tiistai 31. tammikuuta 2012

Kurpitsavohveleita eli yllättävä maidoton kausi

kurpitsavohveli
Kun I on kipuillut niitä hampaitaan nyt jo useamman kuukauden, päätin vihdoin että hampaita tai ei, kipulääkettä on syöty tarpeeksi ja kanaemoksi leimautumisen uhallakin vien lapsen lääkäriin. Lekuri katseli lapsen hammasprojektia hetken ja totesi, että todennäköisesti kyse on pikemmnkin vatsavaivoista, eikä hampaista, sillä ikenet näyttivät suhteellisen terveiltä. Niinpä minä ja I pääsimme "lehmättömälle" (lue: maidottomalle) dietille (ja I lisäksi viljattomalle) pariksi viikoksi ja katsotaan jos pienen olo helpottaisi.

Kun öitä vauvan kanssa valvoneelle, väsyneelle äiti-ihmiselle luetellaan monta asiaa kerralla, niin ainakin yksi (ja kieltämättä useimmiten useampi) niistä unohtuu saman tien. Ja niinpä viikonloppuna, ennenkuin oikein sisäistin että minun pitää olla sekä maidotta että munatta ;) onnistuin pyöräyttämään meille näitä aivan erinomaisiksi tuomisemiani vohveleita.

vohvelit soijamaidosta
Kurpitsa mehevöittää rapeksi paistuneen vohvelin sisältä...

Vohveleista puheen ollen meillä on muutenkin talven aikana metsästetty sitä "täydellistä" vohvelireseptiä, kun olemme tehneet uudelleen ja uudelleen turvallisia klassikoita. Lupaan palata siihen täydelliseen perusreseptiinkin vielä joskus kun saan aineet mitattua, mutta nämä vohvelit ansaitsevat tulla raportoiduksi nyt, nyt, nyt - suoralta kädeltä, ennenkuin elämä taas vyöryy ylitse ja unohdan ne. Niissä kun on jotain raikasta ja ihanaa. Näihin haluan palata vielä myöhemminkin, joten ehkä ne olisi syytä kirjoittaa talteen siihen yhteen blogiin;)

Googlasin ihan uteliaisuuttani vohveleita ja tulos oli suhteellisen suppea. Jännittävin löytö oli Alkon Etikettiklubin siiderivohvelit. :) Kuinka monella teistä on tullut mieleen laittaa vohvelitaikinaan muutakin kuin jauhoja, maitotuotteita, munia ja kenties mausteita? Jos hihastanne ei löydy ainakin yhtä kokeilua juures- tai hedelmäraasteella, sanoisin että kannattaa repäistä joskus. :)

Viikonloppuna minulla oli pöydällä edellisviikolta jäänyt avattu butternut - kurpitsa, joka huusi tulla käytetyksi johonkn hyödyl... Korjaan - Herkulliseen. :) ...Joten siihen sitten tartuin, onneksemme:)

Soijatuotteista voi olla montaa mieltä, pohdin viimeksi aamulla kun hyljeksin kaikella keksimälläni hyvällä maustamaani soijajogurttia. Se ei oikeasti minusta maistu hyvältä, ei vaikka miten yrittäisin. Soijamaito ei kuitenkaan ole läheskään niin paha kuin jogurtista voisi ajatella. Tähän tulokseen tulin, kun olin kaikkia soijalatte - puheita miettien kaatanut aamukahvini sekaan tilkan tuota pelottavaa litkua jota on purkin avaamisen jälkeen melkein mahdotonta ravistaa mitenkään järkevästi. Hei vaan Alpro Soya, miksi ihmeessä pakkaatte "ravista ennen käyttöä" - tuotteen purkkiin jota ei avaamisen jälkeen voi enää sulkea mitenkään tiiviisti? Miten sitä pitäisi ravistaa jos litraa ei käytäkään kerralla?

Mutta: vohveleista soijamaito tekee ihan ihmeellisen rapsakoita ja ihania. Tämän oikeastaan opin jo joskus kauan, kauan sitten opiskelijaneitosena mutta edelleenkään se ei ole lakannut ihmetyttämästä minua. Kokeilkaapa vaikka jos ette usko.


rapea vohveli
Kyllä, se on kuuma, tuoksuva ja rouskuvan rapeaa.

Näistä vohveleista tuli minusta ihan täydellisen ihania; sisältä pehmeitä ja kuoreltaan täydellisen rapeita. Sellaiset vohvelit käytännössä ihan sulavat suuhun. Kardemumma antaa pehmeisiin herkkupaloihin jotain kotoisaa ja talvisen lämmintä pullantuoksua, kurpitsa puolestaan ruokaisuutta. Minä söin näitä luvattoman monta ja tälläisiä semileivonnaisia yleensä hyvin resistoiva V:kin söi itsensä aivan liian täyteen.

Kai ne olivat yksinkertaisesti vaan niin poskettoman hyviä.

Kurpitsavohvelit (iso kasa, ainakin neljälle "lounaaksi")
n. 300g butternut - kurpitsaa
2 munaa
1 l soijamaitoa
1 tl leivinjauhetta
n. 1,5 dl grahamjauhoa
n. 4 dl vehnäjauhoa (en mitannut, taikinan tulee olla suhteelisen paksua - paista ensin pieni koevohveli ja lisää jauhoa jos tarttuvat liiaksi/taikina tuntuu liian löysältä)
3-4 rkl rypsi/auringonkukkaöljyä
1 tl kardemummaa
maustepippuria myllystä
1,5 tl suolaa
1 rkl hunajaa

Sekoita munat ja soijamaito keskenään. Lisää kurpitsaraaste ja jauhoseos. Lopuksi mausteet ja öljy. Jätä taikina turpoamaan ainakin 15 min ja kaiva esiin vohvelirauta.

