torstai 30. huhtikuuta 2015

Philipsin pastakone ja monenmonta hyvää pastakokkausta - pari ohjettakin!

pastakone, spaghetti, philips

Me olemme puolisen vuotta miettineet pastakoneen hankkimista. Sekä minulla että V:llä on "entisessä elämässään" ollut pastakone, mutta kummankaan elämään kuulunut kone ei ole päätynyt yhteisen kotimme kaappiin. Ja kuten instagrammiamme seuraavat varmasti tietävät, sisareni on hurahtanut Italiaan pahemman kerran ja pyörittää itse pastoja tosi ahkerasti - tetysti niistä puhelimessa raportoiden :)

Onhan siinä tullut itsellekin mieleen että joo, pitäisi hankkia pastakone mutta koska meillä molemmilla ON ollut joskus pastakone tiedämme myös, miten a) työlästä pastaa on tehdä itse ja b) kuinka vähän sitä konetta tuli lopulta käytettyä, koska työlästä. Tästä huolimatta tuorepasta on pyörinyt ajatuksissa ja olemme arponeet olisiko se joku söpö käsin kammettava malli (kuten aiemmin omistamamme) vai kenties joku yleiskoneen lisäosa.

philips, pastakone
Neste kaadetaan sisään; kone pyörittää n. puolet ajasta taikinaa ja kääntää sitten suuntaa. silloin pastaa alkaa tulla. 

Siinä mielessä voisi kai sanoa, että Philipsin pastakoneen lanseeraus tuli meidän projektimme kannalta juuri oikeaan aikaan. Meille tarjottiin mahdollisuutta saada tuo laite itsellemme testiin ja viestin saatuani olin ihan ihmeissäni; "onko tommosiakin?"

Kun rehellinen olen, niin hieman epäluuloisina ruokahifistelijöinä Googlesimme laitetta ennen testiin lupautumista ja eri lähteissä tuntui olevan suloinen konsensus siitä, että laite on Oikeasti Hyvä ja toooosi näppärä. En tiedä, miksi emme itse tulleet ajatelleeksi että joku on tehnyt kunnollisen laitteen joka valmistaa taikinan ja tursottaa pastan sitten ulos kuin lihamyllystä! 

pasta maker philips
Hävikkiä jää tosi vähän jo ensimmäisen sekoitus-tursotus kierroksen jälkeen

Ja mitä enemmän mietin asiaa, sitä paremmalta ratkaisulta se alkoi tuntua; meillä pasta on useimmiten se hätävararuoka jota teen, kun arjessa on liian kiire. Se on varmasti yksi syy siihen, miksi sitä konetta ei ole vielä hankittu; kumpikaan meistä ei OIKEASTI usko että kuluneet vuodet sekä teini & taapero olisivat tehneet meistä yhtään innokkaampia pastanveivaajia. Ja vaikka pasta on sinänsä helppoa tehdä, sen sotkunkin pitäisi jonkun siivota. Tämä laite taas lupasi pastaa vartissa pöytään suurin piirtein kunhan sisään vaan työntää jauhoa, vettä ja kananmunaa. Niin, ja ilman sotkua.

pastaa koneella, itse tehty
Ylhäältä oikealta: Mozzarella, parsa sitruunafettuchini, porkkana-kardemummaraviolit ja spaghettia paahdetun sitruunaisen kurpitsan, rosepippurikuttukuutioiden ja persiljan kera.

Ja sitten se kone tuli, tuossa aika tarkkaan viikko sitten. Sen jälkeen meillä on tehty PALJON pastaa, enkä tiedä kuka on ollut eniten innoissaan; minä, V vai I? Mutta voitte vaan kuvitella mitä kävi kun vuosia sisälläni piileksinyt pastadorini pääsi irti. Kyllä; peruspastan lisäksi jo nyt on tehty sitruunapastaa, ruis-fenkolipastaa, kardemumma-porkkanapastaa ja tänään fenkoli-pinaattipastaa. Meillähän tosiaan ON myös Philipsin mehulinko jonka ostimme taannoin ja niinpä olen käyttänyt pastan nesteenä porkkanamehua, fenkolimehua ja viimeksi tänään pyöritin Kenwoodin silppurikipolla fenkolimehujämästä ja babypinaatista "nestettä" vihreään pastalevyyn.

pastakone, lasagne
Pastalevy tulee reunasta avonaisena putkena joka sitten oikaistaan tasolle.

