Tiskarin valintaa: Siemens ja Miele XL

Kirjoitan tämän jutun nyt lähinnä siksi, jos joku muukin etsii sisäkuvia tiskareista netissä, eikä löydä. Lisäksi jutussa on paljon koottuja pähkintöjä ja mietteitä ilman minkäänlaista tarkempaa analyysiä.

Alatasossa piikit taittuvat peremmällä kahdessa erässä - asentoja on enemmän kuin vain ylös ja alas.

Meillä siis remppa-raksaprojekti etenee ja keittiökoneita on valkkailtu tässä kaiken muun ohessa. Nykyisen kodin keittiössähän meillä on Siemensin laitteet ja olen ollut niihin ihan suht tyytyväinen, paitsi ehkä tiskariin. Siinäkin kyse ei ole tiskarin suorituskyvystä tai että se olisi mennyt rikki tai mitään - ei niin. Tiskari on toiminut ihan hienosti näissä suhteissa. Se mikä minua on vähän ärsyttänyt on, että meillä on liian monenlaista kippoa, kuppia ja lasia jotta tiskarissa olisi niille kaikille luonteva paikka. Eli enemmänkin kyse on ollut siitä, että olisi tosi kiva jos tiskarin sisäosissa olisi enemmän muunteluvaraa kuin nykyisin. Niinpä ajattelin, että uutta keittiötä suunnitellessa tiskarin valintaan voisi käyttää vähän ekstrahuomiota. Puhtaus on kuitenkin puoli ruokaa;)

Erityisesti minua on tietysti rassannut se, että ne ihanat, isot Riedelin syrah - lasit eivät oikein mitenkään tahdo mahtua sinne koneeseen. Ja sitten ne seisovat tiskipöydällä vähemmän poeettisesti päiväkausia illanistujaisten jälkeen, kunnes tulee ensimmäinen läheltä piti - tilanne ja totean että on pakko aktivoitua pesemään ne käsin. Ja kyllä, olen rikkonut käsitiskissä jo enemmän kuin kaksi sellaista lasia kuivatessani niitä.

Mielen yläkori oli tosi tilava ja ohuet telineet taipuivat pois tieltä. Kun reunat ovat epätasaiset, niihin saa tuettua monenlaista astiaa.

Niinpä totesin, että kun seuraavaa tiskaria valitsen, haluaisin ehdottomasti, että sisäosat olisivat soveltuvia erilaisille ja erimuotoisille kipoille ja kupeille ja eritoten niille isoille Riedelin laseille. Ja koska meillä oikeasti tehdään paljon itse ruokaa ja astiat ovat oikeasti likaisia olisi myös tosi hyvä, että kone tekee likaisemmastakin puhdasta.



Loppupeleissä olimme sitten tutkailemassa XL-tiskareita Mielen näyttelyssä Vantaan ikean lähellä ja Siemensin (siemens, bosch, gaggenau) näyttelytilassa lauttasaaressa.

Siemensin yläkorissa ei ole keskellä säädettävää osaa, toisin kuin mielessä. Keskiosa on vaan kiinteästä vähän syvempi.

Molempien valmistajien XL-koneissa on kyllä hyvät sisätilat. Muunneltavuutta löytyy ja molemmille valmistajille on saatavissa ilmeisesti aikoinaan Mielen patentin alla ollut ns. "kolmen korin malli" jossa ylimpänä on matala kori, johon voidaan sijoittaa haarukat, veitset ja kauhat. Ideana tässä on, että "sosimet" pysyvät naarmuttomampina, kun ne eivät pääse hankaamaan toisiaan vasten ja niiden asettelu ja purku on ergonomisempaa kun ei tarvitse kyykkiä alas. Siemensiin oli tosin saatavana vielä lisäosana kolmannen korinkin malliin tavallinen haarukkateline alakoriin.

Mielen viinilasituki näkyy taustalla. Kun tuki on lasin jalan yläreunassa syvempimaljainenkin lasi mahtuu tukevasti koneeseen.

