Haaste: viikon menu - eli fenkolikanan jämistä lammaskebaaneihin

Sain Hiidenuhman keittiöstä hauskan erilaisen haasteen, kiitosta vaan :) Tämä haaste on on ollut sillä tavalla haasteellinen, että olen muutamaan kertaan melkein unohtanut kuvata kaikki ruuat - vaikka meillä paljon ruokia kuvataankin (jotka eivät ikinä blogiin päädy syystä tai ajanpuutteesta) niin ihan kaikkea en oikein edes miellä sellaiseksi mitä pitäisi kuvata.

Haaste on tervetullut senkin takia, että oli itsellekin aika avartavaa huomata mitä sitä oikeastaan tuli viikossa kokkailtua ja syötyä ylipäätään. Viime viikko oli tietysti siitä poikkeuksellinen, että kävin aika monessa tapahtumassa, joissa yleensä pistäydyn harvakseltaan. Nyt niitä on vaan päässyt kertymään useampikin. Näistä johtuen yhtenä päivänä söin illallisen pimeässä, toisena taas lounaaksi lähinnä jäätelöä ;) ja kolmantena palaverisämpylää. Normipäivänä olisin varmaan syönyt lounaaksi purkin rahkaa ja tuoreita marjoja, ennenkuin ryntään taas I:n perään. Niin käy tosi usein ja itse asiassa heti aloituspäivänä, tiistaina. Siitä huolimatta onnistuin kokkaamaankin aika paljon kaikkea. Ja mikä tuotti minulle suurta mielihyvää oli, että aika monta ruokaa tuli tehtyä jämistä.

Jos nyt ollaan hetkisen ihan vakavia on varmaan ihan hyvä, että tulee tämmöstä blogirealityäkin. Siitä on helppo huomata, että vaikka yritän välttää vaaleita jauhoja, riisiä ja ylipäätään turhia hiilareita viikolla, siinä ei pysytä läheskään aina. Ja vaikka koitan lisätä ruokavalioomme vihanneksia - niitä voisi olla paljon enemmänkin. Yhtään kasvisruokaa ei viikkoon mahtunut, vaikka pidän sitä jonkinnäköisenä tavoitteena. Juustofondueta ei lasketa ;) Etenkin näin talvella kun salaatit ovat mitä ovat, tuoretta kasvista tulee ehkä liian vähän.  Tajusin juuri kuvia koostaessani, että tein kuluneen viikon aikana Vain Yhden Oikean Salaatin (tm). Pojat tosin taisivat tehdä toisen, mutta vähän eri meininki kuin kesällä, jolloin salaattia on joka päivä. Eivätkä ravitsemusterapeutit varmaan huokailisi onnesta sen juustofonduenkaan kanssa - kun ei ollut mitenkään ainoa kertakaan tänä talvena. Niin, mekin olemme ihan tavallinen perhe, vikoinemme kaikkinemme ja taistelemme ajanpuutteen ja mukavuudenhalun välimaastossa kun puhutaan itsestään huolen pitämisestä. Siihen aasinsillalla liittyen voin muuten lämpimästi suositella sitä Heurekan Body Worlds - näyttelyä. Kävimme siellä perheen voimin viikonloppuna ja se oli Hieno. Monella tasolla, vieläpä.

Siinäpä sitten disclaimeria tälle postaukselle ja blogillekin; toivottavasti koette tämän seuraavan kuvakavalkadin jos ei muuta, niin vapauttavana.

Minä siis aloitin tämän haasteen siitä paikasta tiistaina 19. maaliskuuta, heti haasteen saatuani, sillä mikäpä olisi parempi kuin nykyhetki? Bonuksena en ehtinyt mitenkään valmistautua tai miettiä asiaa etukäteen.

Tuona tiistaina olin menossa illalla pimeälle illalliselle ja meillä oli vielä iso kasa sitä lammaskeittoa. Totesin pojille, että syökää sitä tai tehkää löytöjä jääkaappiin; nollalaatikossa on varmaan ankan rintaakin vakuumissa. Minun osaltani se tarkoitti, että söin lounaaksi purkillisen sitä Valion uutuusrahkaa ja sekoitin joukkoon omin kätösin poimimiani viinimarjoja sekä äidin kätösten poimimia mansikoita. Sokerittomana. Siitä ei näemmä tullut vielä kuvaa. Illalla en sitten kokannutkaan itse - pojat olivat syöneet ankkaa, joka oli paistettu Sukulan opein ja salaattia.

Seuraavana aamuna tein jämämunakasta, jonka kanssa joimme teetä ja jäävettä. Ja jotta voimme kurkata mitä siihen munakkaaseen meni, pitää tehdä kurkistus maanantaina tekemääni kanaruokaan.

Olin varannut sitä Pyrexin pataruokakisaakin (olettehan muuten käyneet äänestämässä?) ajatellen lampaan lisäksi ranskalaisen maalaiskanan. Mietin että jos en saa mitään suurta visiota lampaasta, niin voisin kokeilla onneani kanan kanssa. Mutta sitten syntyi se keitto ja kana jäi maanantaille. Riivin sen päälle paljon yrttejä, piilotin sisään pari sitruunalohkoa ja peittelin pancetalla. Sitten lohkoin padan pohjalle kolme suurta fenkolia ja lirautin tilkan valkkaria. Kana pataan ja suolaa ja pippuria perään. Sitten haudutin kanaa ensin kansi päällä ja lopuksi paahdoin vielä ilman kantta. Ja koska se ei ollut mikään broileri, vaan täysikokoinen kana, ruokaa tietysti jäi yli.

No fenkolit päätyivät muutaman kanasta nollalaatikkoon jääneen pancettasiivun kanssa munakkaaseen. Lisäksi sinne silputtiin sipulia, muutama oliivi ja yrttejä. Pinnalle cheddarraastetta joka gratinoitiin grillivastuksella. Ja koska oli keskiviikko ja kiire, lisänä syötiin vain teetä ja vettä. Tuo kuvattu, yli jäänyt pala oli allekirjoittaneen lounas. Kokonaisuudessaan.

Äiti oli meillä kylässä viikolla ja söi keskiviikkona illallista kanssamme. Olin ostanut valtavan, yli 2 kg lahnan, koska ajattelin, että äiti ei varmaan ole syönyt lahnaa kun sitten viimeksi. Ja ihan totta, äiti sanoi että on syönyt viimeksi lahnaa joskus lapsena - savustettuna silloinkin. Tästä ruuasta ei tullut kuvaa, olen pahoillani. Mutta en tehnyt lahnalle muuta kuin lohkoin sisään sitruksia ja ripautin vähän suolaa. Sitten kiedoin lahnan voipaperiin ja kypsensin uunissa n. 180 asteessa tunnin verran, ehkä vähän reilunkin.Tiedoksenne muuten, että kaksikiloinen lahna mahtuu juuri ja juuri 90 cm Smegin pellille ;) On se iso peto. Lisäkkeeksi tein mascarpone-sitruunarisottoa (tähän tyyliin, mutta ilman mantelia). Alunperin minulla oli tarkoitus laittaa kalan kanssa parsaa ja greippi-voikastiketta (kun olihan nyt äiti kylässä ja voisi vähän jotain parempaa...) mutta väsymys iski ja tein risottoa vaikka piti vihanneksia. Niinpä niin.

Mutta Lahna on hyvää näinkin yksinkertaisesti laitettuna, suosittelen. V siinä pöydässä taisi sanoakin, että itse asiassa lahna on vähän kuin suuri ahven. Ja isossa lahnassa ne piikitkin on helppoa nyppiä pois.

Ja 2 kg elukasta kalaa tietysti sitten jäi ja perkasin sen kippoon. Yli jäänyt kala päätyi myöhemmin viikolla lahnapalleroihin - mutta ei mennä niihin ihan vielä. Tuli yö ja uni ja seuraava aamu.

Torstaiaamu valkeni hyvinkin perinteisen aamupalan voimalla. Ullan Pakarin ruisleipää, greippiä, pilvistä ompumehua Tropicanalta ja voileipäkurkkuja. Niin ja kahvia.

Torstaina äidin koulutukset sitten loppuivat ja oli kotiinlähdön aika. Olin nakannut sen kananlopun pakkaseen (eli ulos) padassaan ja kaivoin sen nyt esiin, kun piti saada pikainen ja todella, todella myöhäinen lounas äkkiä, ennenkuin äidin juna lähtee. Nakkasin kanan sekaan vettä, pari hyvää luomukasvisliemikuutiota, 2,5 dl vihreitä linssejä ja keitin kanaa parikymmentä minuuttia, kunnes linssit alkoivat olla kypsiä. Sitten nostin kanan jäähtymään, pilkoin kukkakaalin sekä palan purjoa ja laitoin ne pataan kiehumaan. Sitten nypin kanat luistaan, pilkoin ne ja laitoin pataan. Tässä vaiheessa tajusin, että olin unohtanut kanan sisään ne sitruunalohkot - muistattekos? ;) No, pienen kitkeryyden poistamiseksi lisäsin keittoon teelusikallisen jeeraa sekä vähän hunajaa. Sitten vielä paljon lehtipersiljaa ja suolan sekä pippurin tarkistus. Hyvää oli. Myös flunssaa oireileva I tykkäsi syödä tätä päikkäreiltä herättyään - joskin nuorimies tuntui lähinnä ronkkivan linssit keiton seasta suuhunsa.

