maanantai 31. maaliskuuta 2014

Eloa lihakeittoon tuoreilla vihanneksilla




Meillä on tehty tässä kevättalvella myös suhteellisen usein keittoa. Osittain varmasti sen takia, että V:n uusi savustusinnostus on saanut välillä meikäläisen mielen huutamaan jotain kevyempää. Lisäksi puiden takaa pilkahteleva kevätaurinko vie käden helposti kaupassa jo kohti niitä tuoreempia vihanneksia, mutta kiireessä niistä ei jaksa lähteä kehittelemään mitään hirveän monimutkaista. Juuri semmoiseen tilanteeseen keksin, että lihasoppaan voi lisätä monenmoisia kasviksia ja kun ne laittaa ihan lopuksi, niiden ihana raikkaus säilyy ja ruokaisa koko perheelle kelpaava soppa on kuin kauhallinen kevättä.


Keittopohjan voi tehdä hyvin etukäteen vaikka edellisenä iltana, oikoakin voi vaikka puljongin liemien kanssa.  Kun pohja on valmiina itse ruoka syntyy tosi nopsaan lähinnä kuumentamalla ja lisäämällä loput aineet. Ja koska päivän sana on nopeus, olen käyttänyt pikaisesti kypsyvää pastaa hiilariksi kun ei jaksettukaan keittää perunaa ja haluttiin vähän muutenkin kepeämmän makuista settiä. Vihannekset lisätään ihan lopuksi kun pasta on kypsää.


Tuon pastan mitä keittoon lisätään kannattaa muuten olla oikein kunnollista ja paksua; hyvä vinkki on, kun pussissa lukee kypsennysajaksi 8-9 min. Jos lisäät jotain rakettispaghettia saat juuri sellaisen ällön mauttoman tiskirättifiiliksen siihen pastaan kuin mitä ehkä niissä omissa kouluruuan-inhokki-minestrone - muistelmissa on.  (vaikka kouluruoka siis on hieno asia, monella lienee jokin ruoka josta ei aikoinaan pitänyt). Meikäläisen nuo keittoon tarkoitetut putkipastat ostin joskus käynnilläni Hella ja Herkkuun -  ihan erinomaisia ovat. Tuossa alemmassa keitossa on lisänä myös jotain supermarketista löytynyttä Divellan kunnollisempaa todella paksua "rakettispaghetin isoasiskoa";) Sekin toimi hienosti.

I auttaa innokkaasti ja lennokkaasti. Huomaa lentelevät porkkananpalat!

Keräsin tähän kuvia paristakin erinomaiseksi osoittautuneesta keitosta joita on tehty sydäntalvella; toisessa on käytetty tarjouksesta otattua naudan lapaa, joka on ensin rakkaudella ruskistettu ja sitten keittoon on tehty makupohja porkkanasta, selleristä, laakerinlehdestä, valkosipulista ja sipulista. Sitten vähän nesteen kanssa taas uuniin kunnes liha ihan murtuu. Kun kollageenit sulavat kuumassa höyryssä pehmenemiseen ei mene edes sitä kolmea tuntia - mutta sekään ei haittaa että laitat ruuan hautumaan vaikka lenkiläkäynnin ajaksi. Aluksi pataan laitetaan vaan ne aineet jotka saavatkin hautua pitkään.

Näin jälkikäteen ainoa minkä olisin jättänyt nyt pois noista kuvan aineista, on tuo rosmariini - laitoin soppaan nimittäin lopuksi siivutettua kesäkurpitsaa, fenkolia ja pinaattia. Taisipa sinne mennä vähän sitruunan mehuakin, eikä se rosmariini enää siinä vaiheessa oikein sopinut mukaan. Siinä taisi käydä niin, että ajatus oli tehdä ensin jotain perinteisempää, mutta muutin suuntaa matkalla. Liemeksi meni puljongin kanalientä ja kasvislientä kun oli vajaita purkkeja jääkaapissa. (Sivuhuomautuksena muuten Sellon CM ei enää myy puljongin lientä - voi nyyh! Onneksi lähikaupasta saa.)

Toiseen versioon taas käytin Vatajan valmiita pieniä savupotkia (jostain syystä en löytänyt niitä netistä... silti olen aika varma että ne ovat juuri vatajan tuote). Ne ovat kyllä semmoisia palvatun oloisia, mutta silti ihan erinomainen tuote juuri tämmöiseen keittohommaan. Jotenkkin vähän herkemmän makuisia kuin se iso savupotka mitä lihatiskistä saa, eikä niissä ole nahkaa. Minä laitoin ne makupohjan ja pienen liemitilkan kanssa uuniin reippaaksi puoleksitoista tunniksi "breisaantumaan" eli kypsenemään kuumassa höyryssä vähässä nesteessä, jolloin liha ihan putoaa luulta kun kaikki kollageeni sulaa. Saman saat aikaan painekattilassakin. Ja sitten taas sekaan lientä, pastaa ja tuoreita vihanneksia. Savupotkien kanssa olin jo viisastunut ja jätin rosmariinin pois - sen sijaan laitoin mukaan kidneypapuja, ruskeita papuja sekä pilkottua lehtikaalia. Taas oli ihan erinomaista.

Valitettavasti bloggeri oli hukannut ainesluettelon jonka kirjoitin tarkemmin ylös; mutta ei mene pahasti pieleen kun teette vähän niinkuin tekisitte lihakeiton (suosittelen sitä uunissa, vähässä nesteessä hauduttelua lihoille) ja sitten lisäätte pastan muutamaa minuuttia ennen kuin on valmista. Kun pasta on sopivan al dente, kasa vihreitä herkkuja mukaan siivutettuna. Ohueksi siivutettu kasvis kypsyy ihan hetkessä ja perhe kiittää.

Hyvää maanantaita ja alkanutta viikkoa, onneksi on aurinkoista vaikka lupasivatkin kylmenevää.


5 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Ihanat keitot! Mä olen jo viikkokausia unelmoinut jostain ribollita- tyyppisestä.... voisin tehdäkin kasvisesta vähän lihaisemman version, vaikkei se sitten ole tietenkään enää ribollita...

Nelle kirjoitti...

Nanna: nää ei oikein oo ribollita eikä minestrone mutta hyviä silti. se raikkaus mitä tuoreen lisääminen hyvin hautuneeseen keittoon teki oli just sitä mitä tarvittiin! :) Voin suositella lämpimästi.

Polkkapossu kirjoitti...

Ja vielä jos sattuu löytämään lipstikkaa jostain, voi vähentää buljongien ja lihakuutioiden määrää :)

Nelle kirjoitti...

Polkkapossu - on mulla kuivattuna kellarissa - hyvä kun muistutit! Mutta siivoilin kyllä viime viikonloppuna kasvimaata ja kurkin jos kohta se lipstkka jo alkaa puskea maasta ;) Vähän sillee "kaivaten, nelle" ;)

Polkkapossu kirjoitti...

:)