keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Couscousilla täytetyt kanan koipilihat


Lapseni seisoi eilen leikkikentällä liukumäen päällä ja huusi onnellisena sieltä korkeimmalta kukkulalta kaikille äideille, isille ja leikkikenttäväelle, kenelle tehansa jotka häntä kuuntelivat: "Minulla on kesäloma!" Siinä seistessäni melkein toivoin, että voisin tehdä samoin, sillä jotenkin aivoihini olisi saatava iskostettua että on ihan okei olla lomalla.



Minulla on vihdoin alkanut kaivattu kesäloma. Muutama satunnainen työtapaaminen jäi vielä kesän ajalle ja ehkä se on syy, miksi on niin vaikea mieltää olevansa jo oikeasti lomalla.  Mutta ehkä se tästä - koitan ottaa itsekkäästi myös pieniä hetkiä itselleni ja sellaisille projekteille, joita olen lykännyt ajan puutteessa eteenpäin. Loma tarkoittaa tietysti lähiseutujen leikkikenttien tarkastuskierrosta, järkyttävää määrää kulutettua paperiliimaa sekä kasattuja ja kaadettuja lego - torneja.  Mutta se tarkoittaa myös että olen pitkästä, pitkästä aikaa ehtinyt vähän vilkuilla muidenkin ruokablogeja.

Ensin nahka ja jänteet leikataan poikki saksilla.

Tuossa viimeviikon lopulla silmiini sattui Jonnan suolaa ja hunajaa - blogista ajatus täytetyistä broileritaskuista ja kun olimme mökillä sunnuntaina päätin yhdistää Jonnan idean irrottaa luu ja liha  kaapista löytyneeseen couscous-paketinjämään. Ilmeisesti euroopassa kanan koipien lihaa tehdään täytteen kanssa enemmänkin, koska V sanoi että Espanjassa kanojen koipilihoja voi ostaa valmiiksi irrotettuna. No, Suomessa semmoisesta voi vain haaveilla. Mutta saahan sen lihan irti koivesta kotikonsteinkin. Koipilihan irrotus vaatii kyllä vähän viitseliäisyyttä, mutta lopputulos kyllä kannattaa.

Sitten liha ja luu irrotetaan koko matkalta.

Alas asti, päädyssä on kuitenkin kohta luun leikkauspinnan vieressä, jossa on helpompaa käyttää vielä saksia

Lopulta liha irtoaa pienenä suppilona luusta.

Jonnalta vohkittu idea toimi siis tosi hyvin ja aion ehdottomasti tehdä tällä konstilla kanaa vielä uudelleenkin.  Mutta vaikka olin kuvitellut ruokaan mielessäni kokonaisia, sellaisia hieman pitkulaisia oliiveita joista kivi lähtee helposti painaen pois, ankarissa saaristo-olosuhteissa minulla ei ollutkaan oliiveita joita olisin halunnut käyttää.  Lisäksi täytteeseen sekoittamani pähkinä-rusina-marjasekoitus oli vaan ihan rehellisesti sanottuna huono idea. Sekalainen marjakimara teki täytteestä jotenkin liian tunkkaista; liikaa makuja, sano. Jos siis teette tätä, kannattaa jättää marjat pois ja laittaa tapenaden tilalle oikeita oliiveita vuokaan, ei täytteeseeen.  Ja siihen täytteeseen sekoittaisin paahdettuja pinjansiemeniä sekä vaikka Jonnan alkuperäisen ohjeen tapaan fetaa suolaisiksi sattumiksi.

Sitten suppilo täytetään jollain, mikä paitsi antaa makua, myös imee sitä itseensä...


Ja sitten laitetaan hammastikku joka pitää koko hyvyyden koossa.


Tarkoitus ei siis ole ommella suppiloa ihan kiinni, kunhan nyt saat hammastikun vähän pitämään lihaa ja täytettä koossa.