Homma tosiaankin on ihan niin nopeaa kuin muutkin antavat ymmärtää. Pastalajeista joita macchina tuottaa on neljä ja niistä tässä vaiheessa kokeilematta vielä penne, mutta ainakin molemmat nauhapastat tulivat erinomaisia ja lasagnelevykin vaikuttaa hyvälle. Tosin, se on oikeasti lasagnelevypaksuudessa, joten jos siitä aikoo tehdä ravioleja, cappellineja, angelotteja tai muita hankalampia täytettyjä pastoja, sitä pitäisi kaulita ohuemmaksi.

porkkanamehua
Porkkanamehusta tuli yllättävän vähän väriä pastaan, vaaka on paras mittaväline.

Nuo nyytit joita ohjekirjassakin oli tehty onnistuivat levystä ihan hyvin, mutta ylemmissä kuvissa näkyneet raviolit syntyivät oppimiskokemuksen tuloksena. Yritin nimittäin tehdä porkkana-kardemummataikinasta angelotteja vuohenjuusto-pistaasitäytteellä ja tarjota ne porkkanavoin kanssa, mutta taikina ei kyllä suostunut taipumaan siihen. Tein sitten jättikokoisia ravioleja, mutta minusta niissäkin taikina olisi saanut olla ohuempaa. Toim. huom. makuyhdistelmä oli niin erinomainen, että laitan aineet jutun liitteeksi jotta voitte kokeilla.



Ylipäätään jos ensituntumalla laitteen hyviä ja huonoja puolia summaisi ennen reseptiin menoa niin näin viikon kokemuksella sanoisin että Philipsin uusi pastalaite:

  • on helppo koota ja käyttää 
  • tekee Oikeinkin hyvää spaghettia & nauhapastaa ja lasagnelevyä 
  • lasagnelevystä tulee suht jämäkkää muita tarkoitusperiä silmälläpitäen. Lisäkaulinta voisi olla tarpeen.
  • on helppoa siivota ja pestä
  • kaikki osat saa kuulemma laittaa tiskariinkin, ei tosin ole ollut tarpeen vielä, menee käsitiskissä kun heti pesaisee.  
  • jos mittaa väärin, jauhot saa koneesta poiskin suht helposti 
  • jos unohtaa putsata suuttimen, sen saa jälkikäteen puhtaaksi ilman verta, hikeä ja kyyneleitä
  • laite ON espressokoneen kokoinen, eli ihan pieneen keittiöön sitä voi olla haastavaa sijoittaa ellei pasta ole sitten se jokapäiväinen juttu (vrt. riisinkeitin) 
  • Jos sattuu omistamaan mehulingon ja vielä jos on aktiivikäyttäjä, laite on kyllä tosi inspiroiva; ihan loputtomasti ideoita mitä kaikkea pastaa voi tehdä ja kun niiden toteutus jauhosta pastaksi on noin vartin luokkaa niin onnistuu ihan arkena. 
  • mieheni sanoi että tekee tällä mielellään pastaa arkena yksinkin (mikä loistava argumentti!) 
  • vehkeesen löytää netistä lisääkin noita erilaisia levyjä joilla pastaa saa tursotettua
  • pasta tulee ulos valmiina, ei sitä sotkemista tasoilla jauhojen kanssa. 
  • hävikki on pieni, ihan alku pastasta ja viimeinen pala saattaa olla ei-niin-täydellisen näköistä mutta nuo isotkin lasagnelevyt tulee hienosti ulos ilman katkeamia, murtumia tai mitään. 


Kämmellyksiä on ollut tosi vähän ja ne on helppo korjata; jopa levyyn unohtunut, köh, hieman kuivahtanutkin pastakakku irtoaa laitteen mukana tulevalla putsausvälineellä tosi helposti. Laiskoja kotikokkeja on siis mietitty! :)

Jauhovalinta tietysti vaikuttaa myös paljon pastan olemukseen; mokasin ekassa levytaikinassa siinä, että tein levyä ihan perus-durum+vehnäjauhopohjasta ja siitä tuli paljon jämäkämpää ja hankalammin käsiteltävää kuin seuraava, täysin puolikarkeisiin vehnäjauhoihin tekemäni pinaatti-fenkoli "mykypasta". Se kovempi pohja sopii nauhapastaan, mutta levy on parempi tehdä vehnäjauhosta. Käytin laitteen mukana tulevan kirjan ohjetta tuohon vehnäjauhotaikinaan mutta lisäsin siihen vähän nestettä. Se edellinen pastalevy oli niin tosi kuivaa ja muistelin että kotimaiset jauhot sitovat eurooppalaisia paremmin nestettä. Yleensä suositellaan että veden määrää ainakin leivissä lisätään vähän ja ajattelin ettei tässä mitään käy jos kokeilen kun ollaan vaan omalla porukalla. Ja heureka!

Pastaputkilo levitetään pöydälle ja siitä leikataan ympyrä. Täytettä reilu teelusikallinen ja reunat kostutetaan ohuesti. 
Olin tosi tyytyväinen tuohon vihreään levypastaan; rakenne tuntui helpommin käsiteltävältä ja jotenkin vähän ohuemmaltakin kuin se ensimmäinen pastalevyni. Tuo "mykyjen" muoto sopi hyvin taikinalle, ei tuntunut liian paksulta. Täytteenä käytin sitä samaa pistaasitäytettä mistä tein porkkanaraviolit. Olin varannut täytettä angelotteja varten aika paljon joten sanoisin että tuosta yhdestä annoksesta täytettä riittää kahteen n. 500g jauhomäärästä tehtyyn pastalevyannokseen.


Sitten pasta taitetaan kaksin kerroin ja reuna painetaan yhteen. Sen jälkeen pieni rypytys ja valmis! 

Vaikka täyte oli sama kuin porkkanaravioleissa, laitoin pastataikinaan tosiaan pinaatti-fenkolilietä. Paseerasin seoksen varmuudeksi, ettei se tuki pastakoneen nesteaukkoja. Osan nesteestä säästin ja tein pastalle kaksi kastiketta; kirkastettua voita johon laitoin suolasitruunan kuorta ja kaprista sekä toisen siitä pinaattiliemestä. Se raikkaan keväinen pinaatti-fenkoliliemi olisi kyllä käynyt annokseen sellaisenaankin, mutta lisäsin vähän öljyä ja tasapainotin maun appelsiininkukkahunajalla ja sitruunanmehutilkalla.




Mutta! Jos teet pastan porkkanamehulla, laita kirkastettu voi ja porkkananmehun loput samaan kulhoon ja anna maustua. Siten saat hauskaa porkkananmakuista, oranssia voita joka antaa pastaan hieman makeutta. Kardemummaa laitoin tuohon porkkanapastaan vain yhden teelusikallisen, mutta sitä olisi saanut olla enemmän. Ylipäätään olen oppinut että pasta ottaa makua tosi varovasti; sitruunapastaankin olisi saanut puolelle kilolle jauhoa laittaa enemmän kuin sen yhden luomusitruunan kuoren joka sinne meni. Ehkä jopa kaksi.


Vihreää seosta käytetään paitsi pastan värjäykseen, myös kastikkeeksi lopulta. Annoksessa on vahvoja makuja, joita vihreä kastike ihanasti raikastaa. Porkkanavoi on miedompi ja "sivistyneempi" vaihtoehto. 

Tässä jälkimmäisessä kastikkeessa kapris juhlii (ehkä jopa peittää sitruunaa?) eli jos et tykkää niin voimakkaasta mausta jätä se pois, toimii imankin varmasti. Tai tee porkkanaversio; hassu miten samasta täytteestä tuleekin helpoilla mutta erilaisilla kastikkeilla kaksi niin tosi erilaista ruokaa. Ai niin, kaikkiin mittoihin olemme käyttäneet vaakaa; muna ja neste on sekoitettu keskenään ja yhteispainoksi neljän-viiden hengen pääruokaan tulee (kapeille) nauhapastoille 190g ja jauhoja silloin 500g.




Pssst. Nanna on kokeillut niitä pennejäkin, ja hyvin toimii! 

Pistaasi-vuohenjuustotäytteiset porkkana- tai pinaattimykyt porkkana-persiljavoilla/suolasitruuna-kaprisvoilla ja fenkoliemulsiolla (n. 4:lle pääruokana) 

Täyte pastoihin
Tämä määrä täytettä riittää kahdelle 500g jauhoa vievälle pastataikinalle
250g mascarponea
200g philadelphia - tuorejuustoa
1 prk, juustoa 150g Vatajanrannan vuohitilan kutun kuutioita naturel
150g creme fraichea
1 dl pistaasia, murskattuna
2 tl paahdettua jeeraa jauhettuna
1 muna
suolaa

Täytteen aineet sekoitetaan keskenään. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai hunajaa.

Porkkanapastataikina: 
500g vehnäjauhoa puolikarkeaa
porkkanamehua + 2 munaa, yhteensä paino 205g (kirjan mukaan tehdyssä oli 190g, minusta vähän liian kuivaa)
1 tl kardemummaa (olisi voinut olla enemmän, ehkä 2 tl)

Lisäksi annokseen
porkkanavoita (= sulaa voita kirkastettuna + porkkanamehua anna tekeytyä ja kuori voi lopuksi päältä)
lehtipersiljaa
mustapippuria

Pinaatti-fenkolitaikina
500g vehnäjauhoa puolikarkeaa
Pinaatti-fenkoliseos = vajaa rasia huuhdottua babypinaattia + n. 1,5 dl fenkolimehua soseutetaan->
pinaatti fenkoliseosta+ 2 munaa, yhteensä paino 205g

Lisäksi annokseen
100g voita kirkastettuna (= sulata mikrossa, kuori päältä voi ja jätä sakka)
1 suolasitruuna, vain kuoret ohuksi siivuiksi
1 rkl kapriksia
1/2 tl paahdettua jeeraa
loraus sitruunanmehua + 1/2 sitruunan kuori

Laita kaikki muut aineet paitsi sitruunan mehu+kuori kattilaan ja kiehuta niitä sen verran että voi ruskistuu vähän ja maut tarttuvat. Nosta sivuun ja mausta sitruunan kuorella ja mehulla.

loppu babypinaatti+fenkoliseos
lisää 1/2 tl appelsiininkukkahunajaa
2 rkl hyvää oliiviöljyä
luraus sitruunaa
hippu suolaa

Sekoita esim. vanhassa kannellisessa säilykepurkissa ravistamalla hurjasti ja tarkista maku. Tasaa maku sitruunalla ja hunajalla.

Tee pasta ja täytä kuten yllä kuvissa. Keitä pasta suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä. Pasta on kypsää kun kaikki pastat nousevat pintaan, n. 4 min. Kaada vesi pois ja

a) porkkanapastassa sekoita persilja sekä porkkanavoi pastan sekaan.
b) fenkoli-pinaattipastassa sekoita sitruunalla maustettu voi-kaprisseos pastan sekaan.

Nostele lautaselle ja lusikoi annokseen kastiketta pastan kanssa. Pinaattipastassa lisää fenkoli-pinaattikastiketta suoraan lautaselle. Koristele annokset lehtipersiljalla.


Bloggaaja sai pastakoneen Philipsiltä tuotenäytteenä. 

11 kommenttia:

Jael kirjoitti...

JOkaisen pastakokin unelma tuollainen kone;saispa sellaisen..

Nelle kirjoitti...

JAel: no tosiaan on kätevä laite. Ja tuli sopivasti paitsi tuon edeltäneen mietinnän takia niin siksikin että olemme koko viikon olleet kuumetaudissa; tuo kone on pelastanut useammaltakin kauppakeikalta kun on tehty pastaa vaan kotona... :)

Jael kirjoitti...

Paranemisiin! Samaa olen potenut täälläkin;flunssa joka ei meinaa mennä ohitse...Vihreä pastataikina on niin keväisen näköistä!

Nelle kirjoitti...

Jael: onpa kurjaa, paranemisia ja hei, hauskaa vappua! Taudista huolimatta aion paistaa munkkeja edes vaikka mikä olisi. :) Simaakin onneksi on. :)

Paula kirjoitti...

Mielenkiintoista! En tiennyt moisen härvelin olemassaolosta ennen tätä juttua ollenkaan. Hmm tuossahan olisi pastakoneen mentävä aukko nyt, kun leipäkoneemme löysi korttelikirppikseltä uuden kodin :)

Nelle kirjoitti...

Paula: sanos muuta, olin kans ihan että ooh, tämmönen. Olin jotenkin ajatellut että pastakone on vaan "jälkikäsittelylaite". Mä jo suunnittelen, että tuota ei kyllä vielä mihinkään piiloon vaan sille on löydyttävä joku vakipaikka :)

Aila kirjoitti...

Miten ison taikinan kone tekee? Saako sillä levyäkin? Pastakneeseen tutustuin ravinrolakeittiössä, oli hyvä, mutta kokoluokka toinen. Voi sentään kun laitteita on joka lähtöön ja tilat rajalliset ;)

Nanna kirjoitti...

Sä olet kyllä maailman perusteellisin. Jännä tuo durumvehnäjauhon kovuus. Mun oma on vielä paketis.

Sofia kirjoitti...

Ihana postaus! Ihania ohjeita!
Saatanpa osaa tuollaisen pastalaitteen heti, kun/jos muutamme asuntoon, jossa isompi keittiö :)

Nelle kirjoitti...

Aila: siinä on kaksi ohjelmaa, toinen on 300g taikinalle ja toinen 600g taikinalle. Siitä isommasta meillä olis kyllä riittänyt viidelle hengelle vaikka ohjekirja sanoo että 3-4:lle. Että isompinälkäisenkin pitäisi olla tyytyväinen. Ja joo, ihania koneita on paljon, mutta ajattelin silti pitää tämän :) Ja joo, tällä saa tehtyä levyä, katkoo vaan sopiviksi paloiksi.

Nanna: Joo, siitä tuli jämäkämpää. Se on ihan tosi hyvä nauhapastassa, mutta levyissä oli parempi kun teki kokovehnäjauhopohjaan. Kokeilin lisätä yhteen pastaan ruisjauhoakin osan; tuli hyvää. Ihana et olitr kokeillut ne pennet; mä en oo ehtinyt niihin. Linkkasin sun juttuun!

Sofia: joo, hyvä laite. V kun tykkää ns. hyvin tehdyistä laitteista sanoi että suunnittelusa on onnistuttu; ainoa mitä mietti oli että ne mutterit voi ehkä saada rikki jos vääntää väkisin. Muuten laite vaikutti tosi kesätävällekin; suuttimet oli semmosta tosi kestävän ja kovan tuntusta sekotetta.

Merja kirjoitti...

Vakuuttavan näköinen peli, luin just Nannan kokemuksista ja melkoisen vakuuttavaa jälkeä olette saaneet aikaan. Multa puuttuu enää se sponsori ;)