Valkosuklaa-espressomuffinssit mansikoilla - vai pekaanipähkinöillä?

Kiireisen päivän päätteeksi jatketaan aiheesta tarjottavia vieraille. Tämä muffariresepti syntyi joskus kun lapsen koulumyyjäisiin piti keksiä jotain. Sen jälkeen se on ollut kestosuoikki ja näitä samoja muffinsseja tarjottiin mm. mimmun ylppäreissä. Pekaanipähkinä-valkosuklaa ja espresso on aikuiseen makuun soveltuva yhdistelmä. Mansikka tosin saa myös lapset hyväksymään herkun avosylin. 

Siispä kannattaa valita koristukset tilanteen mukaan. Alunperin ohjeeseen on tarkoitus käyttää pekaanipähkinöitä kuten ennenkin. Ne olivat kuitenkin auttamatta loppu. Koristus hoidettiin silti samalla tyylillä - painamalla kuorrutteeseen pekaanin sijaan mansikka. Taikinaan korvasin pekaanit mantelirouheella, koska se sopii mansikan kanssa yhteen. Mansikka toi leivonnaiseen ihanaa raikkautta ja tuoretta makua. En tiedä kumpi on parempi - pekaaniversio vai tämä. Kokeilkaa kumpaakin ja päättäkää itse!

Herkku muuten vaan paranee, jos se ehtii maustua aamusta iltaan tai vaikka yön yli. Valkosuklaa on tarkoitus sulattaa kuumaan espressoon. Se sulaa siihen ihan kivasti kunhan laitat sen heti, kun kahvi valmistetaan. Jos käytät vahvaa, tavallista kahvia, eikä suklaa sula voit varovasti kuumentaa suklaata ja kahvia mikrossa tai vesihauteessa.

Annoksesta tulee noin 16-20 kpl muffinsseja. kuorrute kannattaa tehdä kaksinkertaisena ihan suosiolla. Minusta on ihanaa, että kuorrutetta on pinnassa hyvä kerros.

Pekaanipähkinä-valkosuklaa ja espressomuffinssit (16-20 kpl)

200g voita

200g sokeria

3 munaa

3 dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

30 ml espressoa

n. 50g valkoista suklaata (ei niin tarkkaa ja toimii ilmankin)

1 dl pekaanipähkinöitä murskattuna (jos ei ole, voi kokeilla mantelirouhetta)

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää vaahtoon kananmuna ja kuiva-aineseos (jauho + leivinjauhe+vanilijasokeri). Sulata suklaa espresoon - ei haittaa vaikka joitain klimppejä jää. Kaada suklaa-kahviseos taikinaan ja sekoita. Lopuksi lisää pekaanipähkinärouhe.

Paista muffinssit 180 asteessa kiertoilman kanssa n. 14 min. Anna jäähtyä kunnolla ja tee sitten kuorrute.

Espressokuorrute (n. 8-10 muffinssille)

100g tomusokeria

150g voita (huoneenlämpöistä)

2 tl vanilijasokeria

4 rkl espressoa (tällä kertaa laitoin vähemmän, ehkä 3?)

koristeeksi pekaanipähkinä tai puoliska mansikkaa

Sekoita sokeri ja voi sekä vanilijasokeri. Mausta espressolla - tarkkaile myös rakennetta. Espresson tulee olla jäähtynyttä, muuten se sulattaa voin. Nyt tehdessäni näitä en laittanut ihan 4 rkl espressoa vaan ehkä 3. Ehkä voi oli hieman kylmempää edellisellä kerralla - nyt se oli ehtinyt lämmitä kunnolla huoneen lämpöön.

Levitä ruokalusikan taustaa apuna käyttäen kuorrutetta muffinssin päälle ja korista joko mansikalla tai pekaanilla.

Anna muffinssien levätä viileässä ainakin muutama tunti ennen tarjoilua tai mielellään yön yli. Maut vahvistuvat ja muffinssi vain mehevöityy pienellä odottelulla. Täydellinen juhlaruoka, koska voidaan tehdä valmiiksi edellisenä päivänä tai jopa pari päivää etukäteen.

p.s. samalla reseptillä saa myös aikaan loistavia sitruunamuffinsseja kun korvaa valkosuklaa-espressoseoksen taikinassa sitruunan kuorella ja vähentää jauhoja 0.5 dl alkuperäisestä. Kuorrutus tehdään tällöin myös espresson sijaan sitruunamehulla maustettuna ja värjätään karamellivärillä. Loistavia lasten juhlapöytään kun koristaa esimerkiksi nonparelleilla tai vaikka m&m's -karkeilla.

Pieniä fetapiirakoita vieraille

Pääsin leipomaan herkkuja kun taloyhtiön hallitus kokoontuu meillä. Kahvipöytään tein pientä suolaista ja makeaa. Lisäyksenä todettakoon, että nämä olivat kadonneet viimeistä lukuunottamatta ja reseptiä oli kyselty kovasti. Tosi mukavaa että maistui! Tässä se resepti nyt sitten tulee. Makeat raportoin kunhan vaan kerkeän:)

Ajatuksena oli, etten jaksa häärätä ihan hurjasti lieden äärellä, mutta jotain hyväskää olisi mukavaa tarjota. Pakkasessa oli vielä pieni paketti torttutaikinalevyjä, jotka ajattelin nyt tuhota tähän helppoon herkkuun. Ulkonäöllisesti halusin vähän rosoisempaa ja siten leikkasinkin tällä kertaa muffinsipeltiin n. 15x15 cm palat leivinpaperia "vuuiksi", enkä käyttänyt muffarivuokia. Näin pystyn käyttämään neliön muotoiset voitaikinapalat kokonaan, kun leivinpaperi tukee kulmia. Lopputuloksesta hieman nyyttimäinen suolainen piirakka.


Muistathan, että voitaikinan kanssa onnistumisen edellytys on kuuma uuni, 225 astetta. Näin taikina nousee meheväksi eikä jää littanaksi.

Pienet fetapiirakat (n. 10 kpl)

5 voitaikinalevyjä
100g fetaa
100g viola - 3 sipulin tuorejuustoa
150g creme fraichea
5 peppadew - chiliä (käytin niitä myös munakkaassa)
1 kevätsipulin varsi
1 tl sinapinsiemeniä
1 muna
mustaapippuria myllystä
pinnalle 50g juustoraastetta (mustaleima)

Uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Puolita voitakinalevyt kahdeksi neliöksi. Sekoita tuorejuusto, ranskankerma ja kananmuna keskenään. Pilkoin fetan kuutioiksi ja peppadew - paprikat ohuiksi suikaleiksi. Silppusin kevätsipulin ja sekoitin loput täyteaineet juustoseokseen. Raastoin mustaleimaa pienen kasan (n. 1,5 dl), punnitsin ja sitä oli 52g.



Laita jokaiselle voipaperineilölle pala voitaikinaa ja paina paperi sekä taikinalevy muffinssipellin koloon siten, että täytteelle jää mahdollisimman tilava kuoppa. Jaa täyte tasan kaikkien piirakoiden kesken. Laita pinnalle juustoraaste.



Paista uunissa n. 17 min tai kunnes juusto ja voitaikina on kauniin väristä ja täyte vähän hyytynyt.

Piiraiden on hyvä antaa hieman asettua ennen tarjoilua - voit tarjota piiraat huoneenlämpöisinä tai hieman lämmitettyinä. Ihan jääkaappikylminä niitä ei kannata tarjota, koska maut eivät pääse kunnolla esiin.

Sitten pöytäliina silitykseen, raksulle kasa ohjeita - muistathan nyt hakea myös makeat tarjolle ja teekannu on tuolla, jos joku kaipaa hunajaa... Lopulta ovi kolahtaa takanani kiinni ja lähden tapaamaan ystävääni, pitkästä aikaa.

Vuohenjuustoa mansikalla, basilikalla ja appelsiinibalsamicolla

Kotiin myöhään. Ei aikaa lounaalle koko päivänä. Niinpä pykersin tukevahkon alkupalan, koska illalliseen oli vielä matkaa.

Tämä syntyi siitä mitä jääkaapista löytyi ja lisäksi mukaan tarvittiin Lidlistä löytynyt appelsiinibalsamicosiirappi. Jos tuollaista siirappia ei ole, voi tähän reseptiin raastaa hieman appelsiinin kuorta ja sekoittaa sen balsamicon ja öljyn kanssa kastikkeeksi jota voi pirskottaa annoksen päälle.

Toimi kuin väärä raha. (miksiköhän näin aina sanotaan? Toinen juttu mitä olen aina miettinyt on miksi eläinten äänet eri kielissä mielletäänkin niin eri tavalla - esim oink oink = röh röh? Ei ne brittisiat sen kummemin röhki.... Mutta koitappa saada oink oink ääntämällä aikaan edes jotenkin sian röhkintää muistuttava ääni - mutta älä tukehdu yrittäessä ! :) )

Vuohenjuustoalkupala mansikoilla ja basilikalla (2:lle)

2 palaa isosta vuohenjuustosta (n. 80g kpl)
4 serrano tai procutosiivua
1 mansikka
2 tupsua basilikaa
balsamicosiirappia
(mustapippuria)
öljyä paistamiseen


Kääri kumpikin vuohenjuustopala 2 serranosiivuun niin, että mahdollisimman vähän juustoa jää näkyviin. Paista pannulla tilkassa öljyä kunnes serrano saa hieman väriä ja juusto sisällä pehmenee ja pyrkii vähän ulos.



Nosta lautaselle, halkaise mansikka ja aseta puoliska molempien pakettien päälle. Korista komeus basilikalla. Pirskota kastike tai siirappi päälle niin taiteellisesti kuin haluat. Maut sopivat loistavasti yhteen. Mansikka ja basilika + hento appelsiinin häivähdys ovat hauskaa vaihtelua sille perinteiselle hunajamelonille ja rosmariinille :)

Tarjoa heti!

Kesäkurpitsapappardelle vuohenjuustokastikkeessa

Tämä idea on pummattu kasvissyöjätuttavaltani. Hän sanoi käyttävänsä välillä kesäkupitsaa kuin pastaa. Kun kaupassa kesäkurpitsat olivat tarjouksessa kävin niihin kiinni ja sen jälkeen kolistelin kotona pölyttynyttä idealaatikkoa. Tällaista siitä sitten tuli.

Tarjosin tämän lisäkkeenä pihvin kanssa. Lihan paistamisesta olen pölissyt lampaan yhteydessä ja Vellipojan Nemolla oli myös ihan hyviä vinkkejä. Niin, että en siihen puutu jurikaan tässä postauksessa. Melkein raakana liha hyvä sanoo hän (siis allekirjoittanut) :) Keskitytään tänään tuohon lisäkkeeseen.

Sain siis päähäni, että kesäkurpitsan voisi suikaloida aivan ohuiksi, paahtaa nopeasti voissa ja sekoittaa vuohenjuustokastikkeeseen. Tätä ideaa käytän varmasti toistekin. Jos haluat syödä tämän pelkkänä kasvisruokana ja jättää pihvit märehtimään heinää, voit tehdä isomman annoksen tai sekoittaa tähän vähän keitettyä nauhapastaa ja tarjota pasta-annoksena. Jos haluat kasvisversioon juhlavuutta, voisit lisätä annoksen päälle pienen hunajalla ja balsamicosiirapilla silatun, uunissa paahdetun vuohenjuustokiekon.

Kesäkurpitsakin on kovin monipuolinen, monesti sen kanssa vaan jumittuu siihen ajatukseen että sitä voi joko grillata tai täyttää. Suikaloituna kesäkurpitsaa muuten voisi käyttää varmaan muuhunkin... :)


Kesäkurpitsoja pappardelle vuohenjuustokastikkeessa (2:lle)

1 iso tai 1,5 kesäkurpitsaa
3 rkl pinjansiemeniä
1,5 dl ruokakermaa
1 keltuainen
1 iso oksa rosmariinia
mustaa pippuria
voita ja öljyä paistamiseen


halkaise kesäkurpitsat ja poista siemenet. Sen jälkeen siivuta kesäkurpitsa juustohöylällä pitkiksi suikaleiksi.



Sekoita kattilassa ruokakerma, keltuainen ja sekaan murustettu vuohenjuusto. Paahda pinjansimenet myös kattilaan. Juuri ennen ruokailua kuumenna paistinpannua todella kuumaksi. Kun pannu kuumenee valmista kastike: kuumenna kastiketta sekoittaen sitä koko ajan. Kun kastike on kuumaa, se alkaa hieman muuttaa rakennettaan sakeammaksi ja juusto sulaa. Älä kiehuta kastiketta, vaan nosta se pois levyltä ennen kiehumista. Juuston pitäisi olla melko sulanutta tässä vaiheessa ja keltuainen on hieman saostanut kastiketta.



Laita kuumalle paistinpannule nokare voita. Anna sen sulaa ja laita sitten puolet kesäkurpitsaviipaleista pannulle. Kääntele viipaleita pannulla niin, että vähän pehmenevät ja ehkä joku saa hieman väriäkin. Nosta suikaleet kastikkeen päälle ja tee samoin toiselle puolelle kesäkurpitsaa. Tähän voi käyttää myös parilaa tai parilapannua, mutta silloin kesäkurpitsasuikaleet kannattaa voidella kevyesti öljyllä pullasutia hyväksikäyttäen ennen parilalle laittoa. Pannullakin tuli ihan hyviä, kunhan pannu on kuuma. Älä kypsennä kesäkurpitsaa läpi, vain sen verran että saa sinne tänne vähän väriä ja pehmenee al denteksi :) Sitten nosta kesäkurpitsaviipaleet kastikkeen päälle.



Riivi kesäkurpitsojen ja kastikkeen päälle rosmariinista lehdet ja mausta mustalla pippurilla sekä hippusella suolaa. Sekoita ja tarjoile heti esimerkiksi pihvin tai kanan kaverina.

Ankan rintaa ja radicchio-fontinalisäkettä sekä Mr. Rouxin portviinikastike

Viime lauantai oli kommellusten päivä: ensinnäkin, mokasin kokkaillessa. Onneksi en pilannut koko ruokaa, mutta kyllä se silti vähän kirveli. Toisekseen, illalliselle alkosta kannettu pinot noir oli muuttunut etikaksi. Pitää viedä se takaisin maanantaina, mietin... Mutta arvatkaapa olenko vieläkään muistanut viedä sitä;)

Koska ankka (ankkahan se...) kaipasi vastoinkäymisistä huolimatta viiniä kyytipojakseen avasimme sitten yhden ranskalaisen alkolöydön Château Tour Peyronneau. Viini oli todella hyvää ja vahvaa - joskin hyvin ranskalaista. Täytyy nyt vähän kehua, että etenkin tuon portviinikastikkeen kanssa se on aivan loistava pari. Portviinikastike toi esiin hienosti viinin maussa olevaa kypsää kirsikkaa. Seetrisyys mitä alkokin lupaa, tuntui vielä enemmän jälkimaussa. Raksu vähän kritisoi sitä, että viinin jälkimaku hävisi liian nopeasti ja sai aikaan halun ottaa seuraavan siemauksen liian nopeasti... Petollista! :)

Viini on merlot, mitä en yleensä hanki. Siitä huolimatta se on tukeva ja roteva. Vaikka alkon suosituksissa onkin joku kumiankan kuva, jonkun mielestä se voisi olla linnulle ehkä jopa turhankin tömäkkä. Jos viiniä + soosia haluaa kokeilla lihan kanssa, tuo kyseinen kastike käy hyvin myös siihen. Luulen, että poro tai hyvä pala lehmää leikkisi vesilintua siinä enemmän kuin mielellään :) Kastikkeen isä, herra Roux suosittelee luomustaan erityisesti fasaanille.




Parisen vuotta sitten näin jossain kirjassa radicchio-fontinalisäkkeen ohjeen. En vaan koskaan ole kaupassa sitä muistanut ja niin ajatus lisäkkeen tekemisestä on siirtynyt ja siirtynyt. Nyt kuitenkin tuli hetki, jolloin kyseinen lisäke popsahti päähäni salaattihyllyllä. Niinpä raahasin rimpuilevan radicchion jääkaappiin rauhoittumaan. Kun teimme ankkaa, kaivoin radicchion esiin ja ajattelin, että tämän kanssahan se laitetaan.

Alkuperäisessä lisäkkeessä radicchion päälle on laitettu Italialaista Fontina -juustoa. Sitä ei kuitenkaan ollut kotona eikä Stockan herkussa, niin kysyin juustomyyjältä mikä olisi vastaava. Hän suositteli ihan pecorinoa tai parmesania. Tiesin kuitenkin, että meillä oli juustolaatikossa kovaa vauhtia vanheneva manchegon kannikka jos toinenkin ja kysyin voisiko sitä ajatella. Hänestä se oli ihan hyvä ajatus. Näin kompostikeittiö sai tällä kertaa ulkopuolista konsultaatioapua.



Se moka, jonka tein oli unohtaa radicchio grillivastuksen alle n. 2 minuutiksi liian pitkään. Näin kävi koska tyytyväisenä saostin kastiketta voilla, enkä ollenkaan tajunnut ajan kulua. Idea on, että juusto vain sulaa nopeasti ja saa hieman väriä reunoilleen. On siis ihan fiksu veto vaikka istua sen radicchion viereen silmä kovana ja tuijottaa koska juusto on sulaa.

Luulen, että jossain 3-4 min kohdalla se olisi ollut juuri niinkun pitää... minä palaan tähän lisäkkeeseen vielä, mutta otto I oli nyt tällä kertaa hieman mahalasku.

Onneksi kuitenkin olin ripotellut juustoa myös lehtien väliin, joten sisäkerroksissa sai ehkä(?) ajatuksen siitä, miltä lisäkkeen olisi pitänyt maistua. Tässä on potentiaalia, mutta täytyy kyllä oikeasti kokeilla sitä vielä uudelleen ennen lopullista tuomiota. Olin niin harmissani lisäkkeen "palamisen" takia, että yritin keskittyä sitten niihin onnistuieisiin asioihin, kuten loistavaan portviinikastikkeeseen jota teimme ankan kanssa.

Kastike on melkein suoraan Michel Roux'n hengentuotteesta nimeltä Kastikekirja. Minulla ei tosin ollut ohjeessa mainittuja herkkusieniä, joten käytin viime syksynä keräämiäni ja kuivaamiani herkkutatteja. Nesteen määriä lisäksi hieman pienensin, kun aloitin kastikkeen teon ehkä aavistuksen liian myöhään ja pelkäsin, että kastike ei ehdi kiehua kasaan tarpeeksi.

Voilla suurustamiseen törmäsin joskus firman pikkujouluohjelmaksi valitulla kastikekurssilla ravintola Nokassa. Siitä lähtien se on ollut yksi suosikkitavoistani sakeuttaa esimerkiksi kalalle tehtävät vaaleat valkoviinikastikkeet. Se onnistuu aina, kunhan muistaa, että kastike pitää tarjota heti sen valmistuttua ja sitä ei kuumenneta enää voin lisäämisen aikana tai sen jälkeen. Voin pitää olla mielellään tosi kylmää, melkein jäistä.


Ankan paistamisessa käytimme (taas) Sukulan oppeja. Mitä sitä hyvää menee korjaamaan. Hieman vähemmän pidimme tällä kertaa uunissa, kun halusimme varmistaa, että ankka jää kunnolla roseeksi viinivaihdoksen vuoksi.




Radicchiolisäke (n. 3:lle)

1 kerä radicchiota n. 150-200g
2,5-3 dl raastettua fontinaa (stockan juustomyyjän korvausehdotus: parmesania tai manchegoa)
öljyä
mustapippuria
(vadelmaviinietikkaa)

Riivi lehdet salaatista. Liota niitä runsaassa vedessä ja huuhtele sitten huolellisesti ennen käyttöä. Liottelun ja huuhtelun pitäisi poistaa hieman kitkeryyttä. Lado sitten lehdet suureen vuokaan ohuena kerroksena. Laitoin 2-3 lehteä päällekkäin ja juustoraastetta ripottelin sekä lehtien väliin että päälle.

