sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Mun eka "virgin" trifle granaattiomenasirappiviikunoilla ja pääsiäissunnuntain menu

trifle, viikuna

Trifle on yksi englantilaisten klassisimmista jälkiruuista. Voitte varmasti arvata, että brittien keskinäisessä keskustelussa aihe herättää runsaasti mielipiteitä siitä mitä Oikeassa Triflessä pitäisi olla ja mitä siinä Ei Pitäisi Olla.

Kuitenkin vakiintunut käsitys triflestä on, että se on optimitilanteessa lasiseen kulhoon koottu jälkiruoka jossa englantilaisen vaniljakastikkeen, (mielellään makealla sherryllä kostutetun) kakun, hillon ja kerman kerroksittain koottu yhdistelmä muodostaa syntisen ja tekstuureiltaan oikeanlaisen kerrosjälkiruuan.

valkosuklaa, trifle, viikuna

Lopulta kuitenkin nykykäsitys triflestä on varsin armelias; trifleksi voi kutsua melkein mitä tahansa kerroksittain tehtyä jälkiruokaa jossa on ainakin jossain muodossaan hedelmää tai hilloa, kermaa ja kakkua tai keksejä sekä jotain runsaanmakuista kastiketta.

Tämän triflen luonteen ratkaisi oikeastaan kolme asiaa, joista ensimmäinen oli viime kesänä Ottolenghin kirjasta tekemäni upeat, granaattisiirapilla marinoidut tuoreet viikunat. Halusin tarjota niitä Merituulin ja Jukan poppoolle illallisen päätteeksi sillä mielestäni ne istuivat ihan täydellisesti aavistuksen lähi-itävärittyneeseen menuuni. Vaikkei tästä pitänyt tulla menupostaus, niin kokosinpa nyt linkit ohjeisiin tähän alle, niin näette kokonaisuuden joka pöytään laskeutui.

Pääsiäissunnuntain menu 2015

viikunaleipä ja juustoa



savustettu valkosipulikeitto



lammas ja salaattia



trifle, tarjotin

Viikunatrifle ja kahvia

Mutta koska menussa oli myös jotain kovin kotoisaa, oli pääsiäinen ja ateria minusta huusi päätöksekseen jotain syntistä ja rikasta jälkiruokaa mietin, tekisinkö viikunat osaksi jotain lemonposset-henkistä lasiin koottavaa jälkiruokaa vai osaksi jotain "mess" -jälkkäriä. Ja siitä se sitten kiteytyi että koitanpa tehdä triflesovelman aitoon "katsotaan mitä löytyy" -teeman henkeen. Ja löytyihän sitä, kaikenlaista. 

ladyfingers, lemoncurd, trifle

Löysin kaapistani mm. vaaleanpunaisia ladyfingers -tyyppisiä sokerikakkukeksejä, joita käytetään tiramisu - tyyppisiin jälkiruokiin ja ruohonjuuresta ostamani aidoilla kukkien terälehdillä koristellun valkosuklaalevyn. Näistä löytyneistä asioista tuli se toinen jälkiruokaa määrittävä tekijä.

Kolmas tätä jälkkäriä määrittävä tekijä oli sitten lapsivieraat ja oman perheemmekin taapero; triflessä keksit kuuluisi liottaa makeassa sherryssä tai jossain muussa soveltuvassa alkoholissa. Mistä muuten ymmärrykseni mukaan juontuu yksi triflen miljoonasta nimestä "tipsy cake" (vapaa suomennos lienisi 'hiprakkakakku'). Niinpä alkoholi oli poissuljettu jälkkäristä, mutta koska kuivat keksit tietenkin tarvitsevat jotain kostukkeekseen ja kakkukin makua, keksin käyttää kostutukseen itse kettelemääni omppumehua jota maustoin mintunlehdillä ja lisäksi pyöräytin annoksen lemoncurdia vielä sekaan.

Ja sitten minulla oli vielä pakastimessa tuoreista granny smith - omenoista tekemääni sorbettia, johon ei ole ohjetta mutta voinette varmaan katsoa mallia tuosta aiemmin raportoimastani raparperi-omenasorbetista; käytin tähänkin vähän valkoista balsamicoa nostamaan aromeita ja itse asiassa nyt kun uudet raparperit tulevat, tuota sorbettia kannattaa tehdä joka tapauksessa :)

Ja hyvin kävi; vaikka melkein sain sydänpysähdyksen kun kannoin kakun pöytään ja kerroin että tämä on tämmöinen kasa kermavaahtoa. Merituuli totesi heti ettei kermavaahto ole hänen suosikkejaan mutta syystä tai toisesta tämä kuitenkin todettiin kelvolliseksi. Luulen, että minut pelasti sama temppu joka pudotti Emelian Masterchef Australian 2014 finaalista; sekoitin puolet lemoncurdistani kermaan. Tosin, toisin kuin Emelialla, minun curdini onnistui ihan hyvin ja laitoin sitä lisäksi mukaan sellaisenaan. Tällöin kermavaahto sai sitruunasta raikkaan, aromikkaan vivahteen eikä muistuta enää peruskermavaahtoa samalla tavalla. Lemoncurd taas toi mukaan intensiivisempää sitruunaa, joka taittoi mukavasti sokerisia keksejä ja antoi 'virgin' versiolle trflestä kaivattua luonnetta.



