Bengtskär ja epätavallinen paikka kalakeitolle

Tuossa muutama päivä sitten olimme (taas) koko päivän merellä. Kävimme ensin Borstössä ihmettelemässä rouva R:n vaalimia perinneniityjä ja sitten suunnistimme aamulla kohti Bengtskärin majakkaa, Dömmaskäriä ja Klovaskäriä.


Soitimme rouva R:n vinkistä edellisenä päivänä majakalle, jos he tarjoaisivat meile siellä lounasta. Lounas kuuluu automaattisesti moniin majakalle suuntautuviin risteilypaketteihin, mutta itsenäisesti saarelle menevien täytyy tilata lounas itse.


A oli saanut pikkuserkkunsa toisen A:n vieraaksi joten meitä oli yhteensä neljä. Tuulta oli vain n. metri sekunnissa kun lähdimme, mutta matkan aikana avomeri innostui kasvattamaan kunnon mainingin. Nuoret miehet olivat hieman merisairaan oloisia loppumatkasta, mutta onneksi se meni sitten ohi, kun käskin miehenalkujen katsella horisontissa siintävää majakkaa kirjojen lukemisen sijaan.


Soitimme tosiaan Bengtskäriin päivää ennen ja kerroimme saapuvamme paikalle jo aamusta. Sovimme lounaan tarjoiltavaksi n. yhden aikaan. Meiltä kysyttiin kelpaako kuhakeitto, jota voisi olla tarjolla.



Tokihan sellainen kuulosti hyvältä ja niinpä asia oli sovittu. Kun sitten lähenimme Bengtskäriä majakan matkailuyrittäjä Wilson soitti meille ja kysyi, olemmeko edelleen tulossa, koska merellä on maininkia. Vakuutimme olevamme tulossa. Saimme jopa parkkeerata veneemme ihan laituriin koska lähdemme jo lounaan syötyämme, ennen risteilybussin saapumista.

Tutustuin itse majakkaan ensimmäistä kertaa. V on tietysti lapsuutensa näissä maisemissa viettäneenä käynyt majakalla jo useamman kerran, mutta A:lle minulle ja pikkuserkku A:lle tämä oli ensikerta.


Kuuntelimme oppaan selostukset ja sitten kiipesimme kaikki 253 (olikos se noin monta?) askelmaa majakan torniin. Näkymää riitti ja pojat ihmettelivät 14. askelmalla olevaa kranaatin laukeamisjälkeä. Heittäydyin jopa syvälliseksi; suomalaiset heittivät viimeisen kranaatinkin portaikkoon, mikä sai venäläiset perääntymään. He kun eivät tienneet sen olevan viimeinen kranaatti. Koskaan ei kannata luovuttaa.

Kuhakeitto oli erinomaista. Sitä oli valmistetu vain meille neljälle, koska muut kaksi paikalla jo aamusta ollutta eivät olleet keittoa tilanneet. Keittoa oli silti tehty koko kattilallinen joka kannettiin pöytään kun olimme valmiit tornissa keikkumisen kanssa. Rosalan limppuakin oli tarjolla. Koko keittola/ravintola oli kalustettu viehättävästi 30- luvun henkeen.

V huokaisikin, että oli päivän paras idea soittaa etukäteen ja tilata lounas. Kaikki saivat kunnollisen lämpimän ruuan kesken pitkällisen retken. Sääkin oli vähän pilvinen, joten kuuma lounas oli hyvä juttu.


Bengtskäristä suunnistimme Dömmaskäriin ja sen jälkeen Klovaskärin autiotuvalle.

Sinne päästyämme sadekuuro yllätti ja söimme välipalaevääksi tehdyt reissumies-brie -leivät autiotuvan suojissa. Pojat nauttivat reissusta kovasti ja kotisatamassa keulapiikistä löytyi kaksi nukkuvaa pellavapäätä. :) Onnistunut reissu.