tiistai 24. tammikuuta 2012

Mustikkanapalmia eli pari sanaa lastenruuista

vauvanruoka, avent - säilytyspurkki

"Kuinka hullunrohkeaksi sitä voikaan itsensä joinain aamuina tuntea?" kyselin itseltäni eräänä kukonlauluakin aikaisempana aamuna kun siivosin mustikkaa pois syöttötuolista, lattialta, pöytäliinalta, miljoonasta kauniin violetiksi värjäytyvästä "wipesista", vaatteiltani, I:n vaatteista ja tietysti kaikista ruokailuvälineistä. Käynnistäessäni pesukonetta jonne meni yhden pienen ihmisen koko vaatekerta luulin jo hetken saaneeni mustikkataistelun tuhot hallintaan; mutta olin väärässä. Pääsin vielä siistimään yhdet mustikkapuklut keittiön tummansiniseltä matolta. Niin antioksidanttista ja superterveellistä ja vauvoille äidin kertoman mukaan maistuvaa kuin se ikinä onkaan, mustikka saa meillä odottaa vielä hetken.


grahampuuro
Graham-jauhosta tulee oivaa puuroa ja melkein mistä vaan puurosta tulee oivaa kun siihen lisää puolukkaa ja hipun sokeria.

Kyllä, arvaatte ihan oikein - meillä on aloitettu kiinteiden opettelu vuoden alusta kun I tosissaan alkoi kranttuilla äidinmaidon kanssa. Tai no, äidinmaito kyllä kelpaa - mutta vain pullosta. Ilmeisesti I:n ikuisuuden kestävä hammasprojekti on saanut miehenalun ikenet niin kipeiksi, että välillä ainoa tapa, jolla äidinmaito mieheen menee, on jääkaappikylmänä isohkolla tutilla varustetusta tuttipullosta. Ja se maitoshow jos mikä vähitellen alkaa syödä naista, eli tuttavallisemmin minua.

Älkäätten nyt peljästykö - en ajatellut täyttää tätä blogia ihan kokonaan vauvansoseresepteillä, mutta koska tämäkin osasto on nyt meillä erittäin ajankohtainen, ajattelinpa sanoa muutaman sanan I:nkin sapuskoista. Ja saatanpa joskus postata jotain - jos nyt jokin tosi hyvä idea tulee. Mutta: koska olen ensimmäistä kertaa itse ruokia muussaamassa otan myös itse mielellään kommentteihin hyviä vinkkejä siitä, mikä beebisten kanssa on muilla toiminut ja mikä ei:)

kenwood - yleiskone
Possusta ja bataatista tulee superherkkua I:n mielestä!

Kuten varmaan arvaatte, olen ottanut missiokseni pyrkiä tekemään suurimman osan I:n ruuista itse. Osittain siksi, että olen nähnyt oman äitini tekevän aikoinaan Mimmun ruuat tosi näppärästi siinä perheen muiden ruokien ohessa (hitsi että Mimmu aina rakastaa sitä kun muistelen miten hän oli ihan pienenpieni beeb;) ) ja osittain siksi, että haluaisin opettaa pienen (soveltuvin osin, tietysti) alusta alkaen samoihin ruokiin muin me muutkin syömme.

Kolmas syy on, että haluan tarjota lapselle ruokaa, joka ei ole täysin "desinfioitu". Koska lastenruuat ovat täyssäilykkeitä niistä on haitallisten bakteerien ja mikro-organismien ohella tapettu myös kaikki ne suoliston toiminnan kannalta hyvät ja tarpeellisetkin kaverit. V on koittanut pitää asettamani tavoitteet realistisina ja varovasti palautella minua maanpinnalle sanomalla, että ne valmiit lastenruuat ovat tosi käteviä reissussa ja hätävarana. Siinä V on ihan oikeassa. Jotenkin on vaan mieleen jäänyt tuossa jonkin aikaa sitten televisiossa näytetty dokumentti jossa kerrottiin miten yllättävän moni suomalaisperhe ruokkii lapsia pelkästään valmiilla lastenruuilla. Ilmeisesti ne koetaan paitsi käteviksi, myös niin laadukkaiksi, että kun lapselle halutaan tarjota parasta ostetaan purkkiruokaa. Ehkä siksi kirjoitan tämän jutun - ihan vaan rohkaistakseni, että siinä perheen ruuan ohella se beebismuonakin syntyy lopulta tosi helposti. Ja ainakin minusta on myös helppoa esim. kerran-pari viikossa surauttaa sosetta isompi erä ja pakastaa se sopiviksi kerran-kahden annoksiksi. Ai niin ja itse tehtynä beebismössöistä tulee vielä halpojakin vaikka niihin ostaisi kuinka laadukkaita raaka-aineita tahansa.


silikonilusikka
Silikoninen syöttölusikka on tosi hyvä - se ei satu jos beebiksellä sattuu olemaan kipeät ikenet.

Ja sanottakoon nyt, että täysin absolutismia en tietenkään tässä ole hakemassa. Ei minua haittaa jos I silloin tällöin saa purkkimuonaa. Etenkin niillä pidemmillä automatkoilla ja muissa reissuissa se lienee ihan väistämätöntä. Mutta ainakin jotain tuoretta ja itse tehtyä pyrin joka päivä antamaan. Enkä aio stressata sillä; olen ottanut onkeeni sen, miten äiti saattoi laittaa perunakattilaan pari ylimääräistä porkkanaa kypsymään vauvaa varten ja otti lihakeitosta osan sivuun ennen suolan lisäämistä. Hyvä vauvanruoka syntyy juuri siitä kotiruuasta, mitä kaikki muutkin syövät. Parhaimmillaan se syntyy siinä sivussa kuin vahingossa.

"Saako siellä teiläpäin kaupasta ostaa niitä sellaisia Luomuporkkanoita?" Kysyi mummu kun soittelin hänelle jälleen yhdeltä päiväkävelyltä I:n kanssa ja kerroin aloittaneeni kiinteiden harjoittelun. "Vaikket sitten ittelles malttaisi ostaakaan, niin osta edes vauvalle - ne on makeita ja niin hyviä", mummu jatkoi. Olin oikeastaan ihan liikuttunut mummon huolenpidosta. "Mistä hyvän tähären se edes tuli ajatelleeksi mitään luomuporkkanoita" selitin äidille myöhemmin ja meitä molempia nauratti. Mummu, melkein 90v, pitää huolta, että suvun pienin saa kelvollista muonaa ;) Mutta oikeassahan mummu siinä on että makeat porkkanat ovat pienen mieleen.

perunaa ja porkkanaa
Kun juureksia keittää samasas kattilassa eri aikoihin kypsyvät juurekset kannattaa laittaa veteen vähän eri aikaan ;)

Kiinteiden aloitus on tullut tehtyä ihan "speksin mukaan" - mutta ruoka-aineita olen ottanut vähän mukaan sen mukaan mitä muutenkin olen ruuaksi laittanut. Ensimmäinen mössö oli (tietysti?) perunaa maidolla, mutta nopeasti me sitten siitä pääsimme I:nkin mielestä parempiin pöperöihin:)

Muusikala!

Perunasta muuten sen verran, että se pakastuu paremmin valmiina "muusina" kuin esimerkiksi palasina. Ensimmäiset pienet ruoka-annokset koostin jääpalamuotin avulla; tein peruna-äidinmaitomuusia ja käytin "muusikaloja" sitten sulatettuna pakkasesta ja kun ruokaa alkoi maistua enemmänkin, käytin muusia jatkeena tiukemmille "makumössöille".


minigrip
Minigrip ei ole kaikista ekologisin, mutta tavattoman kätevä pakastusväline.

Nyt kun ruokaa menee jo enemmän, olen pakastanut mössöjä pieniin minigrippeihin ja aventin maitosäilytyspurkkeihin (jutun ekassa kuvassa), jotka ovat ihan superkäteviä myös muuseille ja puuroille. Tuollainen pieni syö nälästä riippuen puolisen purkkia tai vajaan purkillisen kerrallaan. Muita hyviä välineitä ovat olleet Bamixin silppurikippo niiden pienten ruokamäärien tekoon, jotka syntyvät meidän ruokiemme raaka-aineista ja tietysti Kenwoodin yleiskoneosa, jolla saa sitten tehtyä isomman mössön pakkaseen. Syöttötuolin alle ostettiin Ikeasta sellainen toimistotulin alle tarkoitettu muovisuoja - sillä meidän pikkumies harrastaa speksistä poiketen jo nyt minä itse - tyyppistä kokovartalosyömistä ja sitä mössöä tosiaan on, noh - joka paikassa. Lattia on helpompi siivota kun siinä on se muovi :) Ja mitäs vielä... Pehmeä silikonilusikka on pop ja ramekin - vuuat sopivat hyvin mikrotukseen. Sellainen kaukalollonen kova muoviruokalappu on I:lle vielä vähän liian iso, niinpä Ikean n. 3 euroa maksaneet vauvanlaput (niitä tuli paketissa ainakin viisi) ovat olleet käteviä. Niitä tosin pestään melkein joka ruokailun jälkeen. Eilen kellarista löytyi A:n vanha essumekkomainen ruokaliina - jota varmaan kokeillaan jonain päivänä myös :)

graham-puolukkapuuro
Graham - velli on pehmeää ja hyvää.

