Oletteko koskaan tulleet miettineeksi mahdollisuutta tuunata pekonia? Noh, en minäkään, miksipä sitä jotain hyvää menisi muuttamaan. Paitsi, että lomalla lehteilin Jens Linderin vanhanajan keittiö - nimistä kirjaa. Kirja on mitä mainiointa iltalukemista ja useammankin kerran minulle on tullut sellaisia pieniä ahaa - elämyksiä sen kanssa. Yksi helpoista resepteistä jota päätin siitä kesällä kokeilla, koski pekonin marinointia.
Kirjassa vakuutetaan, että jo pieni määrä sherryviinietikkaa muuttaa pekonin luonnetta yön yli marinoituessaan ihan yllättävällä tavalla. Etikka tekee tutusta aamupala-aineksesta aromaattisempaa. Erityisesti kirjassa kehuttiin Jerezin alueen sherryviinietikkaa ja kun minulla nyt sattui juuri sellaista olemaan, pakkohan sitä oli kokeilla. Pekoni marinoidaan edellisenä päivänä ja n. vuorokauden kuluttua pekonin voi sitten paistaa ihan normaalisti. Paistetut, marinoituneet pekonilastut voi tarjota sellaisenaan tai murustella vaikka salaatin päälle. Ja kyllä, pekoni tosiaan sai uutta ulottuvuutta maustamisesta. Sen verran tosin sanottakoon, että minä käytin pekoniini aivan pienen, sormenpäänkokoisen oranssiksi punehtuneen habaneron mökin chilipuskasta. Se on aika tujakkaa tavaraa ja kannattaa ehkä aloittaa jollain vähän miedommalla. A hieman protestoi pekonin tulisuutta ja hapuili maitolasia aika vikkelästi ;) Potkua saa silti olla ja seuraavalla kertaa käyttänen tähän lemon droppia tai aji cristalia - eli omia suosikkejani :)
Tarjosin nämä aamupalalla, mutta oikeasti nämä olisivat ihan jumalaisia murustettuna vaikka lämpimän vuohenjuustoisen porkkanasalaatin tai jonkin papusalaatin päälle... Viinietikka tosiaan toi pekoniin uutta eloa, mutta kyllä nämä pekoniksi silti tunnisti. Mausteissa kannattaa kokeilla ja varioida eri yhdistelmiä.
En ihan tarkkaan muista määriä mutta voin tarkistaa ne vielä viikonloppuna (tai illalla), mutta jotenkin näin minä sen tein. Sinänsä minusta määrät ovat ohjeellisia: ripottelet vaan mausteita silmämääräisen "sopivasti" pekoneille ja kääntelet kaikki sekaisin. Alkuperäisessä ohjeessa mausteina oli käytetty paprikajauhetta ja jeeraa, minä käytin savustettua paprikaa ja garam masalaa, oltiinhan mökillä eikä sitä jeeraa jostain syystä vieläkään ollut ilmestynyt kaappiin... :)
Mausteet olisi hyvä saada levittymään tasaisemmin kuin tässä. Vähemmällä mausteella pärjää, jos sen saa ohuemmaksi kerrokseksi.Sherryviinietikalla marinoidut pekonit (isoon salaattiin tai n. 4-6:lle aamupalaksi)
2 normaalikokoista pakettia pekonia
n. 1 tl garam masalaa (jeeraa)
n. 1 tl savupaprikajauhetta ( paprikajauhetta)
n. 1-2 rkl Jerezin sherryviinietikkaa (pirskotin vaan kerroksen päälle pullosta)
1 pieni chili/puolet isommasta
Levitä pekonit laakeaan astiaan, niin että mausteet on helppo levittää niiden päälle. Suikaloi käyttämäsi chili pekonin päälle ja levitä pekoneille mausteet. Pirskota viinietikkaa ohuelti joka puolelle pekonien päälle. Kääntele pekoneita pellillä, jotta mausteet tarttuvat hieman joka siivuun.
Nostele sitten pekonit kulhoon, peitä kelmulla ja jätä jääkaappiin marinoitumaan seuraavaan päivään.
Paista pekonit normaalisti pannulla ja käytä kananmunien kanssa aamupalalla tai murusta salaatteihin; nämä sopivat moneen paikkaan, vaikka lounaspatonginkin väliin.
Itse ajattelin, että kokeilen näitä vielä joskus jauhetulla korianterilla ja ihan puhtaalla paprikajauheella ja käytän ne johonkin syntiseen, lämpimään syyssalaattiin. Mutta maistuivat ne hyvin näinkin!
8 kommenttia:
Tuota on kyllä pakko kokeilla!
Onko muuten sinulla tai muilla ehdotuksia mitä chilejä kannattaisi kasvattaa jos haluaa jotain miedompaa kuin habanero, mutta ei ihan mietoakaan. Kaupan 1-10-asteikolla jotain vitosta tai sinnepäin.