Jos nyt puhutaan sekunti Riedelin laseista, niin Mielen huippumalli oli saanut ihan jonkin recommended by riedel - suosituksenkin. Ilmeisesti LED- sisävaloilla varustetussa luksusmallikoneessa on hellempi ohjelma viinilasien pesua varten. Se, mistä kristallilasit eivät kuulemma erityisesti pidä, ovat suuret lämpötilavaihtelut ja ohjelma huomioi tämän. No, sitä luksusmallia ei nyt ryhdytty edes tosissaan harkitsemaan, kun nytkin viinilaseja on pesty ihan tavallisessa siemensissä. Lisäksi siinä luksusmallissa oli sellainen "hieno" toiminto, että ohjelman lopuksi se osaa avautua itse ja puhaltelee höyryt ulos. Meillä tämä ei olisi kovin hyvä idea, sillä käytännön syistä keittiössämme joudutaan sijoittamaan pakastin ja tiskari vierekkäin. Siinä tilanteessa höyryjä itsestään ulos puhalteleva kone ei ole ehkä ihan optimaalinen juttu pakkasen jäätymisen kannalta.

Ihan kätevän oloinen kone. Olin jo valmis hyväksymään tämän meille, mutta...

Mutta siinä Mielen perus XL:ssä oli siinäkin hellempiä ohjelmia ja samantyyppinen sisus kuin siinä kalliimmassa mallissa. Erityisesti minusta oli hienoa, että koneen sivuissa olevissa telineissä oli kunnollinen, tukeva paikka viinilasin jalalle. Tässä suhteessa Miele kyllä pieksi Siemensin 3-1. Ja jotenkin, vaikka ehkä tyylillisesti valkoinen muovitettu rauta on vähän vanhahtava, Mielen sisäosat olivat tosi käytännöllisen oloiset.

Mutta. Sitten päästään siihen Mutta - osaan. Kun pähkin tätä dilemmaa tässä ystävälleni M:lle hän sanoi, että ilmeisesti useammallakin Mielen koneen ostaneella oli ollut ongelmia pesutuloksen kanssa. Koska tiskareista tehdään niin supervähän vettä kuluttavia, likaisemmat astiat tahtovat jäädä likaiseksi toistuvasti. Asentaja pystyy kuulemma jollain kytkennällä ohittamaan vedensäästön, jolloin ongelmaa ei ole. Mutta niin, Mielen kone oli keittiöliikkeen alennuksista huolimatta (ja lopulta myös niiden kumuloitumisesta johtuen) huomattavasti kalliimpi kuin Siemensin kone ja jäin miettimään onko se sitten lopulta kuitenkaan sen arvoinen.

Siemensin viinitelinetuki ei ole yhtä jämäkkä kuin mielen. Takarivissä lasi on kuitenkin ihan hyvin tuettuna.

Kävin Siemensin näyttelyssä alunperin yksin ja unohdin sen viinilasin kotiin. Kun yritin sitten raportoida V:lle koneen sisäosia, emme löytäneen mistään googlettamalla kuvia miten se Siemensin sisäosa nyt menee ja taittuu. Edes tuote-esitteissä ei ollut yhtäkään kuvaa koreista. Niinpä tein uuden hyökkäyksen Siemensin näyttelyyn, tällä kertaa varustautuneena asianmukaisella viinilasilla ja kameralla.

Lisärivi oli näin isolla lasilla ainakin kohtuuttoman kiikkerän oloinen.

