Vauvanruokaa osa II - keep calm and carry on

Kun lääkäri laittoi meidän pikkumiehemme maidottomalle, munattomalle ja viljattomalle dietille, kaikki mitä pakastimeen olin säilönyt, oli tietysti käyttökelvotonta. Mitään ei voinut enää käyttää: ei vispipuuroa (viljaa), ei bataatti-possusosetta (äidinmaitoa ja korviketta joissa on lehmästä peräisin olevaa maitoproteiinia) eikä edes sitä pakastettua äidinmaitoa. Ja jokainen, joka on joskus koittanut kerätä äidinmaitoa talteen tietää, että se käyttämättä jäänyt äidinmaito harmitti noista kaikista eniten.

Ja syvään hengittäen otin suuren Ikea - minigripin (jos en ole kehunut, niin Istad on loistotuote!) ja keräsin kaikki maitoa sisältävät tuotteet pussiin ja kirjoitin päälle "maitoa". Sinne ne jäivät odottamaan, josko tämä maidottomuus jäisi kovinkin lyhyeksi. Ja sitten aloitin alusta uudelleen.

Puhtaalta pöydältä...

Sanottakoon nyt heti kärkeen, että niihin pakastettuihin ruokapusseihin oikeasti kannattaa laittaa päiväykset, kun niitä ruokia pakastaa. Tai kirjoittaa niihin että "maidoton", jos ruoka sellainen on. Ei sillä väliä onko päivä tarkalleen oikea, mutta myöhemmin siitä on iloa jos joutuu kelaamaan taaksepäin, että missä vaiheessa sille maidottomalle dietille nyt on menty ja mitä korviketta mihinkäkin mössöön tulikaan laitettua.

Koska vaikka kuinka vannoo ja ajattelee, että minä muistan että tässä parsakaali-jauheliha-polentamössössä ei nyt ole sitten maitoa, niin hetken päästä ei vaan enää muista. Ei parhaalla tahdollakaan ja vaikka kuinka mielestäsi siivosit ne kaikki maidolliset kamat siihen isoon pussiin niin aina löytyy jostain joku perunamuusipurkki, josta ei olekaan täyttä varmuutta mitä siinä nyt sitten on. Jos siinä purkissa a) lukisi jotain, b) olisi päivämäärä tai c) jopa suoraan kerrottaisiin minkä ruokavalion mukaisesti tämäkin sössö on valmistettu, auttaisi paljon. Lisäksi niistä jäätyneistä oransseista mössöistä on välillä tosi vaikea sanoa onko se nyt porkkanaa, peruna-porkkanaa, bataatti-possua vai kenties butternutkurpitsaa ja nautaa? ;) Ai miten kuulostaa ihan niinkuin asian kanssa olisi joutunut kipuilemaan - ei kai? ;)

Myös mango ja luumusoseen voi tehdä itse. Kuivatuista luumuista syntyy sose kun luumut keitetään ensin pehmeäksi.

Kun lapsi joutuu viljattomalle dietille, useimpien lienee pakko piipahtaa kaupan kautta. Ainakaan omasta keittiöstäni ei siihen hätään löytynyt kuin pussi polentaa, joka oli beebiksenkestävää monaa. Maissista tehtynä polenta kelpaa hyvin suolaisiin mössöihin jatkeeksi, mutta ei siitä oikein aamupuuroa keitellä. Paras toistaiseksi keittelemäni viljaton puuro syntyi karkeasta riisijauhosta, farinasta, jota V bongasi juniorille Sellosta. Rikottuna riisi kypsyy n. 10 minuutissa ja lopputulos muistuttaa tosi paljon mannapuuroa. Vellejä olen keitellyt maissijauhosta. Se on ihan superkätevää tavaraa; vellistä tulee todella samettista ja se kypsyy n. 2 minuutin keittämisellä. On minulla kaappiin ostettuna riisijauhopussikin, mutta tuo Risenta- maissijauho on toiminut niin hienosti, etten ole vielä päässyt siihen riisijauhoon asti:)

Suolaisella puolella tietysti mennään kutakuinkin samoin kuin ennenkin; juures- ja vihannessoseet vain tehdään apteekista reseptillä haettuun nutrilon - korvikemaitoon. Näin jälkiviisaana muuten todettakoon, että se lihasopan soseuttaminen vauvaa varten on varmaan alussa tosi hyvä idea jos vauva juo hyvin maitoa. Ainakin meidän I tykkäsi siitä heti tosi paljon ja se on luontaisesti täysin maidoton ja viljaton mössö. Lisäksi lihasopassa nyt on tosi vähän allergisoivia juureksia muutenkin. Että jos tulee jokin tällainen ruokakriisi, niin olisi edes pari pussia jotain pakkasessa, mitä ei tarvitse siirtää sivuun odottamaan mahdollista uutta tulemista.

Maidottomia ja munattomia leivonnaisia on kaupoissa tosi vähän, mietitääs mistä johtuu......
Nämä kotikutoiset soijapuustit maistuivat paremmalle kuin näyttävät.

Loppujen lopuksi I:n ruuat ovat olleet ne tämän koko shown helpoin nakki; koska ne ovat mössömäisiä rakenteeltaan, niiden valmistaminen ei ole mitään rakettitiedettä ja raaka-aineet ovat puhtaita ja juuri sitä mitä puntarin tarrassa lukee. Koska en käytä mitään puolivalmisteita vauvanruokia tehdessä ei tuoteselosteita tarvitse paljon tuijotella, toisin kuin siinä kaikessa mitä itse suuhuni pistän. JA siinä perheen ruokia tehdessä on saanut välillä käyttää mielikuvitusta, sillä mitään helppoja nakkeja ei oikein ole tarjolla. Kaikki herkutkin on tehtävä itse tai keksittävä jokin kiertotie (suklaassa on maitoa, salamissa on maitoa, jokaisessa leivonnaisessa on vähintään munaa jne). Ja kun puhutaan aikuisten ruuista, sen ulkonäkövaatimukset tuppaavat olemaan vähän korkeammalla kuin noissa vauvanruuissa ja muutenkin konsistenssilla on väliä :) (munat sidosaineena, ranskankerma jne...). Mutta siis summauksena voisi sanoa, että vauvanruokatehdaspuolella on mennyt ihan hyvin, enkä ole joutunut vielä toistaiseksi ostamaan yhtään purkkia purkkimuonaa I:lle.

Ei menny niinku...

Tietysti välillä on niitä haasteellisia päiviä. Tämä kuva on tuosta aamupäivältä; tein mansikalla ja mangolla maustettua maissivelliä ennen päiväunia. I oli kovasti jo nälkäinen ja väsynyt ja ynisi lattialla katse herkeämättä henkilökunnan touhuissa. Ja kun olin saanut vellin keitettyä ja soseutettua ihan samettiseksi ja kaadoin sitä tuttipulloon, se typerä blenderi päätti aueta pohjastaan. Se oli jotenkin löystynyt kierteistään ja kun yritin saada reunoihin tarttunutta velliä valumaan nopeammin, koko roska levisi. I ääntelehti siihen malliin, että minkään uuden vellin keittämiseen ei olisi enää aikaa.

Siinä oli sellainen pieni "keep calm and carry on" - hetki kun vetäisin puolillaan olevaan pulloon tutin kiinni ja vein sen lattialla ynisevän lapsen suuhun. "Siivoan sitten myöhemmin" tuumasin, ja siinä lapsen imiessä tyytyväisenä mansikkavelliä se kaikki alkoi tuntua vähitellen ja lopulta aika pieneltä vastoinkäymiseltä. Mutta kyllä tuollaisessa hetkessä aina ensin harmittaa ihan vietävästi että siinä pöydällä on nyt ainakin puolet siitä rakkaudella tehdystä vellistä. Etenkin kun siinä kokkaillessani olin suunnitellut että tästä riittää sitten vielä iltapäivälle pienet välipalat.

Joistain arjen katastrofeista huolimatta ruokien teko kuitenkin menee siinä ohella. Nyt pakkasessa on jo ihan hyvä setti kaikenlaista mössöä, josta ruuan saa vetäistyä I:lle pikaisestikin. Tuoretta voi tehdä silloin, kun on sellainen fiilis. ja jos on huono päivä, nappaan sieltä pakastimesta vaikka pussillisen jotain, minkä tiedän olevan I:n superherkkua.

