Paistettuja nuudeleita rapealla bataatilla ja mietteitä matkalta maalaiskauppaan

Minusta tuntuu, että Suomesta on pikkuhiljaa kehittymässä kirpparien luvattu maa. Kesälomalaiselle pienen pitäjän kirpparikeskusta voi olla seikkailu ja kadoneen maailman aareaitta, mutta askartelu-, lastentarvike-, varaosa-, vaate- ja sekatavaraliikkeiden katoaminen ja ikkunoihin ilmestyvät käsin tekstatut "Kirppis" - laput eivät valitettavasti kerro trendikkään hipsterikulttuurin rantautumisesta maakuntiin.

Kun kävelin Isojoen hautausmaalla viemässä vaarini haudalle paria suurta verenpisaraa mietin, että nuo kaikki kirppikset kertovat omaa, tietyllä tavalla kaihoisaa tarinaansa pienten kuntien väestö- ja elinkeinorakenteesta.

Kirppislöydöt yhteensä 6 eur

Sillä vaikka näin kesällä on ihanaa mennä teiden varsille pystytetyille kirppareille tekemään löytöjä, mummulapitäjän ja oman kotikunnankin asteittainen muuttuminen ruokakaupan ympärille rakentuvaksi kirpparikyläksi saa mielen pakostakin vähän haikeaksi. Vaikka kirppari onkin löytämisen symboli, kirpparille vapautunut liiketila kertoo myös omaa tarinaansa pakon edessä luovuttamisesta, päättyneistä unelmista ja ruususen unta näkevästä kaupungista joka odottaa prinssejä ja prinsessoitaan keltaisen ja valkoisen maalin karistessa kirkon kellotapulin seinästä.

Kesä kuitenkin näkyy kaikkialla tervetulleina aaltoina uinuvan järven tyyntä pintaa rikkomassa; pienen kaupan rouva hymyilee uteliaasti ja rientää palvelemaan vierasta perhettä jonka suloinen pikkumies seisoo keskellä kauppaa uutukainen Plaston rekka-auto käsissään, määrätietoisesti etsien kassaa. Sillä meidän perheessä äiti pitää tarkkaa kirjaa siitä, että kaikki maksetaan ennenkuin mitään avataan. Vaikkei tässä kaupassa istutakaan markettikärryssä kaupan tavara on kaupan tavara.  Ennenkuin kassa sanoo piip ja äiti maksaa, sitä ei avata eikä oteta käyttöön. Ja jos välipalaa pitää olla kesken kauppareissun se otetaan äidin käsilaukusta eikä kärrystä. Ja viesti on mennyt suorastaan hymyilyttävän hyvin perille; melkein kaksivuotiaani kantaa juhlallisesti ja kuuliaisena luvattua rekkansa kassalle ja katsoo vakavana, sanaakaan sanomatta kirkkailla silmillään kassatädin sieluun asti; "Tämän rekan äiti lupasi - se on aarteeni. Piippathan sinä tämän ja saanhan sen sitten varmasti takaisin?" 

Maalla huomaan tämän tästä jonkun katsovan peräämme uteliaasti. Toinen ei vaan malta olla kysymättä suoraan kenenkäs sukulaisia sitä ollaan? Ties vaikka naapuriin olisi tullut joku kylään. Ja yleensä he tuntevat äidin, isän, mummon tai jonkin kaukaisen sukulaisen ainakin. Ja yhtäkkiä emme olekaan enää täysin vieraita vaan oikeastaan ihan oman kylän flikkoja - melkein kuin sukua.

Kun nuudeleita paistetaan pienellä pannulla, ne kannattaa jakaa useampaan erään.
Kypsä liha vasta lopuksi eikä kuten kuvassa! Nimim. opin ekan pannullisen jälkeen...

Kesällä pieni kaupunki tuntuu hengittävän vapaammin ja touhuavan suorastaan iloisen puuhakkaasti. Pienen kyläkaupan hyllyissä on mistä valita; on kukkakaaleja, tuoreyrttejä, hedelmiä ja erikoisjogurtteja. Runsaan lihatiskin takana kauppiaan rouva seisoo ylpeänä: kerrankin voi tilata kunnolla tavaraa kun piha on täynnä kesämökkiläisten autoja. Minä huomaan nopeasti, että yritän toimia samalla reippaalla rutiinilla kuin omassa lähikaupassani ja se tuntuukin yllättäen väärältä; liian agressiiviselta ja hätäiseltä. "Mihinkähän tuollakin on nuon kiirus, johan nuo tavarat kerkiää hyvin pakkaamahan ennen seuraavaa?" Ja niinhän se on. Seison hieman typeränä passissa pakkauspäässä kassaa kun kassa vielä vähän epävarman oloisena piippailee tavaroitani verkkaiseen tahtiinsa. Edellinen asiakas siirtyy vasta nyt pakkaamaan omia tavaroitaan ja katsoo toimintaani vähän paheksuvan oloisena.

Ehkä kaikki ei sittenkään ole muuttunut niin paljon lapsuuden kesistä - kaupunkilaiset tuntuvat hosuvan päättömästi suu tiukkana viivana jonkin oman näkymättömän voimansa riivaamina ennenkuin sitten viimein ymmärtävät rauhoittua, nostavat katseensa kenkiensä kärjistä ihmisten silmiin ja hymyilevät varovasti. Sitten he ehkä huomaavat miten hyvälle kesäinen niitty tuoksuu ja miltä soratie kuulostaa polkupyörän renkaiden alla. Saattavatpa nuo malttaa jopa pysähtyä ihmettelemään ulkona käyskeleviä lehmiäkin ja osoittamaan lapsilleen että: "Katso muru, lehmä! Maito tulee lehmistä; muu-muu"

Tämä ruoka syntyi grillissä Nigelin tapaan tehdyn sisäfileen jämistä - mutta käy tähän myös muunkinlainen ohuelti suikaloitu nauta edellisen päivän grillauksista. Eikä mikään estä wokkaamasta suikalelihaa - tai käyttämästä vaikka grillikanan jämiä. Tietysti, jos naudan vaihtaa kanaan tai vaikka kantarelleihin, luonne muuttuu hivenen mutta haitanneeko tuo? Hyvää oli. Erinomaista suorastaan. Palanpainikkeeksi juotiin tummaa ja pehmeänmakuista Gauloise Brune - olutta joka oli erinoamisen hyvää tämän herkun kanssa. Sitä saa siis alkosta.

Näillä mausteilla nuudeleista tulee suht miedosti maustettuja, tottumattomammankin suuhun sopivia. Mutta ruuassa  on silti jotain kaikuja ihan oikeista, autenttisista aasiamauista joita voi sitten halutessaan vahvistaa lisäämällä makupohjaan seesamiöljyä, kaffirlimen lehtiä, chiliä ja kalakastiketta. Myös porkkanatikut sopisivat ruokaan hienosti ja rapeista bataattilastuista tulee paitsi hyvää makua, myös kivaa rouskuvaa purutuntumaa. Mutta kesällä ei kannata stressata jos jotain ei löydy - käytetään mieluummin sitä mitä sattuu paikallisesta kaupasta löytymään ja mukana olemaan. Ja kai minä lopultakin haluan tällä tekstillä sanoa, että käyttäkää niitä paikallisia palveluita lomalla. Se lienee paras tapa varmistaa, että ne ovat siellä vielä sittenkin, kun ne teidän lapsenne menevät lomalle mummolaansa.

Paistettuja nuudeleita ja bataattilastuja (4-5:lle)

1 bataatti
öljyä uppopaistamiseen
2-3 rkl seesaminsiemeniä
5 kerää kokojyvänuudeleita
loraus chiliöljyä
palanen inkivääriä
2 valkosipulin kynttä silppuna
1 sitruunaruoho
3-4 tl maapähkinävoita
limen tai sitruunan mehu
2 kevätsipulia
nippu korianteria

naudanlihaa ohuina siivuina tai vaikka paistettuja kantarelleja tai grillikanan paloja

Lisäksi voit laittaa (jos haluat tai löytyy - ei pakollista, mutta antaa autenttisemman lopputuloksen)
kaffirlimen lehtiä (lisätän pannulle, makupohjaan)
1-2 rkl kalakastiketta (lsiätään pannulle nuudelien päälle)
1-2 rkl seesamiöljyä (lisätään pannulle, nuudelien päälle paiston lopussa)
tuoretta chiliä ohuina siivuina  (koristeluun lopuksi)

Kuori bataatti ja siivuta sitten loppu bataatti kuorimaveitsellä ohuiksi lastuiksi talouspaperin päälle.

Paahda seesaminsiemenet kuivalla, kuumalla pannulla pari astetta tummemmiksi.

Laita öljy kuumenemaan ja kun se on n. 180 asteista (bataatinpala alkaa kiehua ja nousee pintaan) paista bataatit erissä kullanruskeiksi ja nosta reikäkauhalla tai pienelläterässiivilällä kuivamaan puhtaan talouspaperin päälle. Ripsauta valmiille bataateille kevyesti suolaa.

Laita nuudelien keitinvesi kuumenemaan.

Kuori inkivääri ja hienonna se veitsellä hienoksi. Silppua myös sitruunaruoho sekä kuorittu valkosipuli ja suikaloi kevätsipulit: varret ja mukula eri pinoihin.

Kun keitinvesi kiehuu, laita sinne teelusikallinen suolaa ja lisää nuudelit. Anna kiehahtaa sen verran, että hieman pehmenevät - pari minuuttia riittänee.

Laita sitten isoon paistinpannuun tai wokkiin tilkka öljyä ja puolet silputuista inivääreistä, valkosipulista ja sitruunaruohosta. Lisää iso teelusikallinen (tai pari pienempää) maapähkinävoita ja sekoita nopeasti niin että seos kiehahtaa. Lisää sitten sipulien mukulaosista puolet ja puolet valutetuista nuudeleista. Paista niin että saat sinne tänne kaunista väriä. Lisää kypsä liha vasta lopuksi jotta se vain vähän lämpenee, muttei oikeastaan enää paistu. Jos käytät raakaa suikalelihaa, se kannattaa paistaa erikseen ja maustaa ainakin pippurilla, kalakastikkeella ja chiliöljyllä. Kaada paistetut nuudelit tarjoiluastiaan, ripottele päälle seesaminsiemeniä, bataattilastuja ja korianteria sekä purista vähän limetin mehua.

Toista, kunnes kaikki nuudelit on paistettu. Koristele lopuilla siemenillä, korianterin lehdillä ja bataattilastuilla. Tarjoile heti hyvän, täyteläisen oluen kanssa.