Kun ruoka piti keksiä äkkiä, tuumasin, että hieman liian pitkään jääkaapissa viihtyneet uudet perunat pitäisi varmaan keittää. Ja siinä perunoita pestessäni mietin miten tavattoman tylsää on, jos pelkästään keitän nämä hieman jo ikääntyneet pikkuperunat.
Niinpä sitten tein saman soosin tahinista, sitruunasta ja paistetusta jeera-korianteriseoksesta kuin Aprilin salaatissa ja nappasin lohkottujen, kypsien perunoiden päälle vielä penkistä itse kasvatettua korianteria paahdettujen seesaminsiementen lisäksi. Voi taivas se korianteri oli Hyvää. Ja koko settikin. Raastoin perunoille marinadin lisäksi vielä sitruunan kuoretkin, kun oli luomusitruunaa enkä malttanut tuhlata kuorta.
Mutta tiedättekö mitä? Tänään se vasta hyvää oli, kun paistoin tähteeksi jääneet perunat I:lle ja minulle lounaaksi valkosipulisessa öljyssä. Uh oh. Suosittelen tosiaan.
2 kommenttia:
Kuulostaa herkulliselta. Meilläkin oli ihanaa korianteria pihan kasvulaatikossa, mutta se pääsi vaivihkaa vähän venähtämään. Ovat ne kukkasetkin tosin ihanan näköisiä ja tuoksu on huumaava... Saa nähdä saammeko korianterinsiemeniä syksyksi :-)
Minna: uskonpa että saatte! tosin, jos katkot kukkavarret ne tekevät vielä uutta lehteä enemmän :) Silleen mä teen. Mutta joo, on mulla käynyt niinkin että ne edellisvuotiset siemenet on sitten itäneet itsekseen seuraavana vuonna. Niin itse asiassa joskus tajusin, että tuossa meidän kasvimaalla viihtyy korianteri. Siihen oli kaivettu vanhan kasvimaan pohja ja vaikken kylvänyt mitään sieltä puski korianteria ja kirveliä sunmuuta :)
Lähetä kommentti