Äärihyviä kesäkurpitsa-fetalettuja

Äitiysloma on kyllä tällä viikolla näyttäytynyt oikeasti sanan varsinaisessa merkityksessä. V jätti minut masuineni mökille köllimään pariksi päiväksi ennen juhannusta ja olen oikeasti lähinnä vain ruokkinut itseni ja laiskotellut. :) Se tässä vähän oli suunnitelmanakin, sillä kaupunkiin ja takaisin raahautuminen parin päivän välein alkaa pitkien autossa istuskelujen takia olla jo vähän työlästäkin.

Mutta se, mikä tässä on tullut huomattua on, että yksikseen kaikessa rauhassa istuskelu ei kyllä estä suunnittelemasta kaikkia miljoonia ihania projekteja jotka vaan odottavat tekijäänsä. Nauroin juuri äidilleni puhelimessa, että olen varmaan maailman huonoin lomalainen ja äiti tuntui ymmärtävän minua ihan hyvin.:) Joudun oikein pidättelemään etten kaivaisi esiin trimmeriä, jolla heinikkoa olisi juuri nyt soveliasta ryhtyä leikkaamaan tai mene harventamaan ikkunasta näkyvää vesakon alkua joka tuntuu nousseen tuohon katseen tielle ihan vasta. Kuiva-ainekaappikin kaipaisi järjestämistä... Ja niin edelleen. :) Mutta ehkäpä nyt voisi olla viisainta vaikka ottaa jokin kirja kauniiseen kätöseen ja kerrankin, ihan luvan kanssa vaan olla, sillä vaikka mieli harhailee kaikenlaisten projektien parissa, voimat eivät oikeasti kyllä tahdo riittää alkua pidemmälle.

Kolmesta-neljästä oksasta mäkimeiramia tulee paljon lehtiä. Niitä saa olla tässä letussa!

Joten mikäpä olisikaan parempi hetki kuin tässä lounaan jälkeen istahtaa hetkeksi muistelemaan viime viikon ja viikonlopun kesäkurpitsakokkailuja ja niiden tuloksena kirkastettuja oppeja.

Kesäkurpitsa taipuu lopulta todella moneksi, vaikka ensimmäinen ajatus ainakin meillä yleensä on viipaloida kyseinen vihannes sellaisenaan grilliin. Mutta kun asiaa pikkuisen pysähtyy miettimään muistaa että kesäkurpitsa on myös ihan erinomaista vuokatyyppisissä paistoksissa, keitoissa ja vaikkapa niissä letuissa. Mutta se, mikä kannattaa muistaa on, että kesäkurpitsan käsittely kannattaa ihan oikeasti hoitaa niin, kuin se ohjeessa sanotaan. Minä sain tästä muistutuksen viime viikolla. Olin käymässä pohjanmaalla ja päätimme Mimmun kanssa tehdä lounaaksi kesäkurpitsakeittoa. Jotenkin jo liian nälkäiseksi päässeenä en lukenut ohjetta kunnolla ja unohdin kuoria kesäkurpitsan ennen keiton tekemistä. Eikä siinä sitten muuta tarvittukaan. Ihana, samettinen ja pehmeä keitto muuttui täysin toisenlaiseksi. Siitä tuli kyllä sosekeittoa, mutta erittäin kitkerällä jälkimaulla varustettua sellaista. Mimmukin ihmetteli oikein ääneen, miten melko mauttoman oloisen vihanneksen kuori saa aikaan niin suuren eron. Kyllä sitä nyt "söi, ennenkuin selekähänsä otti" mutta alkuperäisen keiton herkkyydestä ei ollut enää tietoakaan. Tilannetta ei pelastanut edes reilumpi maustaminen eikä aurajuuston lisääminen. Kesäkurpitsan kuoressa on yllättävää voimaa, jota ei pidä aliarvioida.