Nuo vuuassa paahtuveet tomaatit toimivat kuitenkin ihan täydellisen hyvin antaen ruokaan happoa ja sellaista mukavuusruuan tuntua. Niille olisi ehkä voinut pirskottaa aavistuksen myös hyvää balsamicoa... Myös yrttejä kannattaa hyödyntää koska maa niitä nyt vehmaana puskee, kuten tuossa täytteessä olin tehnytkin.

Ja jos haluatte upeat paahtuneet tomaatit, kanankoivet ja koko hyvyyden, mutta helpommalla kannattaa muistaa tämä aiemmin postaamani tomaattia, basilikakanaa ja spaghettia - ohje josta on tullut oma suosikkini. Tosi helppoa ja simppeliä arkiruokaa sateiseen kesäpäivään.

Mutta tässä niiden viikonlopun kanakoipien ohje (jonka sekaan kirjasin ehdottamani muutokset) sillä se ei ollut huonoa, se marjasekoitus vaan oli liikaa. Tekniikkaa kannattaa kokeilla etenkin jos ei tykkää luista ruuassaan, mutta haluaa sen maukkaan luun vieressä asuneen lihan hyötykäyttöön!


Ja sitten uuniin.

Täytetyt broilerinkoivet (riittää runsaan salaatin kanssa kolmelle-neljälle)

1 pkt kanan koipia n. 8 kpl
n. 2 dl couscousia
1 kanaliemikuutio
kiehuvaa vettä
mustaa pippuria
2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
n. 2 dl yrttisilppua; mäkimeiramia, sitruunatimjamia, kirveliä
n. 3-4 puolikuivattua tomaattia
laitoin täytteeseen n. 2 tl (kukkurallista) tapenadea mutta käytä mieluummin kourallinen kokonaisia, kivellisiä oliiveja joista poistat kivet!
1/2 pkt kirsikkatomaatteja (mutta näitä olisi saanut olla enemmänkin, vaikka koko paketti ja/tai erilaisia lajikkeita)
(0,6 dl rusina-marja-pähkinäsekoitusta; jätä tämä pois ja) laita täytteeseen sen sijaan hieman paahdettuja pinjansiemeniä. Ja vaikka Jonnan tapaan fetaa.
voita
öljyä
(1 pekonisiivu  paistettu jäi aamulta, voit jättää pois)
1 reilu lasi valkoviiniä
suolaa
pippuria


Laita vettä kiehumaan vedenkeittimeen ja kaada cous-cousia pieneen kulhoon. Hiero sekaan yksi kanaliemikuutio ja kaada kiehuvaa vettä couscousin päälle niin että vettä jään. 1 cm kerros jyvien ylle.  Sekoita nopeasti ja jätä imeytymään. Laita uuni kuumenemaan n. 180 asteeseen.

Irrota kananluista liha: leikkaa ensin niljasta saksilla jänteet poikki ja irrota sitten sormin liha luusta. Leikaa sitten vielä saksilla mahdolliste jänteiden toiset päät irti kananjalan toisesta päästä. Sen jälkeen lihan pitäisikin jo olla irrotettavissa luustaan.
 
Silppua sipuli ja valkosipuli, lorauta pannuun hieman aurinkokuivatun tomaatin öljyä tai oliiviöljyä ja kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä.

Irrota haarukalla cous-cous kuohkeaksi ja lisää joukkoon kuullotettu sipuli, pilkotut aurinkokuivatut tomaatit, yrttisilppu ja muut täytteen ainekset mitä haluat käyttää. Tarkista maku ja lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.

Sitten täytä kanankoivet, sulje hieman tulitikulla. Levitä loppu couscous pediksi paistovuokaan, lado päälle kanat ja pilko aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit joista olet poistanut kivet.

Lisää kanojen pintaan hieman suolaa ja pippuria, ehkä pirskaus öljyä ja kaada vuokaan lasillinen valkoviiniä. Anna paahtua uunissa n. 35 min ja laita sitten hetkeksi kiertoilma tai grillivastus päälle ja paista vielä sen veran että saat kanan pinnan kauniin paahteisen väriseksi.  Ehkä n. 5-10 min.

 Tarjoa heti raikkaan salaatin kanssa.

Ei kommentteja: