Hei meillä mietitään... Keittiötä!

Olemme sitten kaiken muuttohärdellin keskellä yrittäneet löytää aikaa sille, että kävisimme katselemassa vähän keittiöitä ja mitä uutta sillä rintamalla löytyy. Tarkoituksena on laittaa uuteen kotiin uusi keittiö ja vieläpä suhteellisen nopealla aikataululla, kun ottaa huomioon useimpien keittiöiden toimitusajat.

Punainen on aina hieno - tasoissa on nyt kimalletta ja ne ovat ohuita. Tai sitten ne ovat kierrätettyä materiaalia.

Mutta: nyt etsitään fiiliksiä ja ajatuksia sitä, mihin suuntaan keittiöissä on menty viimeisen 3v aikana, eli sen jälkeen kun viimeksi tutustuin lähemmin materiaaleihin, mekanismeihin, malleihin ja laitteisiin.

Viime viikonlopun keittiökierroksella kävimme nuuskimassa vähän italialaisia keittiöitä - vaikkemme nyt kierroksemme jälkeen sellaiseen varmastikaan ole päätymässä. Otin jotain kuviakin hauskoista yksityiskohdista ja ajattelin, että teitäkin saattaisi kiinnostaa mitä sillä rintamalla tuntuu olevan huudossa. Juttu on enemmänkin tämmöistä tajunnanvirtaa ja kuvia kuin kovin syväluotaavaa analyysiä.

Citykeittiö; koneet saa piiloon avattavien alumiiniovien taakse. Italialaista hillittyä tyyliä.

Kävimme katsomassa Italiaosastolta sekä Pietarinkadulla sijaitsevan Marbit Oy:n esittelyn että Töölönkadulla olevan luksukskeittiöitä myyvän Roveren valikoiman.

Minimalismia Valcucinen tyyliin.

Ehkä hienoin (viimeistellyin) keittiö, mihin törmäsimme oli Italialisen Valcucinen käsialaa. Se oli kuin siro taideteos lasista. Kyllä, ihan oikein ymmärretty. Koko keittiö ovineen, tasoineen ja muineen oli paksua, värjättyä lasia. Pintaa sai himmeäksi hiottuna tai kiiltävänä. Laatikoiden pohjat olivat kirkasta lasia ja värejä tietysti kuvastosta löytyi niin keltaisia, punaisia kuin kirkaan vihreitäkin. Koska värjätty pinta oli lasia, se kuulti hieman nurkistaan läpi luoden vähän utuisen vaikutelman lasin pintaan.

Lasiset laatikot olivat tavattoman siroja. Täydellinen vetimettömyys on in - laatikot aukeavat "pomppumekanismilla" vähän painettaessa.

Kun kaikki tasot ja ovet oli toteutettu lasilevystä, vaikutelma oli todella kevyt ja ilmava. Voin koska vaan kuvitella keijukaismaisen, pitkäraajaisen italiadonnan kepeästi työntämään laatikon paikalleen tai kevyesti painamalla avaavan toisen. Kaikki olisi niin ilmavaa, kepeää, puhdasta ja tyylikästä.

Mutta. Kun otetaan yksi kotimaista tuotantoa oleva pohojalaanen emäntä ja laitetaan tuollaisen keittiön ääreen niin voin kertoa, että varsin plussapallomaisella mahallani sain jo esittelyinstallaatiossa tökittyä kaappien ovia vahingossa auki... :) Eikä tarvittu juurikaan mielikuvitusta siihen, miten rikkoisin kattilakaapin oven taiteillessani valurautapataa ihan tupaten täydestä kattilakaapista pienessä kiireessä... ;D

Myös lasin pintaan saisin varmasti aikaan kiiltäviä raitoja kun kattilaa epähuomiossa tulisi työnnettyä pöytätasolla... Nojoo, ehkä lasinen keittiö kaikessa hienoudessaan olisi aika stressaava meikäläisen suurpiirteisellä luonteenlaadulla. Ja ei, en edes kysynyt hintaa. Esittelyssä ollutta pientä, saarekkeellista kokonaisuutta myytiin alennuksella nyt vain 40ke - luokkaan joten kysymys ei oikein tuntunut relevantilta. Hieno se oli kuin mikä, mutta suolaisen hinnan lisäksi siinä oli myös 10 viikon toimitusaika, joka Sätkyn ajoitusta ajatellen olisi kieltämättä sekin ihan liian myöhään. :)

Kätevää vai henkalaa; ovet saa auki, mutta ei tietenkään kaikkia kerralla.

Mutta: ideoina ja ajatuksina tästä jäi, että tuollainen ihan ohut taso on kyllä tavattoman moderni ja kepeä - selvästi nyt in.

Poggenpohl on kuulemma uusinut laatikkojen sisukset kokonaan - kuvassa vanhaa mallistoa. Taustalla näette niitä museomaisia lasilaatikoitakin...

Roverella oli esillä myös Poggenpohlin keittiöitä. Se on vanha ja luotettava keittiötoimittaja joka ilmeisesti nyt markkinoiden käytännössä pakottaessaon uudistanut mallistojaan monin tavoin.

Näin pienet yläkaapit voisi asentaa jos keittiö on valtava tai tavaroita tosi vähän :) Valoseinä taustana on ihan hauska.

Toimitusaika näissäkin 8 viikon luokkaa ja jotenkin fiilis oli että joo, ihan kiva - mutta... Laatikkomekanismein toteutetut avohyllyt tai läpinäkyvät lasilaatikot tuntuivat vähän kuin taidemuseosta napatuilta. Ehkä sekään ei oikein istuisi meikäläiselle.

Iso kaasuhella... :) Huomaa myös suht eleettömät vetimet kaapeissa. Kivat.

Valoseinä tason takana oli tavallaan ihan hauska ja kalusteisiin oli upotettu pätevän näköinen kaasuliesi :) Mmmm.... :)

Pietarinkadun Marbitilla ihmettelimme Scavolinin italialaisia keittiöitä. Siellä esillä oli perinteisemmän oloista ovea, joskin räväköitä värejä mallehin oli saatavilla samaan tapaan kuin muillakin valmistajilla. Vetimettömyys nousi täälläkin esiin ja sitten ihmettelimme malliston piilovetimiä, jossa laatikon avaus tehdään etulevyn yläreunaan upotetusta vetimestä.

Nämä vetimet tuntuivat liian ahtailta etenkin miehen kädelle. Minua ahdisti, että laatikko aukeaa vain yhdestä kohtaa.

Vetimet eivät oikein innostaneet, mutta eivät innostaneet ne moottoroidut laatikotkaan tai työntömekanismit laatikoissa. Näin jo sieluni silmin, miten huojuva Sätky-taapero kulkisi pitkin keittiökaappiriviä kävelemään opetellessaaan ja painelisi auki joka ikisen laatikon :) Mahdollisesti hetkeksi sankari (tai sankaritar) voisi pyllähtää istumaan ja pysähtyä vähän tutkimaan laatikon sisältöäkin. jepjep.

Ja moottoroiduissa laatikoissa näen itseni ahdistuneena odottamassa laatikon sulkeutumista tai avautumista samalla kun ruoka liedellä jo vaatisi huomiota, rakkautta ja paistinlastaa...

Mutta ne vetimet. Alan vähitellen tulla siihen lopputulemaan, etten pidä vetimistä. Scavolinin piilovetimet tuntuivat jotenkin ahtailta etenkin miehen käteen ja noh, toisaalta sitten kranttuilen selvästi kaikkien ulospäin työntyvien vetimien kanssa. Nythän meillä on alumiinilista ovissa ja tarttua voi mistä kohdasta laatikkoa vaan. Sekin on aika kivaa, kun sille on oppinut.

Reunus tekee lasiovista minusta vähän Ikeamaisia. Kasarityyli ++

Marbitilla esillä olleet Scavolini - keittiöt olivat myös tehneet oman versionsa lasiovista. Ne oli kehystetty kromatuilla tai mustilla kehyksillä ja toivat ainakin meikäläisen mieleen elävästi Ikean. Kuulemma heiltäkin on tulossa kehyksetön lasiovi, josta näimme kyllä kuvan, mutta niin - se lasi ei tainnut olla mun juttu.

Pullea keskeltä; rallimalliston kaapinovia...

Flux malliston oli suunnitellut rallikuski ja se näkyi kaappien hassuissa kaarevissa muodoissa. Naureskelin V:lle että tavallaanhan nuo kaapit ovat kuin me; keskeltä pyöreitä ja paksuja :) No, oikeasti voisin kuvitella, että tuollainen keittiö sopisi vaikka urheiluautoista pitävän poikamiehen keittiöksi. Vauhdikasta muotoilua johon kuintekin voisin itse kuvitella kyllästyväni tosi äkkiä.

Violetti on aika hieno mustan kanssa...

Kotimaisesta keittiötarjonnasta tutustuimme tuolla reissulla Töölöstä, museokatu viidestä löytyvän ykköskeittiöiden mallistoon. Ykköskeittiöitä muistan käyneeni katsomassa jo silloin, kun edellistä keittiöremonttia tehtiin; ihastuin niihin ylös nouseviin oviin, kun mietin miten en koskaan, koskaan löisi päätäni krhm, silloin tällöin, avonaiseksi jääviin kaapinoviin. ;) Niistä ei tullut kuvaa, mutta idea on sama kuin niissä Scavolinin kaareutuvissa ralliovissa.

Ykköskeittiöillä laatikoissa ei ollut varsinaisia kahvoja, laatikko oli ylipitkä niin että reunasta voi vetää.

Keittiön mitoitus oli kuitenkin tuolloin sellainen, ettei noita ylös aukeavia kaappeja olisi saanut nätisti asennettua joten tyydyimme vain maksimoimaan säilytystilaa perinteisemmillä kaappiratkaisuilla.

Irrotettavilla listoilla tason ja ovien väliin saadaan hauska väriraita.

Muuta hauskaa ykköskeittiöistä bongattua oli ajatus värilistan upottamisesta pöytätason ja ovien väliin - lista on jopa vaihdettavissa jos myöhemmin haluaa vaihtaa keittiön efektiväriä. Tasot olivat täälläkin ohuita; silestonea, durattia tai lasia.

Altaan pohja on tehty teräksestä puhdistamisen helpottamiseksi.

Duratista muotoiltuja altaita näkyi monessa liikkeessä; kuulemma valkoisenkin altaan saa puhtaaksi, mutta se saattaa vaatia enemmän työtä jos altaaseen vahingossa jäisi jotain lillimään.... Joissain altaissa itse altaan reunat olivat tason kanssa yhtä kappaletta, mutta altaan pohja oli terästä. Tällä haettiin nimenomaan helpompaa puhdistusta.

Durat on hassu materiaali, se on kierrätyspohjainen, kestävä pinnoite jossa levykappaleiden saumat saadaan täysin piiloon. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos joskus haluaisi lisätä tai poistaa altaan keittiöstään, koko tasoa ei tarvitsisi uusia, vaan jo tehty reikä voitaisiin paikata. Aika jännä ajatus.

Gaggenaun uuneissa on kiinnitetty huomiota siihen, miltä se tuntuu ja kuulostaa kun oven avaa.

Altaista päästäänkin sitten keittiökoneisiin. Niitäkin näyttää olevan tarjolla jos jonkinsorttista. Vaikka emme olekaan mikroihmisiä, uuteen keittiöön pitänee varmaan hankkia sen kokoinen mikro, että sinne saa pilttipurkin kokoisen lasipurnukan lämpiämään :) Iso jääkaappi tarvitaan, mutta varmaan jääkaapin ja uunin osalta riitää sellainen hyvä perusmalli. Mutta se, mitä olen koneiden osalta joskus miettinyt on seuraava tiskari. Kun tiskari ostetaan olisi tosi kiva, että sinne saisi muunneltavia sisäosia. Meilläkin kun on niin paljon erimuotoista ja näköistä kippoa ja kuppia, olisi tosi kiva jos ne saisi menemään tiskariin luontevasti.

Uudenseelannin ihme; laatikkotiskari

No, ykköskeittiöillä ja Roverella oli esittelykalusteisiin asennettuna hauska laatikkotiskari, jollaiseen törmäsimme Uuden Seelannin reissulla. V:n serkkujen kotona oli sellainen Fisher & Paykelin tiskari, jossa kumpikin tiskarin laatikko toimii itsenäisenä tiskarina. Kovasti ainakin netissä mainostavat, että siihen saisi pidempijalkaiset viinilasitkin mahtumaan. Se, mikä myös tuossa itsenäisessä tiskauslaatikossa viehätti oli ajatus, että alkupala-astiat saa tiskaantumaan saman tien toiseen laatikkoon ja toinen jää vielä tyhjäksi odottamaan loppuja tiskejä. Ihan näppärää myös, jos olisi vaan vähän tiskiä - sen saisi peseenttymään heti.

Scavolinilla on tulossa uusia täysin vetimettömiksi tehtävissä olevia malleja; tästä tuli mieleen Enson talo ;D

No, keittiökiertely varmasti jatkuu tässä lähiaikoina, mutta tälläisiä tunnelmakuvia jäi mukaan viime viikonlopulta. Vaikka Valcucine oli kieltämättä hieno omalla tavallaan, omaa keittiötä ajatellen tykkäsin kyllä eniten siitä suomalaisesta, ihan puusta tehdystä mallistosta sen selkeälinjaisuuden ja käytännöllisyyden takia. Mutta; sen verran jäi kierroksesta jo korvan taakse. että tällä kertaa keittiön tasosta saattaakin tulla ohut...