keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Muutama poiminta tämän kesän saaristolöydöistä


Backom cafe

Kun istun tässä Hiittisten Backom Cafen terassilla ja katselen miten I leikkii pöydän viereisellä hiekkalaatikolla en voi olla miettimättä pitäisikö tätä juttua kirjoittaa? Osittain siksi, että kaikki on jotenkin liian hyvin juuri nyt. Mitäs jos käykin niin, että kun vedän huomion tänne löytyykin jostain jokin syy, miksi tämäkin kaikki pitäisi kieltää.

Backom cafen konsepti on jotain kotiruuan ja grillin välistä. Lounaskalakeitto on hyvää. 

Vaikkei tässä nyt mitään kummallista ole; on kauppa ja sen takana "takapihan kahvila". Takapihan kahvila ei myöskään ole mikään Farmor's cafe, mutta se tarjoaa arkisin lounasta ja iltaisin sekä viikonloppuisin grilliruokaa. I syö tuossa kanaa ja riisiä - juu, juuri sellaista peruskotimuonaa missä riisin sekaan on höyrytetty herne-maissipaprikaa ja paistettua kanaa. Lisäksi kurkku-tomaatti-jäävuorisalaattia ja näkkileipää. Ei se pahaa ole, mutta vähän harmitti, ettemme tulleetkin vasta huomenna sillä silloin olisi oillut kalakeittopäivä. Mutta me käymme tässä kauppareissullamme syömässä jäätelön tai juomassa oluen ja kulutin aamulla kaiken lopun voin pannukakkuprojektiini. Niin että kauppa iski.

Meikäläinen elää aina elämää suurempaa nostalgiaa - kyläkauppa sellaisena kuin minä sen ymmärrän. 

Ja minä niin kovin mielelläni suosin myös tätä Hiittisten kauppaa. Sinne pääsee silloinkin, kun tuulee ihan liikaa, että kukaan haluaisi lähteä rytyyttämään veneellä Taalintehtaalle. Ja kuten äidilleni sanoin, minun tulee niin tästä paikasta mieleeni se äidin ja isän aikanaan pitämä kyläkauppa kotikylällä; kaupan edessä on säkkejä puutarhamultaa ja tyhjät leipomon laatikot ja virvoitusjuomakorit nousevat torneina tavaralaiturilla.



Ilmoitustaulu on täynnä kaikenlaista ja kaupassa myydään sulassa sovussa elintarvikkeita ja paikallisia käsitöitä ja erikoisuuksia. Kaikki on käytännöllistä, aitoa ja elämänmakuista. Ja paikalliset munkit ostetaan kotievääksi paperipussiin.

Rousal on Rosalan saaressa, pienenpienessä panimossa tehtyä paikallista pintahiivaolutta. 

Kaupasta ja täältä kaupan takana olevasta kuppilasta muuten saa ihan erinomaista paikallista pintahiivaolutta Rousalia, johon törmäsimme kylläkin ensi kertaa Taalintehtaalla. Olimme kuulleet että Strandhotelletin Niska - pubi on Michael Björklundin ravintola, joka myy "peltileipää". Onhan se kai ollut paikallaan jo pidempäänkin, muttemme jotenkin olleet päätyneet sinne ennen vaan pitsat on syöty Portsidessä, perinteisesti.

Niska on Strandhotelletin yhteydessä toimiva Michael Björklundin konseptilla pidetty  pubi/ravintola.

Mutta Niska oli ihan tervetullutta vaihtelua paikalliseen pizzaskeneen. ;) Vaikkei kai peltileipää saisi kutsua pitsaksi, mutta yksinkertaisempi olisi ehkä voinut sitä siksikin kutsua; ohuen pohjan päällä oli tomaattikastiketta, juustoa ja erilaisia täytteitä. V söi Algothin - eli palvikinkkua, salamia, aiolia, herkkusieniä ja rucolaa ja minä söin Venuksen jossa oli mozzarellaa, rucolaa, mustaa pippuria ja yrttiöljyä. Molemmat olivat yllättävän hyviä, vaikka tomaattikastikkeessa olikin jokin hassu sivumaku joka muistutti minua jostain - ehkä etäisesti Saarioisten valmispizzasta.  ;)


Kasnäsissäkin käytiin lounaalla. Siellä on buffa jossa on ihan hyvä kalapöytä ja siihen Haukilahden paviljonkiin verrattuna myös se pääruoka oli ihan herkullista - vaikka tyylilaji oli samanhenkinen.

Rosalan herkkukaupalla on terassi, jossa voi juoda hyvää kahvia. 

Tehtaalla käydessämme kävin muuten katsomassa sitä Taalintehtaalle siirtynyttä Rosalan kyläkauppaa. Se oli sijoittunut kahvilan vanhaan kiinteistöön heti torin laidalle. Valikoimassa ei ollut enää kyläkaupan tunnusmerkkejä; ei uusia perunoita, ei tuoreyrttejä, ei lihaa eikä juurikaan leipää. Rosalan limppua oli mutta se, pakatut makkarat ja juustot olivat suurin piirtein ainoita tuoretuotteita koko kaupassa. Jotenkin Rosalan kauppa muistutti uudistuneessa muodossaan vähän jonkinlaista Mokon ja Delidelin risteytystä. Ostettavana oli paikallista keramikkaa, tekstiilejä, sisustustavaraa ja saippuaa. Jotain näistä oli tarjolla Rosalassakin, mutta pienemmässä mittakaavassa.