Nuo paahdetut viikunat voi toki tarjota ihan ohjeen mukaan sellaisenaan kermaisen ja jogurttisen vaahdon kanssa; viime kesänä teinkin juuri niin. Ottolenghin ohje vaahdolle on 100g kreikkalaista jogurttia ja 100g mascarponea vatkattuna keskenään vaahdoksi sekä ruokalusikallinen tomusokeria makeutukseen.

Mutta hyvin kävivät myös tällaisen trifleksi suht ohuen, korkeareunaiselle tarjottimelle kasatun hiprakattoman 'kaakun' koristukseen. :)

Granaattiomenatrifle 

Omena(-raparperi)sorbettia

Lemon curd

1 sitruunan kuori ja mehu
1 dl sokeria
2 munaa
75g voita 

Paahdetut viikunat (Ottolenghin kirjasta Plenty more)

3 rkl granaattiomenasiirappia
1 rkl sitruunan mehua
3 rkl tummaa muscavadosokeria
4 timjaminoksaa (2 kokonaisena 2 lehdet nypittynä)
1 appelsiini, puolet kuoresta raastettuna, toinen puoli pitkänä, ohuena nauhana (voi käyttää myös  koristeluun)
8 kypsää viikunaa, halkaistuna pitkittäin


Lisäksi tarvitaan
1 pkt pinkkejä ladyfingers - keksejä tai esim. sokerikakun jämiä
n. 1 dl itse keitettyä sokeroitua omenamehua + mintunlehtiä (ja/tai sopivaa alkoholia)
1 levy kukkasin korstettua valkosuklaata tai esim. sokeroituja ruusun terälehtiä
0,5l kermaa vaahtona + 2 tl vaniljasorkeria
mintunlehtiä koristeluun

Aloita jälkiruoka tekemällä sorbetti valmiiksi pakkaseen. Sorbetti ei ole pakollista, mutta muutama pallo raikasta sorbettia keventää ja raikastaa jälkiruokaa.

Tee lemon curd laittamalla kaikki aineet kattilaan ja täytä allas kylmällä vedellä kattilan jäähdytydtä varten. Kuumenna sitten seosta keskilämmöllä koko ajan sekoittaen. Kun seos kuumenee ja hyytyy, nosta se vesialtaaseen ja sekoita kunnes se jääähtyy.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se vaniljalla. Jaa vaahto kahtia ja mausta toinen puoli puolella määrällä lemoncurdia. nosta toinen puoli vaahtoa jääkaappiin odottamaan koristelua.

Laita korkesreunaisen vuuan pohjalle ensin kerros lemoncurd-kermavaahtoa, sen päälle vielä lemoncurdia ja halutessa myös mintunlehtiä.

Laita sen päälle omenamehu-minttuseokseen dipatut keksit tai kakkupalat. Lisää sitten loppu lemoncurd ja lemoncurd-kermavaahto. Nosta pohja jääkaappiin maustumaan.

Tee sitten viikunat sekoittamalla ensin keskenään kaikki marinadin ainekset. Kun sokeri on hieman liuennut halkaisen viikunat sekaan ja jätä marinoitumaan 30 min.

Paahda viikunoita grillivastuksella (ei kuitenkaan suoraan 'kiinni' vastuksessa, koska palavat herkästi) 10 min kunnes viikunat karamellisoituvat. Oikea etäisyys ja aika riippuu uunista.

Kun viikunat paahtuvat keitä marinadia kasaan 2-4 min, jotta se muuttuu siirappiseksi ja voit pirskotella sitä karamellisoituneiden viikunoiden päälle. Viikunat ovat parhaita kakkuun hieman lämpiminä (erikseen tarjottuna ne voivat olla ihan kuumiakin) ja jos haluat, voit hieman lämmittää niitä vielä juuri ennen tarjoilua.

Kun trifle tarjoillaan, laita kakun päälle muutama pallo sorbettia, kermavaahtoa, viikunat ja niiden siirappikastiketta, valkosuklaan paloja ja mintun lehtiä. Tarjoa heti.









4 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Ihana menu:)

Nelle kirjoitti...

Jael: kiitos!:)

Merituuli kirjoitti...

No todella ihana menu! niin paljon vaivannäköä.
Minäkin meinasin saada sydänpysähdyksen kun ajattelin jos tuo ihanuus ei mene kurkusta alas. Kermavaahto on mulle TODELLA vaikea. Mutta tämä oli hyvää - taisin ottaa lisääkin ;).

Nelle kirjoitti...

Merituuli: hyvin se trifle meni, ei jäänyt kuin annos-puolitoista. Ja hyvä niin, tuommoinen jälkkäri ei parane jääkaapissa tietyn pisteen jälkeen. :) Ihana kun tulitte. :)