M-M-Munkkeja... Ja kevätpörräystä mökillä

Kevään ensimmäinen mökilläkäynti on aina tietyllä tavalla rankka ja palkitseva samaan aikaan. On ihanaa päästä taas talven jälkeen irtautumaan arjesta, mutta yleensä paikanpäällä odottaa valtava kasa vakiojuttuja jotka pitää purkaa ja laittaa kuntoon, ennenkuin mistään oikeasti pääsee sitten nautiskelemaan. :)

Meillä tälle listalle kuuluvat vesien kytkeminen ja vesijärjestelmän ilmaukset, kompostien tyhjennys ja alustaminen, kompostoivan vessan kevättyhjennys, kaikkien metsämyyriltä suojaan muovilaatikoihin pakattujen vaatteiden, liinavaatteiden ja pyyhkeiden purku takaisin kaappeihin ja tietysti koko paikan ja tomutus, siivous ja puunaus elinkelpoiseen kuntoon. Ja sitten tietysti se haravointi, joka jäi kiireessä syksyllä tekemättä, yrttipenkkien alustus ja sekalaista kitkentää sekä muuta pientä nyppimistä ja kunnostusta.




Ai niin ja sitten pitäisi vielä kokata jotain - kuulemma ;) Olin ajatellut, että tekisin vappuna jotain vähän erilaisia munkkeja, kun ihania reseptejä on pyörinyt netissä pilvin pimein. Koska löysin yhden päiväyksiltään kovasti jo umpeutuneen korinttipussin kotikaapistani, ajattelin että voisin laittaa korintteja ja karpaloita samaan purkkiin, kaataa päälle pienen lasin grappaa ja ainakin soveltaa Merituulin@silläsipuli reseptiä italialaisista munkeista. Näin tapahtui.



Minä vaan nakkasin korintit ja karpalot kotona jo tyhjään purnukkaan, vähän grappaa perään ja purkki kiinni. Sitten jossain vaiheessa vappua kun internetkin oli jo saatu toimimaan mökillä, kaivoin esiin Merituulin reseptiä. Kävi ilmi, että taikinan olisi pitänyt antaa nousta viisi tuntia. Se olisi pitänyt tehdä jo aamusta, eikä vasta nyt... Jotenkin en olllut lainkaan muistanut tätä puolta. Minä haluaisin munkkeja ihan viimeistäänkin jo parin-kolmen tunnin päästä, päiväkahville.

Niinpä pyöräytin sitten ihan perinteisen, hieman pehmeähkön pullataikinan ja sekoitin siihen kaneliaja kardemummaa, yhden sitruunan raastetun kuoren ja grapassa vuorokauden verran liotetut kuivatut hedelmät (ne olivat muuten aika hyviä sellaisenaankin, maistoin!).

Sitten jätin taikinan kohoamaan kunnolla kaksinkertaiseksi ja ajattelin paistaa munkit heti, kun takina on kaksinkertainen. Innostuin kuitenkin nyppimään yhtä juhannusruusupuskaa kohoamisen aikana siinä määrin, että taikina ehti nousta ainakin parisen tuntia.



Tuo kyseinen puska oli nimittäin päässyt metsämyyrien tuhojen kohteeksi: ne olivat syöneet juuren monesta suuresta oksasta! Oksat näyttivät ihan terveeltä, mutta kun niitä nosti niin niillä ei ollutkaan enää juurta... No, onneksi eivät olleet koko puskaa syöneet, jotain kaunista jää kesällekin. Tulppaanin mukulat olivat nimittäin myös kadonneet...




Mutta taikina siis pääsi nousemaan kunnolla ja rauhassa, ennenkuin vihdoin pistin munkit paistumaan. Munkit muotoillaan palloiksi, kohotetaan ja sitten paistetaan - reiällä tai ilman. Reikä vaan painetaan pyöreän munkin läpi juuri ennen öljyyn laittamista. Jos teet pyöreitä munkkeja, älä tee liian isoja - muuten ne eivät oikein tahdo kypsyä sisältä.




Minä olen aina rasktanut itsetehtyjä munkkeja. Lapsena mummolassa kyäillessäni mummo paistoikin munkkeja aika usein. Oi juhlaa! Mummu opetti, että taikinan pitää olla vähän pehmeämpää kuin pullissa, öljyn kuumaa muttei liian (muuten munkin pinta palaa ja sisus jää raa-aksi) ja sokeroimiseen tarvitaan paperipussi, mihin ei kannata laittaa ihan hirveästi sokeria kerralla.

Jostain luin, että öljy on sopivan kuumaa, kun vaalea leivänpala ruskistuu öljyssä n. 30 sekunnissa. Se on aika hyvä vinkki, itse asiassa. Ja sitten munkit paistetaan molemmin puolin kannella varustetussa astiassa. Kansi tarvitaan, jos öljy jostain syystä nappaisi tulta itseensä. Kannen avulla tulen saa tukahdutettua.




Ja sitten nostin kypsät munkit reikäkauhalla talouspaperille, laitoin uudet munkit öljyyn ja sitten valmiit munkit paperipussiin sokerin kanssa. Sitten heilutellaan niin, että sokeri joka puolelta päällystää munkit. NAM.

Syy siihen miksi sokeria ei kannata laittaa kovin paljon kerrallaan pussiin on, että koska munkin pitää sokeroinnissa olla vielä kuuma- Sokerin tarttuessa öljyyn, prosessi menee myös toiseen suuntaan: jäljelle jäävään sokeriin tarttuu munkeista öljyä joka paakkuunnuttaa sokerin. Eli käytännössä olen huomannut, että pussiin kannattaa laittaa muutama (n. 4? rkl) sokeria ja yhdellä sokerilla saa sokeroitua n. kaksi pussillista (2x3) munkkia. Sitten sokeri alkaa jo paakkuuntua eikä sen jälkeen sokeroiduista munkeista tule yhtä kauniita kuin ensimmäisistä munkeista. Joten loppu sokeri pois ja uutta sokeria pussiin. Jos teet ns. valtavaa määrää munkkeja, kannattaa säästää parikin paperipussia, koska pussikin kyllästyy öljystä jossain vaiheessa. Saattaapa tuo revetäkin...




Mutta meitä oli vaan kolme. Niinpä päätin, että semmoinen 13 sokeroitua munkkia varmaan rittää meille moneen kertaan;) Loput munkit paistoin ja pakastin ilman sokeria. Sillä tavalla niistä saa hyvän vierasvaran vakkapa jollekin yllätysvierailulle. Kun tarve ilmenee, kuumennat vaan munkit uunissa ja sokeroit sen jälkeen. Lopputulos on riittävän lähellä vastapaistettuja munkkeja jotta saat satunnaiset merenkävijät huokaisemaan tyytyväisinä.



Ja simaakin oli munkkien kanssa. ihan ok, mutta varmaan laitoin vähän liikaa hiivaa, koska simasta ei tullut niin kirkasta kuin yleensä. Painettakin oli paikoitellen kertynyt pulloon "tarpeeksi". Mutta vaikkei ehkä loistokasta, niin ihan hyvää simaa tuostakin tuli. Etenkin rusinoilla varustettuna.

Olin nimittäin laittanut muutamaan pulloon kokeellisesti rusinoiden tilalle karpaloita ja se ei oikein toiminut. Karpalo on sen verran hapan, että se varasti siman makoisuutta. Itse asiassa sillä oli yllättävänkin paljon merkitystä siman makuun. Karpaloilla varustettu sima maistui selvästi "kuivemmalta" kuin rusinasima. Joskus siis näinkin päin näiden kokeiluiden kanssa; vanha rusinapaketti oli tällä kertaa parempi kuin pussillinen karpaloita.




No, entäs ne munkit? No hyviä tietysti kuin mitkä! :) Tosin näille olisi varmaan sopinut hyvin, että en olisi tehnyt näistä perinteisiä rinkuloita, vaan paistanut ne pyöreinä tai paakkuina kuten alunperin olisi pitänyt. Kun paistopintaa on vähemmän taikinan maut olisivat päässeet vielä paremmin oikeuksiinsa kaiken sokeroinnin keskeltä. Kun bongasin tuossa eilen, jotta aleksi@vivaciabatta oli truutannut munkkeihin sisään hilloa, minulle pälkähti päähäni että näihin sopisi varmaan ihan älyttömän hyvin jos olisi truutannut sisään vaikka vähän appelsiini-/lemoncurdia... Hmm. täynyy joskus varmaan koeponnistaa...

Mutta tällä kertaa perinteisemmin ja hyviä olivat. Sitruuna nousee esiin mukavasti ja grapassa liotetut hedelmät ovat ihania. Enkä edes kehtaa myöntää montako söin. Se on salaisuus. Kevät, sima ja munkit nyt vaan kuuluvat yhteen:)