Lipstikkachimichurri - addiktiivinen soosi puutarhan perältä

"Niin siis alunperin tää Chimichurri on Argentinalainen kastike, joka yleensä tehdään lehtipersiljasta, mutta tässä ei ole lehtipersiljaa. Ja sitten siinä on yleensä punaviinietikkaa, muttei tässä ole sitäkään.... Eikä kyllä oreganoakaan vaan mäkimeiramia..." 

"Mutta äiti, ei se sitten ole sama kastike!" 

Suurinpiirtein näin sanailimme juniorin kanssa kun ensimmäisen kerran tarjosin grillatun lihan kanssa lipstikkachimichurriani. Sen jälkeen oli pakko googlettaa että kuinka varattu sana se chimichurri oikeastaan on? 

Vaikka sanan alkuperä on eri lähteiden mukaan hieman hämärän peitossa sen alkusanana oletetaan olevan  Baskien 1800 luvulla mukanaan Argentinaan ja Uruguaihin tuoma sana "tximitxurri" joka tarkoittaa hakattuja ainesosia sekoitettuna keskenään sekalaisessa järjestyksessä.  "Ha!" tuumasin, "sopii täydellisesti". Ja niinpä päätin antaa itselleni ja teille kaikille muillekin luvan kutsua tätä soosia lipstikkachimichurriksi. 

Meikäläisen kokkausfilosofiaan kuuluu soveltaminen; siitä tehdään ruokaa mitä on. Se ruokkii luovuutta ja arjen pakosta keittiössä toisinaan syntyy ihan mahtavia innovaatioita. Ja siitä tässä reseptissä totta tosiaan on kyse. 

Monivuotinen lipstikka puskee maasta upean tuoksuisena jo alkukesällä ilman hoitoa kuin rikkaruoho. Siitä huolimatta lipstikkareseptejä ei näe usein. Minusta se on ihan alikäytetty yrtti. Lehtipersiljaa alkaa saada omasta penkistä vasta nyt ja isoja määriä vasta loppukesällä. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen sitä mieltä että kannattaa sovellella reseptejä rohkeasti ja nauttia täysillä niistä yrteistä jotka Suomessa kasvavat ja viihtyvät. 

Lipstikan lihalieminen, kanelinen ja jollain lailla korianteriinkin vivahtava maku on omintakeinen, eivätkä kaikki siitä tykkää. Mutta meillä sitä rakastetaan. Monikäyttöisenä chimichurrikastikkeena se on minusta ihan killerihyvää.  Jopa sisareni, joka on hieman saattanut vieroksua lipstikkaa  alkaa vähitellen oppimaan sen addiktiivisuuden ;) Soosi sopii erinomaisesti lihan lisäksi lohkoperunoiden kanssa tai vaikka tomaattilohkojen maustamiseen, jolloin syntyy simppeli salaatti.

Olennaista chimichurrin onnistumiselle on hyvä happo; tavallisesti chimichurrissa käytetään punaviinietikkaa, mutta mä tykkäsin että jerezin sherryviinietikka sopi ihanasti lipstikan kanssa. Mutta jos sitä ei ole, käytä punaviinietikkaa tai sitruunan mehua. Niissä on tarpeeksi hapokkuutta tähän. Balsamiviinietikat voit jättää ihan suosiolla kaappiin, liian pehmeinä ja pyöreinä. Tässä kastikkeessa pitää olla potkua. 

Potkua voi sitten lisätä valkosipulin määrällä ja erilaisilla chileillä makunsa mukaan. Ja taas kerran, jos ei ole tuoretta, voi chilin ja suolan korvata vaikka chilisuolalla niinkuin minä kevään ekan satsin kanssa tein. 

Jotta eipä muuta kuin kohti lipstikkapuskaa viikonloppuna. Parista varresta tekee jo ison määrän hakkelusta kastikkeen pohjaksi. Ja muistakaa, kaikki blenderit ja silppurit kannattaa myös jättää kaappiin ja pilkkoa ainekset hienoksi ihan veitsellä. 

Lipstikkachimichurri (kulhollinen) 

n. 2 dl rypsiöljyä (tai oliiviöljyä) 

n. 2 dl hakattua lipstikkaa (silppua veitsellä ihan pieneksi) 

3-4 rkl jerezin sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa (tai sitruunanmehua - voi käyttää myös happolisänä)

4 isoa kynttä valkosipulia hienonnettuna (voi käyttää enemmän jos tykkää)

1-2 chiliä hienonnettuna (Juniori suostuu syömään lähes tulettomia chilejä, kuten sugar rushia, mutta toisinaan laitetaan sitten tulisempaa...)

vajaa 1 dl hakattua tuoretta mäkimeiramia tai n. 2 -3 tl kuivattua oreganoa 

suolaa (lisää oman maun mukaan, mutta kastikkeessa pitää olla suolaa. En ole mitannut, koska maistelen ja lisään kunnes on hyvä, mutta ainakin teelusikallinen maldonia tai muuta sormisuolaa, ehkä jopa 1,5 tl tähän määrään soosia) 

mustaa pippuria myllystä

Pilko kaikki yrtit, valkosipuli ja chili hienoksi silpuksi. 

Lisää loput ainekset yrttisilpun sekaan kulhossa ja sekoita. Anna maustua mielellään ainakin vartin, ehkä jopa pidempäänkin. Maista ja tarkista suola. 

Jääkaapissa soosi säilyy hyvin ainakin seuraavaan päivään, pidemmällekin mutta maku muuttuu ajan kanssa. 

p.s. nuoret lipstikan oksat ovat parhaita, vanhemmiten niihin saattaa tulla vähän kitkerämpää makua. Tällöin voit lisätä kastikkeeseen teelusikallisen tai pari hunajaa, jos tykkäät. 

Aasialainen, rouskuva kaalisalaatti kesäkaalista

Tämä vaatiomattoman näköinen kaalisalaatti on ollut perheemme ja ystäviemme kevään suosikki. Koska menin lupaamaan, että laitan ohjeen blogiin ja olen lopulta jokseenkin uskollinen lupausteni suhteen, sain siitä hyvän tekosyyn katkaista usean vuoden mittaiseksi venynyt kirjoitustauko. Pahoittelut jo etukäteen, tästä tulee ihan aidosti Nellemäisen rönsyilevä resepti, sillä varaatioita on ollut monia. 

Ja vaikka kuvakin on vaan kännykkäräpsy, voin luvata että salaatti on ihanaa. Tätä addiktiivista salaattia on tehty ihan muutamankin kerran kevätkaalien ilmaantumisen jälkeen. Jossain kohtaa oli pakko pitää taukoa, kun lapsikin tuumasi isälleen että "äiti taitaa TOSIAAN tykätä tästä salaatista...". Noh, niinpä...

Ehkä siis ihan joka päivä ei kannata tarjota samaa salaattia, vaikka salaatinjämä toimii hyvin myös seuraavana päivänä (vaikka lounaalla) kun vaan lisää tuoretta kaalia. 

Salaatin tekstuuri on tärkeä. Sen pitää olla raikasta, kevyttä ja rouskuvaa. Siivuta siis kevät- tai kesäkaali ihan ohuiksi, pitkähköiksi suikaleiksi. Lisäksi salaattiin on hyvä lisätä pähkinää tai siemeniä; mulla jää usein pataan hapanjuurileipien pinnasta pudonneita, valmiiksi uunissa paahtuneita seesaminsiemeniä, jotka olen tuossa kuvassa viskannut salaatin sekaan. Paahdettujen seesaminsiementen lisäksi tai sijasta myös paahdetut maapähkinät käyvät hyvin. Jos sekaan vielä nakkaa paistettua grillikanaa tai tofua, tämä salaatti on lounas itsessään. 

Toinen juttu mitä salaatti tarvitsee on hapan umamisuus. Kaupungissa olen tehnyt salaattia aasiakaupasta löytämästäni tamarindikastikkeesta ja mökillä taas on käytetty sitä mitä on ollut saatavilla. V löysi lähikaupasta Pad thai tahnaa, jossa on paljon tamarindia ja se toimii hyvin. Sitruunanmehuakin olen käyttänyt soijan kanssa - paremman puutteessa. Ja seesamiöljy - sitä tarttee olla. 

Mutta tykkään tästä ohjeesta koska monia juttuja voi korvata toisilla sen mukaan mitä on saatavilla ja lopulta tosi simppeleistä aineista saa helposti hyvää. Sovella reseptiä rennosti ja maistele soosi mieluiseksi. Sen kuuluu olla hapan, makea, suolainen ja aromaattinen. Kaikkea hyvässä tasapainossa :) 

Salaattia on tarjottu paitsi allekirjoittaneen arkilounaana myös lisukkeena grilliruuille ja osana aasialaisia kulhoruokia - kuten tässä kuvassa se on riisipedin päälle ladottujen kanojen kaverina. 

Mutta takaisin kaalisalaattiin jota lämpimästi suosittelen kokeilemaan jo ensi viikonloppuna. Kesäkaalit ovat parhaimmillaan juuri nyt!