Parsa värjää soseen kauniin keväänvihreäksi

Ja kaikista parhainta parhautta, mitä sieltä pakastimesta tällä hetkellä löytyy on ei mikään vähempi kuin tuore parsa, ahven ja perunamössö - timjamilla. ;) Lapsi on selvästi perillä siitä, mikä on hyvää ;)

I:n ensimmäinen kala oli kultaotsaahventa, jota me laitoimme itsellemme uunissa. Jätin kalan suolaamatta, niin sain siitä otettua osan pakkasesta sulattamani peruna-timjami-maa-artisokkamössön sekaan. Isänsä poika selvästi, kun kala oli välitön hitti. Tästä intoutuneena pyysin V:tä tuomaan kaupasta jotain vaaleaa kalaa ja V toi kolme pientä ahvenfilettä. Tein niistä sitten pakkaseen paria erilaista kalamössöä; toiseen tuli perunaa, muutama parsatanko, kalaa ja tupsu timjamia. toiseen taas keittelin parsakaalia, linssejä, kalaa ja mausteeksi korvikkeen lisäksi vähäsen kookosmaitoa.

Parsaa ja parsakaalia ei kannata keittää yli. Maku pysyy parempana.

I ei pahemmin perusta parsakaalista sellaisenaan perunan kanssa. Mutta kun sekaan laittaa vähäsen kookosmaitoa, koko ruoka saa ihan uutta eloa ja uppoaa mieheen paljon paremmin. Kookoksen kanssa kannattaa tietysti olla maltillinen, se nyt ei ole ehkä rypsiöljyn veroista muonaa vauvalle, mutta jokainen voi harkita haittaako se pieni määrä kovempaa rasvaa ruuassa silloin tällöin vai ei. Kookoksen maku kuitenkin pehmentää todella paljon sitä muuten ah niin terveellistä parsakaalia ja kalan kanssa ruuasta tulee melkein thaihenkistä.

Toinen kikka millä parsakaali selvästi upposi paremmin kuin ennen oli polennan lisääminen parsakaalimössöön. Olin tehnyt parsakaali-jauhelihamössöä pakastimeen ja sulatettuna se olikin tosi löysää. Perunoita ei ollut keitettynä ja I alkoi olla jo aika nälkäinen. Sitten sain päähäni sekoittaa siihen vähän polentapuuroa joukkoon ja paitsi että mössöstä tuli selvästi helpompaa syöttää, se myös kelpasi pikkumiehelle ihan eri tavalla.

Vellirintamalla lähestyin mustikkaa nyt sen puurokatastrofin jälkeen varovasti uudelleen. Olen tehnyt maissivellin pussin ohjeella joko veteen tai korvikemaitoon ja sitten sekoittanut siihen blenderissä erilaisia marjoja ja hedelmiä. Aloitin mustikkakokeiluni pensasmustikalla, sillä se ei ole läheskään niin sottaavaa kuin tavallinen ja se oli menestys. Huomattuani että I osaa jo juoda vellinsä nätisti pullosta olen sitemmin laittanut tavallistakin mustikkaa. I:n selkeä suosikki on yhdistelmä päärynää ja mustikkaa (tai pensasmustikkaa), mutta mansikka-mango on myös oikein hyvä sekoitus. Kerran laitoin mukaan myös hieman kookoskermaa mansikan kanssa ja se vasta hyvää oli ;)

Maissipuuron voi maustaa hedelmillä ja marjoilla. Lopputulos on raikas ja aikuisenkin suuhun tosi hyvä.

Maissijauhoista voi tehdä vellien lisäksi hyös hauskoja hedelmäpuuroja. Pääosin puurot on tehty farinasta, mutta muutaman kerran olen tehnyt myös maissijauhopuuroa jonka sekaan on mennyt kaikenlaista. Jälleen I:n suosikki syntyi, kun puuroon laitettiin vähän puolukkaa ja makeaa, pehmeää omenaraastetta. Vadelmalla maustettu farinapuuro oli myös menestys - tosin siitä olen nyt pitänyt paussia, sillä minusta näytti kuin se olisi tehnyt I:n poskiin ihottumaa. Lääkäri sanoi, että se saattaa olla myös vain flunssaoire, joten katsotaan nyt jossain välissä sitten uudemman kerran.