Sekoitin öljyn ja viinietikan ja pirskottelin seosta lehdille. Maustoin mustapippurilla ja uunitin grillivastuksella ihan liikaa. Seuraavan kerran kun teen tätä, yritän hankkia fontinaa ja kokeilen leikata radicchiosta viuhkamaisempia paloja, jolloin kaikki maut pääsevät leikkauspinnasta jokaiselle lehdelle. Lisäksi vahdin uunia kuin haukka. Nih.




Portviinikastike (n. 4:lle)

60g voita
60g salottisipulia, erittäin ohuina viipaleina
100g pieniä herkkusieniä ohuina viipaleina (käytin kuivattuja tatteja - en punninnut määrää, mutta murustin suuria tatinpaloja sinne n. 8 kpl)
50g karpaloita tai mustaherukoita (laitoin jäisenä desimitalla 1 dl)
2½ dl punaista portviiniä, vähintään 10v vanhaa (sanoo Roux, minä laitoin 2 dl enkä muista minkä ikäistä oli;) )
1/4 appelsiinin kuorta kuivattuna (jaa - en ehtinyt kuivaamaan vaan vedin sitrusraudalla kuorta kastikkeen sekaan ja hyvin toimi... )
3 dl vasikanlientä tai riistalientä (luin tämän, jotta: 2 rkl kastikepohjatiivistettä ja 2 dl vettä)
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria

Voilla suurustaminen vaalentaa kastiketta hieman ja tekee siitä miellyttävän samettista. Työohjeena kastikkeen makuliemi keitetään ensin kasaan ja siivilöidään takaisin kattilaan. Sitten saostukseen varattu voi vatkataan kastikkeeseen pienissä erissä (n. 5-10g klönteissä) ja maagisesti kastike muuttuu samettiseksi. Huom! Kastiketta EI enää kuumenneta voin lisäämisen aikana tai sen jälkeen!

Roux neuvoo: "Sulata puolet voista kastikekattilassa. Lisää salottisipuli ja hauduta pehmeäksi. Lisää sen jälkeen herkkusienet ja karpalot (tai mustaherukat, joista muuten roux sanoo pitävänsä erityisesti) ja keitä hiljalleen 3-4 min.

Kaada joukkoon portviini, lisää appelsiinin kuori ja keitä kunnes jäljellä on n. yksi kolmasosa. Lisää liemi ja hauduta 25 min. Kuori kastikkeen pinta tarvittaessa.

Siivilöi kastike ja vatkaa siihen loppu voi. Mausta kastike makusi mukaan suolalla ja pippurilla. "

Tuo yläpuolella on alkuperinen ohje. Koska tosiaan aloitin liian myöhään, enkä olisi ehtinyt sekä haihduttaa että haudutella, lisäsin portviinin ja appelsiinin kanssa myös liemen, jota oli vähemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa. Sitten kiehutin kastiketta kasaan (n. 20 min) kunnes sitä oli jäljellä kokonaistilavuudesta se n. 1/3. Katsoin vaan silmämääräisesti, että näyttää hyvältä, eli marjoineen kaikkineen kastiketta oli kattilassa ehkä n. 2 dl. Tuosta määrästä siivilöitynä soosia jää joku 1,5 dl. Sitten siivilöin marjat ja sienet pois ja lisäsin voin. Sanoisin kuitenkin että käytin voita hieman enemmän kuin ohjeessa, ehkä n. 40-45g. Sitten kastikkeen rakenne oli mielestäni sopivan samettinen, mutta ei vielä mitenkään sakea.

Kaikki tykkäsimme kastikkeesta hurjasti, vaikkei ihan täysin kirjan ohjeen mukaan mennytkään.

Pieniä kehusia - Väinö Camembert

Söimme pitkästä aikaa jälkiruuaksi hieman juustoja. Toimme Ison ompun Cittarin juustotiskistä kotiin kasan erilaisia kokeilujuustoja. Herkkujuustolan Väinö oli juuri tällainen kokeilupala.