Habaneroja saan kuivattuna ystävältäni, joka kasvattaa niitä joten olisi älytöntäkin kasvattaa niitä itse.
Ari: osa chileistä on aika oikukkaita elossapidettäviä. Minulla on itselläni tosiaan habanero, lemon drop ja se kituva pink habanero joka on tuleton.
Mielenkiintoisia kasvatettavia olisivat minusta ainakin mainitsemani aji cristal ja erikoisempi, vähän happamen omenainen starfish. Ostinpa kaupasta serrano - chiliäkin (vahvuus 5) ja sekin on aika hauska - täyteläisempi ja jotenkin melkein makeahko punainen chili. Mutta jos chilejä oikeasti aikoo pitää hengissä suomen talven yli semmoinen natriumvalaisin on aika must. Esim. viime talvena tapoin yhden cayannen, kun lisävaloa ei ollut.
Mimmu itse asiassa osaisi varmaan nimetä suht helposti hengissä pidettäviä ja mielenkiintoisia lajikkeita minua paremmin...
Nämä minun kasvattini ovat keväällä esikasvatettuina hankittuja kaikki. Vähän himottaisi sellaisen käytetyn natriumvalaisimen hankkiminen noille - ovat kuuman kesän jäljiltä niin voimakkaita ja hienoja. Ja kokemusbonuksena saisi ehkä kokea kotietsinnänkin kun naapurit ihmettelisivät mikä yrttitarha ikkunasta loistaa! ;D
Ehkä jo ensimmäisen kotikäynnin jälkeen poliisien keskuudessa leviäisi tieto, että se tyyppi kasvattaa chilejä :)
Kun olet kasvattanut chilejä ulkona niin ovatko ne olleet purkissa vai oikeasti maassa? Eräs tuttavapariskunta kysyi minulta eilen tästä ja koska en osannut vastata tuli tämä kommenttiketju mieleeni.
Ari: no mulla ovat pärjänneet parhaiten ISOSSA saviruukussa. Ainakin jos käyttää kasteluautomaattia. Mutta noin muuten altakasteluruukkukin on hyvä - chilin multa saisi melkein kuivahtaa kasteluiden välillä.
Lannoksena voi antaa puutarhan kesä - lannoitetta laimeana liuoksena. Mullaksi pitäisi valita jotain muuta kuin mustaa multaa - kestomulta on kuulemma hyvä; siinä ravinteita on chilille paremmassa suhteessa.
Minä olen kasvattanut muutamana kesänä chilejä, talvettamaan en minäkään ole (poliisien pelossa?) ryhtynyt. Kävin juuri aamulla kuvaamassa kasvukkaita, joten postausta taitaa pukata lähiaikoina uudessa blogissani (kokitjapotit.blogspot.com).
Ari etsimästä tulisuusluokasta minulla on kasvatuksessa nyt Hungarian Hot Cherry (5) ja Black Scorpion Tongue (5). Näyttävät kasvavan hyvin. Hauskaa puuhaa, kerta kaikkiaan!
Tuota Nellen mainitsemaa isoa saviruukkua täytyy kokeilla, se olisi niiiiin paljon kauniimpi vaihtoehto kuin altakasteluruukut.
Hyvät kasvatusohjeet (ja siemeniä) löytyy chiligurun osoitteesta http://www.fatalii.net/growing/.
Tuli vain mieleen.. en ole oikein koskaan ymmärtänyt pekonia mutta Italiasta tulee aivan ehdoton vaihtoehto pekonille: pancetta.
Ehkä pancetta vs. pekoni myös kuvaa mitä eroa on brittiläisellä/amerikkalaisella ja italialaisella ruokakulttuurilla :-)
En miellä pekonia mitenkään UK-USA-asiaksi sillä käytetäänhän sitä muuallakin. Ranskassa ja myös Italiassa. Japanilaiseenkin ruokaan, jossa on pekonia, olen törmännyt.
Hannele, loistovinkkejä! hyvä paikka chilikysymyksille ylipätääm on harrastajien suosima myös Suomen chiliyhdistyksen netti josta löytyy myös kasvatusohjeita ja muuta keskustelua.
Anonyymi: hauskaa pohdintaa! Pancetta on meille kyllä tuttu, kommentistasi mieleeni tulvahti heti chianti ja sieltä kotiin raahaamamme fenkolilla maustetut pancettasiivut. Ihania! kertakaikkiaan.
Mitä pekoniin tulee, sillekin on minun keittiössäni paikka, vaikkei se sama paikka olelkaan kuin pancetalla:)
Ari: japanilainen pekoniruoka kuulosaakin jännältä. Mutta tosiaan possun kylki yrteillä, savulla ja ilman on varmasti yksi laajalle levinneimmistä herkuista. ;) Kukkoon viinissäkin muistaakseni tuli pekonia...
Mutta, nyt töihin - Iloista työpäivää ja syysmaanantaita kaikille!
Lähetä kommentti