Kauas merelle, ulkomerelle mis ei maata näy!

Tämän vuoden saaristoraportti pitää toki sisällään monenmonta ilonhetkeä, laiskaa rentoutumista ja virkistävää herkkupalaa, mutta myös taas hitusen ihan konkreettiseksi muuttunutta huolta tuosta Itämeren tilasta.

Me kuulimme valtavista levälautoista jo muutamaa päivää ennen kuin media alkoi niistä rummuttaa. A:n synttäreille ulkosaaristosta tullut sukulaisryhmä kertoi, että siellä levää on enemmän kuin mies- ja naismuistiin; suuria, puuromaisia lauttoja mädän kalanhajuista levää, joka kukkii koboltinisiä myrkyllisiä "puuronsilmiä" muodostaen.

Parin päivän päästä ne olivat meidänkin rannassamme ja nyt kun harvinaisen kuumassa ja tyynessä lomasäässä olemme tehneet retkiä ulkomerelle, veneen pärskeissä ei kimallakaan sateenkaari vaan ruskea sinilevämassa.

Ja vaikkei rehevöitymiselle mitään heti voisikaan, jokainen voi pitää ainakin huolen omista roskistaan.
Harmittavan paljon roskaa näkyi rannoilla siellä ja täällä.

Vaikka suuria rehevöitymisen aiheuttajia on saatukin "kuriin" ei voi kuin toivoa että kaikissa maissa olisi resursseja laittaa asioita kuntoon ja teknologioiden kehityksestä saataisiin apua niin nykyisiin kuin tulevaisuudenkin haasteisiin. 

Uimaan ei tietenkään voi mennä vaikka viileä pulahdus olisi kieltämättä todella tervetullutta. Niinpä olemme sitten tehneet retkiä vähän sinne ja tänne, sillä veden päällä matkatessa viima pitää olotilan edes hetkittäin siedettävänä.

Pidemmillä keikoilla lounas on tietysti pyritty syömään reissussa. Yksi hauskimpia ja maukkaimpia retkiä oli kun suuntasimme nokan kohti Morgonlandetia ja paluumatkalla heitimme viikonloppukylässä käyneet M:n, J:n sekä koiruuden Hankoon.

Hauska koivuinen leikkuulauta löytyi nykyisin Taalintehtaalla sijaitsevasta Rosalabodenista, joka toimii lähinnä kahvilana ja matkamuistomyymälänä.

Evääksi savustimme edellisenä päivänä kasan possun ribsejä tutuksi tulleella ohjeella ja M oli tuonut mukanaan Harjun makkaratehtaan välimeren lammasmakkaraa sekä seitsemän chilin makkaraa, jotka olivat molemmat aivan erinomaisia.

Se lammasmakkara on ensimmäinen grillattu makkara  josta I koskaan, milloinkaan on vielä sanonut, että se on tosi tosi hyvää "nami-nami delicious!". Seitsemän chilin makkara taas yllätti sillä, ettei se ollut hirveän tulista, vaan chilejä oli yhdistelty taitavasti vivahteikkaaksi ja sopivasti tuliseksi setiksi. Rakenteessa oli hyvää purutuntumaa vaikkei se ollutkaan tiiviin raskasta, mehukkuutta ja runsautta löytyi myös sekä upean paljon makua joka ei ollut kuitenkaan hyökkäävää vaan semmoista sivistynyttä. Tykkäsin kovasti.

Pro-Q:n taittuminen käteväksi retkigrilliksi  oli kyllä näin vaimon vinkkelistä laitoksen hyväksyttävyyttä lisäävä tekijä :) Ei sillä että meillä olisi aiheesta varsinaisesti keskusteltukaan, mutta ei tosiaan haitannut, että kun väliosat poisti, jäljelle jäi kätevä ja söpö pallo jonka sisään mahtui joko hiilipussi tai weberin sytytin. Näin jälkikäteen jäin miettimään, että jos hiilet olisi ladannut suoraan sytyttimeen ja grilliin, olisiko koko setin saanut grillattua silläkin, sillä ribseihin annettiin vain pinnat ja laatumakkaroita ei myöskään liikaa paistettu.

