tiistai 16. heinäkuuta 2013

Uusia punajuuria, ricottaa ja kirveliä


Minä rakastan uusia punajuuria. Ne ovat niin järjettömän makeita, ohutkuorisia ja kaikkea muuta kuin (muovipussissa) kehittyneen multakellarin makuisia kun ne on juuri nostettu maasta. Siis vielä kerran; ihan eri kamaa kuin kevättalvella niissä viiden kilon muovipusseissa.


Noita naatillisia nippuja on vaan hankalaa löytää - vaikka on sesonki, kaupoissa ei vaan näy näitä herkkusuiden kukkakimppuja. Mutta jostain salakätköstä ihana ystävämme oli niitä löytänyt ja toi mukanaan nipun punaposkisia herkkupalleroita.


Ystävämme toivat myös pari söpöä nieriää ja päätin tehdä punajuurista ja fenkolista kalojen lisäkkeen. Fenkolit laitoin kuten Nigelin grillatussa fenkolisalaatissa, mutta jätin mozzarellan pois.


Punajuuret kiehautettiin lähes kypsiksi jonka jälkeen lohkoin juurikkaat, pirskotin niille vähän öljyä ja laitoin ne hetkeksi (ehkä tunniksi?) savustumaan grilliin Smokain kanssa. Hakusessa oli vain kevyt savun aromi ja että punajuuret pehmenisivät ihan loppuun asti.


Punajuurien savustuessa hain ison puskan kirveliä, jota tänä vuonna rehottaa penkissäni tavallista enemmän ja paahdoin ison kasan pekaaneita. Sitten vaan sekaisin paketti ricottaa, silputtua kirveliä ja pekaaneita. Kun ruoka vietiin tarjolle, nostin vain juustoseosta punajuurien päälle.


Se oli kaikista ihan älyttömän hyvää. Jos haluaa korostaa vielä ennestään annoksen makeutta, sille voin ripauttaa myös aavistuksen juoksevaa hunajaa - mutta meillä mentiin ihan puhtaissa ja selkeissä perusmauissa tällä kertaa.


Ja sitten älysin sekoittaa sitä kurpitsansiementahnaa ja jogurttia - uuh kun hyvää! Minulla oli vielä se valkosipulisen korianterilla maustetun jogurttikastikkeen loppu niistä edellisen illan hampurilaisista. Mietin josko siihen saisi uutta eloa jollain konstilla ja maustoin sitä reippaalla teelusikallisella kurpitsansiementahnaa. Ihan älyttömän hyvä makupari noiden punajuurien kanssa.


En kyllä ihan tarkkaan muista, korjasinko makua vähän pehmeämmäksi hunajalla vai en - mutta kannattaa ensin sekoittaa kurpitsatahnaa ja sitten luottaa omaan makuaistiinsa; tarvitaanko hunajaa vai ei.


Mutta nyt on se aika kun niitä punajuuria löytää, jos käy säkä. Suosittelen lämpimästi lähtemään saalistusmatkalle ja käymään niihin käsiksi; sillä luvassa on upeita makuja:)

Uusia punajuuria, ricottaa ja kirveliä

nippu punajuuria
paketti ricottaa (200g?)
n. 1,5 dl pekaaneita
nippu kirveliä
suolaa, pippuria
loraus öljyä

Kiehauta hyvin pestyt punajuuret juuri kypsiksi tai heiman pehmenneiksi mutta ei missään tapauksessa liian kypsiksi. n. 15-20 min?

Lohko sitten punajuuret savustusta varten koriin, kuori alaspäin. Ripsauta päälle öljyä. Savusta n. 100 asteisessa grillissä tunti-puolitoista.

Paahda pekaanit pannulla, sekoita keskenään silputtu kirveli ja ricotta.

Asettele punajuuret tarjoilulautaselle, mausta suolalla ja pippurilla ja lusikoi juustoseos päälle. Tarjoile vaikka kalan tai mascarponerisoton kanssa.


6 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

Uudet punajuuret ovat jotain mieletöntä! Ja ohje kuulostaa todella upealta.

Unknown kirjoitti...

Mahtavaa. Itelläkin punajuuret tosin vielä maassa,mutta kovasti odotan. Itelle se suosikkibon paahdettu punajuuri ja vuohenjuusto + hunaja! Mutta kyllä tää sunkin kokkailu on todellaki kokeilemisen arvoinen,nam!

Nelle kirjoitti...

Hannele: joskus sokea kanakin... jne :) Hyvää tuli ja se jogurttikastike kruunasi koko setin. JA se mitä unohdin laittaa tuohon oli, että lisäsin jogurttia siihen soosinjämään, että sain tarpeeksi. Mutta hyvää oli.

Chef Jones: Joo minäkin tykkään siitä :) Etenkin suolapedillä paahdettuna, jolloin yhtään punajuuren mausta ei karkaa. Nams!

V aina kertoilee, miten hänen lapsuudessaan uudet punajuuret vaan keitettin ja ripoteltiin päälle laadukasta sormisuolaa ja voita. Olis joskus pakko kokeilla ja sekin on ihanaa - kaikessa alkuperäisyydessään.

Nelle kirjoitti...

Siis oli joskus pakko kokeilla. Ja sitten tekinkin niin :) Semmoista ei vaan tule blogattua ja nyt tietysti mietin miksei? ;)

Unknown kirjoitti...

uudet punajuuret on kyllä aivan mahtavia. Tänä vuonna saadaan myös omasta maasta, mutta täytyy ensi hätään käydä torilla.

Nelle kirjoitti...

Minna: minun täytyy tunnustaa, etten ole koskaan aiemmin laiminlyönyt näin täysin puutarhaa kuin tänä vuonna. On ollut vain liikaa juttuja. Mutta Taalintehtaan torilla kävimme tänään ja löysin kaksi punajuurinippua lisää! Parhautta!:)