Illalla laitoin kanan koipireisinuijia samaan tapaan kuin niitä itse marinoimiani hunajamarinoituja koipireisiä taannoin. Yrttejä oli vaan jos jonkinsorttista. Lisukkeeksi tein salaattia, jonka päälle lohkoin mangoa ja paahdoin pinjansiemeniä. Kastikkeena ihan etikkaa, öljyä ja hunajadijonia. Hyvin tyypillistä meillä, että teen blogin reseptejä uudelleen - vähän muunnellen.

Perjantaiaamuna oli vuorossa - kaurapuuroa. Ja kanelia ja sokeria. Ja nopeesti nyt kouluun ja töihin. Me jäimme I:n kanssa sairastamaan sillä flunssa oli iskenyt - ihan toden teolla.

Lounaaksi taisin kaluta pari tuommoista koipireisinuijaa; I sai sitä mascarponerisottoa ja kanaa. Minä taisin napata pari kirsikkatomaattia "salaatiksi". Jee. Flunssa.

Kilautin V:lle että joutuu menemään yksin viikonloppukauppaan - meistä ei ole lähtemään. A oli toivonut juustofondueta ja koska se on maailman helpoin ruoka totesin V:lle että saamansa pitää:"Osta Rezen leipää".  Tällä kertaa juustofondueen meni Pirkan kermajuustoa, gryereä ja emmentalia - muuten mentiin perinteisen ohjeen mukaan.

V oli kauppaillessaan bongannut konsulentilta "eilen tehtyä maksamakkaraa" ja oli tietysti tarttunut siihen kuin saalistava pöllö karkuun vilistävään hiireen. Perhe kiittää; lauantaina aamupalalla siis Ullan Pakarin ruisleipää, Helsingin makkaratehtaan maksamakkaraa, voileipäkurkkuja ja greippiä. Niin ja mehua, teetä ja kahvia - onhan viikonloppu. Jogurttina Valion puolukkajogurttia ja Pirkan maustamatonta (tiesittekö muuten, että ne Pirkan maustamattomat AB jogurtit samoin kuin turkkilaisen tekee Juustoportti?). Pinnalla sitä 24h valon mustikka-pellavansiemenrouhetta jota meillä syödään paljon arkiaamuisinkin. Hyvä tuote.

Lauantaipäivän vietin omenapuiden leikkaustapahtumassa Malminkartanossa, joten lounas jäi väliin. Kerron siitä lisää myöhemmin - palaveripullasta a.k.a lounaasta ei tullut kuvaa ;) Sieltä suunnistin stokkalle ja palasin kotiin vasta kun miehet alkoivat soitella perään; "ilmeisesti sulla menee vielä...?" Nälkäinen mies on kaipaava mies, tuumasin ja ostin Stokkalta meille alkupalaa, sillä illalliseksi olisi luvassa vähän projektia.

Vaikka tuskin nuo kovin nälkäisiä olivat, koska olen oppinut pitämään miehistäni vähän turhankin hyvää huolta (luulen ma) kokkasin heille ennen lähtöäni lounaaksi ison padallisen Lazion häränhäntäkeittoa uuniin. Siitä padallisesta on riittänyt iloa nyt vielä alkuviikostakin.

Mutta ostin siis stokkalta valmista katkarapusalaattia jota tuunasin kevätsipulilla ja ruohosipulilla. Sitten nostelin katkaravut salaattiendiivin lehtiin joista me sitten herkut rouskimme.

Olin jo pelännyt, että se lahna olisi mennyt pilalle sillä se oli ehtinyt olla nollalaatikossa keskiviikkoillasta asti. Olin tosin laittanut siihen sitruunaa ja lisäksi vielä tein sen pallerotaikinaksi jo perjantaina. Maistelin ja haistelin ja totesin ettei sen taikinan mikään hätä ole. Niinpä sitten viimein pääsin niihin lahnabrandareihin, pari päivää myöhemmin kuin alunperin meinasin, mutta elämä on.

