Ihanaa kesäkurpitsasoppaa eli kierivän hyljyksen ravintelissa

Okei, nämä mun ohjeet ei tule nyt missään kokkausjärjestyksessä ja pahoittelen, jos joku odottaa jo kovasti siansorkkia. Ne tulevat kyllä, mutta tänään oli hieman haasteellinen päivä: pääsin melkein minun kaistaani vastaantulevan rekan yliajamaksi, paluumatkalla hirvikin yritti autoni alle, V on kipeä ja minuunkin flunssa selvästi iskee, että saatte nyt jotain, mitä mmminun (!) tekee mieli blogata. Itsekkäästi siis pidän teidät jännityksessä niin juhlamitoitetun cous-cous salaatin kuin siansorkkienkin osalta.

Tänään tarjolla on kuitenkin ihan jumalaista kesäkurpitsakeittoa. Kesäkurpitsat ovat niin halpojakin nyt, 1.29e/kg niin Espoossa kuin Salossakin joten tehkää soppaa, se on ihanaa.



Uunituore anoppini Rva R kyseli meitä sunnuntaina lounaalle Kasnäsiin kun palautteli A:n meille mummilareissulta. Minulla oli siansorkkaprojekti jääkaapissa valmiina, hirveä kasa kesäkurpitsoja ja jotain raparperiviritystä jääkaapissa ja niinpä ehdotin V:lle että mitäs jos R ja miehensä P tulisivatkin meille lounaalle, matkaa ei kuitenkaan tule paljon lisää. Niinpä V soitti takaisin ja ehdotti lounasta "kierivän hyljyksen ravintolassa" - eli meillä. :) Puhelimessa ollut P hieman naureskeli kun V esitteli menua: alkupalaksi olisi siansorkkia, pääruuaksi kesäkurpitsakeittoa ja saaristolaisnappeja, jälkiruuaksi lakritsaista raparperiviritystä á la nelle - tulisitteko?

Minä vielä huutelin taustalta, että: "... yhtäkään tarjolla olleista ruuista en ole aikaisemmin kokeillut!"...Tuumasin, että varoituksen jälkeen jokainen etenee omalla vastuullaan... ;)

Ja vaikka P:n selvästi huvittuneeseen kysymykseen "... ja eikö muuta..?" vastattiinkin että: "ei, siinä se taisi olla nyt" saimme kuin saimmekin anopin ja P:n houkutelluksi lounaalle!

Keitto on lähes suora kopio kirjatorilta ostamani Marja Lidforsin kirjan Kurpitsa - reseptistä. Keitto oli parempaa kuin ikinä kuvittelin. Se oli täyteläistä ja aivan ihanaa. V sanoi, että se on melkein kuin maa-artisokkakeittoa pähkinäisyydessään... Ja kaikki halusivat sitä lisää ainakin kerran, osa kahdesti!

Kirjan mitoitus on minusta tämä huomioonottaen vähän pielessä. 2 kesäkurpitsan reseptin sanotaan olevan 4-6:lle mutta minä tein kaksinkertaisen annoksen ja me neljä aikuista ja yksi (aika pieniruokainen) lapsi söimme siitä alkupalalla ja jälkiruualla varustetun lounaan ja sitä jäi (vain) vajaa litra myöhempiin lounastarkoituksiin. Tosin, koska tänään on ollut niin vaiherikas päivä, luulen että syömme lopun alkupalaksi illalliselle ja lisäksi laitan pääruuaksi papuja, joita keitin siansorkista jääneessä liemessä jo valmiiksi mökillä...

Sen veran muutin alkuperäistä reseptiä, että auraa olisi pitänyt laittaa 2 kesäkurpitsan keittoon 100g. Minulla ei ollut mökillä kuin vajaa aurapala, joten luulen että siinä oli ehkä juuri se 100g. Laitoin sen kaiken kaksinkertaiseen annokseen ja minusta se ei tarvinnut yhtään lisää. Melkein tuntuu, että jos olisin laittanut enemmän, kaikki ihanat herkät maut olisivat peittyneet juuston alle.



