Raparperikurkkukeitto

"Joko nyt saa kitistä, että on liian kuuma?" kysyi eräs ystäväni vastausta odottamatta kuluneella viikolla. Selvästi ainakin hänellä oli liian kuuma ja ison masuni kanssa pysähdyin minäkin miettimään hetkeksi mahdollisia heinäkuun helteitä...

Vaikka lämpö on ihanaa, se kyllä nuuduttaa nopeasti ja kadottaa ruokahalun. Jotain pitäisi kuitenkin syödä, etteivät voimat totaalisesti lopu ja kaikki kevätkiireet sorru itkupotkuraivariin tai kieri väsyneinä kyynelinä sohvan nurkkaan.

Aika monella on varmaan takana jo rankka viikko juhlajärjestelyitä, eikä viikonloppu tuo mitään helpotusta sillä on ylioppilasjuhlien aika. Siinä valmistelujen ja ruuanpaljouden keskellä voi olla vaikeaa keksiä mitä sitä nyt itse sitten söisi? Niin meilklä ainakin tuoppaa aina käymään - hössötys on niin kova että kaikki muu unohtuu. Tässä yksi vinkki pikaiseen lounaaseen; käyttäkää niitä ihania tuoreita raparpereja ja kotimaisia, vähemmän hengenvaarallisia vihanneksia :)

Laitoin keittoon aika paljon raparperia, jotta sain sen raikkauden maistumaan läpi kunnolla; etikkaa taas tarvitaan tuomaan keittoon syvyyttä. Etukäteen mietin miten raparperin happo sopii tälläiseen, mutta oikein hyvin. Etikka taittaa makuja mukavasti ja öljy pyöristää kulmia. Raparperi maistuu keitosta vaan raikkaana ja ihanana. Ja jälleen, mitä parempaa, vastaleikatun ruohon makuista oliiviöljyä sinulla on tähän keittoon laittaa, sen parempi.

Uuden kodin pihalla kasvaa raparperipuskan vieressä valtava lipstikka. Kävimme eilen ajamassa nurmikoita ja trimmeröimässä herukkapuskien alla kasvavaa nokkospöheikköä. Nappasin lähtiessä mukaan muutaman tuoksuvan oksan lipstikkaa. Taitoin puskasta vain muutamia lehtiä koristeeksi laseihin, mutta se sopisi keittoon hyvin myös korianterin tilalle. Tämän sopan olin kumminkin tehnyt jääkaappiin tekeytymään jo ennen lähtöä. Niinpä jäin vaan siinä kylmää keittoa juodessani spekuloimaan, että lipstilla sopisi soppaan vahvempanakin pelikaverina. Ensi kerralla sitten.

Kun on oikein kuuma ja nuutunut olo, kurkkukeitto pelastaa. Se on paitsi terveellistä myös raikasta, helppoa ja hyvää. Joten jalat kohti kattoa, ajatukset hetkeksi vapaalle ja pilli lasiin.

Raparperi-kurkkukeitto (n. 4 isoa lasillista)

1 iso kurkku/ n. 400g kurkkua
3 vartta / n. 140g raparperia
2 kevätsipulia
1 valkosipulin kynsi
1/2 lemondrop - chiliä
pieni nippu korianteria tai lehtipersiljaa
1/2 avokadoa
vajaa 1 dl hyvää oliiviöljyä
2-3 rkl vaaleaa balsamicoa
n. 1 dl luomuomenamehua
lipstikanlehtiä

Kuori kurkku ja pese raparperin varret. Pilko molemmat pienehköiksi paloiksi blenderiin. Erityksesti raparperista kannattaa tehdä max. senttistä pätkää, jottei siitä jää liian pitkiä kuituja soppaan.

Lisää vettä, öljyä, etikkaa, yrttiä, avokadoa sekä kevätsipulia maun mukaan. Lisää myös varovasti chiliä ja valkosipulia, mutta muista, että keiton tekeytyessä niiden maku voimistuu.

Omenamehua voit myös lisätä vasta juuri ennen tarjoiluakin, kun maistat ensin millaista keitosta on tullut. Niin minä tein. Keitto on hyvä jättää jääkaappiin tekeytymään n. 3 tunniksi tai pidempään. Kun tekee ison kannullisen, keittoa on helppo välipalastaa kaapista kiireen keskellä juuri silloin kun tarvitsee.

Sitten vaan lasiin kasa jäitä, kylmää keittoa päälle ja koristelu tuoreella yrtillä. Nauti pillillä tai ilman!