Ne sanovat jotta "vanhoos pohojalaasis naisis asuu viisaus" ja kai se niin täyttyy olla, sillä mummon porkkanavinkkien lisäksi äidiltä on tullut kullanarvoisia vinkkejä useampikin. Kun kipuilin sen kansa, että I ei välitä kaurapuurosta kun siinä on niitä hiutaleita äiti ehdotti, että hän sai aikanaan neuvolasta vinkin tehdä grahamjauhoista puuroa ja me lapset tykkäsimme siitä kovin. Se on tasaista, pehmeää ja hyvää. Ja ehkä hieman yllättäen puolukka kelpaa pienille - vaikka onkin näin aikuisen näkökulmasta hapokasta. Pahinta happoa voi tietysti taittaa pienellä määrällä sokeria, niin suosio on taattu. Mutta jotain siinä puolukassa täytyy olla, sillä veteen keitetty grahampuuro muuttui I:n silmissä vastustamattomaksi, kun survoin valmiiseen puuroon hieman pakastettua puolukkaa.

luumuista possua vauvalle
Pienestäkin määrästä voi tehdä rikkaan makuista. Tässä luomupossun niskaa, luumuja, laakerinlehtä ja timjamia.

Jostain muistan lukeneeni, että vauvat oppivat perheen ruokavalioon jo äidinmaidon makujen kautta. Sen takia luulen, ettei mitään yleispäteviä neuvoja vauvanruokiin kovin helposti ole saatavilla. Tietysti soseen makeus nyt on yksi tekijä ja V ehdotti, että valmiita vauvanruokia voisi maistella - Nestle ja muut ruokia tekevät firmat ovat varmasti käyttäneet pennin jos toisenkin vauvanruokien makujen testaukseen.


bataattisose
Bataatti on makea potaatti.

No, toistaiseksi on kumminkin onnistunut ihan kotikonstein. I on saanut äidinmaidolla ohennettua mustapapu-porkkana-perunamössöä, joka oli miehestä erinomaista, maa-artisokka-perunapyrettä jonka otin sivuun I:lle kun tein meille muille maa-artisokkakeittoa - jälleen hyvin tuloksin. Puuroista on I:lle menestyksekkäästi tarjoiltu grahampuuron lisäksi herukoista tehtyä vähäsokerista vispipuuroa ja erityisherkkua oli, kun tein vispipuuron aprikooseista (ei lisättyä sokeria). Vauvalle tehtävää vispipuuroa ei tarvitse muuten vatkata ihan niin kuohkeaksi - riitää että suurimoiden rakenne rikkoutuu ja suutuntuma on pehmeä. Hedelmäsoseita en ole vielä ehtinyt kovin montaa, mutta tuoreesta mangosta tehty sose oli ainakin hitti :) Se on muuten kyllä erityisen hyvän makuista säilykkeenäkin. Yksi hyödyllinen linkkivinkki vielä tähän heikompia jo taatusti hengästyttävään postaukseen ;) Se löytyi myllyn paras - sivuilta; listassa on eri jauhojen kypsymisajat. Kun niitä puuroja ja vellejä tulee pienen kanssa kokeiltua eri jauhoista niin tietää kauanko sitä tarvitsee keittää tai haudutella. Mietin, että tämän erinomaisen listan voisin vaikka tulostaa V:lle keittiökaapin seinään ;)

Ehkä en kiusaa teitä nyt tällä erää enempää tällä beebishöpinällä, vaikka kyllähän sitä aina tuoreesta äidistä irtoaisi ;) Jos haluatte voin koostella noita menestykkekäästi uponneita vauvanruokaohjeita silloin tällöin johonkin postauksiin :) Niille, joita nämä beebismössöt kiinostaa, laitoin blogiin uuden tunnisteen "vauvajuttuja", niin löytyvät kaikki tämänhenkiset sitten helpommin aikojen kuluttua:)

bataatti-possu, vauvanruoka
Vauvanmössö on keltaista!

Tässä nyt kuitenkin koottuna I:n ensimmäiset mössöt :)

Maa-artisokkaa ja perunaa
Tämän mössön pohjan otin talteen illalliskeittoa tehdessäni. Voit käyttää sitä sellaisenaan tai jos tuntuu, että vauva saa ilmavaivoja maa-artisokasta, voit käyttää sitä mausteena perunan joukossa.

1 pss kuorittua maa-artisokkaa
2 isohkoa perunaa
vettä, äidinmaitoa/korviketta


Keitetään perunoita vedessä ensin n. 10 min. Lisää sitten kuoritut maa-artisokat mukaan ja keitä kunnes sekä peruna että maa-artisokka on kypsää. Kaada kattilasta osa keitinliemestä talteen ja soseuta perunat ja maa-artisokat. Lisää tarvittaessa keitinlientä jotta saat juurekset muusiksi.

