Haukilahden paviljonki

Tämä alkukesä on mennyt aika nopeasti. En oikein edes tajua mihin aika on kulunut. Joka tapauksessa olemme päässeet mökille harvemmin kuin varmaan koskaan ja sen takia on pitänyt välillä päästä vähän kotoa poiskin, toisten ruokiin.

Silloin edellisellä hellejaksolla ihmettelimme eräänä sunnuntaina että minne ihmeeseen Espoossa pääsisi syömään lounasta tai brunssia meren äärelle? Oikeasti paikkoja ei ollut ihan hirveän montaa tarjolla. Ja sitten kun vielä miettii, että paikan pitäisi olla paitsi auki sunnuntaina, meren äärellä myös sillä tavalla lapsiystävällinen, että meidän touhutoope ei aiheuta kohtuutonta ahdistusta muille ruokailijoille vaikka hän haluaisikin poistua pöydästä välillä tekemään jotain muuta. Lopulta päädyimme tuttujen suosituksesta Haukilahden paviljonkiin.

Alkupalapöytä oli runsas ja huolella laitettu

Paikkana paviljonki oli ihan loistava meidän tarpeisiimme; pihalla oli iso terassi, josta löytyi varjoisampaakin paikkaa taaperon kanssa syömiseen ja lämpö oli monta astetta viileämpi kuin jo tukalaksi käyneellä kotipihallamme. Ruokakin oli ihan hyvää; etenkin alkupalapöytä oli ihan vakuuttavan runsas ja kalat olivat hyviä. Pääruuan kanssa kyllä kävi niin, kuin useimmat kokeneet brunssikävijät varmaan jo arvaavat - kaikki on panostettu alkupalapöytään ja pääruoka on valju esitys asiastaan.

Pääruoka ei kyllä viehättänyt - mauton ja persoonaton.

Minä otin paistettuja perunoita ja kalaa, mikä oli selvä virhe. Perunoissa ei ollut yhtään suolaa. Kala oli mautonta, ylikypsää ja sen päälle oli kehitetty jokin käsittämätön kastike jonka konsistenssi vaikutti joltain kouluruokalan juustokastikkeelta. V:llä kävi paremmin - hän otti sienillä täytettyä jauhelihapihviä, joka maistuikin jollekin. Jälkiruokaa haukilahdessa ei ole eikä kahvi kuulu buffaan automaattisesti.

Mikään halpa paikkahan paviljonki ei ole, etenkään sunnuntaisin. Buffa kustantaa 24,80 per nenä ja se sisältää tosiaan alkupalat, pääruuan, leipiä ja salaattia sekä ruokajuomaveden. Maidot, viinit ja kahvit pitää ostaa erikseen jos niitä haluaa.

Listalta voi myös tilata vaikka buffa on katettu ja viereisiin pöytiin laskeutuneet salaatit, burgerit ja pastat näyttivät ihan hyviltä ja runsailta. Niitä voisi kokeilla ensi kerralla. Mutta vaikkakin kallis hinta-laatusuhteeltaan, vaihtoehtojen vähyydestä johtuen Haukilahden paviljonki oli ihan hyvä kokemus ja I ihmetteli veneitä, autoja ja laivoja pitkään, ennenkuin halusi päästä tekemään tuttavuutta naapuripöytien nuorten naisten kanssa. :) Tuosta pikkumiehestä taitaa olla kasvamassa varsinainen veijari - käy aina juttelemassa paikan näteimmille nuorille naisille täysin estottomasti kädet heiluen.

Mutta joo, kyllä Espooseenkin mahtuisi minusta yksi tai kaksi kilpailevaa ja rentoa lounaspaikkaa. Ihan täydellistä on, jos lounasta saisi sunnuntaisin  klo 11 eteenpäin joustavasti, niin että tämmöiset pikkulapsiperheet pääsevät siitä sitten omaan tahtiinsa onnellisesti päiväunille. Tiedättekö sellaisia paikkoja? Saa vinkata.