Mac'n cheese - klassikko hyvistä juustoista

Meillä on ollut vähän heikkoa tuuria mökkeilyn kanssa tänä vuonna. Viimeisin missaus kävi juuri ennen lomaa, kun sairastuin johonkin maailmanlopun kurkkutulehdukseen, jonka kourissa kärsin viikon ja jouduin hakemaan neljät eri antibiootit ennenkuin löytyi a) tehoava ja b) jokin, jolle en ollut kehittänyt allergiaa. Niinpä mökkikäynteihin tuli taas reippaan parin viikon tauko. Vaikken koskaan jätä mökille mitään hirveän helposti pilaantuvaa niin kyllä ne juustotkin alkavat vanhaksi mennä, kun niitä makuuttaa jääkaapissaan riittävän kauan.

Niinpä kun vihdoin palasimme maakuntakierrokseltamme omalle mökille, jääkaapissa odotti jonkin sortin hävikkiherkkutalkoo - siis sen jälkeen kun kaikki syömäkelvottomaksi tuomittu oli jo kärrätty kompostiin.

25g parmesania ja 10g juustoa taisi vähän ylittyä, mutta liekö se niin tarkkaa? 

Makaronia ja juustoa on amerikkalainen klassikko, jota en silti jostain syystä ollut koskaan tehnyt itse. Idea klassikon tekemisestä paremmilla juustoilla tuli mökille raahaamastani Gourmet- lehden tämän vuoden nelosnumerosta, jossa makaronien sekaan oli pilkottu Gryereä, cheddaria ja havarti - juustoa joka on googlauksen perusteella miedohkoa kermajuustoa. Päälle oli vielä ripotettu ranskalaisia, vaaleita kesätryffeleitä ja pankoa :D

Niinkun varman arvaatte, kesätryffeleitä oli ohuttakin siivua ohuemmin ja pankoa näin viimeksi turun suunnalla supermarketin hyllyssä. Juustoissakin löysin lähinnä apua huutavan appenzellerin, hieman homeisen Hilman ja vähän port salut - kermajuustoa. Niin ja cheddaria, joka oli uutta.

Pastan paketti on vähän heikko esitys. Hieman vanhoista juustoista voi pelastaa käyttöön osan kun leikkaa pilaantuneen pois. 

Mutta koska juusto on abt niitä ainoita ruoka-aineita, joissa home ei leviä läpeensä koko elintarvikkeeseen, sain vielä leikeltyä noista hieman kyseenalaisista juustoista käyttökelpoiset palat. Ja pankon korvasin hieman kuivalla, murustetulla leivällä. Tryffelin sijaan murustin mukaan pari kuivattua herkkutattisiivua - mutta jälkikäteen ajatellen ne olisi hyvin voinut jättää poiskin, koska juustoissa oli jo itsessäänkin niin paljon makua. Sen sijaan nakitin kyllä V:n tuomaan kaupungista valkoista tryffeliöljyä siellä käydessään. Sitä voisi olla ihan mukava lorauttaa sinne ja tänne kesäkeittiössä. Se kun on lempeän makuista ja pienissä määrin lisättynä kuitenkin tekee ruokaan "sitä jotain".

Ja koska oli se viikon ainoa sadepäiväkin tällainen mukavuusruoka oli ihan voittajan valinta. Makaroniksi käytin jotain kaapista löytämääni luomumustikkapastaa joka oli ihan hyvää, paitsi että se paketti oli täydellinen fail. Kun yritin kaataa n. 200g (eli puoli pakettia) pastaa kiehuvaan veteen, se repesi täysin pohjastaan. Veteen hulahti semmoinen 2/3 pakettia ja hellallekin meni aika monta pastaa. No, lisäilin sitten juustoja ohjeeseen samassa suhteessa - ja olihan niitä nyt lisätä. Lisäksi kun tein itse bechamelin, niin väittäisin että sitä oli enemmän kuin 2 dl - mutten tullut mitanneeksi niin tarkasti. Riittipä siitä isommasta annoksesta sitten seuraavan päivän lounaaksikin vielä.

Mukavuusruokaa, joka tosiaan hyötyy hyvistä juustojämistä. Suosittelen kokeilemaan joskus. Alla ohje kuten se oli Gourmet - lehdessä - soveltakaa sen mukaan mitä teidän kaapistanne löytyy.

Mac'n cheese (neljälle)

200g makaronia /pastaa
25g Gryereä
25g cheddaria
25g havartia
2 dl bechamel - kastiketta (eli valkokastiketta muskotilla)
5g ranskalaista kesätryffeliä (tai vaikka tilkka tryffeliöljyä keitetyille pastoille)
suolaa

Päälle vuokiin

1 rkl pankoa
25g parmesania
10g voita

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Keitä makaroni al denteksi suolatussa vedessä.

Raasta havarti, gryere ja cheddar karkeaksi muruksi. Siivuta tryffeli.

Sekoita makaronit, juustot ja bechamel - kastike ja suola (minusta ei tarvinnut lisätä suolaa kun bechameliin laittaa suolaa)

Jaa seos annosvuokiin (4 kpl) tai yhteen, isompaan vuokaan.

Ripota vuuan/vuokien päälle ensin pankoa tai leivänmurua, sitten parmesania ja lopuksi vielä siivu voita.

Gratinoi uunissa, kunnes vuoka on kauniin kullanruskea.

Pastavuuan kanssa sopi siemailla myös Chiaramonte Nero d'Avola - punaista. Jälleen ihan onnistunut pari.