Ottamalla osan talteen vauvalle ja ohentamalla sen äidinmaidolla saat vauvan ruuan. Lisäämällä loppuosaan mössöä kermaa, suolaa ja pippuria saat sekä lounaskeiton itselle että mössön vauvalle. ;)

Porkkana mustapapusose
Soseen voi tehdä valmiiksi kypsennetyistä mustapavuista, mutta voit myös erottaa itse liottamiasi ja keittämiäsi papuja vauvan mössöä varten. Tämä käy helposti, sillä papujen keitinvteen ei laiteta suolaa, jotta pavut pehmenevät kunnolla. Papuja tulee olla porkkanan määrään nähden vähemmän, mutta voit tehdä myös "tiukemman soseen, jota sitten jatketaan perunalla tarjoilun yhteydessä. Mausteena voi käyttää hieman basilikaa jos vauva siitä tykkää, mutta sose toimii hyvin ilmankin.

1/2 dl keitettyjä mustapapuja
1 iso tai 2 pienempää porkkanaa
äidinmaitoa tai korviketta

Keitä pestyt porkkanat vähässä vedessä. Kuori porkkanat vielä kuumina ja soseuta yhdessä mustapapujen kanssa. Lisää seokseen niin paljon maitoa, jotta saat sen pyörimään blenderissä soseeksi. Lopuksi lisää 1 lehti basilikaa ja soseuta taas. Tarjoa sellaisenaan tai peruna-maitomössön sekaan sotkettuna.

Butternutkurpitsa-jauhelihasose
Tätä sosetta tehdessä kurpitsaa kannattaa varata ernemmän ja tehdä muulle perheelle ohessa Välimäen kurpitsakeittoa. Periaatteessa kurpitsan paahtamisen voi tehdä hyvin samassa kattilassa, mutta alle vuoden ikäisen vauvan soseeseen ei saa käyttää voita tai muita lehmänmaitotuotteita. Sosetta kannattaa sekoittaa "muusikaloihin", jos siitä tulee liian löysää.

1/2 butternut - kurpitsasta
loraus oliiviöljyä
pieni nippu timjamia
n. 80g jauhelihaa
vettä/korviketta

Laita kuoritut kurpitsan lihat kattilaan kuumaan öljyyn ja paahda niitä makeaksi mutta älä ruskista. Lisää sitten vesi sekä jauheliha. Hauduta hiljaisella lämmöllä välillä sekoittaen. Ruoka on suhteellisen nopeasti kypsää, mutta lihan maku syvenee kun hauduttelet pidempään.

Soseuta ruoka ja lisää sen hieman viilennyttyä mukaan äidinmaitoa. Voit myös keittä kurpitsat maidossa, mutta silloin haudutusaika on lyhyempi - samaa luokkaa kuin kurpitsakeitossa ja äidinmaidosta tietysti keittyy pois osa suoja-aineista ja ravinteista.


Laakerinlehdellä maustettua bataattia ja luumupossua
Tämä mössö syntyi kun tein viikonloppuna thaihenkistä sian niskaa uunissa. Laitoin niskasta palan pikkumiestä varten omaan kippoonsa. Se on tähänastisista mössöistä vivahteikkain ja bataatin ansiosta myös makein. Upposi miehenalkuun kuin nälkäiseen linnunpoikaan. Tähän tarkoitukseen nuo Pyrexiltä tulleet pienet, kannelliset uunikipot ovat ihan omiaan, sillä pihvin kokoisesta lihanpalasta riittää evästä vauvalle pitkäksi aikaa. Yhdellä aterialla lihaa kun tarvitaan mössöön vain noin teelusikallisen verran.

1 iso bataatti
1 paksun pihvin (n. 300g) verran luomupossun niskaa
n. 2 dl äidinmaitoa/korviketta
1 luumu
3 laakerinlehtä
pieni nippu timjamia

Laita possu, laakerinlehti ja timjaminippu pieneen kannelliseen uunivuokaan. Pilko päälle pesty luumu. Jos vuokaan jää paljon ylimääräistä tilaa lorauta pohjalle vielä pari-kolme ruokalusikallista vettä tai vaikka luumumehua, jotta posu ei kuiva ihan kokonaan.

Anna hautua kannen alla pataruuan kanssa uunissa n. 3h.

Kiehuta vetä kattilassa ja laita sinne pari laakerinlehteä. Keitä pesty bataatti laakerinlehdillä maustetussa vedessä (n. 20-30 min) kypsäksi. Kuori bataatti ja laita se possun kanssa yleiskoneeseen. Mössöä ruoka ja kaada siihen nestettä vain sen verran, että saat seoksen pyörimään koneessa. Voit tarjoilun yhteydessä sitten lisätä maitoa jos tuntuu, että mössö on liian jämäkkää.

20 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Mä niin palaan tähän artikkeliin noin neljän kuukauden päästä!

Liina kirjoitti...

kiitos ohjeista - meille juurikin nyt ajankohtaisia. saatiin neuvolasta ohjeet kokeilla vähän uusiakin makuja päiväsaikaan äidinmaidon lisäksi - siinä toivossa, että meidän neiti pikkuhiljaa oppisi keskittämään syömisensä päivään öiden sijasta. (päivällä ei vissiin millään malttaisi syödä. ei millään.)

no, ensin aloitellaan varmaan varovasti perunasoseesta vain.

Nelle kirjoitti...

Veera: joo, se alku on vähän tylsä, mutta nopeasti se monipuolistuu kun uusissa ohjeissa oli että otetaan aina eri ruoka-aineryhmistä uusia makuja :)

Liina: no, meillä on tosiaan ollut tätä tissittelyn hylkimistä jo kolmisen kk - melkein puoleen vuoteen jaksoin kuitenkin taistella täysin rintamaidolla... Mutta nyt kun nuo hampaat on saaneet aikaan sen, että I syö vähän kerrallaan ja puolentoista tunnin välein niin aloiteltiin kiinteitä. Peruna lienee ihan hyvä aloituspaikka vaikka I ei siitä niin piitannutkaan :) Paremmin meni porkkanan kanssa alas. Mutta: nopeasti se siitä monipuolistuu. Toivottavasti auttaa myös tuohon yösyöppöilyyn!

Outi kirjoitti...

Tämä oli oikein kiva postaus ja sai satunnaisen seurailijankin kommentoimaan. Meillä on aihe ajankohtainen vajaan puolen vuoden päästä kunhan toinen lapsi nyt ensin näinä päivinä syntyisi, mutta esikoisen kanssa havaitsin minäkin soseiden itse tekemisen kätsyksi ja edukkaaksi, joskin hedelmäsoseet ostin suosiolla kaupasta. Se mangojen kypsyttely, kuorinta ja pilkkominen oli vaan hyötyyn nähden liikaa. Erityinen hitti oli punaisista linsseistä ja porkkanasta tehty sose, joka oli myös helppoudessaan äidin suosikki.

Yaelian kirjoitti...

Hyvä postaus ,vaikkei se minulle ajankohtainen olekaan (no ehkä sitten kun on lapsenlapsia;D)
Oman poitsuni ollessa vauva tein itse kaikki vauvasörsselit,ihan senkin vuoksi,että täällä silloin valmiiden vauvanruokien valikoima oli olematon.

Nanna kirjoitti...

Onhan näitä todella mukava lukea, kun itselläkin on samana vuonna syntynyt. Joskus ollut puhettakin ehkä, mutta omia suosikkiblogejani ovat ainakin yleensä ne, johon ruuanlaittoon ja reseptiikkaan on nivelletty jotain omasta elämästä ja elämäntilanteesta (joka tietysti muuttuu kaikilla kaiken aikaa jonnekin suuntaan). Silloin tuntuu, että postauksessa on pala aitoa elämää, muutakin kuin kliininen valmistusohje ja kauniit kuvat (no ne kauniit kuvat- kyllä minä niitäkin krakastan)
Tuo kyllä meinasi viedä tajun tuo pikkuvuoka possunniskoineen ja luumuineen. Mutta ettei kenestäkään tuntuisi riittämättömältä (tiedän, ettei se ollut tarkoituskaan!) niin voin sanoa, että minä olen tänä vuonna kerran muussannut perunaa lapselleni ja muutaman kerran keittänyt parsakaalia sormiruuaksi. Muuten on eletty täysin purkkiruualla, niin foodie kun olenkin. Vaikka juuri kuten Nellekin sanoi, oma tekemä ruoka tavallaan valmistuisi siinä sivussa. Mutta kun ei lähde niin ei lähde?

Anonyymi kirjoitti...

Ihana postaus!
Pari vinkkiä, joita itse olen käyttänyt:
-Holle merkillä on puurohiutaleita, jotka ihan sulaa veteen. On hyviä vellinä ja myöhemmin hedelmä- ja marjasoseiden joukkoon.
- Jugurtti murustellun leivän kanssa oli meidän lapsen suosikki heti siitä alkaen kun sai syödä jugurttia. Kesällä se on vesimeloni-näkkärisose.
- Noihin kasvis-lihasoseisiin laitoin usein mehua sekaan (sokeritonta nektaria tms.), esim. kana+mangomehu, possu+omenamehu, kalkkuna+minttutee, nauta+porkkanamehu jne. Hyviä yhdistelmiä keksii helposti ja tulee sitä "makeutta" mukaan.
- Annoin ihan alusta alkaen tytölle oman lusikan aina käteen vaikka syötinkin. No, syöttämisaika jäi lyhyeksi. 1-v alkaen on syönyt aika lailla itsenäisesti. Vahtia kyllä tietty pitää ja hidastahan se on, mutta rennompaa silti kuin inhoamani syöttäminen. Nyt 1,5 vuotiaana syö samaa ruokaa kuin muutkin ja niin siististi ettei juuri tarvitse siivota.
- Katso myös se Tessa Kirosin kirja, jossa on lastenruokia värien mukaan lueteltuina!

Nelle kirjoitti...

