Sikajuhlat Hiittisissä

Kun nyt, muutama hektinen työviikko takanani katselen kuvia Hiittisten sikajuhlilta, en millään voi uskoa että niistä on alle kuukausi. Aika tuntuu menneen hurjaa vauhtia, sillä loppukesämme on ollut "yhtä juhlaa". Kuitenkin kuvia katsellessani tunnun kiinnittyvän kerta toisensa jälkeen kuvaan, jossa juhlilla esiintynyt, vaalea nainen laulaa.

Juhlapöydät ilmestyivät paikalle kuin tyhjästä.

Olen miettinyt useampaankin kertaan, miksi siihen, sinänsä tavalliseen kuvaan ihmisjoukoista ja esiintyvästä taiteilijasta kiteytyy niin tosi paljon fiilistä. Ja lähestynpä niitä fiiliksiä mistä suunnasta tahansa, jotenkin se kaikki tuntuu yhdistyvän niinkin latteaan sanaan kuin "autenttinen". Mutta ihan oikeasti, ihan aikuisten oikeasti - miten muuten voi kuvata juhlaa, jossa tunnuin olevan kuin jossain unessa lapsuudestani; kylän keskelle viritetty juhlateltta, herkkä-ääninen kitara, talkoomeininkiä sian roudauksessa ja kesäiset heinäpellot ympärillä. Pienemmät tyttölapset juoksivat ympäriinsä kesämekot hulmuten ja samanmittaiset pojat ajelivat polkutraktoreilla.

Ison sian lämmittämiseen avotulella menee paljon puuta ja paljon aikaa... 

Hieman isommat tytöt olivat hekin pukeneet päälleen mekon, joka helmojen nykimiestä päätellen oli selvästikin ihan erityistä. Kainoina nuo Kalevalan Ainoa nuoremmat neidot keräilivät sieltä täältä kukkia tien viertä käyskellen; varpaat hiekassa ja pää pilvissä.  Hieman vanhemmat tytöt olivat saaneet mopokyydin ja pärisivät ohi molemmin käsin mopoprinssin vyötäisiltä puristaen. Ja noita neitejä katsellessani muistin niin elävästi miltä tuntuu olla yksitoista ja puoli kun kylän juhlissa tarjoutuu turvallinen, mutta samalla niin kovin jännittävä tilaisuus maistaa hieman vasta edessäpäin olevaa maailmaa. Juhlat, kesä, vapaus ja jännitys.

Toisista kokonaisen sian näkeminen grillissä ei tunnu luontevalta, meistä se omalla tavallaan lisää ruuan arvoa. 

Jotenkin koko tilanne oli muutenkin niin kotoisa; sanoin V:lle että niin näen miten minulla olisi ihan samanlainen hässäkkä ennen H-hetkeä jos järjestäisin tällaisia juhlia ensikertaa. Me olimme tulleet paikalle jo hyvissä ajoin, sillä pelkäsin että paikalle olisi tullut porukkaa vieläkin enemmän, enkä tiennyt paljonko istumapaikkoja on. Tuoleja kuitenkin kiidätettiin hyvää vauhtia pihalle pystytettyyn juhlatelttaan jonka alla oli pitkä juhlapöytä.

Sian pilkkomisvälineistöä

Siinä vaiheessa kun ostin lippuja en tosiaan tiennyt miten mukaviin ja kotoisan välittömiin juhliin tulin ostaneeksi lipun. En edes tiennyt oliko tarjolla mitään muuta kuin sitä sikaa ja paikallista Rousal - olutta, mutta ajatus kokonaisen, palvatun ja grillatun sian syömisestä ulkona, saaristolaismiljöössä oli minusta jo itsessään aika kokemisen arvoista settiä. Enkä kyllä tosiaan ollut väärässä.

Sian pilkkominen isolle juhlaväelle käy tosiaankin työstä. 

Vaikka ensikertaa tällaista tapahtumaa järjestettäessä aikataulutus on ymmärrettävästikin vähän mysteeri (miten kauan kokonaisella, vaikkakin sinänsä kypsällä sialla menee lämmitä grillissä läpi asti?) ja työmäärä varmaan tuntui järjestäjistä suurelta, kaikki oli erinomaisen mukavaa ja meni lopulta ihan hyvin. Niinpä sydämestäni toivon, että jaksavat Hiittisissä ottaa joskus vielä uusiksikin, tunnelma oli niin aito ja hieno.

Perushyviä lisäkesalatteja oli runsaasti ja tarjolla oli myös ihan hyvää amerikkalaista grilli/dippikastiketta. Olutkaan ei loppunut kesken;) Jos jotain olisin erityisesti toivonut, niin possu olisi ehkä voinut olla vähän pidempään grillissä ja tällainen oudoista paloista kiinnostunut olisi mielellän tutustunut kummallisempiinkin sian osiin kun koko sika oli kerran tarjolla ja syönyt luiden ympärillä kypsynyttä lihaa.

Nyt kaikki liha varmaan käytännön syistä leikattiin vuokiin sekaisin ja vuuat nostettiin toiseen, pienempäään grilliin pysymään lämpimänä. Niinpä oli aikalailla arpapeliä, millaisen palan kukin lautaselleen sitten sai. Toisella kierroksella älysin vähän kysellä luisempian palojenkin perään:)

Rousal - olutta. 

Mutta hyväähän se savustettu ja grillattu possu oli ulkona nautittuna ja parani vaan loppua kohti ;) Lapset olivat unohtaneet että kesämekot ovat epätavallisia, ujous oli kadonnut ja isommat sekä pienemmät lapset juoksentelivat leikeissään sulassa sovussa talon ympärillä. Vielä kun niityn ylle laskeutuvan kasteen seassa kuului taitavaa ja heleää laulua me istuimme siellä varsin tyytyväisenä elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen.