Ilmastovettä - eli kuinka houkuttelet paatuneemmastakin tallaajasta esiin piilovihreän

V on perusluonteeltaan semmoinen utelias kokeilijatyyppi, jonka johdosta meille aina välillä pölähtää postin mukana kotiin mukavia ylläreitä ja toisinaan taas mitä omituisimpia juttuja.

Se oli eräänä tammikuisena yönä kun olin herännyt syöttämään I:n ja hiivin työhuoneeseen katsomaan, joko sieltä kohta maltettaisiin tulla unille. Kuullessaan hipsutteluni ovella, V kääntyi hieman liian nopeasti minua kohti kasvoillaan hyvin moniselitteinen ilme. Se oli sekoitus juuri hämmennykseksi taipunutta "kun insinöörillä välähtää" - ilmettä, puhdasta yllättyneisyyttä ja vähän ehkä syyllisyyttäkin. Juuri sellainen ilme A:lla yleensä on, kun on tullut tehtyä jokin vahinko - ja sen jälkiä on koitettu paikkailla vähän salaa ja kiertoteitse, muttei ole mennyt ihan nappiin ja sitten siitä jääkin kiinni... ;)

En oikeastaan ollut uskoa korviani kun V selitti miten Amazonista saa tilattua kuplavettä. Kun sain henkäistyä jotain että "ei voi olla totta, lievä ekokatastrofi... " V lisäsi kiireesti että oli vaan pakko kokeilla lähettääkö ne tosiaan meille Italialaista kuplavettä ja Norjalaista ikijäävettä kuriirilla Lontoosta euron pintaan per litra - ilmaisella kotiinkuljetuksella. Tilaus oli kuulemma mennyt läpi ja V oli hämmästyksensä keskellä oikeastaan vähän kauhistunutkin tästä tosiasiasta. "Eihän tässä ole mitään järkeä" hän mutisi ja scrollasi tilausvahvistussivua ylös alas.

Kyllä. Todellakin. Kuplavedet tulivat seuraavalla viikolla. Ja vielä yksittäispakattuina, kolmella eri toimituksella ja jokainen myyntierä omassa pahvissaan ja pehmustettuna ruskealla paperilla. Lähetin kasvoilta näki jonkinasteista kyllästymisen häivettä kun se kolmas loiskuva paketti tuli kotiovelle kannettuna. Ja vaikka en pidä itseäni läheskään niin ekologisena kuin ehkä pitäisi, minua vähän ahdisti. Onhan sitä nyt isompiakin vääryyksiä maailmassa, mutta välillä sitä miettii mitä se auttaa, että tuottajia täällä pienessä Suomessa verotetaan ja rankaistaan kun ilmastoa koitetaan säästää. Auttaako se (mitään?) kun markkinat eivät ole pelkästään Suomen sisäisiä...

Mietin pitkään postaanko edes koko juttua, koska joku nyt ihan varmaan menee ja tilaa sitä halpaa, mutta ilmastollisesti kieltämättä aika katastrofaalista vettä. Mutta sitten vastailin kyselyyn tuotteiden hiilijalanjäljestä ja mietin, että ehkä tästä voisi kuitenkin kirjoittaa. Ehkä se on sitten kuluttajan ja yksilön asia enemmänkin miettiä mitä ostaa ja mitä ei. Toiset tuotteet sopivat nettitilattaviksi paremmin, toiset vähän huonommin. Mutta onhan se älytöntä, ettei yhdestäkään suomalaisesta supermarketistakaan saa edes kotimaista, teollisesti hapotettua vettä tuolla hintaa. Puhumattakaan, että klikkaisin sen jostain netistä ja joku toisi sen meille kotiiin siihen hintaan.

Hillitäkseni kuitenkin hieman klikkailuintoa voin varmaan kertoa, että mikään pullopalautusautomaatti ei sitten huoli niitä rouhepulloja (ne pitää viedä erikseen kierrätyspisteeseen), sen pakkausmateriaalin kanssa on tavallinen kuluttaja ihan ihmeissään; mihin saa näppärästi vietyä isoja kierrätyspahveja, ne kauppojen luukut ovat naurettava vitsi? (Lopulta pakkasin auton täyteen pahvia (rakennustarvikkeistakin oli jäänyt pakkauspahvia, samoin lapsen pinnasängystä) ja ajoin kuorman Ämmässuolle.) Ja kun nyt nettitilauksen äärellä ollaan, niin laitanpa tähän yhden mielenkiintoisen kokemuksen siitä, mitä se on olla töissä mail-order - firman pakkaamossa.

Isklar - pullossa lukee carbon neutral. No, tämän jälkeen olen aika varma, että mikään neutraloimistoimenpide ei vaan enää riitä.