Seesaminsiemeniä kantarellipastassa eli terveisiä meikäläisen lentävästä kesäkeittiöstä

Jos linnunradan liftarin tärkeimmät varusteet matkalla tuntemattomiin paikkoihin olisivat pyyhe ja linnunradan liftarin kaikkitietävä käsikirja, alan vähitellen tulla siihen johtopäätökseen että lentävän kesäköksän must-have varusteisiin pitäisi aina kuulua pieni maustelaatikko ja mustapippurimylly. Ja jos kerran pakkaa mukaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta kuivatusta timjamista anispippuriin, niin erityisesti sitä mustaa pippuria ei kannata jättää kotiin ajatellen, että kyllä sitä nyt joka paikasta löytyy. ;) Sillä löytyy ja ei, jauhona ja kokonaisena - mutta jos ylipäätään löytyy niin yleensä ainakin ilman myllyä ja hyvin ikääntyneenä vuosikertaversiona.

Uskottavan kesäköksän varusteisiin pitäisi kai kuulua myös oma veitsi. Varmaan useimmat kanssabloggaajista nimeäisivät sen kyllä jopa listan ensimmäiseksi. Ja vaikka punnistsin sitä kyllä tovin kädessäni, tällä kertaa veitsi jäi kuitenkin kotiin. Eikä se onneksi haitannut lainkaan, sillä retkillämme uusiin keittiöihin olemme osuneet paikkoihin joissa veitset ovat ollet ihan ilahduttavan teräviä.

Ja kun täysin rehellinen olen, automme alkoi kyllä olla lähtiessä niin järkyttävän täynnä, että edes pikkiriikkisen veitsilaatikon ujuttaminen niin tiiviisti pakatun tavarapinon väliin olisi varmaan ollut mahdotonta. Ainakaan en halunnut edes yrittää, joten tuumasin että kai ne sipulit jollain siellä reissussa paloiksi saa.

Meikäläisen tämän vuoden setti - köh, vähän runsaampi kuin yleensä. 

Olen harrastanut jo pitkään jonkinlaisen (kuiva)maustekokoelman raahaamista mukaan retkille. Se on siitä kätevää, että mausteet eivät paina paljon repussakaan, eivätkä yleensä vie edes paljon tilaa. Ainakaan, jos malttaa tyytyä muutamaan hyvin valittuun maustesekoitukseen... Mutta olen hyvin tyypillisen lomalaisen lailla ladannut aika paljon henkilökohtaisia odotuksia siihen, mitä haluaisin kokata tällä kesälomalla joten saattaa olla että hieman innostuin ;)

Kesällä kun elellään keskellä parasta tuoreiden vihannesten, marjojen ja sienien sesonkia mausteilla saa helposti aikaan tutuista jutuista jotain uutta ja erilaistakin. Rajallisessa setissä on sekin hyvä puoli, että se   rohkaisee jonkinaliseen luovaan hulluuteen matkan varrelta löydettyjen raaka-aineiden kanssa. Tällä kertaa meni ehkä vähän rajallisesta rajattoman suuntaan, kun pakkasin mausteita, siemeniä, tahnoja, öljyjä, hunajaa ja etikoitakin mukaan. Ihan kaikkea ei ole tarvittu, sillä kesäkokkaus on luonteeltaan kuitenkin semmoista huoletonta ja yleensä nopeaa. Auringon paahtaessa tajuaa yhtäkkiä mitä kello on ja ruuanlaittoa säätelee muutenkin enemmän kello kuin näläntunne. Sillä kyllä se nälkä sieltä hyökkää, vaikkei sitä niin tajuaisikaan auringossa kölliessä.

Hyvää oliiviöljyä, juoksevaa hunajaa ja chiliöljyä - näillä pääsee pitkälle. 

Kaikista parhaiksi mukaan otetuiksi jutuiksi ovat osoittautuneet jeera, korianterin siemenet, chiliöljy, hyvä oliiviöljy sekä seesamin-, kurpitsan- ja pinjansiemenet. Pari valmista paprikahenkistä mausteseostakin on tullut tarpeeseen kuten myös garam masala. Hyvä suolakin on ollut kullan arvoista ja sen mustan pippurin unohtaminen kyllä harmitti pari kertaa. Ja koska minulla on selvästi ollut tänä alkukesänä tämmöinen "siemenkausi" meneillään niin olen tykännyt kylvää noista seesamin ja kurpitsansiemeniä vähän joka paikkaan. Myös tahnamuodossa. Mukaan tuli pakattua seesaminsiementahnaa (tahinia), kurpitsansiementahnaa ja maapähkinätahnaa (maapähkinävoita), joilla olen maustellut salaatteja sekä paistettuja nuudeleita. Inkivääri olisi ollut kätevämpää ottaa myös tahnana mukaan - minulla oli vain juurakko ja se pitää tietysti ensin kuoria ja sitten vielä silputa hienonhienoksi. Ja ihan kaikista kesäkeittiöistä ei välttämättä löydy sellaista leikkuulautaa, jolla kehtaisi silputa noita vahvemman makuisia sipuleita, chilejä ja inkiväärejä.

Shalotti- valko ja kesäsipuleita tai chilejä ei kannata pilkkoa kenenkään puisella leipälaudalla ;) 

Chilien osalta muuten tuo kaupasta mukaan jäänyt chiliöljy on ollut ihan voittajan valinta. Koska mukana on ollut lapsia joka ruualla chiliöljyllä saa ruokaan pientä ryhtiä tekemättä siitä kuitenkaan tulista. Ja ne jotka tulisemman perään sitten ovat, voivat lorauttaa oman annoksensa päälle sitten vähän enemmän chiliöljyä. Se myös säilyy ihan erinomaisen hyvin ihan huoneenlämmössä. 

Vähän niukemmalla välineistöllä kokatessa on tärkeää miettiä asioiden tekojärjestys niin ei tule paniikki.

Kesän ekoista kantarelleista tein pastaa. Ihan simppeliä, mutta erinomaisen raikasta ja hyvää tästä tuli. Salaisena aseena laitoin kanttarellien mukaan paistovaiheessa kaksi hyppysellistä (sormien väliin pieni määrä) jauhettua jeeraa, joka nosti sienistä esiin vähän uusia vivahteita. Lisäksi paahdoin pastan joukkoon seesaminsiemeniä ja kuullotin shalottia. Lopuksi hyvää mozzarellaa, tuoretta basilikaa ja oliiviöljyä. Ja tälle pastalle sopii hyvin leveä nauhapasta. Minä löysin kaupasta vain tagliatellea, mutta pappardelle (vähän leveämpi kuin tagliatelle) olisi ollut vielä parempi.

Alkossa meitä usein palveleva nuorimies kuunteli käsienheilutteluani ja päätyi tarjoamaan pastan pariksi  Laforge Chardonnayta. Hieman tammisempi ja runsaampi Chardonnay meni hyvin paahdettujen seesaminsiementen pähkinäisten ja kantarellien täyteläisten makujen kanssa. Hyvä valinta jälleen, ei siinä mitään. Jollain lailla viini teki ruuasta vielä runsaamman ja tavallaan pirskahtelevamman. :) Taas tosi asiantuntevaa settiä meikäläiseltä, mutta hyvä pari on hyvä pari. :)

Yours truly lapsuusmuistoihinsa uppoutuneena. 

Pasta naustikeltiin istuskellen peilityynen järven rantaan viettävillä aurinkoportailla. Lapset kipittivät ruualle suoraan järvestä ja kietoutuivat pyyhkeisiinsä jo hieman hytisten. Ruokaa syötiin siinä ulkona, paperilautasilta  lämpimässä auringonpaisteessa.

Jotenkin juuri sellaisina minäkin muistan ne parhaat lapsuuden kesät - lämpimästä järvestä maltettiin poistua vasta kun huulet olivat siniset tai kun äiti oli ennakoinut ruuan juuri sopivasti ja nälän olemassaolon tajusi vasta vedestä poistuessa. Ja sitten kun oli syöty, köllttiin hetken auringossa laiskasti kuin mummon kissimirrit. Ja kun tuli taas kuuma, molskahdettiin takaisin uimaan, kahlaamaan ja tutkimaan lämpimiä kiviä, erikoisia kasveja ja jalkojen vieressä hopeisina puikkelehtivia pikkukaloja.

Mozzarella-kantarellipastaa seesaminsiemenillä (4-5:lle)

n. 3 tagliatellekerää per ruokailija + yksi ekstra (reilu puoli pussia)
Runsaasti vettä
1 tl suolaa

2-3 rkl seesaminsiemeniä
litra kantarelleja
1-2 banaanishalottisipulia (tai kolme tavallista shalottia tai muutama kesäsipuli)
n. 4 hyppysellistä jeeraa (alle 1/2 tl )
tilkka chiliöljyä (n. 1 tl?) + voita paistamiseen
 n. 1/2 isosta ruukkubasilikasta (lehdet)
sormisuolaa
loraus hyvää oliiviöljyä
2 pienehköä palloa hyvää bufala - mozzarellaa (n. 1/2 palloa per nenä)
(mustaa pippuria - meilä ei ollut mutta voit laittaa jos haluat)

Laita keitinvesi kuumenemaan kiehuvaksi. Paahda kuivalla, kuumalla paistinpannulla seesaminsiemenet pari astetta tummemmiksi ja siirrä sivuun erilliseen pieneen kippoon.

Sillä aikaa kun vesi kuumenee kuullota shalotti tilkassa öljyä ja kaada sitten pastan tarjoilukulhoon odottamaan. Paista kantarellit kahdessa-kolmessa erässä laittaen ensin pannuun tilkka chiliöljyä, iso klimppi voita ja anna voin sulaa. Laita sitten mukaan hieman paloiksi revityt kantarellit (pienet voi laittaa kokonaisina) ja ripsauta päälle pari hyppysellistä jeeraa. Paista sieniä, kunnes ne saavat vähän kaunista väriä ja tuoksuvat hyvältä. Toista sama lopuille kantarelleille laittaen valmiit sienet pastan tarjoilukulhon pohjalle odottamaan.

Kun pastavesi kiehuu lisä suola ja pastat. Keitä kunnes pasta on al dente eli kypsää ja vielä hyvän purutuntuman omaavaa. Yleensä n. 2 min vähemmän kuin pussissa sanotaan, mutta maista pastaa niin tiedät.

Valuta pasta ja laita se kuumana kantarellien päälle ja kaada mukaan n. puolet seesaminsiemenistä. Sekoita ja lorauta mukaan vähän hyvää oliiviöljyä.  Riivi sitten pastan mukaan mozzarella, sekoita hieman ja koristele basilikan lehdillä ja lopuilla seesaminsiemenillä.

Tarjoile heti.