavaa oli. Jotenkin minulla oli lisäksi sellainen tutina, että minä ja muuten niin puuhakas siskoni saattaisimme olla maistraatista palatessamme hieman liikuttuneessa mielentilassa. Tällä saattaisi olla tekemistä pakkaustehokkuuden kanssa. ;)

Mietin menua etukäteen moneen otteeseen. Mutta lopulliseen kauppalistaan päädyin oikeasti vasta tiistaiaamuna, kun oli pakko. Ajattelin luottaa muutamaan sovellettavissa olevaan ja varmaan klassikkoon, ja ideaan joita on helppoa skaalata väkimäärän mukaan. Loput sitten valitsin fiilispohjalta - keväisinä suosikkimakuina mielessäni pyörivät pähkinäiset, yrttiset ja hedelmäiset ruuat. Näitä tulette varmaan näkemään tässä tällä viikolla. Kuvia voitte ihmetellä etukäteen jo tuolla Sipulilandiassa. Sen verran kuitenkin todettakoon, että monet resepteistä eivät sisällä pilkuntarkkoja määriä, koska en vaan ehtinyt kirjaamaan kaikkea pedantisti ylös. Esimerkiksi alkupalojen ja kakun kanssa vispasin vaan litran kermaa ja annostelin sitä kauhalla "sopivasti" kaikenlaisiin tahnoihin ja seoksiin. Olennaista on maistaa ja simämäärin katsella josko tahna olisi jo sopivaa. Saatte silti arvioni summittaisista määristä, näin jälkikäteen.

Ja joska Merituuli pyysi, aloitetaan nyt sitten vaikka perjantain lounassalaatista. Minulla oli ajatuksena, että kun porukka perjantaina sitten rantautuu joskus puolen päivän aikaan tai sen jälkeen iltapäivällä, teen tervetuliaismaljojen kanssa jotain pientä syötävää, koska kaikkien on varmasti nälkä. Koska ajankohta ei ollut itsellenikään ihan selvillä tuumasin, että teen kevyehkön lounaan ja kun porukka on saatu kotoutumaan, voimme siirtyä lounaasta joustavasti illallisen valmisteluun. ;)




Lounas koostui siis alkupalaksi tarjoamistani coktailpaloista, lämpimästä porkkana-chevre ja serranosalaatista sekä jälkiruuaksi tehdystä pikkumakeasta. Idean lämpimään porkkanasalaattiin sain Nigel Slaterin kirjasta kitchen diaries. Selaan sitä kirjaa aina, kun pääni on ihan tyhjä ja minun pitäisi keksiä jotain sesonkiin sopivaa. Nigelin versio oli tehty mozzarellalla enkä kyllä lukenut koko reseptiä kovin tarkasti; mieleeni vaan alkoi piirtyä kuva lämpimistä, makeiksi paahtuneista porkkanoista, raikkaasta yrttiöljystä, aromaattisesta serranosta sekä kermaisesta, oikein pehmeästä vuohenuustosta.

Paitsi että ruoka olisi helppo tehdä, se olisi myös tosi helppoa skaalata sopivaan mittaan; porkkanat ovat halpoja, hyvin säilyviä ja monikäyttöisiä ja serrano säilyy hyvin, vaikka ruokailijoiden määrä vaihtelisikin vielä. Alunperin olin toivonut löytäväni uusia porkkanoita tähän, mutta se jäi toiseen kertaan. Maistui tämä näinkin.

Voitte hyvin käyttää tähän timjamia, rosmariinia tai lehtipersiljaa - sen mukaan mitä löydätte ryytimaastanne. Saaristossa ryytimaa ei vielä satoa juurikaan antanut, meri hidastaa kevättä siellä tässä vaiheessa. Lehtipersilja tuli siis kaupan laatikosta, timjamia jo löysin vähäsen penkin päästä...




Lämmin porkkana-serranosalaatti vuohenjuustolla (n. 6:lle)

1 reilu pussillinen eli n. 1- 1,5 kg porkkanoita kuorittuna
n. 150g vuohenjuustoa (mutta maun mukaan, voi laittaa enempikin otin pari kiekkoa sellaisesta isosta pyöreästä juustosta á n. 80-100g)
2 pakettia lidlin serranoa (umpiopakattua säilyvyyden vuoksi, olisiko niissä yhteensä joku 200g?)
iso tupsu lehtipersiljaa
2-3 valkosipulin kynttä
ripaus cayannea
oliiviöljyä (tai jotain pähkinäöljyä jos on)
n. 2 rkl sherryviinietikkaa (tai muuta vaaleaa, pehmeänmakuista etikkaa)
1-1,5 rkl hunajaa tai vaaleaa siirappia (voi jättää pois, jos saat jostain uusia ja makeita, nuoria porkkanoita)
muutama oksa timjamia
suolaa/chilisuolaa
mustaa pippuria

Kuori ja lohko porkkanat isoiksi veneiksi. Silppua puolet lehtipersiljasta ja sekoita se n. 0.5 dl oliiviöljyä. Murskaa sekaan vähän valkosipulinkynsiä, riivi timjamin lehdet ja tomauta cayannea. Laita mukaan myös loraus pehmeänmakuista vaalea etikkaa - ehkä n. 2 rkl. Se nostaa porkkanan makua esiin. Lisää myös jotain makeaa; hunajaa tai vaaleaa siirappia. ;imulla ei ollut hunajaa saaresa, joten käytin siirappia. Sekoita marinadi porkkanoihin. Tässä kohdin salaatin voi antaa seistä ja odottaa, jos tarpeen on.

Levitä sitten porkkanat uunipellille ja mausta suolalla ja pippurilla. Paista porkkanoita uunissa n. 200 asteessa, kunnes porkkanat ovat vähän kypsyneet, mutta ovat vielä napakoita. Ehkä n. 20 min. Tämä tosin riippuu uunistasi - mökillä uuni ei ole ehkä ihan niin tehokas kuin kaupungissa. Kokeile porkkanoita n. 15 min jälkeen ja maista tarvittaessa.

Kun porkkanat ovat paahtuneet kokoa salaatti: laita kulhoon vuorotellen porkkanoita, revittyjä serranosiivuja, vuohenjuustomurusia ja lehtipersiljasilppua. Lopuksi pirskota päälle vielä hyvää oliiviöljyä. Tarjoa lämpimänä hyvän leivän ja rosé - viinin kanssa.

Helppoa kuin mikä!