Mutta tässäpä tätä taas olikin yhdelle päivälle. Laitan vielä nuo I:n suosikit tähän alle viitteellisillä ohjeilla, ehkä niistä on iloa jollekulle :)



Parsaa, ahventa ja perunaa soseena
Parsa on vauvanruuassa pehmeän ja melkein makoisan tuntuinen lisä. Koko punttia ei vauvalle tarvita, mutta jos on muutenkin tekemässä perheelle parsaa, pari tankoa voi pihistää pienimmälle. Mietin sosetta maistettuani että jos tämä maistuu, varmaan myös pakasteherneitä kannattaisi kokeilla. Niin tai näin, tätä I syö niin nopeasti kuin ehtii suuhun lipata.

3 perunaa
2-3 tankoparsaa
1 iso tai 1,5 pientä ahvenfilettä
pieni nippu timjamia
korviketta/keitinvettä

Kuori perunat ja laita ne kiehumaan tilkkaan vettä. Keitä lähes kypsäksi ja lisää sitten pilkotut parsatangot ja kala. Keitä muutama minuutti, niin että parsa ja kala kypsyvät (luhyt aika riittää, ehkä n. 4 min?) Lisää yrtti, vähän nestettä ja soseuta ruoka.

Jos ahvenfilettä ei jaksa nyppiä täysin puhtaaksi ruodoista sen voi aina soseuttaa täysin.

Kalaa, parsakaalia ja linssejä kookosmaidossa
Kookosmaidossa on aika paljon rasvaa, joten käytä harkiten. Sen maku on kuitenkin pehmeänmakea ja sai parsakaalin maistumaan uudella tavalla. Kookos tuo ruokaan myös aavistuksen thaivivahdetta. Tähän voisi varmaan halutessaan laittaa pikkuisen kaffirlimetin lehtäkin makua tuomaan.

1 pienehkö parsakaali
0,5 dl vihreitä linssejä
n. 3 rkl kookosmaitoa
1 ahvenfile
keitinvettä
(polentaa, ei pakollinen)

Kiehuta huuhdotut linssit vedessä kypsäksi asti. Lisää sitten parsakaalin kukinnot ja jos haluat käyttää myös varren, pilko se kypsymisen nopeuttamiseksi sokeripalan kokoisiksi paloiksi veteen.Kun parsakaali on kypsää kaada kattilasta ylimääräistä vettä sivuun talteen ja soseuta muut aineet paitsi kala. Tarkista soseen paksuus. Jos haluat, voit käyttää lopun keitinveden tai korvikemaitoa ja kiehauttaa soseen sekaan vielä polentaa paksuntamaan mössöä ja tekemään siitä ruokaisamman. Kun mössö on valmiina kattilassa, laita ruodoton ahvenfile vielä kypsymään hetkeksi kuuman soseen päälle liedelle. Ota file kypsyttyään sivuun ja muusaa se haarukalla ja tarkista ettei siellä varmasti ole ruotoja. Lisää sitten kala ruokaan.

Mustikka-päärynävelli maissijauhosta
Voit käyttää yhtä lailla pensasmustikkaa kuin oiekaakin mustikkaa. Jos käytät oikeaa mustikkaa, saat kauniinvärisen vellin, mutta lapsi kannattaa varoiksi pukea myös sinisiin vaatteisiin tai sadeviittaan ;) Tumma puklurättikään ei ole huono idea... :) Samalla ohjeella syntyy myös mansikka-mangovelli, laita mansikoita desin verran ja mangososetta puolisen desiä. Vinkki: kun käytät jäisiä marjoja, saat vellistä nopeammin tarjoilulämpöistä :) Ja jos velliä jää, lopun vellin voi myös aina käyttää iltapuuron pohjaksi

1 päärynä
reilu 0,5 dl mustikoita (kotimaisia pakastimesta)
2 dl vettä (tai vastiketta)
2 rkl maissijauhoa

Laita kylmä vesi kattilaan ja vatkaa maissijauho siihen. Keitä koko ajan sekoitellen 2-3 min kunes velli vähän sakenee. Kuori ja pilko päärynän hedelmäliha blenderiin. Laita sekaan mustikat ja lisää velli. Surista huolellisesti tasaiseksi, jotta tuttipullo ei tukkeudu paakuista.