Vaikka Juustoportin Viinitarhurin juustokin oli kiva yllätys viime kesänä siihen tutustuttuani, nyt löydetty Väinö on ihan omaa luokkaansa. Se ei ole ihan niinkuin muut camembertit - sillä on oma, ryhdikäs - hieman suolainen makunsa. Silti sisus pehmenee ihan niinkuin pitää ja juusto on kermainen, eikä yhtään kuminen. Kannattaa kokeilla kotimaista! :)

Muistathan antaa juustojen lämmetä kunnolla huoneen lämpöön ennen nauttimista :)

Parsakaalia fetalla ja sinihomejuustolla

Lounasta miettiessäni inspiroiduin pastanjauhajat - blogin hauskasta ajatuksesta yhdistää feta, sinihomejuusto ja pinaatti. Kanoja ei ollut, mutta parsakaali nökötti jääkaapissa kovin orpona. Niinpä sitten päätin tehdä tällaista melkein kasvisruokaa.



Tämä toimisi hyvin myös ilman serranoa, mutta yhtä alkupalaa varten varaamastani serranopaketista jouti ottaa pari-kolme siivua tähän tarkoitukseen. Jos haluat tehdä tästä kasvisruokaversion mukaan voi paahtaa desin saksanpähkinöitä ja rouhaista hieman muskottia... :) Juustojen yhdistetty maku on niin mahtava sinälläänkin, että serrano voi tuntua jopa vähän liialliselta. Lapsi tosin söi tätä ennen harrastusputkea pastan kanssa ja sanoi että tämän voisi blogata, koska on "ei nam nam pahaa parsakaalia!". 8v ja tuplanegaatio hallussa. :)


Parsakaalia juustoisasti (n. 2:lle)

2 pientä parsakaalia tai 1 iso
2 dl ruokakermaa
1 muna
3 siivua serranoa (voi jättää pois vegeversiossa tai laittaa paahdettuja saksanpähkinöitä tilalle)
80g aurajuustoa
n. 70g pinaattia
100g fetaa (mielellään ihan täysrasvaista)
pieni kourallinen kuivattuja suppilovahveroita (n. 0.5-1 dl)
1 tl kokojyväsinappia
pari tomausta cayannepippuria
(muskottia)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita kulhossa kananmuna, sinappi, kerma ja murustetut juustot. Mausta cayannepippurilla.

Kuumenna vesi ensin kiehuvaksi ja lisää sitten halkaistut, parsakaalin kovat "jalkaosat". Keitä parsakaalin jalkoja 3 min suolalla maustetussa vedessä. Lisää sitten kukinnot ja keitä vielä 2 min.


Valuta sitten kasvikset ja ota jalat erikseen. Kiedo ½ serranoviipaletta jokaisen jalanpalan ympärille. Itse pilkoin jalat 6 pitkittäiseen osaan, mistä tulee tuo 3 serranosiivua. Laita serranoon kiedotut jalat pienen uunivuuan pohjalle. Koska sain inspiraation jälleen kuin salama kirkkaalta taivaalta, en tietenkään ollut sulatellut pinaattia pakkasesta valmiiksi vaan laitoin pinaattipalat ihan vaan jäisenä serranopötkylöiden päälle.

Kaada kukinnot pinaatin ja jalkojen päälle ja murusta niiden päälle suppikset. Suppikset voi laittaa myös kukintojen alle jos asiaa tarkemmin miettii ;) Kaada muna-juustoseos pintaan ja laita koko komeus uuniin 200 asteeseen ja paista kunnes juusto sulaa, ruoka lämpenee kauttaaltaan ja saa kaunista väriä, n. 20-25 min. Otin kuvan 16 min uunituksen jälkeen ja totesin että se saa olla uunissa vielä hetken - ruoka ei olut lämminnyt täysin - varmasti jäisen pinaatin takia. Kyllä se sen reilun 20 min vaatii, ennenkuin kauttaaltaan lämpenee.




En lisännyt suolaa koska minusta juuston ja serranon suolaisuus riittää. Ennen tarjoilua tarkista kuitenkin suola ja pippuri! Tykkäsin rouhaista vielä annoksen päälle hieman mustapippuria myllystä. Eikä muuta kun... Bon bon!