Jos voit, käytä vaikka kirkastettua voita paistamiseen. Paista suhteellisen kuumalla raudalla vohvelit syksyisen elonkeltaisiksi.

Syö sellaisenaan hyvän teen kanssa tai lisää haluamiasi lisukkeita. Minä söin omani heti kun ne irtosivat kuumana vohveliraudasta.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä masuvaivojen kanssa! Jos ei kyse ole allergiasta, refluksin mahdollisuus kannattaa pitää mielessä myös. Omallani on sellainen ja lääkkeen aloittamisen jälkeen saimme nähdä aivan erilaisen vauvan :)

Yaelian kirjoitti...

Toivottavasti masuvaivat helpottavat pian. Ja ihana vohveliresepti! Minneköhän olen laittanut vohvelirautani....

Maiju kirjoitti...

Mahtavan rapsakan näköisiä vohveleita, nam! Heti tuli nälkä ja alkoi tehdä mieli.

Cillas kirjoitti...

Moi Siskot! Teillä on ihana blogi täynnä inspiroivia kuvia ja hyvän kuuloisia ruokia. Vauvelin masuvaivat ovat valitettavan yleisiä ja varmasti helpottavat aikanaan, tsemppiä!

Marja A kirjoitti...

Kuulosti jo edellisen perusteella siltä, että voisi olla allergiaa, hyvä että lääkäri otti asian esille. Toivottavasti maidoton ja munaton dieetti riittää ja mahavaivat hellittävät.
T: myös allergisen ja mahavaivaisen vauvan äiti

Nelle kirjoitti...

On ollut tiukka viikko; meillä käynnistellään remppaa joulutauon jälkeen ja lisäksi minä ja I olemme olleet flunssassa. Mutta; nyt hetki omaa aikaa rakkaaksi tulleelle harrastukselleni:)

Anonyymi: täytyy jatkaa tarkkailua, I sai haalittua suuhunsa lääkärissä jonkin lelun ennenkuin ehdin väliin ja saimme tuliaisina katastrofaalisen räkäflunssan. Niinpä viikko on mennyt lähinnä niistäessä ja on tosi vaikea vielä sanoa onko ruokavalio toiminut vai ei. Mutta jos nyt varovasti pitäisi arvioida niin tuntuu helpottaneen vähäsen.

Yaelian: tein tänään uudelleen näitä ilamn kananmunaa. Toimi hyvin niinkin - ei vaan saa paistaa liian tummaksi!:)

Maiju: ovat ihania. Myös ruisjauho käy taikinaan mausteeksi. ja laita tarpeeksi kardemummaa! :) Mmm-mm...

Cillas: joo, sellaista se on. Päivä kerrallaan ja lopulta se vauva-aika menee tosi nopeaan. Liiankin nopeaan sanoo hän ja katselee isoa laatikkoa täynnä liian pieniä vauvan vaatteita. :) Nimim. löysin toissapäivänä ekan I:lle ostamani sukan... Voi pienenpientä apukokkia...

Marja A. niinpä. Kyllä se nyt tuntuu helpottaneen, mutta pitää vielä katsella hetken kun tämä flunssa helpottaa. En muista, koska olisin itsekään viimeksi ollut näin kamalan flunssan kourissa. Nenäliinapaketteja on mennyt jo monta. Vannon lotus embon aloe vera- nessujen nimeen! :)

Anonyymi kirjoitti...

Uuh, lääkärillä käynnit on välillä just tota. Jos et saa flunssaa, vatsapöpö iskee ainakin, kun ehtiväinen lapsi työntää lapsikatraan märäksi kuolaaman lelun suuhunsa salamavauhtia. Tuttu tilanne ;)

Hienoa, että masun kanssa ehkä jo hiukan helpottaa. Vielä tuosta refluksista vinkkinä varuiksi, että meillä ei koskaan oksennettu kaaressa tai puklattu tai kasvettu hitaasti - merkkejä, joita ainakin täälläpäin neuvola tuntuu pitävän refluksin oireina ja niitähän ne toki ovatkin. Meillä oireet olivat pieniä (...) juttuja: hikkaa, nieleskelyä, rinnalla asumista pikkuvauvana, kitinää (jonka sai toki aktiivisesti viihdyttämällä pysymään poissa), käsien jatkuvaa tukemista suuhun pienestä alkaen (luulin hampaita minäkin...), kovaa huutoa pukiessa ja selällään maatessa (, joten kannoimme vauvaa neljä ensimmäistä kuukautta sylissä pystyssä), yölevottomuutta, lyhyitä ja katkonaisia päiväunia, jne. Kaikki sellaisia oireita, jotka toki voivat olla ihan vaan "no sellaisia ne vauvat on" -diagnoosia. Hurjasti tsemppiä teille :)

Aiempi anonyymi

Nelle kirjoitti...

Aiempi& anonyymi :) Kuulostaa pelottavan tutuilta nuo kuvailemasi oireet. Meillä sitä selällään maatessa - juttua ei kyllä ole ollut ja lääkäri oli sitä mieltä että jatketaan nyt maidottomalla, munattomalla ja viljattomalla dietillä. Sitten vuoden kohdalla katostaan missä mennään viimeistään. Ainakin se pää punaisena huutaminen iltaisin on hävinnyt jne mutta katsellaan rauhassa. Päivät vaihtelevat välillä helpompia ja välillä vaikeampia.