Sinapin kohtalo ja ehkä parasta kanaa mitä olen ikuna laittanut

Tämä onnistui älyttömän hyvin ja olen nyt niin innoissani tästä kana-sinappihommasta, että resepti ohittaa julkaisujärjestyksessä hirveää vauhtia liudan muita, esim. uudenvuoden menyyn ruokia. :)

Taustaksi sanottakoon, että olen aina (jostain syystä ja ehkä ihan turhaan) jotenkin vähän vieroksunut kokonaisen kanan kypsentämistä uunissa. Jotenkin tuntuu, että makua on vaikeaa saada kanaan sisään ja lopputuloksesta tulee helposti kuiva. Salaisuus kuivuuden estämiseen on tietysti siinä, että kanaan ajaa riittävästi kuorrutetta ja rasvaa.

Nytkin rintafileet kypsyivät ensin (vaihtelin mittarin paikkaa yrittäessäni arpoa koska kana olisi kypsää kokonaan) ja rintafileistä nauttiessamme laitoimme jalat sitten vielä jatkamaan kysentymistään hetkeksi. Kuorruke onnistui minusta ihan nappiin ja vaikka kypsyysasteen kanssa arvoinkin, olin oikein tyytyväinen koko ruokaan; se oli mehukasta ja hyvää. Viinivalintakin osui kohdalleen ja niinpä eilen illalla pöydässämme nökötti kaksi hyvin tyytyväistä ruokailijaa.


Minulla oli jääkaapissa ainakin 9 avattua ja 3 avaamatonta sinappipurkkia. Kaikki ei ole ihan muistamattomuuteni syytä (onko meillä sinappia vai ei?), vaan jotain purkkeja ajautui mukana kotiin syksyllä, kun tyhjensimme mökin kaappeja ja jotain on saatu lahjaksikin. Joka tapauksessa purkkeja alkoi olla jo ai-van liikaa. Sinapeistani kolme oli pelkästään Dijon originalea ja kaksi Dijon jotain muuta. Lisäksi sitten kaikenlaisia lahjasinappeja, makeita sinappeja, söpöjä sinappeja, näytesinappeja ja sinappia sinapin vuoksi. Sinappi on ihan jees, mutta mitä jos sinne jääkaappiin pitäisi saada jotain muutakin kuin sinappia?

Avauduin sinappiahdistuksestani V:lle toissapäivänä. Hän heitti illallispöydässä lähinnä vitsinä: "Kuorrutetaan sillä sinapilla jotain suurta, vaikka kana tai jotain."

Haarukka pysähtyi puoleen matkaan reitillään kohti suuta ja tuijotin parempaa puoliskoani silmät ymmyrkäisenä; mieshän on nero: kuorrutteeseen saan hukattua ainakin kolme vajaata purkkia erilaisia sinappeja!

Odottavalla kannalla...

Niinpä kauppalistalle sitten päätyi yksi kana.

En jaksanut tehdä kanasta ja sinapista mitään suurempaa tutkimusta, mutta sen verran googletin, että puolenkilon blogin sinappihuntuinen kana sattui silmiini. Sieltä pummasin idean seesaminsiemenistä, joita laitoin kuorrutteeseen. Toisen idean sain V:n äidiltä, johon törmäsimme Stockan viinimyymälässä aikaisemmin. Hän muisteli, että joku oli tarjonnut hänelle joskus sinappihunnutettua kanaa. Lisäke oli tuolloin laitettu kanan alle. Rva R muisteli, että silloin kanan alla oli pastaa imemässä itseensä kaikki kanasta ihanasti tihkuvat mehut. Olin ajatellut tarjota kanan kanssa papuja ja papujen sijoittaminen kanan alle oli siis tällä selvä. Siinä ruuasta jutustellessamme hän kertoi myös tykänneensä tekemästäni lasagnesta niin paljon, että halusi tehdä sitä myös kotona. Stuimme törmäämään, koska häneltä uupui selleriä, jota ohjeessa tarvittiin. Aika moinen sattuma, että törmäsimme, siis.


Kanasta tuli parempaa kuin koskaan kuvittelin. Peitin kanan sinappisella hunnulla jossa hunajan, rosmariinin ja sitruunankuoren aromit tukivat toisiaan. Lisää syvyyttä makuun tuli, kun sain päähäni paiston loppupuolella kuorruttaa kanan vielä parmesanraasteella ja laittaa sen päälle voita pieninä palasina. Sinappikuorrutteesta, parmesanista ja voista muodostui kanan päälle ihan jumalaisen makuinen "crust", eli rapeahko kuori. Lintu itse oli kuoren alla kypsynyt meheväksi ja hyväksi.

Se kanan suolaaminen sisäpuolelta muuten oikeasti tekee ison eron lihan makuun. Sitä ei kannata unohtaa. Kanan innalle en suolaa laittanutkaan, sinapissa kun on jonkin verran, samoin juustossa. Helppoahan suolaa on sitten lisätä tarpeen mukaan lautaselle.


Papujen sekaan laitoin Lidlistä ostamiani säilöttyjä artisokan sydämiä, chiliä ja yrttiä sekä valkkaripullon jämän. Artisokat tykkäsivät sinapista ja mietin jälkikäteen, olisiko se n. 1 rkl mitä sinappikuorrutetta jäi yli pitänyt sekoittaa artisokkiin ennen vuokaan laittoa. V sanoi, että tykkäsi kun kaikki maut olivat vähän erillään ja lisäke muistutti enemmän lämpimiä vihanneksia kuin mitään mössöä. Tietysti kanan alle käsivisi vaikka quinoa tai keitetty riisi, johon sekoitat pähkinöitä, artisokkia ja oliiveita. Idea oliiveista tuli V:ltä. Hän sanoi, että oliiveita lisäämällä maku menisi melkein taginen suuntaan. ehkä, joka tapauksessa oliiveita voisi tähän lisätä ihan hyvin.

Ensi kerralla muuten tarjoan tämän kanssa lisäkkeenä vesimelonikuutioita. Vesimeloni olisi ollut ihan loistava makupari kanan kanssa. Vai miltäs kuulostaisi vaikka tuorekurkku- vesimeloni-basilikasalaatti pensasmustikoilla?


Sinappi-sitruuna-rosmariinikanaa parmesankuorrutteella (lisäkkeen määrästä riippuen 2-3:lle)

1 kokonainen broileri

sisälle:

pirkan savusuolaa
1/2 sitruunaa lohkoina

kuorrute:

n. 1 dl Dijon-sinappia
n. 0.2 dl dijon hunajasinappia ja muita makeita sinapinloppuja
2 rkl sitruuna-viinietikkaa
n. 2 rkl sinapinsiemeniä
1 rkl mustia seesaminsiemeniä
1 sitruunan kuori raastettuna
1 rkl hunajaa
1-2 oksaa rosmariinia, neulaset nypittynä

Lopppuvaiheessa päälle:

n. reilu desilitra parmesanraastetta
n. 30g voita palasina


Lisäke:
1 prk n. 400g sekalaisia papuja (mix)
1 prk n. 400g säilöttyjä artisokan sydämiä
1/2 punaista mietoa chiliää
2-3 kynttä valkosipulia
loraus chiliöljyä
n. 1/2 dl valkoviiniä
pieni nippu salvian lehtiä

TAI (esim.)
esikeitettyä riisiä
oliiveita
pähkinöitä
artisokkaa
(vihreää kardemummaa)

Lisäksi voi vielä tarjota valkosipulilla maustettua jogurttia ja vesimelonisalaattia.

Lämmitä uuni n. 190 asteeseen. Paistoaika on jotain reilun tunnin paikkeella, mutta kannattaa käyttää paistimittaria. Valmis kana on meidän mittarimme mukaan siinä 80-82 astetta.

Pese ja kuivaa kana sisältä ja ulkoa. Hiero kanan sisälle suolaa ja laita sinne pari sitruunan lohkoa. Poista chilistä siemenet ja pilko chili ohuiksi suikaleiksi. Sekoita lisäkkeen aineet kevyesti keskenään ja laita ne vuokaan odottamaan.

Sekoita sinappikastikkeen aineet keskenään. Tässä vaiheessa voit tietysti työntää kanan nahan alle myös muutamia paloja voita. Kanan kypsyminen vei niin kauan, että rintafileet ehtivät valmistua ennen jalkoja. Näin estät niitä kuivamasta. En tajunnut tehdä tätä ennen kanan kuorruttamista, mutta yritänpä ensi kerralla muistaa.

Kuorruta kana sivelemällä kastiketta joka puolelle niin paksusti kuin saat. Laita sitten kana lisukkeen päälle, kokoa jalat takaisin kiinni ja laita paistimittari paksuimpaan kohtaan.

Kypsennä kanaa n. 35-40 min uunissa, jolloin sinappi on jo hieman kiinnittynyt kanaan. Siinä vaiheesa meillä kanan lämpö oli jossain n. 40 asteen tietämillä. Ripota sitten kanan päälle parmesanraaste ja laita päälle voipalaset. Jatka vielä n. 30 min tai kunnes kanan sisälämpö on noussut sinne 80 asteen paikkeelle.


Meillä kanan rintafileet olivat jo ihan kypsiä silloin, kun kanan nivelissä oli vielä vähän roseeta. En tiedä olisiko se ollut vaarallista, mutta teimme sitten niin, että nostimme rintafileet lautaselle ja kanan jalat sekä "luut" takaisin uuniin siksi aikaa kun söimme. Siellä ne olivat jonkin n. 10 min ja näyttivät kypsyneen loppuun asti.

Kun kerran sellainen harvinainen tapaus kävi, että keskustaan eksyimme, kävimme siis stockan viinimyymälässä. Sieltä mukaamme jäi tilausvalikoiman Bello Ovile - punaviini. Se kävi sinappisen ja sitruunaisen kanan kanssa todella hienosti. Viinissä oli voimaa, mutta silti raikasta marjaisuutta joka korosti ruuan sitruksista ja rosmariinista makua. Viini osoittautui oikein hyväksi pariksi tälle kanalle.

Tarjosin kanan sitruunalohkojen ja raikkaan, valkosipulilla maustetun kreikkalaisen jogurtin kanssa.