maanantai 11. maaliskuuta 2013

Pyrex Slow Cook - pata ja pari käyttökokemusta



Kuriiri toi ovellemme perjantaina suhteellisen painavaa keittiökamaa. Pyrex muisti meitä taannoin kyselemällä, haluaisimmeko testata heidän uutta Slow Cook haudutuspataansa. Meitä on muistettu tuolta suunnalta ennenkin ja kun sanottava nyt puolentoista vuodenkin jälkeen on pelkkää positiivista, ei ollut lainkaan vaikeaa luvata tyypata tämä uusin patakin.

Jos tuo pata nimittäin kestää yhtään samaan malliin kuin ne aikaisemmat pyrex- kipot niin se varmasti kulkee ahkerasti uunin ja kaapin väliä pitkän aikaa. Tai ainakin speksi vaikuttaa lähtökohtaisesti ihan lupaavalta; padoissa on useita eri kokoja (ja syvyyksiä - myös sellainen matala haudutuspata), tuo valurautaisen näköinen pata on emaloitu sisältä (samaan tapaan kuin se Iittalan Tools - pata) mikä tekee siitä helpon puhdistaa ja kannen pinnassa on "nypyjä" jotka speksin mukaan tiivistävät kosteuden. Se, mikä tässä oli vielä ekstraa esim. siihen mökille ostamaani Tools - pataan on, että padan kansi painuu reunoja syvemmälle. Olen nähnyt tällaisen ominaisuuden anopin paremmissa valurautapadoissa. Ideana lienee, että kannen päälle voi laittaa uunittamisen ajaksi vettä. Kiehuva vesi pitää kannen muuta kippoa viileämpänä ja edesauttaa höyryn tiivistymistä ja kosteuden "satamista" ruuan päälle. Toisaalta - brasingissa kannen säteilylämpö on myös tärkeä osa prosessia. Täytyypä testailla... Tällaista pataa meillä ei vielä ollutkaan!;)  Lisäksi nuo rosteriset nupit kestävät uunissa kuumuutta enemmän kuin esim. ne Le Creusetin kovamuoviset mustat nupit ja padan voi halutessaan pestä myös tiskarissa(!) joskin se kuulemma ajan myötä himmentää padan kiillon.

Kiillosta puheen ollen meillä oli vähän vääntöä siitä onko musta vai punainen söpömpi. Minä halusin nyt tuon mustan, mutta V näyttää vähän pettyneeltä kun se ei ollutkaan kiiltävä samaan tapaan kuin se punainen. Mutta toisaalta ymmärrän hyvin; meille tuli lisäksi tuommoinen miniatyyriversio punaisesta ja se on kyllä tosi eri tyylinen kuin tuo musta. Musta on jollain tapaa työkalumaisempi. Edelliseen keittiööni (joka oli kiiltävä ja punainen) olisin ihan ehdottomasti halunnut sen punaisen padan, sillä se on omalla tavallaan ferrari-trendikäs. Mutta ennen oli ennen ja ... ;)


Vielä ei viikonloppuna päästy tyyppaamaan tuota pataa - mutta mietin jo, että ainakin kokonaisen fasaanin (tai muun suht helposti kuivavan linnun) kokeilen jonain päivänä siinä laittaa. Mutta; siitä käyttämisestä lisää myöhemmin kun saan oikeasti tehtyä jonkin ruuan.

Myöskin piti sanomani pari sanaa myös niistä n. puolitoista vuotta sitten tulleista kamoista. Eniten olen tykännyt säilytysrasioista, kasarista ja kattilasta. Kun nyt olen ihan rehellinen niin lienee syytä tunnustaa että koska ne saatiin "korruptiona", olen antanut niille ehkä normaaliakin kovakouraisempaa käyttöä. Myönnän ihan suoraan, etten ole malttanut laittaa Iittalalta itse aikoinaan ostamaani teflonpintaista kasaria kertaakaan tiskariin, mutta nämä Pyrex - jutut ovat menneet tiskariin ihan-joka-kerta. Ja ne ovat olleet meillä ajossa täysin surutta joka ikinen päivä.

Silti se rosterinen kattila on edelleen täysin kirkas sisältäkin, enkä ole onnistunut polttamaan sitä pilalle edes popcornilla. ;) Ja tykkään siitä kannesta jossa on niin isot reiät että esim. perunoista ja parsakaalista voi valuttaa vedet ulos niiden kautta. Edes tämmönen hösä kuin minä, ei ole onnistunut polttamaan itseään sen kattilan kanssa.

Siinä teflonkasarissa alkaa kyllä jo vähän näkyä käytön jälkeensä jättämää leimaa; pinnoite on vähän irronnut niiden kiinnitysniittien kohdalla, missä varsi ja hyödylliseksi huomattu tukikahva kiinnittyy pannuun. En oikeasti tiedä, miten pitkään tuommoisen kasarin pinnoitteen pitäisi kestää jokapäiväistä kokkausta ja tiskarointia, mutta hyvin se minusta on jaksanut kun vertaa meillä aikaisemmin käytössä olleisiin pannuihin.

Ja kun tässä olen nyt viikonlopun tuota pataa tuijotellut, niin kieltämättä se istuu tyylillisesti hyvin meidän keittiöömme. Nyt tarvisi vaan keksiä joku täydellinen pataruoka sen sisään ;)

7 kommenttia:

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Näyttävätpä hienolta. Minulla on yksi Ranskasta ostamani Staubin pata, jossa on kanssa niitä nyppyjä sisäkannessa. Toimii tosi hyvin.

Campasimpukka kirjoitti...

Upea tuo musta himmeä pata! Olen joskus katsellut tuollaisia erinäisissä kaupoissa, mutta muistanut, ettei meille oikeasti mahdu enää yhtään pataa, tai pitäisi jostain päästä kierrättää. Tällä hetkellä etsiskelen Le Creuset-padan sisäpinnan puhdistamiseen ainetta, olen patinoinut sitä enemmän kuin tahtoisin...

Herkkusuun Lautasella kirjoitti...

pyrexillä ennenkin aina ollut tosi laadukasta ja käyttöä kestävää tavaraa, joten kiva kuulla että laatu edelleen kestää jopa kovakouraista käyttöä!
Herkkusuun lautasella

Nanna kirjoitti...

Oi kuinka jumalaisen kaunis pata tuo musta. Ja tuo ovaali on ihana muoto. ja ehkä maailmasta söpöin tuo pieni punainen. Oi miksi, miksi pitää ihmisen tykätä niin (keittiö)tavarasta?

Mä itte odottelen aina vaan sitä mun Heinzin palkinto LeCreuset settiä+ voitin Järvikylän yrtit arvonnasta myös Sarpanevan padan...ei oo vaan vielä näkyny kumpiakaan. (Olikohan ne Zimbabvelaisen mainostoimiston yhteystiedot tekaistuja :D )

Nelle kirjoitti...

Minna: meillä on ollut semmoinen Ikean soikea pata jossa on myös nypyjä, mutta kansi ei ole madallettu tuolla tavalla. Jännää nähdä toimiiko eri tavalla.

Campasimpukka: eikös olekin! ;) Mä ajattelin että vien joko tämän tai vanhan padan kotoa mökille - en tosin ole vielä lopullisesti päättänyt kun tuo pata oli luonnossa vielä kivampi kun kuvassa. Vaikeeksi meni ;) Oletko kokeillut laittaa sen creusetin tiskariin? Ainakin meillä oli hoito-ohjeessa että niinkin voi tehdä. Jos tiskarin vahvemmat aineet poistaisi pinttymää?

Herkkusuu: joo, ja nyt tuo tyyli on minusta myös modernisoitunut paljon - mutta se on silti kotoisa. Toivottavasti pata on kestävä kun tykkään siitä jo nyt paljon.

Nanna:no sulla on tosiaan ollut menestystä ja onnea :) Ne creusetin padat on kans ihania :) Sarpaneva toki klassikko:) Ja joo, mulla on kans tää keittiötavaran hordeustauti. Kun ei vaan osaa lopettaa... :)

Arietta kirjoitti...

Ei kai nuo muoviset nipsut ollut mikään oleellinen osa padan käyttöä? :D itse taisin heittää ne menemään..

Nelle kirjoitti...

Arietta: ei, ne ovat kuljetustukia. Mutta olen sästånyt osan kun säilyttelen patoja kaapin päällä niin kannen voi laittaa niiden päälle "teloille" ;) muttei tosiaan tarpeelllista. :)