sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Mantelinen karviais- tai raparperimurukakku Nigelin tyyliin


Äiti ja isä kävivät kylässä täällä saaristossa ennen I:n synttäreitä ja toivat mukanaan paitsi mansikoita, myös ison kasan raparperia. Ja kun oikein pähkii mitä siirtä raparperivuoresta tekisi ja soveltaa ja soheltaa oikein urakalla, niin eikös siitä saa ihan karviaisia vastaavaa mössöä kun sekoittaa tuoretta raparperia ja raparperihilloa silleen "fifty-sixty"? ;)

Olin nimittäin kiinnittynyt hyvännäköiseen ohjeeseen Nigelin kirjaa selaillessani. Se oli  nyt sesongissa oleville karviaisille tarkoitettu, mutta täällä kivellä ei ole yhtään karviaista ja niin kuivaakin on, että villivadelmatkin kuivavat pystyyn raakileina. Joten kätevä emäntä tekee siitä mitä on: raparperia!

Ja hyvääkin siitä tuli! :) Murukuorrute pysyi muruina pinnalla ja piirakasta riitti paitsi jälkiruuaksi vaniljakastikkeen kanssa myös retkievääksi Bengtskärin paluumatkalle. Kun Dommaskär oli kierretty läpi piirakka maistui ihan kaikille.

Retkieväspiiras kannattaa tehdä edellisenä iltana, jotta se ehtii asettua eikä hajoa matkalla.

Jos siis puskissa on karviaisia ylimäärin tai raparperi rehottaa villinä, kannattaa makeannälkään kokeilla vaikka tällaista perinteistä murucrumblea. Jos karviaisista tekee ja haluaa kikkailla tästä juhlavamman jälkkärin, saattaa lisukkeena vaniljakastikkeen sijaan olla paikallaan mascarponevaahto ja miksei vaikka kuuma karviaiskompotti... Mutta minusta ihan erinomainen iltapäiväkahvikakku ihan sellaisenaan, ilman kummempaa. Parhaimmillaan minusta kunnolla levänneenä ja imeytyneenä.

Jätin veden lisäämättä murukuorrutteeseen kun pelkäsin tuleeko raparperista liikaa nestettä niin etteivät murut pysy muruina. Hyvin meni, ensi kerralla kokeillaan karviaisilla ;)


Karviaismurukakku (tai raparperista - sopivasti pitkään kapeaan teema - vuokaan tai 22 cm pyöreään vuokaan, Nigel Slater Kitchen Diaries II)

300g karviaisia (tai 2/3 tuoretta raparperia paloina ja n. 1/3 hilloa sekaan)
180g voita, pehemeänä
90g ruokosokeria (käytin puhdistamatonta)
90g vaaleaa muscavadosokeria (käytin fariinisokeria)
2 munaa
80g jauhettua mantelia (laitoin mantelilastuja murskattuna)
150g jauhoa (plus 1 tl leivinjauhetta, alkuperäisessä ohjeessa itsenousevaa jauhoa)
vaniljahippuja

murukuorrutteeseen
110g vehnäjauhoa
80g voita
2 rkl sokeria


Lämmitä uuni 180 asteeseen. Perkaa karviaiset poistamalla hattu ja häntä, siirrä odottamaan ;) Vuoraa 22 cm pyöreä vuoka huolellisesti leivinpaperilla.

Kakkupohja: Vatkaa voi ja sokeri 8-10 min ajan kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Käsivatkaimella menee pidempään kuin yleiskoneella. Riko kananmunat astiaan ja Nigel neuvoo rikkomaan keltuaisten rakenteen ja sekoittamaan sitten munaseoksen vaahtoon koko ajan vatkaten vähän kerrassaan. Saman asian ajaa kun lisäät munat yksi kerrallaan ja vatkaat massan aina tasaiseksi ennen seuraavan munan lisäämistä.

Sekoita varovasti mukaan manteli, jauho ja vanilja.

Tasaa sitten kakkutaikina kakkuvuuan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Ripota pinnalle karviaiset tasaisesti (tai raparperi-hilloseos.)

Tee murupäällinen: sekoita tehosekoittimella jauho ja voi muruksi. Lisää sokeri. Aluperäinen ohje käskee lisäämään muutaman pisaran vettä ja ravistamaan kulhoa niin että syntyy pieniä mukulakiven näköisiä paakkuja. Näin rakneteesta tulee mielenkiintoisempi.

Paista n. tunnin verran ja tarkista kypsyys tulitikulla tai haarukalla.

Tarjoa jäähtyneenä.


4 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Voi nam, murukakut kuuluu niin kesään. Oon etsiskellyt karviaisohjeita ja tää täytyy laittaa listalle. Se on vaan jotenkin niin häijyn makuinen marja, että ei ihan kiisselinä lapsille maistu. Tällaisessa vois kelvata :D

ssiiri kirjoitti...

Nam, kuullostaapa mehevältä. :)

Nelle kirjoitti...

Liisa: jos et pelkää työmäärää tai jos tulossa on isompi posse ja haluat nähdä vähän vaivaa, kokeile tätä jälkkäriä, se on Ihan Mahtavaa - eikä niin hankalaa kuin miltä kuulostaa. Tarjoillessa käytä kylmiä lautasia niin ei tule niin kiire :)

Sain juuri karviaislähetyksen kaupungissa ja mielessä on yksi herkku, joka jäi viime vuonna postaamatta - ehkä saisin sen aikaiseksi tänä vuonna ;)

ssiiri: oli ihan hyvää, joskin luulen että olisi tosiaan karviaisista ihan nappihyvää - se jotenkin sopii mantelin kanssa niin hyvin yhteen. :)

Ruokasurffausta - Anna kirjoitti...

Ihanan kuuloinen resepti! Itse tein raparperi-kookoskakkua, mutta manteli kuullostaa aivan mahtavalta. Sekin on testattava siis :)