Laitan lahnapalleroiden mainion ohjeen myöhemmin, mutta voin jo nyt kertoa kertoa ettei se mennyt alkuun niinkun Strömsössä koskapa kämmelsin väsyneenä. Mutta - loppu hyvin kaikki hyvin. Onneksi ei ollut mitään isompaa seuruetta niin että ekojen palleroiden kanssa kädettämiseni ei haitannut! ;)

Sunnuntaiaamulla olikin sitten brunssimainen aamupala. Olin ostanut riimihärkää ja viikunaleipää stokkalta, riimihärkä oli yhtä hyvää kuin ennenkin, mutta viikunaleipä ei ollut yhtä hyvää kuin se fazerin myslileipä, josta tykkään kovin. Makkara on ymmärtääkseni wurst fennican uutuus; thuringer, josta olen kovati tykännyt viime aikoina. Yrttinen ja hyvä. V kokkasi aamupalaa - minä lähinnä leivoin tiikerikakkua, kannoin astiat pöytään ja silppusin yrttejä lopuksi ;)

Sunnuntaina lounas syötiin Heurekassa - kirkasta kalakeittoa. Ja saatiin meillä sunnuntaina myös ulkona, auringossa nautittua kaakaota. Itse asiassa I sai ensimmäisen kaakaonsa ja vielä ulkosalla. Ja kaikki saivat tiikerikakkua. Yksi urhea virpojaparikin eksyi meille ja heille jaettin pääsiäismunia.

Illalla korkattin sitten grillikausi lammaskebabeilla, joihin kokeilin tehdä Jamien vinkein ketsuppipohjaista marinadia. Ihan ok, mutta en kirjoittanut mitään ohjeesta ylös. Ainakin inkivääriä, valkosipulia, yrttiä ja sitä sydney's kitchen big dad's roast blendiä näihin meni. Niin ja ketsuppia, kahvia, soijaa, ruskeaa sokeria ja sitä samaa mausteseosta öljyn kanssa sutikointiin. Lisäkkeenä oli kevään ekaa parsaa (grillistä sekin) ja uunissa paahdettua palsternakkaa.

Maanantai olikin sitten tyhjän jääkaapin päivä; aamulla syötiin jogurtin jämiä ja pakastemarjoja, illalla uudelleen sitä viikonlopulta jäänyttä häränhäntäkeittoa. Lounaaksi söin pienen palasen seurakuntakeittiön pizzaa, jota meille perhekerholaisille tarjoiltiin. Ja siinä se ruokaviikko sitten olikin.

Minun tulee leivottua kun tehdään hyvää: keikauskakkuun voi laittaa myös tuoretta ananasta ja punaherukoita

Haasteeseen kuului jälkiruokavinkki. Jälkiruoka on mulle vähän paha; meillä ei oikein harrasteta. Tai sanotaan että usein tulee leivottua jotain. Monesti jälkiruuan paikalla nautitaan palanen tummaa suklaata tai sitten viikonloppuna juustoja. Mutta mennään lapsuusajan herkulla. Kokeilkaapa tehdä appelsiiniriisiä. Maku - lehdessä on ohje, jossa on käytetty jogurttia. Meilä tehtiin muuten suht samaan tapaan, mutta vatkattiin jogurtin sijaan 2 dl purkki kermaa vaahdoksi, maustettiin vaniljasokerilla ja sekoitettiin kermavaahto riisin ja appelsiinin sekaan vasta juuri ennen tarjoilua. Kardemumma on varmaan hauska lisä.

Ja koska tämä on haaste, sitten niihin haastettaviin: 

Tässä vielä haasteen "säännöt":

Viikon menu

• kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoat (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit) 
• jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin, niin hyvä juttu :)
• 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin "Viikon vinkki" 
• kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi. 
• laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu 

Tarkoitus ei ole siis saada kasaan mitään gourmetherkkuja vaan ihan tavallista arkiruokaa. Vinkkejä ja inspiraatioita kanssasisarille (ja veljille kans) :)

Haastan täten juhlallisesti
Sillä sipulit
Kaikki äitini reseptit
Ankerias vipusen
Chez Jasun
Kokit ja potit
ja viimeksi vielä ravintolablogi Dinner for U2 - mitä syötte kulissien takana? :)

Toivottavasti moni teistä ehtii osallistua - vaikka kevätkiireet pääsiäisen ja vapun muodossa puskevatkin voimalla niskaan :)