Noh, viikonloppuna sitten tein kesäkurpitsalettuja joihin niihinkin tällä kertaa päätin kuoria kurmitsan:) Sen verran oli vielä kitkeränkatkera kuorenmaku muistissa, etten halunnut missään määrin uusia kokemusta letuissa. Ja lopputulos oli tavattoman hyvä. Laitoin mausteeksi kallioilla nyt rehevänä kasvavaa mäkimeiramia ja murustin taikinan sekaan vielä puoliskan pirkan parhaat - sarjan fetapaketista joka oli jäänyt jämäksi jostain aikaisemmasta. Yhdistelmä oli loistava. Mäkimeirami ja feta yhdessä kesäkurpitsan kanssa antoi mehukkaita, raikkaita, samettisia ja kertakaikkisen hyviä lettuja.

Taikinaa joutuu vähän levittelemään lusikalla, mitään pitsinohutta ei kannata yrittää, muttei liian paksuakaan.

Näiden rikkaiden lettujen paistamisen kanssa saatetaan vaatia hieman harjaantunutta ranneliikettä - ainakin jos aiot paistaa niitä isompina ja valurautapannulla, kuten minä. Taikina on suht paksua ja siten pienemmät letut ovat ehkä helpompia hallita käännettäessä. Teflonpannukin auttaa asiaa. Mutta pienellä valurautapannullakin onnistuu ihan hyvin, kunhan muistaa laittaa taikinaa tarpeeksi ohuelti, käyttää kunnolla voita ja hillitsee hermonsa:) Jos helpolla haluat päästä - valitse tefloninen pikkulettupannu.

Yksi juttu muuten, mistä oli puhetta viikolla ihan toisen asian yhteydessä on lieden käyttö. Liian moni käyttää liettä vain kahdella asentoa; täysillä ja pois päältä :) Tämä voi kuulostaa aika naurettavan itsestään selvätä toteamukselta, mutta sanotaan nyt kuitenkin. Lettujen paistossa ja erityisesti kaasua tai nopeaa induktiota käytettäessä lämpöä kannattaa säätää paiston aikana, koska se on mahdollista ja antaa paremman loputuloksen:) Ensin kuumemmalla sulatellaan voi kuplivaiseksi ja sitten kun taikina on saatu pannuun, pienennetään tulta keskilämmölle. Näin hankalampikin lettutaikina ehtii vähän paiston aikana jämähtää, jolloin se on hempompi kääntää eikä pala alapinnastaan niin hanakasti. Jos käytössä on ihan perinteinen levy, käyttäisin lettujen paistamiseen jotain vähän keskilämmön yläpuolella olevaa asetusta, mutten missään tapauksessa ihan täysiä lämpöjä - ainakaan koko aikaa. Oman lieden käytöksen oppii kun treenaa, mutta tässä nyt tämmöistä meikäläisen mielessä pyörivää kokemusta.

Lettujen kanssa tehtiin ihan perinteistä, konstailematonta kananmunakastiketta jonka maustoin vain muskotilla. Ihania.

Yksinkertaisesti hyvää.

Feta-kesäkurpitsalettuja (2-3:lle - nälästä riippuen)

1 kesäkurpitsa (kuorittuna ja raastettuna)
n. 5 dl maitoa
1 muna
2 dl vehnäjauhoa
1 dl ohrajauhoa
1/2 tl suolaa
1/2 pkt fetaa (n. 100g-150g) murustettuna
n. 1 dl mäkimeiramisilppua tai maun mukaan enemmänkin. (tai oreganoa, jos mäkimeiramia ei ole)
(ruohosipulia jos haluaa)
mustaa pippuria

paistamiseen voita

Kuori ja raasta kesäkurpitsa. Sekoita keskenään kaikki lettutaikinan ainekset, kesäkurpitsaraaste ja murustettu feta. Anna jauhojen turvota hetken ennenkuin paistat letut.

Laita sitten pannulle kunnon nokare voita, levitä taikinaa ohuehkosti pannulle (jos teet isompia lettuja, älä laita ihan reunoihin asti, jolloin letut on helpompi kääntää) ja anna letun paistua toiselta puoleltaan kauniin kullanruskeaksi. Olennaista on, että taikina ehtii hyytyä hieman, ennenkuin yrität kääntää letun. Sitten käännä ja anna toisenkin puolen paistua.

Letut voi tarjota kananmunakastikkeen kanssa tai vaikka jollain suolaisella täytteellä.