Outi: linsseihin minäkin ajattelin seuraavaksi laajentaa ruokavaliota :) Meillä syödään niitä kans muutenkin. Joo, nimenomaisesti mangosose on sellaista, että jos ei nyt satu olemaan mangoa kypsänä keittiössä niin purkkiversio on varsin pätevää. Luumusose samoin. Mutta sitten on nämä banaani-päärynä ja päärynä-omena joita meidän äiti aina raastinraudalla teki Mimmulle. ;) Niitä ajatelin kyllä sössöttää itse:) toistaiseksi päärynä ja banaani ovat erikseen kyllä kelvanneet vaikka banaani josta kuvittelin tulevan hitin ei ollutkaan niin kuuminta hottia kuin ajattelin.

Yaelian: no varmaan paljon meilläkin kotikotona silloin oli sitä, että vauvanruuat oli tosi kalliita ja lopulta valikoima aika kapea. Ja siinähän ne sitten tuli helposti kun muutenkin perunoita keitettiin melki joka päivä ;)

Nanna: juu, ei tosiaan ollut tarkoitus että kenestäkään tuntuu riittämättömältä. Tämä oli vaan taas tämmönen Nelle vastaan vauvanruuat ja sitten mennään - postaus :) Ja mitä tulee siitä elämäntilanteen heijastumisesta blogiin niin vähän se on ainakin itsellä niin, etten minä oikein osaa ja jaksa kirjoittaakaan, jos se ei saisi näkyä. :) Kiva kun tykkäät käydä täällä meillä kylässä:)

Anonyymi: no, meillä I käytännössä itse otti lusikan käteensä ja siihen pitää kans saada vähän ruokaa;) Käytännössä toppaan lusikan kärkeä vähän soseeseen niin siihen tarttuu makua ja sitten hän saa yrittää osua sillä suuhunsa:) Yksi syy kiinteiden aloitukseen oli myös se, että I katsoi niin herkeämättä jokaista suupalaa, minkä suuhuni laitoin jo useamman viikon ennen vuodenvaihdetta. Päättelin että nuortamiestä kiinnostaa ruoka. :) Ja ruuanlaitto, sillä keittiön lattialla kölliessä ei ole mitään hätää kun äiti häärää ympärillä. :) Kiitoksia hyvistä vinkeistä! Ja se Kirosin kirja pitää etsiä jostain käsiinsä. :)

Nelle kirjoitti...

... ja siis annoin I:lle oman lusikan. Se on lyhyempi ja semmoinen kaarevavartinen jotta I saa siitä hyvin kiinni. Varren toisessa päässä on myös pallo, jota voi järsiä sitten kun syöminen ei kiinnosta. :)

Anssi kirjoitti...

Meillä pelattiin noiden jääpalakuutioiden kanssa melko pitkään. Jokapäiväinen vauvanruuanlaitto olisi kuitenkin vähän liian kova homma.

Lisäksi kuutiolla pystyi helposti opettamaan kaalien yms. uusien aineiden makua hiljalleen. Pelkkä kukkakaalisose ei esimerkiksi kelvannut, mutta sose jossa oli 4 bataattikuutiota ja 1 kukkakaalikuutio olikin sitten menestys.

Mafalda kirjoitti...

Minäkin keittelin soseet silloin kun teini ei vielä ollut teini. Ja onnistuin kasvattamaan kaikkiruokaisen kaverin. Tosin kaupan soseisiin, jotain hedelmäjuttuja lukuunottamatta, hän ei suostunut koskemaan lainkaan. Mutta kyllä reissussakin sai pienelle aina jotain.

Anonyymi kirjoitti...

Ja nyt se teini, jolle vauvana syötin porkkana-peruna-parsakaalimössöt, ei suostu enää maistamaankaan lämmintä porkkanaa tai parsakaalia.

Syötinköhän aikanaan liikaa? ;)

Kaurapuurosta tulee vauvamaisempaa, kun pistää hiutaleet ennen keittämistä pieneen muovipussiin ja hakkaa suttunuijalla hienommaksi.

Vinks :)

Nelle kirjoitti...

Anssi: Joo, jääpalat on ihan käteviä. En minäkään joka päivä vauvanruokaa alusta asti tee - teen isompia annoksia viikonloppuna ja kun on sellainen hyvä, rauhalinen hetki ja sitten pakastan. Ja perunaa tein eilen juuri lisää jääpalamuotteihin :) OSa soseista kun sulatettaessa on aika löysää, niin sillä tärkkelyspommilla sen saa sopivan paksuksi:) Mulla on vaan huono karma vissiin pakastimien kanssa - tällä kertaa meidän uusi pakastin on asennettu jotenkin väärin, koska se pääsee liikkumaan tilassaan ja (kaluste)ovi jää välillä auki. Mun äidinmaidot oli sulaneet pilalle ja pikkuisen arveluttaa muutenkin käyttää muutakun alinta laatikkoa just nyt; siksi ne minigripit on just nyt aika käteviä-> sujahtaa pieniin väleihin...

Mafalda joo, tuo siinä varmaan on riskinä :) Ja totta, niitä hiutaleitahan voisi hakata rikki ja toinen mitä mietin, oli että sen puuron voisi varmaan soseuttaa valmiina? Tulisikohan siitä ihan liisteri? :)

Meillä A on tosi moniruokainen ja muutamaa aikoinaan ilmennyttä ja sittemmin ohimennyttä ruokavammaa (oliivit, avokado, kermavaahto) lukuun ottamatta nuorimies on syönyt kaiken koko sen ajan mitä olen hänet tuntenut. Ei se itsestään ole tietysti tullut - mutta pyritään siihen että I ottaa mallia veljestään:)

Anonyymi kirjoitti...

Hei, olen lukenut silloin tällöin blogiasi, mutta en ole aikaisemmin kommentoinut. Nyt oli pakko, kun meilläkin kohta alkaa kiinteiden syöttäminen vauvelille ja olen miettinyt, että mitäköhän muuta sitä peruna- ja porkkanamössejen lisäksi voisi syöttää, joten kiitos hyvistä ohjeista, varsinkin aprikoosipuuro ja grahampuuro laitetaan muistiin!

Anonyymi kirjoitti...

Moikka Nelle.

Tämä oli kiva postaus ja herätti muistoja kolmen vuoden takaa kun olin itse samassa tilanteessa.

Aika pitkälle samoista syistä kuin sinä tein itsekin suurimman osan vauvanruoista itse, mutta en myöskään ottanut asiasta mitään stressiä.

Mitään reseptejä ei tietenkään ole tässä tarjota, kun tein enimmäkseen ihan fiiliksen mukaan. Sellainen perusohje (kasviksia + vettä + lihaa) mulla taisi olla neuvolasta tai jostain kirjastonkirjasta, ja siitä sitten sovelsin.

Varastin vinkkejä myös niistä kotiin tulevista Piltti/Bona/Muksu-mainoksista, koska niissähän luetellaan jokaisen purkkiruoan ainekset.

Käytin aika lailla alusta asti mausteita, eli yrttejä (kuivattuja lähinnä, kun oli talviaika) mutta myös vähän pippuria ja valkosipulia. Ja sipulia laitoin usein pienen palan mukaan, sitä tietenkin kannattaa vähän varoa jos teillä nyt on muutenkin masuvaivoja.

Meidän pojan suosikki oli ehdottomasti lohi (tai joku muu kala)-peruna-porkkanasose. Samoin hyvin maistuvaa oli possu-kasvis-perunasose. Porkkana taitaa yleisesti maistua vauvoille hyvin, kun on niin ihanan makeaa. Inhokkina meillä oli ehdottomasti parsakaali, siitä on oikein valokuvatodistekin kun yritin tarjota ihanaa terveellistä harmaanvihreää sosetta. :) Mutta pieninä määrinä porkkanan mukana sekin meni.

Rakettispagetti on myös aika kätevää, valmistuu nopeasti ja soseutuu helposti.

Riisiruokia en kovin usein tehnyt, en oikein saanut niistä vauvalle maistuvia. Kerrankin tein omasta mielestäni ihanaa kanarisottoa, mutta siitä tuli jotenkin koostumukseltaan niin "tiukkaa" ettei uponnut sitten millään, vaikka yritin maidolla laimentaakin.

En tosiaan itse kokenut vauvan ruokien tekoa mitenkään vaivalloisena, pari porkkanaa ja perunaa kiehuu kätevästi siinä sivussa. Ja tein kerralla aina isomman satsin pakastimeen.


Tsemppiä kokeiluihin!

t. EevaB :)

Petra kirjoitti...

Olipa kiva postaus kun itsellani on 6,5kk tytteli. Olen tehnyt itse soseet, myös hedelmat silla asumme ulkomailla ja meilla on hyva valikoima hedelmia ja vihanneksia ympari vuoden, sesonkituotteiden mukaan yritetaan menna. Kivoja resepteja sulla! Taalla ohjeistukset poikkeaa Suomesta niin etta kiinteita suositellaan vasta 6kk ( aloitimme 5kk) alkaen mutta sen jalkeen kaikki on aika vapaata ja soseista pyritaan siirtymaan normiruokaan aika pian. Meilla siis syödaan jo hapanmaitotuotteita ( taalla valmistusprosessi poikkeaa jonkun verran Suomesta) ja tyttö pistelee pehmeaa riisia hienon kalan/kanan/lihan kera menemaan. Mina muuten keittelin kaurahiutaleista ja riisista alussa puuroa ja soseutin sen, nyt ei enaa tartte. Tsekkaamisen arvoinen blogi aiheesta on Maxin deli. Meillakin nuo valmisruuat toimii matkoilla ja hatavaroina on aina kaapissa pari purkkia mm. mustikkaa jota taas taalta on tuoreena vaikea löytaa. Mukavaa soseilua!

Nelle kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos kommentista! On ollut aika kiireinen viikko, ja ehdin vastailla myöhään. Laitan varmaan kohtapuoliin jotain reseptejä lisää, kun jouduimme munattomalle ja maidottomalle dietille, mutta osa ohjeista kelpaa normaaliksi vaihteluksi myös kaikille. :)

EevaB: Kiva kun jätit kommentin - muutenkin kiva kuulla vanhoista tutuista:) Parsakaali meillä tuntuu menevän hyvon polennan seassa, mutta ei perunan kanssa:) Tiedä mikä siinä on, mutta näemmä kannattaa kokeilla erilaisia juttuja. Bataatti on makeutensa ansiosta hyvä pohja melkein mille vaan ja puurojen kanssa mangosose on tosiaan kaiken hyväksitekevää ihmeainetta :) V bongasi amazonista jonkin mainoksen vauvanruyokakoneesta johon voi laittaa raaka-aineet kypsentämättömänä ja whizz-bang laite keittää ja soseuttaa ne ja lopputuloksena on valmis vauvan mössö:) Varmaan ihan kätevä, mutta... Bonkkia on jo ihan tarpeeksi muutenkin:) Eikä tosiaan ole synti ostaa vauvanruokaa valmiinakaan, jos on niin kiire :)

Petra: kiitos blogivinkistä! Menen ehdottomasti tsekkailemaan :) Meillä tosiaan hapanmaito menee vasta sinne 10kk hujakoille, mutta katsotaan nyt kuinka käy maidoille ylipäätään. Toistaiseksi en ole ostanut vielä yhtään vauvanruokapurkkia, vaikka mangososetta harkitsin joostavani yhtenä päivänä kun se on puuron aateloivaa ihmeainetta huonompinakin aamuina :) Ehkä tässä jonain aamuna uskaltaudun kokeilemaan mustikkaa uudelleen...... :)

Jonna kirjoitti...

Taidetaan asustella tuon aiemmin kommentoineen Petran kanssa samassa maassa, jotenka samoilla linjoilla ollaan taallakin, itse tehdaan kaikki :) Purkkiruokavalikoimat on todella suppeat muutenkin, joskin eipa noita ole tullut kertaakaan ostettuakaan.. Meilla aloitettiin kiinteat 4kk iassa koska rintamaidon eritys loppui jo 1kk syntymasta ja korvike ei tahtonut oikein pitaa nalkaa. Tuon mukana Suomesta aina puuroja ja niita myos sukulaiset lahettelee aina tarpeen vaatiessa, joten puurolla me aloitellaan aina paivat (tytto on 1v) ja vispipuurot on ihan suosikkeja, mansikkavispipuuro on ihan ykkonen. Meilla myos neiti kyllasty aika akkia maustamattomiin soseruokiin, jotenka kun mausteet piti ottaa kehiin varhaisessa vaiheessa niin aloin syottamaan lapselle samaa ruokaa mita itsekin syomme n. 7kk iassa. Siirtyminen oli vaivaton silla teen muutenkin suolatonta ruokaa, mieheni lisaa suolaa omaan annokseensa kuten aina ennenkin. Nailla paikallisilla on muuten huolestuttavia lastenruokintatapoja.. Lankoni vaimo syottaa 2v tyttarelleen lahes poikkeuksetta pelkastaan teehen kastettua valkoista leipaa :S

Nelle kirjoitti...

Jonna: Meillä on toistaiseksi myös menty itsetehdyillä ruuilla. Pitäisikin varmaan laittaa kohta uusi postaus maidottomista ja viljattomista lastenruuista :) JA mitä tulee mausteisiin, niin eihän niitä ole missään kielletty - ainakaan mitään mietoja makuja. Tietysti lapsen kannattaa antaa maistaa raaka-aineita myös pelkästään, jotta tietää miltä ne maistuvat sellaisenaan. Mutta ei kai siinä muuta. Varoo vaan niitä joissa on vahvoja rohdos tms vaikutuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Hirmu kätevä pakastustapa jääpalamuottien sijaan on laittaa sosetta isoon minigrip pussiin (esim. 2 litraa) ja pakastaa pussi litteänä n. 0,5 cm paksuna. Siis ei kahta litraa sosetta per pussi, vaan ehkä reilut pari desiä. Siitä saa kätevästi tarvittavan määrän sosetta irti kopauttamalla jäistä pussia johonkin kovaan esim. pöydän reunaan. Pakastesoseen paloja vaan tarvittava määrä minigripistä lautaselle, helppoa. Jääpalamuoteista kun ei tahdo sose irrota helposti. Olen tehnyt niinkin, että irrotan kaikki jäätyneet palat kerralla ja pakastan irralliset palat muovipussiin. Siitä saa haluamansa määrän paloja helposti sulamaan ja loput jatkavat pakastusta pussissa seuraavaan tarpeeseen asti.