Aasialainen rapea kaalisalaatti (iso kulhollinen) 

1 pienehkö kevät tai kesäkaali hienoksi suikaloituna 

2-3 nippusipulin vartta siivutettuna myös hienoksi

lopuksi koristele: 

n. puolella ruukullisella revittyä korianteria

Kastike

n. 1-1,5 dl mautonta öljyä esim. rypsiöljy (isolle kaalille enemmän öljyä, pienelle vähemmän)

3 rkl riisiviinietikkaa 

2-3 rkl ruskeaa sokeria esim. muscavadoa tai mökillä vaikka fariinisokeria  

3-4 rkl tamarindikastiketta tai sitruunan mehua (tai jos korvaat esim. pad thai mausteseoksella, 2-3 tl saattaa riittää koska tiukempaa tavaraa, maistele ja lisää tarvittaessa!) 

2 tl seesamiöljyä 

2 rkl hyvää soijakastiketta (laitoin vaaleaa) 

1-2 rkl hunajaa tai miriniä (1rkl riittää jos laitoit paljon ruskeaa sokeria, mutta voit muuttaa makeuden määrää oman mieltymyksesi mukaan) 

3-4 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä tai kourallinen paahdettuja, rikottuja maapähkinöitä (tai molempia!) 

Suikaloi kaali kulhoon sipulien kanssa. 

Sekoita kastikeaineet keskenään vaikka tyhjässä lasipurkissa ja maistele kastiketta tehdessäsi. Lisää seesamiöljyä, soijaa ja hunajaa maun mukaan. 

Kaada kastike kaalin päälle ja kääntele salaattia niin että kaali marinoituu kastikkeella kauttaaltaan. Anna maustua mielellään ainakin 20 min. Sekoita salaatti vielä kerran. 

Lopuksi koristele paahdetuilla siemenillä/pähkinöillä sekä korianterilla ja tarjoa.  

Kiinalainen tomaatti-kananmunakeitto eli egg drop soup

"Tämä on Kiinasa oikeasti ruoka jota tehdään nirsoille lapsille, mutta koska K pitää siitä kovasti, teen sitä nyt myös tähän tarjolle" sanoi Rva C viimeistellessään uskomatonta, ainakin kuuden ruokalajin kiinalaista illallista mökillä kun tulin saunasta hiukset märkänä ja posket punaisena. Ja siinä kaikki valmistui kun samalla kyselin kaikenlaista tahnoista ja kastikkeista, jollaisia en ollut koskaan nähnytkään. 

Vaikka jokainen ruokalaji sillä illallisella olikin erinomaista, siitä simppelistä "nirsojen lasten" keitosta on kyllä tullut kesän ja etätyösyksyn hitti! Ja lomalla sitä on tarjottu niille "nirsoille lapsillekin" - suurella menestyksellä :) Ja voi että, miten simppeli ja ihana keitto arkeen. Keittoja pitäisi meilläkin koittaa suosia, mutta jotenkin ovat aina niin työläitä ja valmistukseen menee aikaa. Paitsi tähän! 

Kiinalainen chiliöljy valmistuu helposti kaatamalla chilihiutaleiden päälle kuumaa öljyä. 

Se on hyvää sellaisenaankin, mutta erityisesti minua on lämmittänyt, että keittoon voi siivuttaa kaikki ne viikonlopun grillipihvin ( tai kanan/kalan) jämät joista yleensä on tullut tehtyä lähinnä lihapataa. Mä olen tällainen hävikistä herkuksi - intoilija ja tämä on ihan mahtava jämienhukkaussoppa. 

Ja kun keiton päälle pikkuisen ripauttaa kiinalaista chiliöljyä, keiton saa taitettua aikuisten etätyöpäivän lounaaksi. Todellinen 15 min ruoka vaikka kamat eivät olisi pöydällä järjestyksessä ja pilkottuna etukäteen.

Netistä keittoon löytää monenlaisia reseptejä, mutta keiton tunnusomainen maku syntyy soijasta, valkopippurista ja seesamiöljystä - vaikka ollaan me mustapippuriakin käytetty jos ei ole ollut muuta. Ja vaikka meilläkin makupohja on yleensä sama, lisäilen mukaan aina sitä mitä on; näin syksyllä nopeasti wokattuja kehnäsieniä, kantarelleja ja kaaleja - tai mitä kulloinkin on löytynyt jääkaapista.  

Chiliöljy kannattaa tehdä etukäteen jääkaappin sillä se säilyy siellä hyvänä pitkään ja sillä voi maustaa monenlaista kiinaruokaa. Mutta varo; öljy on todella tulista :) 

Keitto onnistuu wokin sijaan ihan hyvin myös isossa kattilassa. 

Kiinalainen tomaatti-kananmunakeitto (egg drop soup, pääruokana n. 4:lle lisukkeena noin 8:lle) 

Loraus kuumaa kestävää öljyä (esim. rypsiöljy)

n. 8 tomaattia 

1 litra kanalientä (tai kaksi kanaliemikuutiota ja litra kiehuvaa vettä) 

2 rkl soijaa

1,5 rkl seesamiöljyä

valkopippuria 

n. 1 dl vettä ja n. 1,5 rkl maizenaa (tai riisijauhoa)

2 kananmunaa 

(sipulin varsia tai korianteria) 

Pilko tomaatit lohkoiksi. Laita wokkiin loraus öljyä ja lisää tomaatit. Sekoita kunnes tomaatit vähän pehmenevät. Lisää kanaliemi, soija ja seesamiöljy. Mausta valkopippurilla. 

Sekoita maizena ja vesi keskenään ja sekoita kuumaan keittoon. 

Riko kananmunat erilliseen astiaan ja sekoita niitä hieman jotta keltuainen menee rikki. Tee keittoon pyörre vaikka syömäpuikoilla ja kaada kananmuna sekaan ohuena nauhana. 

Jatka kuumentamista vielä hetki. Keitto on valmis kun kananmuna hyytyy. 

Tarjoa jämien, silputun sipulinvarren tai korianterin ja chiliöljyn kanssa. 

p.s. keitto on melkein parempaa hieman jäähtyneenä joten voit lisätä jämät jääkaappikulmänä, jolloin ne vähän viilentävät keittoa. Myös; jos teet illalliselle kiinalaiseen tapaan useita ruokalajeja, tee keitto ensin. Tämän sopan voi hyvin tarjota vaikka huoneenlämpöisenä. 

Kiinalainen chiliöljy (pieni purkillinen) 

n. 2 dl kuivattuja, punaisia, tulisia chilejä (etnisissä kaupoissa myyvät isoissa pusseissa)

1 rkl seesaminsiemeniä

(sichuanpippuria jos haluaa, myös tähtianista voi lisätä ja jotkut tykkäävät valkosipulista) 

1 dl öljyä

Silppua chilit esim. Bamixin maustekipossa ja kaada chilihiutaleet kuumuutta kestävään astiaan jossa on hyvin tilaa korkeussuuntaan (teräskippo on hyvä). Lisää joukkoon seesaminsiemenet.  Jos käytät mausteita (ei pakollista ollenkaan), lisää nekin kippoon. 

Kuumenna öljy pienessä kattilassa kuumaksi (n. 180 asteiseksi)

Kaada kuuma öljy chiliseoksen päälle ja anna jäähtyä. 

Siirrä jäähtynyt chiliöljy haluamaasi purkkiin ja käytä tarvittaessa. 

ps. sekä chilien murskaamisesta että etenkin öljyn kaatamisesta chilien päälle tulee tosi vahvat höyryt. Kannattaa tehdä ulkona tai hyvin ilmastoidussa paikassa, jos voi. Muuten koko talossa kaikki yskivät kapsaisiinin takia ;)

Makea rukiinen rusinaleipä

Mulle kävi tässä tammikuun alussa arviointivirhe. Jotenkin ajattelin, että kellarissa olisi ollut vielä yksi pussi Strömsbergin myllyn vehnäjauhoja, joihin olen hurahtanut leipoessani, mutta ei. Loppu on.

Kaupasta tietysti saa vehnäjauhoja, mutta kun oman näppituntumansa on jo pidempään rakentanut tietyn jauhon varaan, tuntuu tikkuiselta lähteä vaihtamaan. Strömsberg on kuitenkin rekossa seuraavan kerran vasta helmikuussa, joten jotain muuta oli keksittävä. Onneksi kellarissa oli muita saman myllyn jauhoja ja tuumasin, että mikäpä on parempi hetki vähentää puhtaan valkoista leipää ja tehdä vaihteeksi muuta. Sitäpaisi, kun jauhoja sekoittaa, sen käytetyn vehnäjauhon merkitys vähenee. Niinpä nappasin jotain Kinnusen vehnäjauhoa kainaloon ja kohti keittiötä. 

Rekosta ostettua ruisjauhoa oli vielä paljon ja mieleni teki semmoista vähän makeampaa ja selvästi rukiista leipää. Sellaista siis tein ja tulikin ihan tavattoman hyvää!  

Olen tehnyt tätä leipää nyt useampaan kertaan ja se on niin hyvää että haluan laittaa ohjeen ylös itsellenikin. Ensin laitoin vain 100g ruisjauhoa mutta aika nopsaan tuplasin määrän 200g, koska maku ei ollut tarpeeksi syvän rukiinen. Minusta se oli maultaan selvästi parempaa ja leipä kuitenkin nousee vielä kivasti. Taikinakaan ei ole ihan liian tahmainen. 

Ja eilisen leipomuksen kanssa kävi vielä niin, että tein sen "semijämäjuuresta". Olin ruokkinut juuren valmiiksi edellisenä päivänä enkä sitten ehtinytkään leipoa. Nostin vaan juuren parhaassa pöhinässä illalla jääkaappiin suunnittelematta mitään. Ajattelin, että teen sitten vaikka vohveleita siitä... tai jotain. Juuri silloin, siinä hetkessä ei vaan jaksanut mitään. 

Juuri kuitenkin näytti aamulla vielä kuohkealle ja mietin että uskaltaisikohan sillä vielä leipoa. Ennenkaikkea sitä oli aika paljon edellisen ruokinnan jäljiltä eikä talossa ollut palaakaan leipää. Niinpä mietin että kokeilenpa kumminkin jos siitä saataisiin käyttökelpoinen leipä. Ja koska ruisjauho on anteeksiantavaa; kas kummaa, ihan maistuva leipä siitä tuli! Laitoin sen vielä laiskuuksissani vuokaan - vuoka kun myös tukee leipää vaikka se ei olisikaan ihan täydellisesti kohonnut taikina. 

Kerron tämän kaiken lähinnä siksi, että koska teen meillä oikeastaan kaiken leivän itse, niin joskus on kiire ja silti vaan tarpeen saada leipää. Silloin prosessin ei tarvitse olla täydellinen, leivän ei tarvitse olla viillelty hienosti eikä sen muutenkaan tarvitse olla maailman hienoin tekele. Ja kun näin ajattelee, silloin yleensä hapanjuuri yllättää. Niin kävi nytkin ja siitä tuli ihan erinomaisen makuinen leipä. Kohosikin ihan nätisti, vaikka kyllä siitä kuohkeampi tulee (kuten kuvassa) kun juuren saa mukaan hyvässä pöhinässä.  

Eli teitpä sitten pyöreänä, pitkulana tai vuokaan - ihan mahtavan makuinen talvinen leipä tästä tuli. 

Makea rukiinen rusinaleipä (1 leipä) 

350g vettä 

150g pöhisevää vehnäjuurta

300g vehnäjauhoa (toisinaan korvaan 100g määrästä hiivaleipävehnäjauholla, enemmän makua)

200g ruisjauhoa (leipähienoa)

2 tl suolaa 

50g tummaa siirappia

2 tl fenkolinsiemeniä rouhittuna 

n. 1 dl rusinoita

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna taikinan tekeytyä kostutetun liinan alla kulhossa noin tunnin verran. Taittele taikina sitten n. kahteen-kolmeen kertaan antaen aina levätä puoli tuntia välissä. Jos keittiö on kovin lämmin ja taikina kehittyy nopeasti, 2 taitteluakin saattaa riittää. Sen jälkeen anna kohota vielä noin tunnista puoleentoista, riipuen taas kuinka lämmintä teillä on. 

Kun taikina on hieman kohonnut (ehkä kolmanneksen verran tai 1,5h on täynnä), esimuotoile leipä ja anna levätä liinan alla 20 min.
(Tai jos on kiire/laiskottaa kuten eilen, tässä kohtaa vaan muotoilin sen karkeasti käsissäni suoraan voideltuun vuokaan ja jätin kohoamaan vähän pidempään ennen paistoa) 

Kun taikina on levännyt, muotoile leipä koriin ja anna kohota kunnes leipä on selvästi kohonnut ehkä 2-3h. Koska ruisjauhoa on näinkin paljon, leipä ei kohoa samalla tapaa (lähes tuplaksi) kuin vehnäleipä, vaan kohoaminen jää jonkin verran vaatimattomammaksi. 

Voit joko siirtää leivän parin tunnin kohdalla kylmään muovipussissa ja paistaa seuraavana päivänä tai antaa kohota vielä hetken lisää (ehkä yhteensä max 3h) ja paistaa heti. Ainakin mulla nämä nostatusajat ovat olleet pidempiä pakkasilla, joten tarkkaile taikinaa. 

Kuumenna uuni 250 C + kiertoilma

Viillä leipä ennen paistoa. 

Jos paistat leivän:  
a) padassa laita leipä kuumaan pataan, kansi kiinni  ja paista 25 min kannen kanssa. Poista sitten kansi ja paista vielä 20 min lisää jotta pinta saa kauniin värin. 

b) vuuassa laita uuniin  jo kuumennusvaiheessa laakeahko vesiastia jotta uunissa on paljon kosteutta. Jos haluat, ripottele viilletyn leivän päälle unikonsiemeniä. Paista uunissa 35-40 min. kurkkaa uuniin n. 30 min kohdalla ja jos pinta on kovin tumma, pienennä lämpöä. 

Anna leivän jäähtyä ritilällä ennen leikkaamista ainakin tunnin. 

p.s. kirjoitin hapanjuurella leipomisesta ja leivän muotoilusta enemmän tänne, jos prosessi ei ole ennestään tuttu. 

Kiinalainen hapanimelä kana (sweet and sour chicken)

 

Hapanimelä kana on kiinalaisten ravintoloiden klassikko joka todella hyvää kun sen tekee itse. Eikä se ole edes kamalan vaikeaa millään lailla. Kannattaa kokeilla!

Vihanneksiksi voit valita mitä sinulla on. Omia suosikkejani ovat paksoi ja porkkana. 

Tämä kulunut korona-aika on välillä saanut aikaan polttavaa kaipuuta ravintoloihin, joita olemme kuitenkin pyrkineet välttämään takeawaytä lukuunottamatta. Mutta kuten aina, takeawayssä on se huono puoli, että ruoka ehtii istua niissä laatikoissa hetken ja menettää jotain siitä tuoreudestaan josta ravintolassa syödessä pääsee nauttimaan. Kun rokotteet tulevat meille mahdolliseksi voin vakuuttaa että olen jonossa käsi ojossa. Yhteiskunta ei pysty toimimaan näin loputtomasti. Ravintolassa ystävien kanssa syöminen on mieleni kaipuuasteikolla aika korkealla juuri nyt, mutta ollaan koitettu noudattaa kaikkia suosituksia ja rajoituksia aika lailla pilkulleen kun kerran pystytään. Uskon, että välttämättömyyksissä pitäytyminen pitää turvassa myös ne, joille esim. etätyö ei ole mahdollista.  

Varmasti reseptejä tähän ruokaan on hurjan erilaisia, mutta minä tykkään tuunata kastiketta aromaattisempaan suuntaan inkiväärillä ja laitan sekaan aina myös vihanneksia. Vihannekset voit valita sen mukaan mitä kotona on. Esimerkiksi kiinankaali, paprika, paksoi, porkkana, purjo, kevätsipuli, broccolinit ja retikka käyvät erinomaisesti. Valitsen tuosta listasta yleensä pari-kolme ja sekoitan mukaan kastikkeeseen jos kasvis kaipaa enemmän kypsymistä ja pannuun yhdistämisvaiheessa jos kevyt höyrytys riittää. 

Lisää kastikkeeseen hetkeksi kiehumaan kovemmat vihannekset kuten porkkana. 

Ruuassa on pari niksiä, joilla siitä tulee minusta keskivertoa parempaa. Tärkein on kanan paisto kauniin kullanruskeaksi asti. Kana pyöritellään maissitärkkelyksessä joka tekee pintaan ihanan ohuen kuoren. Sitten kana paistetaan pannussa kypsäksi asti jolloin sen rapsakkuus säilyy kun kastike vain kaadetaan päälle juuri ennen ruokailua. Kanaa ei siis haudutella soosissa. 

Paista kanat niin, että ne alkavat saada kaunista väriä kauttaaltaan. 

Toinen tärkeä asia on se mainitsemani kastikkeen aromaattisuus: sokeriseen ketsuppikastikkeeseen voi lisätä hieman sitrunaa ja inkivääriä. Molemmat raikastavat kastiketta ja antavat sille vähän lisää ulottuvuuksia. Ruuan päälle voi vielä lisätä tuoretta korianteria ja/tai kevätsipulia jos sattuu olemaan. Lisäävät jälleen uuden kerroksen hyvää makua. Kokeile ja maistele kastike oman makusi mukaiseksi. 

Riisiä keitän ruuan pariksi yleensä siten, että varaan noin desin kuivaa riisiä per nenä ja lisään riisin määrään nähden vettä kaksinkertaisesti (1:2). Esimerkiksi tänään 3 dl riisiä ja 6 dl vettä sekä ripaus suolaa. Kiehuva vesi suoraan vedenkeittimestä.  Sitten ajastimella 10 min kiehumista kannen alla + 10 min lepo kannen alla ilman tulta. Ei kurkkimista! :) 

Toivottavasti tästä reseptistä on iloa teille vaihtelunhaluisille joita omat kokkailut alkavat jo kyllästyttää yhtä paljon kun meikäläistä :)  Äläkä polta suutasi, ruoka on tosi kuumaa pöytään kannettaessa! 

Sweet and sour chicken eli hapanimelä kana (3-4:lle) 

600g paketti broilerin paistileikkeitä (kastike riittää myös hieman isommalle määrälle kanaa jos on paljon ruokailijoita)

1 tl suolaa 

1 tl pippuria (voi käyttää myös sichuanpippuria eli anispippuria)

4 rkl maissitärkkelystä(maizenaa) 

n.1 dl kuumaa kestävää öljyä (esim. rypsiöljyä)

Kastikkeeseen: 

2dl sokeria

0,5 dl fariinisokeria

1,5 dl omenasiideriviinietikkaa

n. 0,5 dl ketsuppia (voi olla vähän runsaskin)

n. 2-3 valkosipulin kynttä hienonnettuna

peukalon (n. 3cm) kokoinen inkivääripala kuorittuna ja hienonnettuna 

2 rkl soijaa

1 rkl seesamiöljyä

Lopuksi: 

1/2 sitruunan kuori ja mehu 

Suurustukseen n. 0,5 dl vettä + 2 rkl maissijauhoa 

Lisäksi: 

2 porkkanaa kuorittuna ja tikuiksi paloiteltuina

2 pientä paksoita tai yksi iso (tai puolikas kiinankaalia tai pussi broccolineja, paprikaa tms) pieninä lohkoina

n 10 cm pala purjoa tai kevätsipulia tikkuina

1-2 rkl seesaminsiemeniä 

(tuoretta korianteria, kevätsipulisilppua) 

Pilko kana suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita kulhossa maizena, suola ja hienonnettu pippuri. Laita kananpalat maissijauhoseokseen ja pyörittele niin että ne peittyvät kauttaaltaan. Tarvittaessa lisää hieman maissijauhoa. 

Kuumenna 1 dl öljyä isossa kasarissa ja kun se on kuumaa lisää noin puolet kanoista paistumaan. Kun kanat paistuvat ja menevät kasaan, kasariin voi lisätä loputkin kanat. Kanoja paistetaan käännellen silloin tällöin suht pitkään n. 10-15 minuuttia kunnes ovat kauniin kullanruskeita. 

Kun kanat paistuvat tee kastike. 

Lisää kattilaan kaikki muut paitsi lopuksi lisättävät. Eli lisää kattilaan ensin sokeri, fariinisokeri, omenasiideriviinietikka, ketsuppi, hienonnettu valkosipuli, kuorittu ja hienonnettu inkivääri, soija ja seesamiöljy. Kiehuta kastiketta sekoitellen jotta sokeri sulaa ja maku tasaantuu. Lisää sitten suurus ja mausta sitruunan kuorella ja mehulla. Halutessa voit myös lisätä hieman raastettua inkivääriä jos haluat enemmän inkiväärisyyttä.

Pilko käyttämäsi kasvikset tikuiksi. Lisää porkkana ja purjo kastikkeen sekaan ja anna kiehua siellä pari-kolme minuuttia. Kun kastike on saostunut tarkista maku. 

Lisää ruskistuneiden kanojen sekaan kasariin herkemmät kasvikset kuten paksoi ja seesaminsiemenet. Kaada sitten kastike kanojen ja paksoin päälle. Sekoita. Paksoi höyrystyy kuumassa minusta ihan tarpeeksi mutta jos haluat, voit laittaa hetkeksi kannen päälle jolloin efekti tehostuu. Minä en laittanut kantta eikä se ole tarpeen jos paksoi on lohkottu suht pieneksi. (mutta: esim. paksoita hieman kovemmat Broccolinit taas saattaisivat tykätä höyryttämisestä kannen alla.) 

Koristele halutessa korianterilla ja kevätsipulilla. Tarjoile riisin kanssa. 

Leipurin kanelileipä

Kun nyt kaikki on pysähdyksissä huomaan miettiväni enemmän vanhoja tuttuja reseptejä. Pari viikkoa sitten tulin muistelleeksi vanhaa leipäreseptiä jota tein nuorena opiskelijaneitinä. Äiti oli kai saanut sen jostain Kurikkalaisesta leipomosta. Olen todennäköisesti onnistunut hukkaamaan (lue: varmaan se on jossain kellarin ikinä avaamattomissa muuttolaatikoissa) muistikirjan jossa ohje on. Muistan kuitenkin, että siihen käytettiin jotain vahvempia jauhoja, kuten hiivaleipäjauhoja. Lisäksi fariinisokeria ja kanelia. Leipä on vähän makea ja aavistuksen kanelinen. Oikeastaan kanelia ei suoraan tunnista, mutta se maistuu taustalla.

Minulla ei ollut hiivaleipäjauhoja, joten olen sekoittanut speltti ja täysjyväjauhoa vehnäjauhoihin ja hyvää on ollut. Leivän pinnan voi joko peittää uniokonsiemenillä, joita meidän juniori rakastaa, tai jos haluaa korostaa makeutta ja kanelia, pinnan voi voidella paiston loppupuolella tee-hunajaseoksella tai tee-siirappiseoksella. Tee, etenkin aromaattisempi ja pehmeämpi tee sopii hyvin näin kevääseen. Sekään ei kuitenkaan ole pakollista, jos ei tykkää tahmeasta pinnasta. Tämän päivän kanelileipä meillä tuli paistettua ihan vaan maalaisleivän tapaan jauhopintaisena.

Pääsiäisen aikaan tarjosin leipää maailman parhaan karamellisoidun porkkanakeiton kanssa. Hyvä yhdistelmä! Keittoa kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos sattuu omistamaan painekattilan. Ainekset eivät ole hankalat hankkia; porkkanaa, voita ja soodaa sekä hyvää omenamehua. Pirteän keltainen soppa sopii minusta yhtä lailla vappuun, sen voi tarjota termarista metsäretkellä tai sievästi lautaselle, etenkin jos piknikkiä viettää omassa puutarhassa. :)

Leipurin kanelileipä (1 iso leipä)

350g vettä
150g juurta
1 dl eli 70g fariinisokeria (tai siirappia jos sima vei sokerit! )
2 tl eli 11g suolaa
1 tl kanelia (n.2g)
130g täysjyvä-, graham- tai spelttijauhoa
370 vehnäjauhoa

Sekoita kaikki aineet keskenään taikinaksi. Anna tekeytyä 30-60 min tai kunnes taikinan rakenne tuntuu pehmenneeltä ja venyvältä. Taittele sitten leipää kuten näissä kuvissa 3x 30 min välein. Jätä kohoamaan noin tunniksi.

Esimuotoile, lepuuta 20 min ja muotoile sen jälkeen joko pyöreäksi tai pitkulaiseksi leiväksi. Voit myös paistaa leivän vuuassa.

Halutessa siemenpinnan, ripottele kohotuskorin liinaan siemeniä, laita leipä kohotuskoriin ja ripota siemeniä vielä leivän päälle. Kohota kaksinkertaiseksi noin tunnin verran ja sen jälkeen paista tai laita kylmälepoon ja paista myöhemmin.

Viillä leipä ja paista 250C  padassa 25 min ja ilman kantta vielä 230C  20 min. Tai jos paistat vuuassa /pellillä 250C n. 35 min. Jos paistat pellillä, muista kostuttaa uunia laittamalla sinne lämmitysvaiheessa vesiastia pohjalle.

Valkosipuliperunat isoäidin reseptillä

Kun olin nuori neitonen sain kokkausoppia eräältä herttaiselta isoäidiltä. Minäkin olin silloin vielä niin nuori, että imin itseeni kaikenlaista "miniäkasvatustietoa" kiitollisena. Ei minusta miniää Roineen rannalle tullut, mutta vielä tänäkin päivänä kun teen valkosipuliperunoita mietin noita jaettujen salaisuuksien hetkiä keittiössä.  Ja edelleen, näillä ohjeilla syntyvät parhaat valkosipuliperunat silloin kun niitä meillä tehdään.

Hyvissä valkosipuliperunoissa on vain muutama niksi, jotka pitää hallita. Ensinnäkin, tarvitaan jauhoisia perunoita. Toisekseen tietysti PALJON valkosipulia, koska nämähän ovat valkosipuliperunoita. Ja koska nyt ollaan tekemässä aitoa asiaa, tarvitaan myös kermaa. Paljon kermaa. Ja sitten se viimeinen ja tärkeä asia on suola. Suolaa pitää ripottaa myös perunasiivujen väleihin. Kilo perunaa tarvitsee yllättävän paljon suolaa, noin teelusikallisen. Se kannattaa mitata pieneen kippoon ja ripotella sitten väleihin vuokaa täyttäessä niin tulee laittaneeksi sopivan määrän ja se jakautuu tasaisesti. Toki lautaselle suolaa voi aina lisätä, mutta pois on heikompi ottaa, niinpä mun tulee kitsasteltua helposti. :)

Ja sitten perunoita haudutellaan uunissa kunnes haarukka menee vaivatta perunoiden läpi, noin tunnin verran. Vuokaa ei kannata täyttää ihan laitoja myöten, koska kerma kiehuessaan kuohuu ja sotkee uunin jos kuohunnalle ei ole tarpeeksi tilaa. Noin kolmisen senttiä riitti hyvin. 

