Hunajapomelo. Sellaisen menin sitten ostamaan kaupasta. En olisi varmaan muuten uskaltanut ostaakkaan, mutta kn kaupassa oli halkaistu yksi yksilö malliksi niin totesin että kas, ihan greipiltähän tuo näyttää. Ostin sitten yhden "vihreän kuulan", tai oikeammin keilapallon ;) pöydälle odottamaan.
Miltä pomelo maistuu? Hedelmäliha on yllättävän kiinteää ja maku on jotain hunajamelonin ja makean sitrushedelmän väliltä. Hedelmäliha ei ole kovin "mehukasta" kuten greipillä tai appelsiinilla välillä on. Jotenkin mieleen tuli vähän klementiinit - sellaiset suuret ja kuivempilihaiset. Suutuntuma vähän semmoinen melkein rapsakka. Maku oli miellyttävän keveä ja raikas, mutta ei yhtään kirpeä kuten greipissä. Rohkeasti vaan kokeilemaan.
Miten sitä käsitellään? Pomelon voi yksinkertaisimmillaan leikata kahtia ja koska hedelmälihan välissä olevat kalvot ovat kitkeriä, sen voi syödä greipin tapaan kaivamalla hedelmälohkot pois. Koin helpoimmaksi käyttää apuna greippiveistä ja teelusikkaa - greippiveitsellä irrotin lohkot ensin reunoista ja lusikalla sitten kampesin lohkon irti. Pomelon lohkot ovat kiinteitä ja korkeita, niin että greippiveitsellä vääntäessä sain yhden lohkon lentämään komeassa kaaressa lattialle asti. Lusikalla hommaan sai jotenkin paremman kontrollin :)
Mitä siitä voi tehdä? Koska maku on sitruksinen ja malto kiinteä, se ospii hyvin erilaisiin itämaisesti väännettyihin ruokasiin salaatteihin. Korianteri, lehtipersilja, rosepippuri, inkivääri ja chili ainakin sopivat hyvin. kuulemma kuoresta voi tehdä marmeladia, mutten ole kyllä kokeillut.
Siitä vaan maistelemaan.
5 kommenttia:
kiva kun olit jättänyt kommenttia blogiimme.
olen nyt lueskellut bloginne ja näyttää hurjan herkulliselta!
appiukko oli ostanut myös tätä pomeloa kaupasta - vahingossa- ja pidin sen mausta. odotin sen olevan greippisen kirpeä mutta yllätyin positiivisesti!
joo, mäkin oletin sen olevan joko omenaisempi tai greippimäisempi, mutta se oli tosi hauska ja raikas, muttei kitkerä.
Meidän äiti oli suunnitellut ostavansa illalliselle alkupalaksi hunajamelonia ja serranonkinkkua. Joku oli laittanut hunajapomeloon verkon päälle ja äitillä oli vissiin jäänyt lasit kotiin kun melonin sijaan kassista löytyikin pomelo. Maisteltiin sitä sitten kun kaupatkin oli jo kiinni eikä virhettä voitu korjata. Uusi tuttavuus kaikille ja ihan hyvää, voisin seuraavalla kerralla hankkia ihan tarkoituksella :)
ps. löysin tämän blogin vasta vähän aikaa sitten ja käyn nyt näitä vanhoja postauksia läpi. mahtavia ideoita, muutamaa reseptiä on tullut jo kokeiltua ja ideoita on kertynyt korvan taakse roppakaupalla! kiitos siitä!
Tiina: Pomelo on tosiaan suurin piirtein saman kokoinen kuin meloni. Voisihan noissa erehtyä kun enempiä miettimättä kaupassa haalii tavaraa mukaan. :)
Ihan kiva kun löydät näistä vanhoistakin vielä iloa :) Välillä oikein itsekään muista mitä kaikkea sitä onkaan jo tullut raportoitua ja näinhän tämä muisti virkistyy... Nauratti vähän itseäkin kun muistelin sitä kaaressa lentänyttä pomelopalaa... ;)
Pomelo on ihanaa! Täällä paremmat ja mehukkaammat pomelot saa aasialaiskaupoista, tavallisessa supermarketissa ne ovat aavistuksen verran kuivempia ja mauttomampia. Ehkä Suomessa on sama juttu? Minä olen avannut pomelon samaan tapaan kuin granaattiomenan, eli rikkomatta hedelmälihaa. Sopii myös jälkiruokiin, kunhan mikään muu ei jyrää pomelon lempeää makua. Hunaja pomelon ylle valutettuna on sekin hyvää...
(kiva toi makuhaku, kun sen kautta löytää näihin vanhoihinkin postauksiin!)
Lähetä kommentti