Kyllä, se Riedelin lasi menee myös Siemensin koneeseen. Mutta pidike on huomattavasti vähemmän tukeva kuin se Mielen teline. Siemensissä laseille on tehty siksak-kuvioinen tukirauta ja alapiikit saa kallistattua niin, että ne tukevat viinilasin suuta kaltevasti. Syrah- lasi on ihan aavistuksen liian pitkä, että tuki voisi olla ihan alimmassa lepoasennossa. Se ei sinänsä haittaa, sillä lasien eteen voidaan laskea toinen tuki, toiselle lasiriville. Se estää ainakin viimeistään laseja kaatumasta eteenpäin. Mutta vaikka laseja teoriassa saisi koneeseen kahteen riviin, en kyllä usko, että uskaltaisin laittaa noita isoja laseja tuohon kauimmaiseen riviin. Jotenkin se koko contraption tuntui kiikkerältä.

Päätä itse kuinka paljon vettä käytetään - likaisuuden mukaan.

Mutta se, mikä siinä Siemensissä oli ihan erikivaa, oli vario speed - nappi. Siemensin XL on 10 litran kone, joka pesee normaalisti 2l vettä siten, että ylä ja alasuihku vuorottelevat nopeaan tahtiin ja täten matala vedenkulutus on mahdollista isossakin koneessa. Pesuaika on tietysti tällöin lähempänä sitä kolmea tuntia.

Mutta jos nyt joku vaikka oikeasti laittaisi ruokaa ja oikeasti tunkisi sen koneen täyteen oikeasti likaisia astioita ja halusisi saada ne uloskin koneesta puolessatoista tunnissa ja asuisi Suomessa, asunnossa jossa viemäriin pitäisi vähän vettä saadakin niin siinä laitteessapa on nappi, jolla kone muuttuu vähemmän vesipihiksi, käyttää molempia suihkuvarsia yhtä aikaa ja tiskaa koko setin puoleentoista tuntiin. Se nappi on vario speed.

Ekologisuus on iloinen asia, mutta on sekin hyvä juttu että vedensäästön voi ohittaa napilla jos tiski on jollain kertaa likaisempaa tai astiat tarvitsisi uudelleen käyttöön äkkiä.

Gaggenau on kuin Siemens, mutta ledeillä ja tukevammilla materiaaleilla.

Ja koska Siemensin näyttelytilassa on esilä myös keittiön kuninkaana pidetyn Gaggenaun laitteita, kävin kurkkimassa myös siellä, mitä tiskari on syönyt. Sisäosat olivat rakenteeltaan täysin Siemensin kalliimman mallin kaltaiset. Materiaali tuntui olevan jotenkin jämäkämpää ja laadukkaamman oloista, mutta viinilasipidikkeet, piikkirvistöt ja korit olivat säädöiltään ja asettelultaan aivan samanlaisia kuin Siemensin koneessa. Hintakaan eri ollut NIIN paljon korkeampi, etteikö se olisi paininut samassa sarjassa Mielen kanssa, mutta jäin vaan miettimään mitä niin hienoa siinä Gaggenaussa on, että se kannattaisi valita Siemensin sijaan. Paitsi siis, että se on Gaggenau ;)


En sitten tiedä kadunko päätöstä kallistua Siemensin puolelle, mutta koska siihen saa isotkin viinilasit, piikkejä ja koreja saa säädettyä ylös ja alas aika joustavasti ja halutessaan siihen saa vielä sen perinteisemmän lusikkakorinkin, en tiedä onko Mielen tukevamman oloiset viinilasin jalkapidikkeet sitten lopulta lisähinnan arvoinen juttu. Ja kieltämättä tässä nyt meikäläisen arvoasteikolla painaa aika paljon myös se tiskausjälki. Jos unohdetaan bling-bling ja nimen tuoma arvostus, niin kun siemensin huippumalli lähtee monta sataa halvemmalla kuin Mielen perusmalli ja ominaisuuksissakin löytyy niin hinta-laatu tuntuisi äkkiseltään olevan jotenkin paremmin kohdallaan siinä siemensin laitteessa. Luulenpa siis, että meillä jatketaan siemensin laitteiden kanssa uudessakin kodissa.

Mutta tällaista pohdintaa täällä on käyty - Ehkäpä tästä on iloa jollekin muulle saman asian kanssa painiskelevalle. :)