Alkuperäisessä reseptissä oli myös käytetty oreganoa. Saaristossa mäkimeirami (eli oreganon kotoisampi villiserkku) kasvaa ihan villinä, niinpä kipaisin kallioille saksien kanssa ja käytin oreganon sijaan soppaani tätä villivihreää. Juuri nyt mäkimeirami on parhaimmillaan, se ei ole yhtään vielä puuvartinen vaan nuoret versot ovat herkkiä ja ihania, joten sitä kannattaa käyttää jos penkissä tai takapihalla sattuu kasvamaan. Uskoisin, että raikas ja herkkä mäkimeirami vaan paransi lopputulosta, kuten tuoreet yrtit yleensäkin. Tuoretta pitää muuten käyttää enemmän kuin kuivattua, joten laitoin mäkimeiramia varsin avokätisesti soppaan - sekä alku- että loppuvaiheessa.

Tätä soppaa teen kyllä toistekin. Aivan ihanaa ja niin helppoa.

Hirveä kuva, mutta punaisen päivänvarjon alla kaikki on kovin omituisen väristä. Se on hyvää silti.

Kesäkurpitsasosekeitto (minusta alkupalaksi 4-6:lle)

2 keskikokoista kesäkurpitsaa
2 rkl oliiviöljyä (kaadoin niin, että sain kattilan pohja peittoon)
1 rkl voita (taisi mennä reipas rkl...)
1 keskikokoinen sipuli
1 tl oreganoa (otin hyvän nipun tuoretta mäkimeiramia)
n. 5 dl kasvislientä
n. 100g sinihomejuustoa (minusta määrästä riittää n. puolet ettei se jyrää keiton ihanan pähkinäistä makua)
2,5 dl kermaa
suolaa
rouhittua mustaa pippuria

Kuori kesäkurpitsa ja sipulit. Silppua sipuli ja lohko kurpitsat.

Kuumenna öljy ja voi kattilassa. Lisää sipuli ja kuullosta 5 min sekoitellen niin, että sipuli ei vielä ala ruskistua, mutta kuullottuu pehmeäksi.

Lisää pilkottu kesäkurpitsa ja mäkimeiramisilppu ja mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Minä käytin tähän sitä lime-vihreächili-minttusuolaa mitä minulla nyt on.

Paista kesäkurpitsaviipaleita keskilämmöllä n. 10 min välillä sekoitellen. Kaada sitten sekaan kasvisliemi.

Peitä keitto kannella ja anna kiehua puoli tuntia miedolla lämmöllä välillä sekoitellen.

Sitten murusta sekaan homejuusto ja sekoittele, kunnes juusto sulaa.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Alkuperäinen ohje käskee siivilöidä keiton: minä en vaivautunut, koska se oli ihan tasaista. Lisäksi silppusin soseutettuun keittoon vielä lisää turetta mäkimeriamia ja säästin muutaman oksan koristeeksi pinnalle.

Lisää keittoon kerma ja kuumenna uudelleen. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria ja tarjoile vaikka saaristolaisnappien kanssa. Kyllä, ostin niitä taas. Mmmm...

Kirja neuvoo lisäksi, että jos keitosta tulee liian sakeaa, voit ohentaa sitä kasvisliemellä ja koristella lopulla homejuustolla, kermalla ja yrteillä.

Itse asiassa muutama homejuustomuru keiton pinnalla olisi ollut kiva, jos sitä olisi ollut enemmän. Mutta: ankarat saaristo-olosuhteet iskivät jälleen ja kaikki juusto meni keittoon. Hyvää oli koristusten niukkuudesta huolimatta!


p.s. Se rekka oli oikeasti aika pelottava. Yhtäkkiä se vaan koukkasi vastaantulevan kaistan kautta metrin verran ja korjasi sitten. Jos en olisi ajanut sattumalta tosi reunassa ja koukannut vielä reunempaan en varmaan olisi tässä kertomassa teille keitosta. Se rekka ei mennyt kaukaa ohi. Henkilöauto, 100km/h ja yhdistelmäperävaunurekka ei ole hyvä yhdistelmä. Mutta kuten äidille totesin puhelimessa, tänään ei ollut se päivä.