Punajuuri-rosmariinisorbettia, jogurtilla kevennettyä sitruunamascarponevaahtoa ja joulupiparien jämät

Hyvissä ystävissä on se erityinen puoli, että heidän tuloaan ei koskaan stressaa. Ei haittaa vaikka eteisen lattialla on tippaleipämäinen kasa teinin ja taaperon ulkovaatteita, pöytäliinat ovat pesussa ja viikon kiireinen lapsiperhe-elämä tehnyt jälleen varoittamatta äkkipysäyksen perjantaihin.

Hyvät ystävät voi kutsua kylään silloinkin, vain hetken mielijohteesta ja ruuaksi voi tarjota melkein mitä vain kokeellista ja silti kaikki menee vielä paremmin kuin jos olisin stressannut pitkään etukäteen. Loppiaisena kävi näin ja ladoin pöytään oikeasti kaikki jämät sekä kokeelliset ideat jotka joulun aikaan jäivät osittain tai kokonaan toteuttamatta. Enkä oikeastaan keksi, mitä olisin halunnut illassa muuttaa; ehkä lampaalle olisin voinut tehdä sen valkosipulimajoneesin minkä meinasinkin mutta aika pientä lientä universaalissa mittakaavassa. Se vaan oli jollain tavalla tosi helppo ilta ja menustakin tuli minusta ihan selkeä - vahingossa.

Loppiaisen menu 

Lanttua suolakuoressa ja savustettua jogurttia

Sumacilla ja teellä maustettua lammasta ja lyttypottua blue kongosta

Punajuurisorbettia, sitruunavaahtoa ja piparia

Punajuurisorbettia olen yrittänyt tehdä jo aiemmin, mutta glukoosisiirapin käyttö ei ollut (eikä ole muuten vieläkään, kiitos kysymästä) läheskään hallussani joten sorbetista tuli sinänsä hyvän makuista, mutta rakenteeltaan tosi omituista, raskasta ja valuvaa sorbetinkaltaista kylmää amorfista ainetta; Punaista Ainetta. Ja vaikka kyseessä oli jonkinlainen rimanalitus sorbetin rakenteessa, sorbetin maku oli jotain, mikä enteili upeaa settiä kunhan rakenne on kohdallaan. Päätin silloin vakaasti että teen punajuurisorbettia vielä uudelleen.

Teidän olisi pitänyt nähdä V:n ilme, kun sitten ilmoitin rauhallisesti (niiden punajuuripikkelöityjen munien tekemisen yhteydessä) että:"Raksu, vähän kannattaa sitten varoa kun käyt pakastimella, tein punajuurisorbettia sinne". V älähti kuin jokin olisi potkaissut häntä nilkkaan kovaa ja kysyi tuskaisen oloisena millaiseen astiaan pakkasin sorbetin. Ja jos joskus olen nähnyt mieheni muistuttavan Edvard Muncin "Huuto" - teosta, se olisi varmaan ollut suhteellisen lähellä silloin kun vastasin että:"Sellaiseen laatikkovuokaan..."

V ei kyennyt ymmärtämään punajuurisorbettia muunlaisena, kuin Punaisena Aineena. Minulla on tapana pakata jäätelökoneesta tuleva kama niihin laatikkovuokiin, koska ne ovat käteviä. Niiden kansi ei kuitenkaan ole mitenkään erityien tiivis ja jos vuoka kallistuu, mikä tahansa joka voi valua, valuu reunuksen välistä.  Ja juuri niin kävi viimeksi. Punainen Aine oli amorfisen luonteensa ansiosta lähtenyt valuvalle, hitaalle ja tuhoisalle matkalleen pitkin pakastinta. Koska se oli niin hidasliikkeistä, siihen ei havahduttu mitenkään heti ja Punainen Aine pääsi tekemään matkaansa punaisten marjapussien suojassa aika pitkään.

Se oli valunut ja tarttunut kaikkialle mihin vuokaa oli siiretty; valunut läpi pakastusrasioiden metsän, liimannut alimmat rasiat pakastinarkun pohjaan ja jähmettynyt sinne sitkeäksi liimamaiseksi mönjäksi; Punaiseksi Aineeksi, jonka V eräänä päivänä oli löytänyt pakastimesta. Löytänyt ja siivonnut.

Ja vaikkei asiasta ole sen kummemmin keskusteltu, on glukoosisiirappi saanut olla kaapissa Ihan Rauhassa; se on selvästi nimeään vaarallisempi ase taitamattomissa käsissä. Vaarallisempi kuin äkkiseltään osaisi kuvitella.

Ja siksi tässä sorbetissa on ihan perinteinen alkoholilisä, joka tuo massaan vähän makua ja pitää massan hieman irtonaisena MUTTA ei tee siitä valuvaa Punaista Ainetta.

Sorbetti herätti hämmästystä ja ihastusta; sitruunainen ja jogurttinen mascarponevaahto oli laiskan köksän versio Sinnen Nannajuhlissa tekemästä jogurttivaahdosta joka oli tajuttoman hyvää. En ollut muistanut valuttaa jogurttia etukäteen ja siksi lisäsin tomusokeri-jogurttiseokseen purkillisen jämäkämpää mascarponea ja lopputulos toimi hienosti.

Simppelin jälkkärin kanssa tarjosin vain kotoisasti kulhollisen joulupipareita joista voi jokainen napsia niin monta kuin haluaa. Jos haluat pitäytyä annoksissa suosittelen että murskaat muutaman keksin jälkiruokakulhon pohjalle, niin jokaiseen lusikalliseen riittää vähän keksimurua, sorbettia ja jogurttivaahtoa. Koristeluun käytin marenkeja ja sitruunamelissaa, mutta voit yhtä hyvin jättää ne pois ja laittaa koristeeksi vaikka vaan pari sitruunankuorikiehkuraa.

Punajuurisorbetilla joulupikkuleivät saavat jotain uutta luonnetta ja vaikka nyt onkin tammikuu, tätä kehtaa kyllä tarjota illallisen päätteeksi. Aromaattinen, suht keveä ja raikas jälkkäri.

Punajuurisorbettia ja jogurttivaahtoa (kuudelle-kahdeksalle)

3,5 dl punajuurimehua
1 oksa rosmariinia
125g sokeria
n. 1 rkl vadelmaviinietikkaa
(1-2 rkl sitruunan mehua)
3 rkl rommia (laitoin sitä maustettua Rebellion rommia, jota meillä ei oikein kukaan halua juoda.  Melkein mikä vaan likööri tai maustettu viina sopii - limoncello toimisi varmasti myös oikein hyvin)
n. 2-3 rkl hunajaa makeuden säätöön; maistele ja lisää tarvittaessa.

Kiehauta punajuurimehu ja kuori vaahto päältä. Lisää rosmariini, sokeri ja vadelmaviinietikka. Lämmitä hiljalleen kunnes sokeri on sulanut. Ota seos pois tulelta ja anna jäähtyä. Lisää sitten rommi, halutessa tilkka sitruunaa ja tarkista makeus. Seoksen pitäisi olla "hieman liian makeaa" mutta aromaattista. Voit tasapainottaa makua etikalla, rommilla ja hunajalla sopivaksi.

Laita jäätelökone päälle hyvissä ajoin ja lisää kylmä, siivilöity sorbettipohja kylmään koneeseen. Aja sorbetiksi. Mitä kylmempää sorbettipohja on, sitä paremmin jäätelökone pärjää sen kanssa ja rakenteesta tulee parempi. Laita pakastimeen tarjoiluun asti.

Ennen tarjoilua valmista jogurttivaahto. Alla määrät suurin piirtein

Jogurttivaahtoon

n. 3 dl turkkilaista, paksua jogurttia (voit valuttaa sen)
n. 1dl tomusokeria (maun mukaan)
1 prk 225g mascarponea
1/2 sitruunan kuori
vaniljahippuja

Vatkaa jogurtti ja sokeri vaahdoksi (jos et ole valuttanut jogurttia se ei vaahtoudu kunnolla) ja lisää mascarponea lusikallinen kerrallaan kunnes seos on sopivan paksua. Minä laitoin koko purkin.

Mausta sitruunan kuorella (halutessa myös mehua) ja vaniljalla.

Kokoamiseen tarvitaan lisäksi 

piparkakkuja
sitruunamelissaa
tomusokeria
(marenkia)

Murusta kulhon pohjalle piparkakkua. Lisää sitten jogurttivaahtoa ja pallo sorbettia. Koristele kokonaisella piparilla, sitruunamelissalla ja marengilla. Tomuta päälle vähän tomusokeria. Tarjoa heti.