Oikeastaan ainoa salaatti, jossa olin syönyt raastettua juuriselleriä ennen tätä kevättä on ollut waldorfin salaatti. Ja kun ihan rehellinen olen, ennen viime vuotta en ollut edes ajatellut mitä siihenkään tulee; olin vain ajatellut että se on jokin hämmentävän hyvänmakuinen salaatti jossa on omenaa, usein juustoa, pähkinää ja "jotain". Olin melkein järkyttynyt, kun minulle valkeni että siinä on raastettua, raakaa juuriselleriä.
Kun juurisellerissä on vahva tuoksu niin sitä automaattisesti kuvittelee, että se on raakana kitkerän makuinen. Olin järkyttynyt, koska jouduin toteamaan, että en lopulta tunne usein keitoissa käyttämääni raaka-ainetta ollenkaan. Tuore juuriselleri on itse asiassa varsin pehmeän ja aromaattisen makuinen, eikä lainkaan kitkerä. Ja juuri sen takia se sopii niin hyvin vähän happaman omenan ja paahdetun pähkinän pariksi monessa eri tavoin tuunatussa salaatissa.
Puutarhakirjansa vihannesosassa (Tender vol I) Nigelin "remoulad of celeriac" - nimellä kutsuman sellerisalaatin muunnosta tein itse asiassa jo pari viikkoa sitten. Mutta jos pääsiäislauantain kokko- tai grillibakkanaalien jatkot pääsevät vierähtämään pikkutunneille, tämä saattaa olla oiva valinta paahtoleivän, pekonin ja uppomunien kanssa seuraavan aamun brunssille. ;)
Idut voi lisätä suoraan lautaselle, jos kaikki eivät voi niitä syödä. Nigelin alkuperäisessä reseptissä salaattipohjaan tuli pelkkää juuriselleriä, ituja, pekonia ja lehtipersiljaa, mutta minä silppusin sekaan lisäksi sellerinvarren ja yhden happaman jonagold -omenan, koska mulla on jossain määrin selittämätön himo jääkylmään omenaan juuri nyt ;) Idut jätin pois, kun V on niille vähän allerginen ja raskaana olevillekin niiden kanssa suositellaan kuumennusta. Mutta kieltämättä; ne Nigelin käyttämät kauniin violetit retiisinidut olivat kirjan kuvassa upean näköisiä. Joten idättäjät hoi; tähän salaattiin idut kyllä sopivat ja tuovat niin makua kuin näköäkin.
Sellerisalaatin kauneus on minusta siinä, että voit tunettaa sitä haluamaasi suuntaan; pehmeä selleri taipuu omenan kanssa raikkaaksi, pähkinän kanssa täyteläiseksi ja creme fraiche sitoo makuja yhteen ja sinappi tuo ryhtiä.
Yrttipuolella Nigel sanoo, että sellerin parhaan ystävän lehtipersiljan puuttuessa voi sen kanssa kokeilla myös timjamia ja rosmariinia sekä rakuunalla maustetuja viinietikoita. Aika jännä ajatus tuo rakuunaviinietikkakin.
Tein tämän ihan perinteisillä pekonisiivuilla, mutta kieltämättä, jos sinulla on aikaa ja ylimääräistä sherryviinietikkaa jossain, niin tämän salaatin kanssa kesällä tekemäni mausteut pekonisiivut olisivat ihan ykkösiä. Pekoni tuo pehmeään ja raikkaan hapankermaiseen salaattiin mukavasti syviä, paahtuneita aromeita joita maustamisella voisi vielä ennestään korostaa jopa hieman parfyymiseen suuntaan.
Niin tai näin; perusohje on juuri sopivan simppeli vähän väsyneeseen aamuun. :)
Salaatin voi tehdä pelkästä selleristä tai sekaan voi laittaa myös omenaa. Toimii molemmilla tavoilla. Pekoninen sellerisalaatti (1 kulhollinen)
kastikkeeseen
250ml creme fraichea
1/2 sitruunan mehu
2 rkl täysjyväsinappia
mustaa pippuria
salaattipohjaan
n. 500g juuriselleriä
1 paketti pekonia (8-10 siivua)
50g ituja (mung pavun ituja tai retiisin ituja suositellaan ohjeessa)
iso kourallinen lehtipersiljaa
omia lisäyksiä
1 jonagold - omena
1 sellerinvarsi
Sekoita kastikeaineet keskenään ja maista. Lisää tarvittaessa vähän suolaa ja pippuria.
Raasta selleri ja omena karkeaksi raasteeksi. Helpoiten tämä kävi kenwoodin karkealla raastinterällä, mutta varmaan raastinraudan kanssakin selviää. Suikaloi sellerin varsi ihan ohuesti ja huuhtele idut.
Sekoita raasteet, silputtu selleri ja kastike keskenään, paista sitten pekonit pannulla ja leikkele paistuneet pekonit postimerkin kokoisiksi paloiksi. Sekoita salaattiin pekonia ja koristele iduilla. Tarjoa välittömästi kun pekoni on vielä rapsakkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti