Ei kuitenkaan täydellinen omena-aprikoosipiirakka

Mökillä ollessa piti saada omenapiirakkaa. Muistelin yhden suosikkikahvilani, Tamminiemen kahvilan omenapiirasta. Se on kyllä parasta tai ainakin lähellä parasta omppupiirasta jota olen kuunaan syönyt. Tässä kyseisessä piiraassa ei ole lainkaan pohjataikinaa vaan ihanan, maukkaan ja sopivan hapokkaan omenameren päällä on vain ohut, rapea kuori. Tein jotain tämän tyyppistä kotona aikaisemmin, mutta kaikki kirjat ja ohjeet olivat tietysti kotona. Niinpä sovelsin ihan ulkomuistista.

Piirakasta ei tullut ihan täydellistä ja se vaatinee vielä jonkin kokeilun. Raportoin sitten kun saan suhteet mielestäni kohdalleen. Hyvää tämä kuitenkin oli kuin mikä, calvados tekee täytteelle (ja myös omenahillolle!) ihmeitä, samoin pieni määrä tuoretta aprikoosia. Pinnan taikina saisi mielestäni olla vielä vähän rapsakampi jotenkin. Mutta ehkä se tästä, vähitellen. Tällaista tällä kertaa.



Täyte vaatii jotain saostavaa sekaansa. ensimmäisellä yrityskerralla laitoin vain tavallista sokeria ja täytteessä oli liiaksi mehua. Tästä viisastuneena tuumasin, että hillosokeri olisi ollut se ykkösvaihtoehto, mutta sitäpä juuri ei ollut. Perunajauhoja oli, mutta niillä saostaminen vie mielestäni mausta omenaisuutta pois ja tekee mausta jauhoisen. Yritin korjata asiaa käyttämällä täytteeseen Paljon calvadosta. Lopputulos jäi vähänjauhoiseksi seuraavalla yrityskerralla hillosokeria, ehdottomasti. Silti piiras katosi kuin kaste maasta ja lapsi söi viimeiset palat hyvällä halulla vielä ison illallisen jälkeen. Selvästi omenapiirakalle on oma masunsa.



Täyte
3 aprikoosia
5 vihreää, isoa ja hapanta omenaa (esim. Granny Smith)
1,5 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
1,5 dl vettä
1,5 dl calvadosta
1/2 sitruunan kuori
muskottia
kanelia

kuoritaikina (suurinpiirtein)

150g voita
2,5 dl jauhoja
3 rkl sokeria
hippunen suolaa
1 rkl vettä
1 kananmunan valkuainen

Säästä keltuainen voiteluun

tässä piiras niinkuin toteutin sen, ei välttämättä siis optimaalisin tapa.

Sekoita lämmennyt voi ja muut pohja-aneet hieman tarttuvaiseksi taikinaksi. Laita taikina sitten pakastuspussiin tai pieneen kulhoon ja jäähdutä sitä jääkaapissa tai pakastimessa kunnes taikina hieman jähmettyy. Meillä taikina ehti olla pakkasessa n. 20 min ja sen enempää ei olisi voinut oikeastaan pitää, alkoi muuttua jo melkein liiankin kovaksi kaulimista varten.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Kun taikina vetäytyy pakkasessa tai jääksspissa tee täyte. Kuori ja pilko omena ja pilko tuoreet aprikoosit. Kiroile, kun juuri ostamasi hillosokeri jäi kotiin ja ota sen jälkeen käyttöön tavallinen sokeri. Paahda sokeria kasarissa kunnes se on hieman ruskeaa ja kaada sekaan 1 dl calvadosta. Sitten lisää omenat ja aprikoosit ja kääntele niitä sokeriseoksessa.

Tässä vaiheessa seoksesta alkoi irrota nestettä enemmän kuin on tarpeen. Keittele seosta muutama minuutti, niin että omenat alkavat vähän pehmetä. Sitten ota perunajauho ja sekoita sitä paniikissa vesitilkkaan ja kaada vesi-perunajauhoseos ohuena nauhana täytteeseen sekoittaen koko ajan . Sitten täyte jämähtää vähän melkein liikaakin. Kaada siis täyte piirasvuuan pohjalle ja raasta päälle sitruunan kuorta, muskottia ja ripottele kanelia. Kaada vielä 0.5 dl calvadosta täytteen päälle. Sitten totea, että siitä tulee varmaan ihan okei.

Kauli sen jälkeen taikina sen muotoiseksi, että se sopii peittämään vuuan. Minulta hieman jäi reunataikinaa yli, kun vuoka oli sen verran pieni, enkä halunnut liian paksua kantta. Painele kansi piirakkatäytteen päälle ja tee siihen reikiä veitsellä, niin että saat aikaan hengitysaukot piiraalle. Voitele piirakan kansi keltuaisella.

Paista piirakkaa n. 25-30 min uunissa keskitasolla tai kunnes kansi saa kauniin värin. Anna piirakan vetäytyä n. 10 min pöydällä ennen tarjoilua.

Tarjoile piirakka vanilijakastikkeen kanssa.



Vanilijakastike (iso kannullinen!)

1 l maitoa
1-2 dl kermaa (jos on)
1 kananmuna
n. 3-4 rkl perunajauhoa
1,5 dl sokeria (tai maun mukaan)
2-3 tl vanilijasokeria

Täytä allas kylmällä vedellä valmiiksi. Vettä tarvitaan valmiin vainilijakastikkeen jäähdyttämiseen. Laita kattilaan perunajauho, maito, kerma ja kananmuna. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes vanilijakastike alkaa sakeutua ja muuttuu sopivaksi. Jos tahdot paksumpaa vanilijakastiketta, käytä enemmän perunajauhoa. Perunajauhopaketin kyljesä on ihan pätevä annostelutaulukko. Tästä tulee juoksevaa vanilijakastiketta.

Kun kastike alkaa saostua, nosta se kylmään veteen ja sekoita sitä jäähtymisen alussa. Jos kastike pääsee kuumentumaan liikaa, se löystyy uudelleen kun perunajauho ja kananmuna kuumenevat "yli". Kun kastike on jäähtynyt, lisä sokeri ja vanilijasokeri. Jos jostain oudosta syystä johtuen haluat käyttää vaniliinisokeria, kiisselin jäähdyttäminen ensin on vieläkin tärkeämpää. Vaniliini nimittäin muuttuu kitkeräksi jos sen lisää kuumaan kiisseliin.

Jos vanilijakastike ei tullut mieleen tehdä ensimmäisenä ja jos on lämmin kesäpäivä, voit laittaa kannullisen kastiketta tarjolle kylmäkallejen kansa isoon vatkauskulhoon jossa on vettä. Sulavat kylmäkallet pitävät soosin ainakin viileänä, ehkä jopa jäähdyttävät sitä vielä hieman lisää.

Lopuksi kaksi totuutta omenapiirakoista:

1) Riittävän mittaustarkkuuden rajoissa kaikki miehet pitävät omenapiirakasta. Myös lapset.
2) Älä koskaan usko miestä joka väittää syövänsä hyvän aterian päälle litran vanilijakastiketta. Enimmillään kastiketta kulunee kolme-neljä desilitraa ko. mieshenkilöön ja sekin on jo paljon se. :) Muista kuitenkin hymyillä ja nyökkäillä - litran vanilijakastike riittää neljälle, vaikka joukossa olisi suuriakin ahmatteja!