Tästä ei oikein jämäuoka parane. Ja vaikka kuvakaan ei ole paras mahdollinen, kun kehun perunapizzaa, kyllä tarkoitan sitä. Perunapizza yltää helposti tähän vuoden yllättäjät - kategoriaan siitäkin huolimatta että pidän paahdetuista perunoista ja olin kuullut perunapizzasta puhuttavan ylistävään sävyyn "modernina klassikkona".
Paahtunut peruna, yrtit ja valkosipulista maustunut upeanvenyvä, sula mozzarella ladottuna valkoisen pizzan päälle oli ainakin itselleni varsinainen potin räjäyttäjä enkä koskaan olisi kuvitellut, että se on niin hyvää. Päädyinpähän vaan kokeilemaan yhtenä pimeänä iltana kun jääkaapissa oli vain sekalaisia jämiä ja motivaatio nollassa yhtään mihinkään. Ja vaikka myönnän auliisti, että tuo creme fraiche pohjan päällä tuomittaneen perunapizzan rakastajien keskuudessa kerettiläiseksi, flammkucheneista varastettu idea toimi tässä laiskan emännän jämäversiossani tosi hyvin.
Voisin vaikka lyödä vetoa, että useimmissa suomalaisissa keittiöissä keitetään tai paahdetaan monesti liikaa perunoita illalliseksi. Minä en muodosta tässä suhteessa minkäänlaista poikkeusta, vaan koska etenkin kokonaisena rosmariinin kanssa paahdetut ja sitten lytättävät lyttypotut ovat ihan kestosuosikkini, niitä tulee monesti varattua liikaa, ja sitten muutama jää.
Niin siinä oli käynyt nytkin; olin paahtanut edellisenä iltana puikuloita valkosipulin ja yrttiöljyn kanssa uunissa ja loput oli laitettu jääkaappiin odottamaan paistamista tai muuta tavanomaista kohtaloa. Mutta sitten iski pizzanhimo ja näin perunat, muistin kuulleeni perunapizzasta ja koska I ei jostain syystä tykkää tomaattikastikkeesta pizzassa ajattelin että ha, kokeilenpa.
Ja vähänkö kannatti!
 |
| Pizza oli niin hyvää, että heräsin kuvaamiseen vasta kun vatsamme alkoivat täyttyä ja pizza olla tuulensuojassa. :) |
Sanoisin, että tähän pizzaan ei kannata sotkea lainkaan tomaattisoosia; minä laitoin perunoiden alle creme fraichea ja juustoraastetta kannikoista jota löysin jääkaapista. Siinä oli (muistaakseni enimmäkseen) cheddaria, kermajuustoa, ehkä vähän gryereä ja semmoista - kaikkia jämiä sekaisin.
Sitten viipaloin kypsät perunat pizzanpäälle ja ripottelin vielä reippaasti rosmariinia (ja vähän timjamiakin) joka puolelle. Jos teet pizzaa vartavasten, tämä amerikankielinen resepti näytti tosi hyvälle; jokin vahvanmakuinen valkosipuli-yrttikastike lienee ihan tarpeellinen myös jos sinulla on keitettyjä perunoita. Noissa minun paahdetuissa perunoissani oli jo aika paljon makua ennestään, mutta tosiaan jos käytät keitettyjä perunoita ripsauta pintaan itsetehtyä pestomaista valkosipuli-yrttiöljyseosta tai sipaise öljyllä ja ripota vaikka sitä maldonin rosmariinisuolaa ja tuoreita yrttejä.
Joka tapuaksessa suosittelen kokeilemaan jos jääkaapissa on kypsiä perunoita, jämäruokanakin ihan pistämätön namipala.
Peruna-rosmariinipizzaan
Pizzapohjataikinaa
Creme fraichea
n. 1,5-2 dl juustoraastetta kannikoista, enimmäkseen vahvaa cheddaria
Kypsiä perunoita
tuoretta rosmariinia (+ timjamia vähän)
valkosipulia
öljyä
mozzarellaa
mustapippuria, suolaa
Laita uuni kuumenenaan niin kuumaksi kuin saat. Laita uuniin pizzakivi tai pelti.
Leivo taikinasta ohut pizzapohja ja levitä sen päälle kerros creme fraichea. Levitä sen päälle juustoraastetta.
Leikkaa perunat ohuiksi siivuiksi ja sipaise niiden pintaan pullasudilla öljyä ja mausta suolalla, pippurilla sekä yrteillä. Voit myös surauttaa valkosipulista, tuoreyrtistä ja öljystä pestomaisen soseen jolla voitelet perunasiivut ohuesti.
Lado päälle mozzarellasiivut ja paista uunissa kypsäksi. Tarjoa heti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti