perjantai 15. maaliskuuta 2013

Paahdettua, sitruunamarinoitua kevätkananpoikaa ja sipulifenkolihakkelusta

kevätkananpoika

Tänään ei jaksa mitään, vaikka ulkona on upea sää. Kadehtien luen kirjoituksia, joissa uhkutaan energiaa. Minä tunnen miten flunssa hiipii taas jäseniin; aivastuttaa, kurkku tuntuu hassulta ja päähän sattuu. Ei tarttis enää, niin.

sitruunamarinoitu kevätkananpoika

Mutta eilen illalla olin toisissa tunnelmissa, kun kokkasin vuoden ekaa kevätkananpoikaa. Ja miten helppoa se olikaan, kun olin marinoinut kanat jo edellisenä iltana. Joskus, harvoin sitä pääsee kiittelemään näppäryyttään vaikka oikeasti tämäkin vaati vain hyvin, hyvin vähän viitseliäisyyttä. Miksiköhän sitä ei vaan saa suunniteltua ruokiaan paremmin.

Ja kun kananpojat olivat hetken lämminneet huoneenlämpöön, avasin ne littanoiksi leikkaamalla niistä selkärangan irti, paistoin pinnan pannulla ja työnsin tipuset uuniin paistumaan.

paahdetut fenkolit

Samaan uuniin päätyivät myös lohkotut, oliiviöljyllä valellut fenkolit ja kun kananpojat oli otettu vetäytymään folion alle käristin fenkoleihin hieman pintaa grillivastuksella. Ja sillä aikaa kun kaikki kypsyi sekoitin pienessä kipossa keskenään öljyä, kevätsipuli- ja fenkolinlehtisilppua sekä pari rkl parmesanraastetta. Siis sellaista oikeaa, vastaraastettua (toim. huom. ).

Ja kun kanat tulivat uunista, levittelin tuota keväisen aromaattista melkein kuin kevätsipulista tehtyä pestoa kananpoikien päälle. Fenkoleille silppusin vaan ruohosipulia, ripautin suolaa ja rouhaisin mustaa pippuria. Tosi yksinkertaista, tosi mehukasta ja tosi hyvää. Instant kevät, suosittelen.

Kevätkananpoikaa kahdelle

2 pientä kevätkananpoikaa
1 sitruuna (kuori ja mehu)
oliiviöljyä
mustaa pippuria
2 valkosipulin kynttä
loraus valkoviiniä
ruohosipulia
paistamiseen ankanrasvaa tai voita

lisäksi
2 fenkolia
ruohosipulia
pari kevätsipulin vartta
öljyä
n. 2 rkl vastaraastettua parmesania
suolaa ja pippuria

Laita kananpojat muovipussiin ja raasta päälle pestyn luomusitruunan kuorta. Purista sitten sitruunan mehu pussiin, lorauta oliiviöljyä, rouhaise pippuria ja ripauta hieman hyvää suolaa. Silppua mukaan myös valkosipuli ja pieni nippu ruohosipulia. Lorauta vielä valkoviiniä ja sekoittele ja hiero makuaineita pussissa kanoihin. Purista ilma pois pussista, sulje ja jätä jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi, mielellään yön yli.

Seuraavana päivänä laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Jos et esikeitä fenkoleita niin laita ne uuniin ensin. Poista fenkoleista tummunut kanta ja nipsi talteen tillimäiset lehdet. Lohko fenkolit vuokaan ja lorauta päälle vähän öljyä (ja halutessa sitruunaa). Rouhaise suolaa ja pippuria fenkoleille ja laita ne uuniin kypsymään.

Ota kevätkananpojat marinadista, käännä kananpoika "ylösalaisin" (peräpää ylös) ja leikkaa terävällä, tukevalla veitsellä selkäranka irti molemmin puolin (kuvia hommasta täysikokoisella kanalla näet täällä). Litistä sitten kanan rintalasta matalaksi ja toista toiselle kananpojalle.

Kuumenna pannu ja lisää rasvaa. Kun rasva on kuumaa, paista kananpoikaan kaunis, ruskea pinta pannulla. Laita sitten kananpojat uunivuokaan (halutessa kaada vuuan pohjalle kerros marinointilientä) ja paista uunissa n. 20-30 min tai kunnes kana on kypsää.

Pilko pieneen kulhoon kevätsipulia, fenkolin lehtiä ja lorauta päälle öljyä. Raasta mukaan hieman parmesania ja sekoita.

Levitä uunista pois otetun kanan pintaan pestomainen kevätsipuliseos.  Peitä foliolla ja anna vetäytyä.

Laita grillivastus päälle ja paahda fenkoleita vielä hetki jotta ne saavat kaunista väriä. Koristele sitten ruohosipulisilpulla. Tarjoa kevätkananpojan kanssa.

4 kommenttia:

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Minä en ole vielä koskaan leikannut tuota selkärankaa pois... monesti olen kyllä suunnitellut sen tekeväni. Ehkä se ei ole niin vaikeaa kuin mitä kuvittelen, sitten kun sitä oikein tosissaan rupeaa tekemään

Nelle kirjoitti...

Minna: kannattaa ehdottomasti kokeilla - se on oikeasti ihan helppoa. Napakka ote vaan ja tukeva veitsi. Kun veistä vie selkärangan reunaa, niin homma on helpompaa kuin ollenkaan kuvittelisi.

Unknown kirjoitti...

Kevätkananpoikaa ei ole koskaan tullut laitettua eikä myöskään poistettua selkärankaa. Molemmat siis to do/cook listalla :).

Nelle kirjoitti...

Minna A: kumpaakin kannattaa kokeilla. Tein joskus Sinebrykoffin kokkausillassa ekan kerran kevätkananpoikaa - sekin ohje oli mainio ja kana saa niin paljon enemmän paahtuvaa pintaa avattuna että me ollaan tykätty tehdä sitä avattuna. Tänään tosin meinaan laittaa kokonaisen kanan uuniin pitkästä aikaa - koska vaihtelu virkistää! :)