Jotenkin minusta tuntui, että vaikka kaikki oli kaunisti ja modernisti laitettu, se vanha Rosalan kaupan henki oli poissa. Enkä tarkoita, ettei asiaa varmasti olisi mietitty monelta kantilta ja varmasti jonkinlainen uudelleensuuntautuminen on paikan vaihdoksen jälkeen tarpeenkin. Taalintehtaalla on kuitenkin jo kaksi kunnollisen kokoista kauppaa, joiden kanssa ei varmati kannata lähteä kilpailemaan samoilla asioilla. Mutta, mutta...


Rosalassa kauppa oli myös kyläläisten kauppa. Ja jotenkin se tuntui kaupan hyllyillä; perunoiden, vihannesten ja peruselintarvikkeiden lisäksi pieni kauppa oli ihan täynnä erikoistarvikkeita ja itse maahantuotuja herkkuja. Voi olla, että se oli illuusiota, mutta jotenkin tuntui että joko kauppias tai asiakkaat olivat havainneet tuotteet hyviksi  vuosien mittaan ja siksi niitä tilattiin. Pienen liikkeen hyllyjen läpi koluamiseen meni helposti pitkäkin aika ja keräsin mukaani yhtä ja toista.

Nyt valikoimaa oli minusta suunnattu selvästi enemmän turisteille ja kesäasukkaille. Tuntuu, että isompaan kauppaan on pitänyt tilata tavaraa myös vähän sokkona. Minä löysin kyllä mukaani mm. pussillisen Du puy - linssejä ja palan Comtéa.  Lisäksi olin vähällä ostaa suklaata, sillä lahjatavaroiden lisäksi kaupassa oli hieno suklaaholvi, josta löytyi monenlaista suklaata ihan minkälaisen vaan herkkusuun maheanhimon hillitsemiseen. Myös sellaisia isoja lohkareita leivontaa ajatellen. Että kyllä, kaupasta voi edelleen tehdä löytöjä.

Juomiakin oli myös monensorttisia, mutta kahveissa myytiin lähinnä kokonaisia papuja. Suodatinjauhatusta ei näkynyt yhtään pussia - sillä meillä oli vähän kahvi lopussa ja olin vähän toivonut löytäväni sieltä hyvää kahvia. Nyt jälkikäteen tulee tietysti mieleen, että olisikohan sitä saanut jauhatetuksi kauppiaan toimesta kun olisi pyytänyt. Pahus kun tuli mieleeni vasta nyt.

Mutta: Vaikka Rosalan kauppa ei olekaan enää se sama, erikoiselintarvikkeille on varmasti tilausta. Tietysti myös ensimmäinen vuosi uudessa paikassa näyttää kauppiaillekin, millainen tavara liikkuu ja toivottavasti valikoima myös laajenee. Tai no, ehkä minä vaan olen enemmän kiinnostunut siitä, mitä purkin sisällä on, kuin siitä minkä näköinen purkki on ulospäin, enkä oikein osaa ostaa ruokaa sisustustavaraliikkeestä.

Ja olipa se sitten Rosalabodenin siirtymisen ansiota tai ei, tuntui että myös paikallinen K-kauppa Kompis olis parantanut valikoimaansa; etenkin tuorepuolella vihanneksia ja hedelmiä oli upeasti (myös I:n rakastamia lyttypersikoita!) ja lihatiskissä oli monenlaista lihaa. Silmiini sattui erityisesti se hienosti marmoroitunut, maustamaton Entrecote. Jotain luullisia lihanpaloja tosin kaipailin - edes pakastealtaaseen, mutta kai niillä on suhteellisen pienet markkinat näin kesällä kun kaikki grillaavat. Ja kalaahan saaristosta ei saa ;)

Mutta kaikenkaikkiaan tämän kesän parhaita löydettyjä juttuja tässä naapurustossa tähän asti ovat olleet se Rousal-olut, Taalintehtaan keskiviikkotori kaikkine ihanine vihanneksineen, Rosala-limpun cocktailpala - kokoiset napit, Pub Niska Taalintehtaalla ja oma kyläkauppa takapihan kahviloineen.


Se, mitä vielä odotan suurella mielenkiinnolla on viikonlopun sikajuhlat Hiittisissä, jonne ajattelin raahata sisareni :) En tiedä mitä muuta on tarjolla kuin viisi savustettua ja grillattua sikaa, mutta tällä hetkellä näyttää, että ilta on tyyni ja seura hyvää. Mitäs muuta sitä sitten lomansa kruunuksi kaipaisikaan?


P.S. Kuvamateriaali on sattuneesta syystä kovin kännykkäpainotteista, kiitos ja anteeksi! ;)

2 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Minulta on kokonaan mennyt ohitse tämä peltileipä. Mitä sillä tarkoitetaan, liittyy siis jotenkin pizzaan, mutta ei kuitenkaan ole sama asia? :)

Nelle kirjoitti...

Campasimpukka: no se lienee se suuri kysymys! ;) Mulle jäi vähän se fiilis että on vaan keksitty lätylle uusi nimi ja sillä mennään :) Mutta hyvää se oli silti.