Ja kun nyt on tämä perunatalkoohomma, niin minä osallistuin viikonloppuna valkosipuliperunoilla. Olivat juuri sopivan kosteita, juuri sopivan valkosipulisia ja sellaisia kuin millaisina ne muistinkin. Lisäksi tarjosin simppeleitä uunissa paahdettuja kanan koipireisiä porkkanapedillä. Kanojen pintaan ripotellaan suolaa, kuivattua valkosipulia ja pippuria. Lopuksi koristelin koivet ja porkkanat kirvelillä.

p.s. kun tilaatte nettikaupasta perunaa niin jos tilaatte sekä kinteää että jauhoista samaan toimitukseen, tilatkaa niitä eri määrät. Huomasin että punnituskuitissa ei välttämättä lue lajiketta tai edes onko kiinteää vai jauhoista. Niinpä tilaamalla eri määrät painosta voi sitten päätellä ja kirjoittaa itse kuittiin. :)

Kermaiset valkosipuliperunat (4 nälkäiselle)

1 kg jauhoista perunaa
1/2 valkosipulin kynnet
1 tl suolaa
mustaa pippuria
5 dl kermaa

Kuori ja siivuta perunat ohuelti. Kuori ja siivuta myös valkosipulin kynnet, niitä saa olla tosiaan paljon. Mittaa suola pieneen astiaan niin tulet laittaneeksi sitä tarpeeksi väleihin.

Lado syvähköön uunivuokaan kerroksittain perunoita, valkosipulia ja ripota väleihin suolaa ja rouhi mustaa pippuria maun mukaan.

Lopuksi kaada päälle kerma ja paista uunissa 180C noin 50 min- tunnin verran tai kunnes pinta on kauniin ruskea ja peruna kypsää haarukalla kokeillessa. Anna vetäytyä 5-10 min.

Possunkyljykset, papumuusi ja piperradaa

On yksi resepti joka mun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa blogiin. Se on alunperin bongattu José Pizzarron Basque - keittokirjasta ja siitäkin on jo päässyt kulumaan useampi vuosi. Voisi varmaan sanoa, että jos meidän lapsella jää mieleen jokin possunkyljys resepti lapsuudesta, se on varmaan tämä. Ruokaa on tullut tehtyä oikeastaan aina silloin kun on bongattu meidän mittapuulla kunnollisia possunkyljyksiä, koska se on niin hyvää ja helppoa.

Kupletin juoni on se, että possunkyljys lähes uppopaistetaan rosmariinilla ja valkosipulilla maustetussa öljyssä ja sen jälkeen samaa - nyt myös possulla maustunutta - öljyä käytetään papumuusin tekoon. Jotta ruuasta ei tulisi liian raskasta, kylkeen tarjotaan sipulista ja vihreästä paprikasta tehtyä piperradaksi kutsuttua lämmintä kasvislisuketta. Nopea googlaus kertoo että siihenkin on maailmalla tasan niin monta reseptiä kuin on kokkiakin, mutta meille on sopinut helppo versio, johon tulee vain öljyä, sipulia, vihreää paprikaa, chilihiutaleita tai chiliä (maun mukaan), suolaa ja pippuria. Olennaista on, että vihanneksia ei muhiteta kuoliaaksi, vaan kuullotetaan öljyssä vain sen verran että ne vähän pehmenevät ja lämpiävät. Silloin vihanneksiin jää vielä vähän purutuntumaa ja raikkautta.

En jaksanut yrittää tällä kertaa pyöreitä siivuja, mutta sama se, maku on hyvä näinkin! Lopun piperradan  (jos sitä jää) voi käyttää racleten kanssa, munakkaisiin tai patoihin. 

Kun jaksaa siivuttaa paprikan ja sipulin ohuiksi ja ehkä vielä renkaan mallisiksi siivuiksi, lopputulos on ehkä hauskin. Mutta tikkuinakin menee hyvin, pääasia että on suht ohutta. Chiliä lisätään sitten maun mukaan - me olemme laittaneet niin vähän ettei ruoka ole yhtään tulista mutta chili antaa vähän lisää makua. Silloin on toivoa että I ainakin maistaa myös piperradaa;)

Mallaspossun kyljyksissä on rasvaa kuin ennenvanhaan ja se on hyvänmakuista

Nämä vanhanajan kyljykset ovat ihan luksusta näin karanteeniajan keskellä, kun kauppapalveluista saa vaan sitä peruslihatiskikamaa. Kävin Expert foodissa Juvanmalmilla ennen pahinta tautikaaosta ja ostin pakkaseen mm. näitä Mallaspossun kyljyksiä. Ostin kuusi kappaletta että saatiin syödä yksi satsi jo tuoreena ja nämä sulattelin nyt sitten iloksemme.

Helppoa ja hyvää arkeen tai viikonlopulle. Juhlavammassa kattauksessa kyytipojaksi sopii hyvin vaikka joku suht marjainen pinot noir. Esimerkiksi Jean Biecher Alsacesta.

Possunkyljyksiä papumuusia ja piperradaa (3-4:lle)

2-3 kynttä valkosipulia
2 oksaa rosmariinia
runsaasti, noin desi öljyä (kaadetaan kunnon kerros pannuun - määrä siis riippuu pannusta jota käytät)
1 kyljys per ruokailija

2 pakettia valkoisia, suuria voipapuja liemessä (á 230g kypsää papua)

2 vihreää paprikaa
2-3 sipulia
espeletten chilihiutaleita tai tuoretta miedohkoa chiliä
suolaa
pippuria

Tee ensin piperrada: suikaloi paprikat ja sipulit ohuelti siivuiksi. Laita kasariin hieman öljyä. kuullota vihanneksia öljyssä kunnes ne lämpenevät ja sipuli tulee hieman läpikuultavaksi. Mausta ripauksella chiliä, suolalla ja pippurilla. Laita tarjoiluastiaan odottamaan.

Laita isoon valurautapannuun (tai pannuun jossa aiot paistaa possut) n. 3 mm kerros öljyä ja kuumenna.  Lisää kuumaan öljyyn kuoritut ja rikki lyödyt valkosipulit sekä rosmariinit. Sekoita makuaineita öljyssä niin että öljy maustuu ja yrtti kiehuu öljyssä. Älä anna niiden palaa, vaan poista yrtit& valkosipulit sivuun kun alkavat saada väriä.

Paista sitten possut ensin toiselta puolelta kunnolla kauniin ruskeiksi ja sen jälkeen käännä ja sama toiselle puolelle. Ripauta päälle suolaa ja pippuria. Possut ovat valmiit kun sisälämpö on siellä 65C tienoolla, se jatkaa nousua vielä hetken kun nostat ne sivuun.

Nyt jos öljyä on tosi paljon, kaada siitä osa talteen, voit lisätä sitä tarpeen mukaan. Pannulle saa kuitenkin jäädä ihan kerros öljyä.

Kaada sitten valutetut pavut öljyyn ja anna hetki ruskistua koskematta. Sitten murskaa lastalla tai puukauhalla papuja pannulla niin että syntyy muusi. Voit lisätä öljyä jos muusi tuntuu liian kuivalta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Jos sait pelastettua rosmariinit ennenkuin ne olivat ihan ruskeita, voit ripottaa rapeita rosmariinin lehtiä muusin päälle.

Tarjoa heti.

Mangosalsaa "kalatacoille"

"Mä haluaisin joku päivä kalatacoja" V ilmoitti eräänä kauniina päivänä viime talvena. V on matkustanut paljon latinomaissa työn takia ja päässyt siellä syömään kaikkea ihanaa streetfoodia josta minä voin vain haaveilla. Siksi ensimmäinen reaktio kalatacoista oli kuin olisi lähtenyt opiskelijatyttönä lukonmäkeä ylös polkemaan. Mutta ihan turhaan! kun pääsin alkujärkytyksestä yli, mulle selvisi että rajusti yksinkertaistaen kalatacoissa idea on vaan syödä (vaaleaa) kalaa raikkaiden lisukkeiden kanssa letusta.

Ja kaikista raikkaista lisukkeista raikkaimmalta minusta juuri sillä hetkellä tuntui mangosalsa, johon siihenkin on yhtä monta reseptiä kuin kokkia. Niin tai näin, mangosalsa oli minusta absoluuttisen ihanaa kalan kanssa. Mikä ihanan raikas tapa syödä kalaa. Ja niinpä tänään sain päähäni tehdä kalatacoja lounaaksi.

Koska neljän avokadon sijaan tilasimme neljä pussia avokadoja, niitä on käsitelty. V hämmentyi yksi päivä kun näki mun kuorivan avokadoa lohkoina. Niinkin tosiaan voi tehdä, kuori lähtee helposti kun hedelmä on kypsä.  

Meidän instan seuraajat ovat ehkä hihitelleet meikäläisten ruuan etäostoksille. Siskoni ainakin on ja kuulemma oikein odottaa seuraavaa noutokeikkaa... Kun tämmöinen vannoutunut torien rakastaja ja hyllyjen koluaja irrotetaan ruuasta keksimään ostoslistaa ilman mahdollisuutta nuuskia, valkkailla ja keksiä varasuunnitelmia jos jotain ei olekaan ja  lisätään vielä yhtälöön rakkaani V ja yksi nettikauppa, kommelluksilta ei voine välttyä. Olemme onnistuneet tilaamaan väärin, tilaamaan tuotteita liikaa, saaneet jännittäviä tuotekorvauksia (replacement) ja niin edelleen.

Viimeisimmällä kerralla V oli kirjoittanut vapaakenttään (jota viimein opimme käyttämään) jotakuinkin näin: "kolme kunnon kokoista lohimedaljonkia, yhteensä noin 500g". No jokainen merilohesta medaljonkeja tehnyt tietää että yhtälössä on ristiriita. Kalamestarille oli siis jäänyt ratkaistavaksi yhtälö: annanko 500g vai kolme kappaletta. 

Niinpä saimme kolme hyvänkokoista lohimedaljonkia joissa oli kalaa kilon verran. Illalliselta kalaa jäi karkeasti yhden medaljongin verran yli ja siitä se ajatus sitten lähti! Mulla oli vielä jäljellä osa siitä neljännestä pussista avokadoja ja ihan täydellinen mango. Kaapista löysin tacojen sijaan maissista tehtyjä tortillalettuja ja tuumasin että kyllä näistä lounas saadaan. Ja niin saatiinkin!

Ja vaikka aloitin että kalatacoissa käytetään valkoista kalaa, niin kyllä lohikin hyvin toimi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kalaa voidaan maustaa jeeralla, chilillä (anchoa) ja suolalla sekä pippurilla. sitten kala paistetaan, siitä irrotellaan suupaloja ja tungetaan tacoihin esimerkiksi mangosalsan, creme fraichen, juustoraasteen ja chilikastikkeiden kanssa. Meillä oli pirkan ananaschilikastikepullon loppu (joka ei ole yhtään tulista) ja poppamiehen Caribbean Hot chilikastiketta (jossa taas on potkua).

Suosittelen kokeilemaan. Superhelppoa ja herkullista käytit sitten lohta, turskaa, kuhaa, haukea tai jotain muuta kalaa. Ja kun nyt pääsiäinen tässä ovelle kolkuttaa mainitsenpa vielä, että en näe mitään syytä miksi mangosalsa ei kävisi yhteen myös jeeralla maustetun nyhtölampaankin kanssa.

Mangosalsa kalatacoihin (riittää neljälle)

1 iso punasipuli
1 kypsä mango
2 avokadoa
1 vihreä paprika
(jalapenoa tai muuta chiliä)
2 limeä
1/2 ruukkua korianteria


Silppua punasipuli pieneksi, kuutioi mangon hedelmäliha. Suikaloi avokadon hedelmäliha vähän pidemmiksi siivuiksi. Sekoita keskenään. Jos haluat salsasta tulista, laita mukaan jalapenoa tai chiliä. Rullaa limeä tasolla niin että mehu irtoaa. Purista sitten n. 1,5 limen mehu seokseen ja viimeistele korianterisilpulla. Jätä maustumaan kun paistat kalan.

Kalaa n. 100-150g per nenä
korianteria
anchoa chilijauhetta
(savupaprikaa jos haluaa)
1/2 limeä
suolaa
pippuria

Lisäksi
taco- tai tortillalattuja
creme frachea
Cheddarraastetta (voi jättää poiskin jos haluaa)
chilikastikkeita

Kalan pintaan hierotaan mausteet ja kala paistetaan tilkassa öljyä (tai grillissä). Kala irrotellaan suupaloiksi tarjoillessa, päälle tirautetaan hieman limen mehua. Myös kuorta voi raastaa makua tuomaan.

Tacoon jokainen rakentaa oman maun mukaiset täytteet. Minä tykkään laittaa pohjalle creme fraichea, juustoraastetta kalaa, paljon mangosalsaa ja päälle vielä hapokasta chilikastiketta ja ehkä vähän limeä.

Keltainen kurpitsapasta

Minulle on vaikeaa ostaa verkosta ruokaa. Se, ettei pääse itse valitsemaan sitä inkiväärinmukulaa, ei voi päättää millä jokin tuote korvataan tilauksessa ja ylipäätään ettei näe kunnolla vihannes-, kala- ja lihatiskejä niin mieli ei pääse laukalle että tuosta tulisi täydellistä sitä tai tätä. Myös ennakointi siitä miten paljon kamaa kuluu seuraavaan kauppakeikkaan mennessä on vähän mysteeri. Toisaalta, sitten kun kotona on rajallinen määrä asioita käytettävissä syntyy uudenlaista luovuutta. Olen ihan nauttinut siitä, että kerrankin asiat oikeasti loppuvat ja hävikkiä syntyy vähemmän.

Tiedän etten ole tämän etäostamisasian kanssa yksin. Anoppikin soitteli kauppatilauksen ääreltä ja kyseli mitä ihmeen vihanneksia sitä tilaisi, joista syntyisi helposti ruokia ja jotka säilyisivät hyvin. Mitään kattavaa listaa en silloinkaan saanut ulos itsestäni mutta jälkikäteen mietin että ilmiselvien kaalien ja juuresten lisäksi kurpitsa on monikäyttöinen ja fiksu valinta. Siitä on moneksi.

Esimerkiksi spaghettikurpitsaa saa nykyään kaupoista aika hyvin ja butternutkurpitsaa saa yleensä ympäri vuoden. Butternutkurpitsasta tosi kiva resepti on Välimäen kurpitsakeitto, jota meillä tehdään usein. Lisäksi olen tehnyt tässä vuoden aikana useita muunnelmia kurpitsapastoista ja risotoista.

Sen kurpitsakeiton jämän voi muuten hävikistä herkuksi hengessä suoraan sekoittaa pastakastikkeeksi ja lisätä päälle vähän salviavoita tai repiä mozzarellaa. Sitä voi myös laittaa pari kolme desiä risoton sekaan loppuvaiheessa, ikäänkuin mascarponea lisäisi. Lopputulos on kermainen risotto jossa on kurpitsainen maku. Siihenkin sopii päälle salviavoi, specksiivut tai paahdetut pinjansiemenet.

Kun pasta sekoitetaan kastikkeeseen, siihen lisätään myös pastan keitinvettä jotta ruuan tekstuurista tulee sopiva. 

Tällä kertaa meillä oli spaghettikurpitsa jonka paahdoin uunissa valmiiksi illalla ja söimme sitä lisukkeena jollekin liharuualle. Nyt emme tehneet siihen mitään erityistä kastiketta, lisäsin vaan suolaa, voita ja pippuria. Kokonaisesta kurpitsasta jäi kuitenkin noin puolet syömättä ja kaavin sen jääkaappiin pussiin. Seuraavana päivänä lopusta syntyi tämä pasta.

Tämä ruoka onnistuu ihan hyvin myös butternutkurpisasta, mutta silloin kypsä kurpitsa kannattaa soseuttaa kerman, maidon tai pastan keitinveden ja kerman kanssa erikseen. Spaghettikurpitsa hajosi pannulla ihan vaan tökkimällä lastalla. Käytin barillan gnocci pastaa - mutta mikä tahansa simpukkamainen pasta on erinomainen. Pennekin käy.

Keltainen kurpitsapasta  (n.3-4:lle)

1 pss pastaa (kolmelle riittää 500g pussista n. 3/4 tai jos pieniä ihmisiä mukana jopa 2/3)

600-700g kypsää kurpitsaa
1 prk 250g ricottaa

reilusti vastaraastettua muskottia

suolaa (halutessa yrttisuolaa)

mustaa pippuria
n. 0,5-1 dl kermaa (purkin jämät kaapista) + pastan keitinlientä

pinnalle:
palanen voita (30-40g) + salvian lehtiä
TAI
paahdettuja pinjansiemeniä/pähkinöitä
(+parmesania raasteena)


Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Keitä paketin ohjeen mukaan. Kun pasta kiehuu tee kastike.

Laita kypsä spaghettikurpitsa öljytilkkaan pannulle ja lämmitä kauttaaltaan. Voit rikkoa lastalla kurpitsaa pannussa. Lisää sekaan ricotta, mausta reilusti muskotilla. Lämmitä varovasti mutta älä kiehuta enää. Lisää sitten maun mukaan suolaa ja mustaa pippuria. Ohenna kastiketta kermalla. Tässä vaiheessa voit ottaa kastikkeen pois levyltä. Kun sekoitat kypsät pastat kastikkeeseen, lisää vielä sen verran pastan keitinlientä että pastasta tulee sopivan "kermaisen" oloista.

Salviavoi syntyy laittamalla pannulle voita ja kun voi on kiehunut eikä enää kupli villisti sekaan laitetaan salvian lehtiä. Noin 2-3 per ruokailija on hyvä määrä.

Annostele pasta lautaselle ja lorauta päälle salviavoita.

Murumarjapiiras karviaisilla eli viikon piirakka

Meillä on lanseerattu "viikon piirakka", koska jokainen tarvitsee joskus herkkupalan ja se hedelmien määrä mitä perheessämme kuluu viikossa on jokseenkin jäätävä. Nyt sen tajuaa, kun kaupassa käydään noutamassa satsi max kerran viikossa. Hedelmiä on hankala ostaa tarpeeksi että ne riittävät koko ajaksi mutta eivät toisaalta pilaannu.

Kirjaimellisesti jäässä mulla on myös pakastin joka pitäisi joskus sulattaa, mutta se on täynnä marjoja. Useampaa vuosikertaakin, kun olen oikein rehellinen. Keskellä tätä kotieristystä olenkin toisinaan saanut itseni kiinni ajattelemasta että "nähtiin nyt sekin päivä kun tästä mun metsästäjäkeräilijäluonteesta on jotain hyötyä" ja "näemmä siihen tarvittiin pandemia ja poikkeustila, että oikeasti saan aikaiseksi käyttää kaikkia näitä marjoja pakkasesta. " Vaikka ei yhtä terveellistä olekaan, piirakka tekee marjoista kilpailukykyisiä banaaneille ja appelsiineille. ....Ja on hyvää kahvin kanssa.

Muita sovellettuja ideoita marjojen osalta ovat olleet jatkaa aamusmoothiet marjoilla, syödä jogurttia marjoilla, puuroa marjoilla (TODO: vispipuuro!) ja  silloin tällöin herkuksi leipoa marjapiirakkaa.

Tämän tyyppinen piirakka on minulle tuttu jo lapsuudesta; pohjanmaalla sitä kutsutsiin "rupikropsuksi" ja se tehtiin aina puolukasta. Punaiset marjat ja pinnalle tehty makea "muru" nimittäin näyttävät kyllä juurikin edellämainitulta. Nimestään huolimatta kyseessä on herkullinen piirakka jonka parasta antia on minusta juurikin muru. Kun sain päähäni että sitä on saatava, googletin tietty. Lähimmäs pääsi MTV3 Makuja resepti, jota käytin oman piirakkani pohjana. Mutta koska rakastan sitä murua, 2 dl sijaan erotin murua pinnalle taikinasta 5 dl. Pohjaan jää silti riittävästi taikinaa ja suhde on minusta parempi. Lisäksi laitoin marjojen sekaan pari rkl perunajauhoa. Ja koska laitoin marjat piiraaseen jäisinä, paistoaika on 20 min sijaan enemmänkin 40 min. Sulatetut pakastemarjat neuvon valuttamaan ennen piiraaseen lisäämistä. Mutta; jos tykkäät että piiraassa on paksumpi pohja ja vähemmän murua pinnalla tee niinkuin alkuperäisessä ohjeessa.

Tein ensimmäisen piirakan punaherukoista ja laitoin pohjaan vaniljaa. Vanilja sopii hienosti myös karviaisen kanssa jota käytin tällä kertaa. Mutta päätinkin raastaa pohjaan luomuappelsiinin kuorta. Sekin oli hauska yhdistelmä. Leikittele mausteilla ja marjoilla. Mustikkaa ja kardemummaa, vadelmaa ja sitruunaa...

Ja mikä parasta, piiras on tosi helppo - niin helppo että lapsikin osaa sen tehdä.

p.s. Sisko teki piirakasta vaan puoli annosta ja se mahtui hienosti irtopohjavuokaan. Ehkä teen ensi kerralla niin itsekin, voi tehdä vaikka kaksi eri piirasta viikkoon :)

Murumarjapiiras karviaisilla (1 pelti 16 isoa palaa)

8 dl vehnäjauhoa
3 dl sokeria
2 tl soodaa
250g voita sulatettuna


1 kananmuna
2 dl maustamatonta jogurttia, piimää, hapanmaitotuotetta tai vaikka hapanjuurta (hapanjuuren kanssa saattaa joutua lisäämään enemmän juurta)
(vaniljaa, appelsiininkuorta, sitruunankuorta, kardemummaa....)

Pinnalle
1 litra marjoja esim. karviaisia, punaherukoita, puolukoita, mustikkaa (käytin jäisiä)
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoa

Sekoita vehnäjauho, sokeri ja voi kulhossa muruksi. Ota sivuun 5 dl murua pinnalle ripoteltavaksi.

Sekoita loppuun taikinaan kananmuna ja jogurtti.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Sekoita jäisiin marjoihin sokeri ja perunajauho.

Levitä marja-sokeriseos pohjan päälle ja ripota sen jälkeen murut piiraan päälle.

Paista 220C kunnes kypsää. Jos marjat ovat tuoreita n. 20 min ja jos jäisiä 35-40 min.

Libanonilainen sitruunakana

Tämä on nyt ihan Priscan "syy". Mun somekuplaani tulvahti Priscan suosittelemana Cafe Rougen libanonilainen sitruunakana ja siitä päätellen millaisen pakkomielteen minä pelkästä kuvasta sain, en ihmettele että se oli jo aikaa sitten myyty lopuun. Mutta onneksi meillä oli pieni broileri jääkaapissa ja kiitän kauniisti ideasta kaikkia syyllisiä. ;) Olipas herkullista ja tästä tulee taatusti meidän keittiöön uusi klassikko!

Kanasta tuli ihanan monikerroksisen sitruunaista. Tämä on oma sovelmani kaikista niistä monista resepteistä joita löysin netistä. Eli pahoittelut jos ollaan kaukana autenttisesta. Maku oli kuitenkin hurmaava; sitruuna, oliivi ja valkosipuli loivat ruokaan paahtuneen, suolaisen ja raikkaan sävyjä. Maku on vielä rikkaampi kun kanan kanssa tarjotaan valkosipulimanjoneesia. Ihan must have lisuke!

Huomionarvoista on myös, että meillä miehet eivät ole niin perunoiden perään, mutta kun ne saavat makua paahtuneesta valkosipulista, kanasta, mausteista ja yrteistä, pelti oli kutakuinkin tyhjä illallisen jälkeen. Ihanan simppeli herkkuruoka illallispöytään.

Mausteet sekoitetaan kevyeksi marinadiksi jota hierotaan kanan ja perunoiden pintaan

Alla määrät niinkuin ohjeen tein mutta ensi kerralla laitan vielä enemmän suolasitruunaa - se on niin hyvää ja olisi voinut maistua jopa reippaammin. Joissain ohjeissa mukana oli myös shalottia ja sitäkin voisi vähän lisätä perunan kanssa. Toinen juttu joka pitää tehdä, on ripottaa päälle lopuksi marokonminttua tai jos sitä ei ole saatavilla, kuivattua minttua mausteseokseen. Ihana viikonloppuruoka, jos teillä sattuu olemaan kotona perunoita, broileri ja sitruuna. Ruuan saa helposti riittämään myös isommalle joukolle jos perunan määrää lisää.

Mukaan voisi lisätä myös shalottia, koko komeus paistetaan uunissa kypsäksi

Ihanaa, herkullista ja levollista viikonloppua koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Hengähdetään viikonloppuna - ensi viikko menee taas paremmin.

Libanonilainen sitruunakana (n. 3-4:lle)

1 broileri avattuna (voit myös käyttää koipireisipaloja)
1 valkosipuli (1 iso tai kaksi pientä)
6-8 oliivia
n. 0,5 dl oliiviöljyä

1,5 tl kurkumaa
2 tl korianteria
2 tl jeeraa
1 tl timjamia
2-3 oksaa rosmariinia

1/2 pientä suolasitruunaa (Voi lisätä kokonaisen tai enemmänkin, maun mukaan)
1 luomusitruuna

n. 6 perunaa (mulla oli viisi - noin kaksi per ruokalija, lapselle riitti yksi)
(shalottia)

suolaa
pippuria
minttua (mulla oli vaan timjamia, mutta ensi kerralla!)

Avaa kana (ohjeen kuvineen kanan avaamiseen löydät tästä jutusta), halkaise valkosipuli ja aseta se pellille leikkauspinnat alaspäin. Poista oliiveista kivet, sekoita oliivit, oliiviöljy ja kuivat mausteet keskenään.  Poista suolasitruunasta hedelmäliha ja pilko kuori pieneksi silpuksi. Lisää mausteseokseen. Raasta sitruunan kuorta mausteseokseen ja siivuta sitten sitruuna seoksen sekaan. Painele hedelmälihaa niin että saat öljyn sekaan happoa.

Hiero kanan pintaan mausteseosta ja sitruunasiivuja. Laita kana uunipellille.  Pese ja pilko perunat isohkoiksi suupaloiksi. Pyöritä sitten perunat vielä maustekulhossa ja lisää niihin suolaa. Voit lorauttaa perunoille hieman öljyä jos mausteista marinadia jäi tosi vähän.

Levitä sitten perunat pellille kanan ympärille, ripota kanan päälle vähän suolaa  ja pippuria ja paista n. 180C 35 min ja lisää lopuksi lämpöä 220C jotta perunat saavat väriä ja kanan nahkaan tulee karamellisaatiota. Kanan koosta riippuen kypsennykseen menee 40-50 min, mun kana oli tosi pieni ja se kypsyi 40 min.

Kun kana kypsyy tee sillä aikaa lisäksi valkosipulimajoneesia (majoneesin teko-ohje täällä) mausta majoneesi 1-2 kynnellä valkosipulia, ripauksella raastettua sitruunankuorta sekä hunajaa ja suolalla.

Lopuksi puristele valkosipulin kynnet puolikkaista pellille ja sekoita niitä ja paistinliemiä perunoihin. Koristele kana ja perunat mintunlehdillä. Tarjoa valkosipulimajoneesin kanssa.

Koronakanapannu

Ajattein että en varmaan ole ainoa, joka kaipaa näinä aikoina ideoita helppoihin ruokiin ja kun on hetken syönyt perinteistä kotiruokaa, alkaa tehdä mieli jotain vähän mausteisempaa. Niinpä laitan tämän jakoon, sillä sitä on nyt tullut tehtyä useamman kerran vähän muunettuna ja siinä on hippunen mausteisuutta ilman että se on millään lailla tulista.