Joka tapauksessa erinomainen pieni retki kauniiseen Morgonlandetiin, jonka siistissä majassa olisi hyvin voinut kuvitella yöpyvänsäkin joskus.

Morgonlandetissa OLI joskus myös harvinainen orkidea jonka joku älypää oli yrittänyt siirtää kotiinsa... In memoriam.

Bengtskärissäkin kävimme tietysti veneilemässä jokavuotisella kalakeitolla. Tällä kertaa ahvenesta ja kuhasta tehty soppa maistui ihan erinomaisesti - taas. Erityisen ilahtunut olin, että siinä ei ollut yhtään norjalaista lohta. :)

Vaikka kävijöitä vanhalla majakalla on nykyisin paljon, paikka on säilynyt hyvin ja kaikki otettiin huomioon; koska paikalla oli meidän kanssamme yhtä aikaa rippikouluryhmä meille omalla kyydillä tulleille oli varattu ihan oma soppi tilatun kalakeiton nauttimiseen. Aikamoista luksusta, sanoisin.

Retkikohteista on erikseen vielä mainittava Hangon Makaronitehdas, jossa tuumimme somemme lukeneena, että johtuukohan 2 euron veloitus parmesanista siitä, että kokilla on ylpeytensä ja jokainen joka kehtaa tilata vaikkapa siihen erinomaiseen puttanescaansa parmesania, sietää tulla rikoksestaan rangaistuksi;) Palvelu oli ystävällistä ja vieraileva koiruuskin sai osallistua, vettä ja rapsuja. Ja ei, kenenkään ei jäänyt nälkä.

Farmors Cafe taas on talven aikana panostanut yksityiskohtiin ja väittäisin että aito, alkuperäinen ja ihana tunnelma on siellä taas. Viikonloppuisin tarjoillaan lisäksi varsin onnistunutta brunssia, joka oli käydessämme saaristolaisittain runsas mutta kaikkea muuta kuin tylsä. Vaikka brinsseja näkee nykyisin liiaksikin joka paikassa, tässä oli kaikki kohdallaan ja konseptinakin toimii varmasti hyvin kiireiseen viikonloppuun. Kaikessa oli makua, ilmettä ja luonnetta - jokainen asia oli huolella tehty ja sopi yhteen toisten kanssa. Kalat ja lämpimät kannattaa tietysti hakea erikseen. Laajentamisesta joskus syntynyt "viimeistelemätön" leima oli minusta kokonaan hävinnyt ja kaikki oli juuri niin ihanaa kuin toivoa saattaa. :) Lämpimästi suosittelen!

Korviimme oli kuulunut jostain huhu, että Rosalassa olisi jokin uusi kyläkauppa. Niinpä pyörähdimme ohikulkumatkallamme satamassa katsomassa olisiko näin - mutta ainakaan kylteistä päätellen näin ei ollut. Saa vinkata jos joku tietää tässä nurkilla uusia hauskoja pikkukauppoja tai kahviloita. Hiittisten kauppa on toki tuttu ja siellä on käytykin useammankin kerran. Sillä vaikka Bakom Cafe onkin tänä vuonna kokonaan kiinni, leikkikenttä on yhä paikallaan ja sen vetovoimaa meidän nykyisin kolmevuotiaaseen pikkumieheen voi ehkä osuvimmin kuvata että se lähestyy rajatta ääretöntä. :) Pois lähtiessä muuten kuulin, että Hiittisissä olevassa Kardemumma - kahvilassa olisi poniajelua lapsille kolmelta ainakin tänään - allergioiden takia jää meiltä kokematta, mutta soittakaa ja/tai käykää ihmeessä katsomassa ne, joilla on hevoshullua nuorempaa jälkikasvua :)

Ja heräsinpä juuri tajuamaan, että kello on jo vaikka ja mitä. Mutta olipahan siinäkin jo kuulumisia yhteen postaukseen ja minun pitäisi kai ajantajun nyt viimein palattua hiipiä tuonne yrittämään unenpäästä kiinni. Voihan helle sentään. :)