tiistai 5. huhtikuuta 2011

Hillotut klementiinit vs Nelle 1-0

klementiinit
Kun lueskelin viimeisintä Glorian ruoka & viiniä, en saanut silmiäni irti Sami Tallbergin karamellisoiduista klementiineistä. Pitkän hauduttelun aikana klementtiinien kitkeryys teoriassa taittuu ja kuorineen keitetyistä klementiineistä pitäisi tulla sellaista herkkua, joka nostaa jälkiruuan kuin jälkiruuan ravintolatason herkuksi. Aineetkin olivat niin simppelit, että merkkasin reseptin hetisilleen pienellä lappusella ja seuraavalla kauppakeikalla toin mukanani kilon klementiinejä ja kilon sokeria.

Kaiken piti mennä ihan yksinkertaisesti sulattamalla sokeri keskilämmöllä, laittamalla halkaistut klementiinit lihapuoli alaspäin sulaan sokeriin ja kiehuttamalla seosta tunnin veran. Sitten seokseen lisätään litra vettä ja kiehutetaan kasaan vielä 2h.

sokerin sulatusSulattaessa kiloa sokeria sitä pitänee hämmentää koko ajan, tai se pääsee karamellisoitumaan ja lopulta palamaan.

Se, mitä en ottanut huomioon oli, miten saadaan sulatettua kilo sokeria ja keitettyä sitä tunti + kaksi ilman, että se palaa. Tajusin ongelman siinä vaiheessa, kun sekoitin sokeria ensimmäisen kerran kasarissa. Lähinnä pohjaa oleva kerros sokeria sulaa, mutta koska sokerin massa on niin valtava, sekoittaessa sulanut sokeri vaan klimppiintyy kylmän sokerin sekaan. Lopulta se sulaa, mutta kuinka tasaisella lopputuloksella. Jos taas annat sokerin sulaa pidempään sekoittamatta, alimmainen kerros sokeria ehtii taatusti palaa ja muuttua kitkeräksi.

Näistä tuli kyllä kaikkea muuta kuin mallikuvansa mukaisia iloisen oransseja ja karamellia tihkuvia klementiilohkoja. Kilautin ystävälleni M:lle jälkeen päin ja pohdin mihin lämpöön sokeri saa päästä ennenkuin se palaa. M muisteli, että 180 asteinen sokeri on vielä juuri karamellia, mutta jos sen yli mennään niin lopputulos ei ole kovin imarteleva.

klementiinit sokerissaKlementiinit laitetaan sokeriin lihapuoli alaspäin, jotta mehua pääsee irtoamaan sokeriin. Sokeri oli jo sulaneena epäilyttävän tummaa...

Minulle jäi vähän hämäräksi oliko tarkoitus sulattaa sokei ilman, että se karamellisoituu ja miten ihmeessä se taas tapahtuu :) Minulla on toinenkin kilo sokeria ja klementiinejä ostettuna kotiin uusintayritystä varten, mutta jäin miettimään pitäisikö sokeriin laittaa vähän hunajaa sulatusvaiheessa, samaan tapaan kuin kesällä tekemässäni hunajakakussa. Silloin hunajan neste laskee sokerimassan sulamislämpöä ja kiehumisspistettä. Mutta näin tehden sokeri ei kyllä sitten karamellisoidu yhtään... Hm.

Jos joku on onnistuneesti tehnyt näitä, kuulisin mielelläni mikä on se kikka jolla sitä sokeria saadaan sulatettua ja sen jälkeen vielä keitettyä tunti niin, ettei se pala. Ainakin tähän tarvitaan elektroninen lämpömittari joka piipittää niin maan vimmatusti kun lämpö nousee jonnekin 175 tienoolle ja jatkuvaa lämpötilan vahtimista.

Toinen juttu mitä M sanoi, oli että klementiinien mehuisuus vaikuttaa myös; jos klementiinit ovat liian kuivia, niistä ei irtoa sokerin sekaan tarpeeksi nestettä ja sokerin lämpö pääsee kohoamaan liikaa. Huuhuh, mihinköhän olen nyt oikein mennyt sotkeutumaan.... ;)

Sokerin kanssa puuhastelu vaatii tarkkuutta ja on hankalaa, mutta lupaan raportoida jos keksin, miten tämä saadaan onnistumaan.

karamellisoidut klementiinitJos teillä on hyviä vinkkejä ensi kertaa varten, kuulen mielelläni. Ainakin lämpömittari tarvitaan...

Sillä ihan vielä en ole valmis luovuttamaan karamellisoitujen klementiinien kanssa, niin ihanalle ne näyttivät ja kuulostivat alkuperäisessä ohjeessaan. Ja niin lupaava oli se raikas ja aromaattinen tuoksu, mikä keittiöön tulvi kun asettelin klementiinit sulaan sokeriin yksitellen...

14 kommenttia:

Herkkusuu kirjoitti...

kokeilin tässä hiljattain valmistaa panforte di sienaa vanhalla reseptillä ja minulla oli sama pulma. sain keittää ja sulattaa sen sokerin kolmeen kertaan ennenkuin itse kakun leipomisesta tuli mitään. siitä tuli syötävää, oikeastaan se oli ihan herkullista , ulkonäkö vain oli aivan karsea ja edelleen mietin missä se meni pieleen...kun tein juuri niin kuin neuvottiin...

Italiansalaatti kirjoitti...

Kiitos samoja vihjeitä kaivataan! Olen itsekin puuhastellut jonkun sokerireseptin kanssa, ja vastaan tuli sama ongelma! Ratkaisun tietävät - vinkkiä kaivataan! :D Aurinkoisen keväisiä terveisiä Siskoille! :)

Kirsin ja Tuulin huminaa kirjoitti...

Voisko sokerin sulattaa mikrossa alkuun hiukan....? En ole kokeillut, eli en tiedä, mutta voisi teoriassa toimia.

Janna kirjoitti...

Meinasin ryhtyä samaan touhuun, kun leivoin sen pähkinäkakun, jota klementiinien kanssa suositeltiin tarjottavan. En onneksi sitten jaksanut ryhtyä toimeen! :D Se kakkukaan ei kyllä ollut erityisen hyvää, paistoajan sai melkeinpä tuplata, ja lopputulos oli silti vähän outo.

Mahtaiskohan homma onnistua paremmin pienemmillä määrillä?

Nanna kirjoitti...

Go Nelle Go!

ari kirjoitti...

Lähtisin tuohon pienempään määrään. Kilo sokeria on aika paljon. Jos on liian kuivaa niin mitähän kauheaa tapahtuisi jos käyttäisi calvadosta tai brandyä?

Nelle kirjoitti...

Nonnniiin, päivän haasteista on selvitty siihen pisteeseen, että ehdin hetkeksi istahtaa kommentoimaan (tai oikeasti pitäisi mennä tekemään jotain ruokaa, mutta...)

Tuo pienemmän määrän sulattaminen tai sokerin sulattaminen erissä aina lisäten sokeria oli minustakin ihan kokeilemisen arvoista.

Ja sitten tietty se, että jos siihen oikeasti lisäisi vähän sitä hunajaa tai nestettä muussa muodossa, kuten vaikka brandyä tai sitä Arin calvadosta:), jolloin nesteen vaikutuksesta sokeri alkaa kiehua aiemmin. Kyllä se kumminkin kerkeäisi karamellisoituakin tunnin keittelyn seurauksena... luulen ma.

Rakas sisareni on tulossa viikonloppuna, niin ehkäpä me kokeilemme naisissa tämän uusintaa... :) Ainakaan tälläisenään minä en sitä oikein saanut onnistumaan, mikä on sääli.

Kirsi ja Tuuli: meillä ei ole mikroa - tai on, mutta se on kellarissa, lumikasan takana :) Jos jollain on kokemusta sokerin mikrosulatuksesta niin saa jakaa! Tosin, keittelyä varten se pitäisi kumminkin laittaa pannuun sitten...


Janna: no jopas, onneksi en siis ryhtynyt sen pähkinäkaakun tekoon - se oli kyllä listalla, mutta ensin halusin tehdä ne klementiinit... Vähänkö olisin masentunut ja viskellyt tuhkaa päälleni jos olisin tämän lisäksi kakussakin epäonnistunut! :)

Nelle kirjoitti...

Herkkusuu: välillä pitäisi kyllä ymmärtää enemmän kemiaa, että tietää miksi jokin ohje ei toimi. välillä se voi olla kiinni jostain pienestä itsestäänselvyydestä, jota ei vaan ole tajunnut.

Italiansalaatti: kiitos! Täällä on kovasti nautittu sateesta joka sulattaa kaiken ilkeän lumen pois... :)

Nanna:) Will do!

Anni kirjoitti...

Ainakin jos tehdään esim. italialaista marenkia, tai muuta joka tarvitsee sokerilientä, niin sulatettavaan sokeriin laitetaan snadisti vettä. Sitä vettä on sen verran vähän että se kyllä kiehuu sieltä sulasta sokerista nopeasti pois. Mulla ei koskaan ole ollut sellaista ongelmaa että sokeri sulaisi väärin (ihan ilman itsekehua! :D), ei ole jotenkin tullut edes mieleen. Eli suosittelen kokeilemaan. ;)

Anni kirjoitti...

P.S. Sulan sokerin lämpötilan pitäminen tarpeeksi alhaisena noin pitkään voi oikeasti olla aika kinkkinen juttu. Toi just mua ärsyttää monissa ohjeissa - ne on liian epämääräisiä ja suurpiirteisiä!

Nelle kirjoitti...

Anni: joo, nesteen lisäämistä olen harkinnut ja ostin jo pullon coronaa tätä varten. Mutta minuakin mietityttää, miten se sokeri pysyy niin kauan riittävän matalalla lämmöllä. Katsotaan jos joku päivä tässä sisuuntuisin ja yrittäisin vielä uudelleen. :)

Heleen kirjoitti...

Törmäsin tämän ohjeen kanssa ihan samaan ongelmaan. Ekat sokerit alkoi epäilyttävästi haiskahtaa kun hetkeksi selkäni käänsin, ja pelastin ne muuhun käyttöön. Täällä on tekemäni versio hillotuista klementiineistä ja kakusta:http://heleen.vuodatus.net/blog/category/kahvikakut .

Nelle kirjoitti...

Heleen - tuliko niistä klemantiineistä oikeasti makeahkoja ja sait pidettyä sen 3h kiehumassa ilman että ruskistuivat. Ainakin kuvasi näytti paremmalle kuin minun epäonnistuneet klementiinini:) Jos onnistui ilman kummempaa säätöä, niin saattaa olla viikonloppuna hyvinkin edessä moinen puuha - olettaen että löydän klementiinejä vielä jostain; edelliset on syöty! ;)

Heleen kirjoitti...

Joo, ei tarvinnut sitten alkuhomman jälkeen sen kummempaa. Laitoin ne alassuin sinne sokeriin, vähän katselin perään, ensin kiehuttelin enemmän ja sitten alensin lämpöä, ettei liikaa kupli (5 litran korkea kattila), sitten lopun aikaa melko miedolla tulella, että voi suorastaan unohtaa sinne, eikä haittaa pidempikään aika. Veden lisäys on mulle mysteeri, ehkä se jää vähän juoksevammaksi? Kyllä se on makeaa, siirappi erityisesti tuoksuu ja maistuu voimakkaasti klementiinille, ja kyllä niitä itse klementiinejäkin voi syödä:) Jos siis vettä olisi laittanut litran, neste olisi aika lirua.