Tämä on erittäin simppeliä ja nopeaa arkiruokaa, jonka salaisuus piilee huolellisesti ruskistetuissa sipuleissa ja maukkaassa kanan reisilihassa. Ja tietysti, kanan voi korvata myös jollain kasvisproteiinisuikaleella jos ei syö lihaa. Mausteisuus ja sipuli kantaa tätä ruokaa. Suurin homma on siis ruskistaa sipuli, mutta kun sen on tehnyt aktiiviseen kokkaukseen menee hyvin vähän aikaa. Mausteena voi käyttää myös paprikajauhetta ja tuoretta paprikaa olen lisännyt joskus.  Saatan ehkä jopa itse preferoida paprikalla ryyditettyä versiota, mutta hyvää tulee ilmankin. Ja kun nyt eletään vähäisten kaupassakäyntien aikaa, mukaan voi hyvin laittaa niitä vihanneksia mitä kotona nyt sattuu olemaan; porkkanaa, pakastepapuja tai kukkakaalia. Ei sen niin väliä. Kaikki maistuu. Kukkakaalin saattaisin ehkä paahtaa hieman ruskeaksi uunissa ja lisätä vasta lopuksi kun pannu koristellaan persiljalla tai korianterilla, ettei se möhösty.

Kana ja riisit kypsennetään yhdessä astiassa kannen alla. Ensin mausteet ja riisit sekoitetaan keskenään. 

Jotakuta saattaa ihmetyttää kardemumma; käytin tähän aluksi vihreitä kardemumman palkoja mutta vaikka poikani pitääkin kardemummasta hän ei pidä siitä, että kardemumman palko tulee vahingossa suuhun ja kardemummaa on lähes tulisen paljon yhtäkkiä. Niinpä yhtenä väsyneenä iltana sitten laitoin vaan rouhittua kardemummaa joka sekoittuu paremmin mukaan. Aktiivisempi mamma voi sitten poimia ne palot pois ennen tarjoilua.

Pannun kanssa tarjoaisin kastikkeeksi ehdottomasti turkkilaista jogurttia johon on sekoitettu inkivääriä, ehkä myös valkosipulia ja suolaa. Tai jogurttikastiketta mintulla. Jogurtti raikastaa pannua ja antaa sille ihanaa kermaisuutta.

Koronakanapannu (n. 4:lle)

Oliiviöljyä tai rypsiöljyä
3 sipulia
1 pkt (n. 600g) kanan paistileikettä

n. ison peukalon kokoinen pala inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna
3 valkosipulin kynttä kuorittuna ja hienonnettuna (tai n. 1,5 tl valkosipulimurskaa)

2-3 tl kurkumaa
2 tl garam masalaa (minulla mill & mortar joka aika voimakasta - lisää siis oman maun mukaan)
1 tl rouhittua kardemummaa
1 kanelitanko
kanaliemikuutio (tai 1 tl yrttisuolaa)

(variaatio: lisää 2 tl paprikajauhetta ja 1 pieni paprika kuutioituna)

2,5 dl riisiä (basmati- tai jasmiiniriisiä)
5 dl vettä

Jogurttikastike (määrät oman maun mukaan) 
jogurttia (n. 2,5 dl )
raastettua inkivääriä (2 tl)
raastettua valkosipulia (1 kynsi)
ripaus suolaa
loraus oliiviöljyä

Kuori ja siivuta sipulit (ja muut käyttämäsi vihannekset). Ruskista kanan paistilihat tilkassa öljyä. Siirrä sitten kanat hetkeksi syrjään ja ruskista siivutetut sipulit keskilämmöllä. On tärkeää että sekoitat sipuleita etteivät ne pala. (jos käytät paprikaa lisää paprika pannulle kun sipulit alkavat olla melkein valmiita, sillä myös paprika tykkää kun saa vähän väriä) (Ruskistumiseen keskilämmöllä mennee n. 20-30 min)

Lisää sitten kanat, mausteet ja murustettu liemikuutio (tai suolaa) pannulle. Lisää myös riisi, loraus öljyä ja sekoita.

Kaada sitten vesi riisin ja kanojen päälle ja laita kansi kiinni. Anna kypsyä kannen alla 10 min. Sitten sammuta liekki ja anna riisin tekeytyä avaamatta kantta vielä 10 min.

Lopuksi kuohkeuta riisi, koristele korianterilla tai lehtipersiljalla ja nauti jogurttilastikkeen kanssa.

Suklaapiirakka hapanjuurella (jämäjuuri)

Myös meillä käy toisinaan niin, että juurta tulee ruokittua liikaa tarpeeseen nähden. Kun leipätaikina on sekoitettu, purkissa on liikaa juurta ruokittavaksi uudelleen. Silloin sitä alkaa miettiä jämäjuurelle käyttökohteita.

Juuri on siitä hauskaa, että sitä voi kyllä käyttää melkein mihin vaan johon laittaisi muuten hapanmaitotuotetta; esimerkiksi pannukakku tulee hyvää hapanjuurella, pinaattiletut, vohvelit, muurikkaletut... Mutta sitten törmäsin tähän alunperin pinch my salt - blogin ohjeeseen suklaapiirakasta jämäjuurella. Pakko oli kokeilla ja vitsi että tuli mehevä piiras! Koska juurta tulee piiraaseen suht paljon, voit myös ruokkia pienellä suhteella jämäjuurta ja antaa sen pöhistä muutaman tunnin jotta sitä on tarpeeksi. Mutta koska piiraaseen tulee soodaa, juuren ei tarvitse olla ihan kuohkeaa. Jälleen, pitkään jääkaapissa happamoitunutta juurta en käyttäisi ilman virkistystä - jo maunkin takia.

Laitan ohjeen määrät tähän "suomalaistettuna" eli meille tutummilla mittayksiköillä ja pyöristyksillä eli niinkuin itse ohjeen toteutin. Piirakkapohja ei kohoa paistettaessa ihan hirmuisesti, joten pysyi suht matalassa uunipellissä ihan hyvin. Meikäläisen pelti oli 3 cm syvä ja sisämitat 22 cm x 34 cm. Mahtui juuri ja juuri siihen.

Hapanjuuri suklaapiirakassa tekee siitä vain kosteamman, eikä piiras maistu happamalta. Ohjeessa on soodaa, jota myös minä käytin mutta varmaan voisi joskus kokeilla ilmankin. Etenkin jos ohjeeseen laittaa kolmannen munan, joka kuohkeuttaa muutenkin. Piirakka vielä minusta melkein paranee kun saa levätä hetken viileässä ja päällinen jäähtyy. Alkuperäinen bloggaaja suosittelee että tekeytymisen jälkeen kuorrute maistuu paremmalta kun se nousee uudelleen huoneenlämpöön. Päätä itse miten tykkäät sen syödä, joka tapauksessa ihana viikonloppuherkku, kannattaa kokeilla!

Suklaapiirakka hapanjuurella (22x34 cm vuokaan)

2,5 dl vehnäjauhoa
n. 2 dl kaakaojauhetta
3,6 dl sokeria
1 tl soodaa
2,5 dl hapanjuurta
3 keskikokoista munaa (tai 2 oikein suurta)
1 prk 150g creme fraichea
2,4 dl öljyä (mautonta; rypsi tai auringonkukka)
reilu 1 dl kahvia (ohjeessa 1,2 dl  - taisin tehdä 1 kahvin ja yhden pienen espresson kahvimasiinasta, anna kahvin hieman jäähtyä!)
1,5 tl vaniljasokeria tai 1/2 tl vaniljahippuja

Kuorrutteeseen:
5 dl tomusokeria
0,5 dl kaakaota
1 pkt 200g piladelphia - tuorejuustoa
60g voita hieman pehmenneenä
(pekaaneita, manteleita, suklaalastuja, kookosta tai vaikka pakastekuivattua vadelmaa koristeeksi)

Kuumenna uuni 180C ja voitele piirasvuoka.

Laita kuivat aineet tehosekoittimen kulhoon ja sekoita hyvin. Riko kaakaopaakut tasaiseksi jauhoseokseen. (Jos haluat, voit myös siivitä jauhot sekaisin. )

Lisää sitten kaikki loput aineet ja anna yleiskoneen sekoittaa taikinaa muutama minuutti, kunnes se on tasaista ja kiiltävää. Taikina on suhteellisen löysää, mutta niin kuuluukin. Katso että kulhon reunoille ei jää sekoittumattomia aineita ja tarvittaessa pysäytä vatkaus, työnnä sekoittumattomat aineet seokseen lastalla ja sekoita vielä hetki.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 20-30 min. Kakku on kypsä kun tikku tulee puhtaana ulos kakusta. Kannattaa tarkistaa kakku noin 20 min kohdalla, minulle se riitti. Mieluummin hieman ajoissa kuin liian myöhään pois uunista.

Anna piiraan jäähtyä täysin ennen kuorruttamista.

Kuorrutteen tekemisessä siivilöi ensin tomusokeri ja kaakao kulhoon. Sekoita sitten yleiskoneessa (paddle attachemnt, lastavatkain?) voi ja tuorejuusto kuohkeaksi. Lisää sitten vähitellen sokeri ja kaakaojauheseos tuorejuusto-voivaahtoon. Käytä matalampaa tehoa ja suojaa ettei sokeria pöllyä jokapaikkaan. Lopuksi kun seos ei enää pölyä, nosta vielä hetkeksi tehoa korkeammaksi jotta kuorrute sekoittuu kunnolla.

Levitä kakun päälle ja koristele halutulla tavalla.