tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kaikenmaailman välipaloja...

puolukkavälipala
Jollakulla voi ehkä ollakin sellainen tunne, että viimeisen puolen vuoden aikana blogissa on ollut jotain erilaista kuin aiemmin. Jotain sellaista, mikä ei varsinaisesti pistä silmään, mutta...

Tämä tarkkasilmäinen lukija ei välttämättä ole lainkaan väärässä. :) Joku on saattanut huomata, että makeita reseptejä on useammin kuin ennen, toinen että postauksia tulee välillä enemmän, välillä vähemmän, kirjoitusvirheitä on selvästi enemmän ja kolmas on ehkä pannut merkille raakojen kalojen puutteen. Myös viinisuositusten väheneminen on saattanut pistää jollakulla silmään. Mutta: sille kaikelle on syy.

No, tässä vaiheessa varmaan jo arvaatte mitä aion teille kertoa? :) Kyllä, juuri niin - ihan oikein päätelty :) A saa pikkusiskon tai veljen heinäkuussa! Ja ei, me emme tiedä kumpi sieltä sitten tulee, emmekä ajatelleet sitä etukäteen urkkiakaan selville. Mutta sen verran olemme Sätkyn elämästä kuulleet, että kaikki pitäisi olla hyvin ja viimeinen raskauskolmannes alkaa vajaan parin viikon päästä. Aika kuluu juuri nyt jotenkin tosi nopeasti.

Minä olen päässyt tosi vähällä koko tähän astisen odotteluajan; ei oikeastaan pahoinvointia eikä suurempia ruoka-aversioita. Muutenkin jaksaminen on kaiken voittavaa väsymystä lukuun ottamatta ollut hyvä. Ainoa ruoka, jota ei tee yhtään mieli on ollut kana. Se on tosi hassua, kun ajattelee ettei se ole edes mikään vahvan makuinen. Mutta niin se vaan on; kokkasin kokonaisen kanan syksyllä vielä tajuamatta, että kana ei maistu. Kun sitten nostin uunissa ihanaksi paahtuneen, tuoksuvan kanan pöydälle tuumasin että: "Ei tässä mitään vikaa ole, mutta kukahan tämän syö?" :)

Ruokavalion muutos on aiheuttanut jotain yllättäviä "uups" - tilanteita. Yksi hankalimpia oli kieltämättä se, kun isäinpäivän jälkimainingeissa menimme illalliselle Merituulille. Noh, viini oli helposti ohitettu koska tarjouduin kuskiksi, mutta Merituuli oli laittanut ihanaa kombu-merilevällä maustettua siikaa, jota olisin normaalitilanteessa ehdottomasti halunnut maistaa. No, yritin parhaani mukaan hämätä emäntää, että itse asiasa en maistanut kalaa ja kiitin luojaani siitä, että A pitää sushista. Sillä A sai sitten maistikaspalani kun silmä vähän vältti. Kyllä Merituuli taisi sen huomata ja jouduin mielessäni manaamaan, että tätä temppua pyydän kyllä anteeksi, kunhan homma vähän etenee ja ollaan turvallisemmilla vesillä. :) Ja todettakoon, että sain anteeksi. :)

Oikeastaan alku oli hankalinta juuri siksi, ettei asiasta halunnut oikein sanoa vielä kenellekään ennen rakenneultraa ja maagisen 3kk rajapyykkiä. Väsymys kuitenkin iski heti ja suuresti rakastamani kirjoittelu (myös tänne blogiin) muuttui kertaheitolla ainakin dekadilla vaikeammaksi. On pitänyt opetella pärjäämään n. 5 min keskittymiskyvyllä ja olemattomalla muistilla. Kaikki mitä ei heti kirjoita ylös, lakkaa olemasta olemassa viimeistään puolen tunnin päästä. :)

Raskauden mukana seuraa siis tietysti lista ruokarajoituksia. Ne eivät sinällään ole hankalia, mutta niissä on ansoja, joita ei vaan tajua. Oli oikeasti aika lohduttavaa, kun ennen Uuden Seelannin matkaa kyselin lääkäriltä että mitä sitä nyt sitten uskaltaa syödä ja mitä ei, niin lääkäri vaan totesi että normaali raskaus kestää normaalin elämän. Noita viisaita sanoja olen palautellut sitten mieleen kun on ahdistanut että onko jokin turvallista vai ei. Jossain kohdin on vaan annettava olla, eikä saa tehdä jutuista liian suurta ongelmaa.

Niitä vältettäviksi suositeltuja ruokia kuitenkin tulee koko ajan vastaan, mutta olen ajatellut että kunhan suurimman osan nyt osaa ansoista välttää, niin loppu varmaan menee sitten elämä tapahtuu - osastolle. Jos nyt ottaa jotain esimerkkejä, niin töissä olen oppinut välttämään salaatteja joissa on herne-maissi-paprikaa tai herneitä (pakasteet pitäisi kuumentaa) majoneesikastikkeita ja leipoessani yritän olla maistelematta taikinaa (raaka kananmuna), juustoista olen alkanut kytätä onko tuotteeseen käytetty maito pastoroitu vai ei ja kaikki vakuumipakattu kala on jäänyt tiskiin. Parmesanraasteen maidon pastöroimattomuuden tajusin vasta paljon myöhemmin, sillä en osannut epäillä kovaa juustoa... Ja umpiopakatun ohella raaka kala on tosiaan saanut jäädä, vaikka sydämestä riipaisee. Vähänkö menen sushille, kun bebe masusta poistuu! Mutta silti tulee aina pikkufiboja, joista ei vaan tule edes miettineeksi. Niinkuin sekin kerta kun oltiin ystäväni M:n kanssa kahvilla ja päätin ottaa kahvilassa tehdyn terveellisen hedelmäsmoothien kahvin kanssa pullan sijaan. Vasta myöhemmin tajusin että smoothieen tuoreiden hedelmien ohella käytetty mansikka oli varmaan pakastettua, mutta oliko se kotimaista jonka saa syödä kuumentamatta vai ei? Sitä nyt ei voi tietää enää, mutta enpä jäänyt moista murehtimaan.

Eiköhän sätky "kaikista näistä haasteista" huolimatta ;D ole ihan hyvin pärjännyt matkassa mukana. Minusta on hyvä että tietoa on ja sitä jaetaan, eikä siitä kannata ahdistua. Tavallaan sekin auttaa, että voi ottaa asioista selvän, eikä tarvitse arvailla. Mutta se ei ole vaavillekaan hyväksi, että loputtomasti stressaisi mitä voi ja mitä ei voi syödä. Stressi todennäköisesti aiheuttaa hänelle enemmän haittaa kuin tahaton tomaus parmesania pastan päällä. Kunhan katsoo suuret linjat kohdalleen niin lopun voinee sitten ajatella kuuluvan osastoon että mekin olemme joskus syntyneet, vaikka kaikkea tätä tietoa ei ole ollutkaan saatavilla.

Oleellisinta lienee, että syödään terveellisesti ja monipuolisesti ihan tavallista puhdasta ruokaa. :) Kaikelta ei voi varjella - ei nyt eikä tulevaisuudessa ja se kaikki menee osastoon elämä.


pannariaNälän tunteen puutteesta huolimatta pitäisi ymmärtää laittaa jotain purtavaa ja syödä ennenkuin energia täysin loppuu...
Nälkä on jo yleensä aika hallitsematon, kun se nälän tunne sitten lopulta tulee... :)



Kotona tietysti se helposti väsyminen ja ajatuksien karkailu on tehnyt ruuanlaitostakin vähän haasteellisempaa. Kaikki enemmän kuin kolme vaihetta vaativat ruuat ovat haasteellisia kun puolet vaiheista tahtoo unohtua matkan varrella :) Sitä on alkanut kovasti arvostaa ruokia, jotka voi vaan koota yhteen kippoon ja työntää uuniin, erilaisia keittoja ja tietysti pastaa. Monimutkaisempaa jaksaa laittaa lähinnä kun on oikein levännyt ja virkeä olo. Ja kun energiatarve iskee täysin ilman varoittavaa näläntunnetta, erilaiset pikavälipalat ovat varsin tarpeen.

Ja jotta ei menisi vain pölinäksi, niin laitetaan tähänkin postauksen loppuun yksi tuollainen välipala, jota itse asiassa tein opiskeluaikana varsin usein. Se on opittu eräältä vanhalta ja viehättävältä rouvalta joskus kauan sitten. Idea on yksinkertainen ja lopputulos kevyt ja raikas. Aikoinaan opin pitämään rahkasta tämän välipalan vuoksi, sillä raikkaalla puolukalla ja sokerilla maistettu piimä tekee rahkapilvistä ihan unelmasilkkisen oloisia ja ihania. Kannattaa kokeilla, vaikkei raskaana olisikaan ;)


Puolukkainen rahkavälipala (1 kippo)

n. 1-2 rkl puolukoita tai karpaloita (tuoreita tai pakaste) tai sokeroitua puolukkasirvosta 1/2 rkl
n. 1 tl sokeria (tai maun mukaan enemmän)
1,5-2 dl piimää
n. puoli purkia tai 100g maitorahkaa

Murskaa puolukat sokerin kanssa kupin pohjalla. Lisää piimä, sekoita ja maista onko vaaleanpunaiseksi värjäytynyt piimä riittävän makeaa. Lisää sokeria jos tarvitsee.

Sitten nostele teelusikalla rahkaa pieniksi saariksi puolukkapiimään. Ja sitten vaan nautitaan.

23 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

ONNEA!

Nanna kirjoitti...

Mä oon sillälailla "taikauskoinen", etten onnittele ennen syntymää, mutta se ei estä sanomasta että voi kuinka ihania uutisia!
Mekään ei haluttu tietää Maitotytön sukupuolta (eikä aikoinaan Urhonkaan), mutta molemmilla kerrpoilla minulla oli vahva tunne sukupuolesta joka sitten osoittautui oikeaksi.
Tosi viisas lääkäri tuo normaali raskaus kestää normaalielämän.
Kukin valitsee kuinka neuroottisesti suosituksia seuraa, itse kyllä söin parmesanit ja sushit, lähinnä nou nou listalla oli alkoholi.

Nelle kirjoitti...

Hannele ja Nanna: Kovasti Sätky on toivottu ja odotettu - toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti. :)

Nanna: joo, jokin tunne on itsellä kyllä vahvistunut, mutta sitten sen heinäkuun loppupuolella teitää vasta :) Pitää meidän äidinkin varustelukierteen aisoissa, kun ei tiedä minkä väristä hankkia! ;D

Tuo välttäminen ja syöminen on tosiaan vähän omantunnon juttu - olen välttänyt sitä mikä helposti käy. Mutta kyllä minä pihvini olen mediumina syönyt, enkä ole lammaspaistia kuivattanut uunissa 75 asteiseksi.

Sushi on siinä rajalla ja olen ymmärtänyt että sitä voi syödä jos on absoluuttisen varma, että kala on tuoretta. Mutta toisaalta se nyt on helppoa jättää välistä ja totesin lopulta että maistuupa sitten paremmalle elokuussa ;D Umpiopakatut kalathan ovat siten ihan oma luokkansa.

Alkoholia ei ole tehnyt edes mieli - silloin tällöin olen maistanut V:n lasista suullisen viiniä kun sitä on oikein kehuttu, mutta jostain syystä kaikki viini maistuu kitkerälle. Ilmeisesti luonto on hoitanut tämänkin asian viisaasti, niin ettei tosiaan ole edes harmittanut ettei viiniä saa ruualla. Hankalampaa on melkein ollut se riittävän maitomäärän juominen päivässä, kun juon yleensä ruokajuomana kuplavettä. Mutta, kolme lasia päivässä, siihen on pyritty.:)

Yaelian kirjoitti...

Ihania uutisia,paljon onnea!
Toivottavasti blogi jatkuu myös Sätkyn maailmaantulon jälkeen..

Nelle kirjoitti...

Yaelian: eiköhän meillä aina ruokaa syödä ja sätkyllekin sitten tarjoilla. :) Ainakin toistaiseksi Sätky vaikuttaa aika rauhalliselta kaverilta - toivotaan että linja pitää :)

Tämä on blogi ja minulle se tarkoittaa sitä, että blogi elää kirjoittajansa elämän mukana. Että siinä tahdissa mennään. Tämä on myös yksi syy, miksi en ole lähtenyt mukaan mihinkään kaupalliseen kuvioon; vapaus tehdä niinkuin tykkää on minulle aivan, aivan liian arvokasta :)

Kyllä tässä muuten on noussut arvostus niitä kohtaan, joiden tiedän raskausaikanakin pitäneen blogia säännöllisesti. Tietty se on henkilöstä riippuvaa, miten paljon ajatus katkeaa mutta välillä voi mennä parikin päivää, ennenkuin saa ajatuksensa ja jutun kasaan... :)

Mila kirjoitti...

Oi paljon paljon onnea tulevasta vaavista! :)

Mimmu kirjoitti...

hii <3

Emma kirjoitti...

Ihania uutisia, oikein paljon onnea!

Virpi kirjoitti...

Onnittelut nyt vielä näin asian tultua ihan julkiseksi! :)

Blogi tottakai elää kirjoittajansa elämänvaiheiden mukana, mutta minäkin toivon että vauva-arjen keskeltäkin löytyy aikaa blogille, sillä sinun juttujasi Nelle on niin hurjan kiva lukea.

Tupu kirjoitti...

Oi vauva uutisia... Miten ihanaa. Kaikkea hyvää odotukseen ja teille kaikille.

Jenni kirjoitti...

lääkärinuransa 70 -luvulla aloittanut tuttumme sanoi, että silloin ei tiedetty mitään listeriasta sun muista, eikä hän kuulemma ole koskaan kuullut suomessa sellaisista tapauksista, joissa sikiö olisi kyseisen bakteerin takia kärsinyt. mutta; onhan siinä aina se että jokainen äiti tietysti haluaa varmistaa mahdollisimman hyvin että vauvalla on kaikki ok, eikä siinä mitään.

o-ou, jostain syystä tämän postauksen lukeminen nosti (!!??) allekirjoittaneen lievästi orastavaa vauvakuumetta entisestään. häh. tuntematon on naisen mieli.. ;)

kiitos kivasta blogista, säännöllisesti täällä lueskellaan vaikka nyt ensimmäistä kertaa kommentoinkin. :)

Nelle kirjoitti...

Kiitos kaikille, mutta toivotaan, että kaikki menee hyvin loppuun asti eikä ylläreitä tule.

Virpi: tottakai se kirjoittelutahti sitten määräytyy senkin mukaan tuleeko beebis isäänsä vai äitiinsä - mä olin kuulemma huutanut kaiken aikaa 2v asti :) Se voi olla, että sitten ei niin paljon jaksa kirjoitella jos kaikki yöt joutuu valvomaan:) Mutta jos yhtään isäänsä tulee, niin luulisi että uni maistuu ainakin välillä:) Mutta sen mukan toki mennään, miten arki etenee.

Jenni: O-ou :) pitäisköhän tässä disclaimeroida että mahdollisista syntyvistä vauvakuumeista ei oteta vastuuta! :) Tuo mitä sanot on kyllä pyörinyt omassakin mielessä välillä. Pääasiassahan se suosituslista on varmasti myös sellainen ohjenuora ylilyöntien välttämiseen. Mutta maalaisjärjellä jo pärjää pitkälle.

Se, mikä hetkittäin on vähän harmittanut on, että suomalaiset järvikalat ovat monet kielto/rajoituslistalla. Niiden syömistä suositellaan, mutta silti esim. haukea ei suositella. Noh, aikansa kutakin.

Nelle kirjoitti...

Siis syömistä suositellaan MUILLE kuin raskaana oleville:) Näin fiksuja lauseita mä nykyisin tuotan :)

statisti kirjoitti...

Oi, ihania uutisia, onnea koko perheelle! Kiva kun olet jaksanut kaikesta huolimatta bloggata, säästän aina teidät viimeiseksi päivittyneiden blogien listalla. Sokerit pohjalla -periaatteella, you know :) Onnellista odotuksen jatkoa!

Merituuli kirjoitti...

<3

Mausteinen Manteli kirjoitti...

Oikein paljon onnea tulevasta vauvasta! Ihanaa ! :) Tulee niin elävästi mieleen kaikki tuo kieltojen viidakko. Itse taisin olla aluksi syömättä aika tarkkaan kaikenlaista epäilyttävää mutta loppua kohden hölläsin ainakin tuon juustoasian osalta.. Anoppini ihmetteli, kun maksaa en raskaana suostunut syömään, että hän oli aikanaan oikein tankannut maksaruokia kun oli alhainen Hb ja hirveät himot siihen..(fiksu mies kasvoi pojastaan ;) Joulu oli minulle henkisesti kaikista vaikein... ne kaikki ihanat kalat ja juustot :D

Satu kirjoitti...

Onnea <3

pinea kirjoitti...

Lämpimät onnittelut täältäkin päin :)

Anonyymi kirjoitti...

Oikein paljon onnea myös baijerista!

Helena kirjoitti...

Onpas ihania uutisia sinulla! Ei muuta kuin onnea matkaan viimeisillekin kuukausille, kun Sätky ;) siellä masussa viihtyy.
Voin vain kuvitella mitä täällä Pohjanmaan suunnassakin asiasta ajatellaan :D)

sannane kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
sannane kirjoitti...

Onneksi olkoon! Meille on tulossa samoihin aikoihin pikkukakkonen, joten mielenkiinnolla seuraan välipala- ja muitakin ohjeita sallituista ruoka-aineista. Minä olen kyllä vähän höltynyt erityisesti juustojen kanssa ja nauttinut erityisesti ruokia, jossa juustot tulee kuumennettua, jotta niitä voi syödä.

Nelle kirjoitti...

Kiitos kaikille onnitteluista, olettepa te taas ehtineet :) Kyllä me kovasti jo odotellaan täällä, millainen tyyppi Sätkystä tulee. Ihan ystävällismieliseltähän tuo vaikuttaa - pari kertaa päivässä haluaa selvästi seurustella enemmän ja muuten aika pehmoisesti liikahtelee :)

Statisti :) Kiitos! Bloggaamisen suhteen tosiaan mennään sillä, mikä helposti tulee. Välillä on päiviä ettei kirjoituta yhtään, mutta sitten taas jokin ruoka onnistuu (tai epäonnistuu) niin, että on pakko päästä sanomaan muutama sananen :) Koittakaa kestää kirotusvirheet! ;)

Mausteinen manteli ja sannane: juustoissa olen syönyt melkein mitä vaan missä lukee pastoroitu - mukaan lukien kotimaiset homejuustot. Kunhan maito on pastoroitu. Jos ei ole, niin sitten uunin kautta. Eli parmesaniakin olen syönyt jos olen laittanut sitä uuniruokaan. Mutta en mä nyt mitenkään ole pingottanut ruuan kanssa - Mikä nyt luontevasti tulee. Luomua on tullut ostettua enemmänkin vielä kuin normaalisti, jotta säästyisi ylimääräisiltä torjunta-aineilta, kun meillä käytetään kumminkin sitruksien kuoriakin tosi paljon ruuassa. (toki pestynä joo, mutta silti luonu tuntuu paremmalta idealta niissä)

Sannane: eiköhän täällä ainakin jotain ohjeita vilise; tosin kun väsymys haittaa välillä niin moni välipala on tullut korvattua maustamattomalla jogurtilla ja erilaisilla superfoodeilla ryyditetyillä luomumysleillä. Ne on niin helppoja ja nopeita kun se nälkä iskee:)

Helena: kyllä musta tuntuu että siellä kotipuolessa jännätään vielä enemmän kuin mitä minä osaan edes jännittää :) Äiti kuulostaa jotenkin aina niin hengästyneeltä kun soittelen. Itsellä on vaan vakaa uskomus siihen että Sätky kasvaa siellä omaan tahtiinsa ja ilmestyy sitten kun aika on. :) Koskaanhan ei tiedä, millainen ihminen sieltä tulee mutta sittenhän sen näkee. :)