R. Bertinet: Leipää monella tavalla

Richard Bertinetin kirja Leipää monella tavalla kiinnitti heti huomioni Tiiriön kirjatorin alehyllyssä. Innostus vain kasvoi kun avasin kirjan ja ryhdyin selaamaan sitä: kohdassa välineet aloitetaan tärkeimmällä: kädet. Yleiskonetta, leipäkonetta tai muutakaan sähköistä vaivainta ei kirjan tarpeellisten välineiden luettelossa mainita lainkaan.


Ne jotka ovat tätä blogia pidempään lueskelleet tietävät, että olen vastustanut sitkesästi (= suuri henkien taisto) yleiskoneen hankkimista koska se vie keittiöstä niin paljon tilaa. En tarkoita, etteikö söpönvärinen Kitchen Aid olisi pyörinyt unissani moneen kertaan, mutta ei. Sellainen ei ole vielä jo valmiiksi aivan liian täyteen keittiöömme laskeutunut. Lisäksi: minä tykkään välillä leipoa. Rakastan tuoreen leivän tuoksua joka täyttää koko asunnon ja pidän käsillä tekemisestä. Oikeastaan nimenomaan se käsillä tekeminen on yksi suuri motivaatio tähän koko kokkailutouhuun, mutta etenkin leipomiseen. Silloin kun leipää syön, tykkään että sen pitäisi olla myös jotenkin erityisen hyvää ja fiiliksellä tehtyä.

Leivissä omia suosikkejani ihan 100% ruisleivän lisäksi ovat ehdottomasti täälläkin raportoimani Focaccia ja maalaisleipätyyppinen vaivaamaton leipä, johon törmäsin näitä ruokablogeja selaillessani. Molemmat näistä raportoimistani leivistä ovat sellaisia, jotka olen saanut onnistumaan moneen kertaan hyvin kotioloissa ja ihan ilman konetta. Sellaisia reseptejä näkee kuitenkin aika harvoin. Voitte siis vain miettiä miten uteliaaksi tulin, kun löysin tämän kirjan. Jos reseptit toimisivat, tästä riittäisi puuhaa moneen leivontakertaan! Päätin kirjaa katsellessani, että tätä on kokeiltava ihan kuriositeetinkin vuoksi.



Leipää monella tavalla opettaa leivän vaivaamiseen uuden tekniikan. Koko homma näyttää ihan kummalliselta - suhteellisen löysää taikinaa ei vaivatalainkaan kuten perinteisissä resepteissä taikinaa tasoa vastaan painaen vaan nostaen taikinaa ilmaan ja taitellen sen sisään ilmaa. Bertinet väittää, että taikina vaivaantuu tällä tavoin taittelemalla nopeammin ja paremmin, kuin tasoa vastaan taikinaa painaen. Idea on sitoa taikinaan niin paljon ilmaa, kuin mahdollista.

Koska itsesuojeluvaistoni ei aina toimi kovin hyvin, ryhdyin tietysti kokeilemaan kirjan uutta tekniikkaa ja luumuleipäreseptiä ensimmäistä kertaa uudenvuodenjuhlien ruuanlaittohässäkässä. Vaikka ilmassa oli pääruokamuutosten, kameran sulkijan hajoamisen ja pommiin nukkumisen ansiosta katastrofin aineksia ensimmäinen leipäkokeiluni onnistui yllättävän hyvin. Leipä maistui ihan hyvälle ja oli rapeakuorista. Hässäkässä onnistuin unohtamaan reseptissä tarvitun lisähiivan, lisäsin taikinaan aikaisemmin tekemääni hapanjuurta jonka perillinen jääkaapissani nökötti, kohottamaan leipää hieman liikaa niin, että siirtäessäni sen kuumentamalleni uunipellille se hieman lässähti ja lisäksi vielä paistoin leipää ehkä aavistuksen liikaa. Kaikesta tästä huolimatta lopputulos oli ihan hyvä.

Kirja saa siis ehdottomasti pisteitä, vaikken nyt mitään mallisuoritusta saanutkaan aikaan heti. Hesarissakin kirjaa on näemmä kehuttu. Näin ensikokemuksen perusteella kirjassa hieman häiritsee se, että koska perustaikinan ohje ja vaivausohjeet ovat kirjan alussa ja jokaisen reseptin lisäykset ovat kunkin jutun kohdalla, kirjaa joutuu selailemaan ees-taas ainakin näin aluksi kun ei muista mitä pitikään tehdä ja missä vaiheessa. Tämä oli myös syy siihen, että unohdin sen lisähiivan. Se on mainittu leipäkohtaisissa ohjeissa ja tuijotin tietysti liian tiiviisti vain perustaikinan ohjetta vaikka kirjassa erikseen vielä kehotetaan tarkistamaan leipäkohtaisesta ohjeesta muutokset. Mutta: post-it - lappuja vaan kirjan tärkeisiin kohtiin ensi kerralla niin eiköhän se siitä.

Varsinaisena kuninkuustestinä pitäisin Chapatan tekoa. Yritin tehdä chapataa aikaisemmin hieman heikolla menestyksellä (Lue: siis täydellinen kämmellys) ja vasta nyt alkaisin olla sen verran toipunut tästä kirvelevästä kokemuksesta, että uskaltaisin ehkä yrittää uudelleen. Jospa kirjan tarkan oloisten ohjeiden avulla saisin aikaan ihanan sitkasta, rapeakuorista ja maukasta chapataa. Olisi kyllä aika voitto.

Luumuleivästä myöhemmin...