tiistai 30. kesäkuuta 2009

Kylmää kurkkukeittoa jazzilla ja haaveilua matkustelusta


Ja kun helle jatkuu, siirrytään seuraavaan vilvoittavaan suosikkiruokaani kurkkukeittoon. Olen tässä miettinyt myös kesän haasteruokateemaa Jazzia. Olin pitkään sitä mieltä että voisin osallistua jollain grilliruualla tai drinkillä, mutta sitten tuli kylmä kurkkukeitto ja valintani oli selvä; Se sopii loistavasti grilliruuan alkupalaksi tai laiskaan jazzintäyteiseen kesäpäivään kun on kuuma ja makoillaan terassilla aurinkohatut päässä pelaillen vaikka menolippu - korttipeliä. Kurkkukeittoa siemaillen voi sitten haaveilla vaikka matkasta New Orleansiin. (Pieni mainos muuten sallittakoon - tuo kyseinen menolippu korttipeli on minusta paljon kivampi kuin alkuperäinen lautapeliversioveljensä. Menee myös pienempään tilaan!)



Mutta ruokaan: innoituksen tehdä kurkkukeittoa sain Marcus Aujalayn kirjasta jonka ostin Ahvenanmaalta. Siellä kurkkukeitto oli tehty keltaisena; keltainen väri saadaan kuiorimalla kurkku ja käyttämällä keltaista paprikaa ja keltaisia tomaatteja. Minulla keltaisia tomaatteja ei ollut, mutta sen sijaan ihan jumalaisesti tuoksuvia, kypsiä punaisia tomaatteja sekä niitä ihania avomaan kurkkuja. Luin muten jostain, että jos tomaatti ei tuoksu kun sitä nuuhkaisee niin se eimyöskään maistu miltään. Kannattaa siis jättää ne hajuttomat ja mauttomat kelmeät kaverit kaupan tiskiin ja panostaa ainakin kurkkukeittoa tehdessä niihin ihaniin, tuoksuviin ja kypsiin tomaatteihin. Kurkkukeittto on tyyppiesimerkki ruuasta, joka on juuri niin hyvää kuin aineet ovat.


Kurkkukuppien yhteydessä sanoinkin, että kurkkujen sisukset menivät talteen myöhempää tarkoitusta varten. Ne voi hyvin laittaa kurkkukeittoon - samoin tähän voi upottaa tomaattien sisuksia, jos niitä on sattunut yli jäämäään.



Vaikka itse sanonkin tästä tuli tosi hyvää. Sovelsin hieman Marcuksen ohjetta, mutta suhteelliset määrät ovat melkein samat kuin siinä ohjeessa. Chiliä Marcus ei käytä ja sen voi jättää pois jos ei halua pientä potkua keittoonsa. Jälleen kerran kiitin kokkibloggausta, kun tuli kirjoitettua aineet ja ohje tarkasti ylös. Tästä tuli ihan poskettoman hyvää, en muista koska olisin onnistunut näin hyvin.


Kurkkukeitto Nellen tapaan (n. 4:lle)

1.5 avomaankurkkua (kovat kannat poistettuna)
1 paprika
1 pienehkö sellerin varsi tai ½ isosta
5 kypsää tomaattia
6 rkl parasta neitsytöljyä (oliivi) mitä saat käsiisi
2 rkl vaaleaa viikuna-balsamicoa (tai vaaleaa viinietikkaa)
1 valkosipulin kynsi
1/2 chiliä
1/2 tl suolaa
mustapippuria
2 dl vettä
(1 tl silputtua kynteliä ja tuoreita yrtin oksia tai kukkia koristamiseen)


Pilko kaikki ainekset lasikannuun suurina kuutioina ja kaada päälle vesi, etikka, öljy ja mausta suolalla ja pippurilla. Nosta kannu kylmään tekeytymään vähintään 30 min mutta meillä taisi ehtiä olla jääkaapissa lähemmäs puolitoista tuntia. Voit tehdä vaikka aamupalan jälkeen valmiiksi kannullisen soppaa odottamaan lounasaikaa.

Ennen tarjoilua lisää mukaan jotain suosikkiyrttiäsi ja soseuta keitto joko sauvasekoittimella tai blenderissä. Minä laitoin kynteliä kun menin ostamaan sellaisen puskan. Oksat olivat jo aika pitkiä, niin leikkelin niistä meille myös koristukset laseihin. Kynteli on muuten raikkaan makuinen ja sopi tähän minusta oikein hyvin. Mutta myös esimerkiksi korianteri olisi soveltunut soppaa maustamaan.

Tarjoile muutaman jääpalan kanssa kuumana kesäpäivänä. Jos haluat, voit tarjota keiton kanssa myös vaikka valkosipulileivästä tehtyjä tikkuja tai tomaattibruchettaa. Mr Aujalay tarjosi krutonkeja valkosipulimajoneesilla ja paahdetuilla kasviksilla - ei huono sekään, etenkin jos edelliseltä illalta on jäänyt jääkaappiin grillivihanneksia.... :)

10 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Pohdiskelin juuri , onko tänä iltana vuorossa kylmä keitto vai salaatti. Kurkkukeiton ohje vaikuttaa herkulta. Muutenkin viime aikaiset reseptisi ovat olleet ihania, vaikka en ole ennättänytkään niitä kommentoida :)

Nelle kirjoitti...

Kiitos vaan, kiirettä (ja tautia) on ollut täälläkin että ymmärrän hyvin kommentoinnin haasteet.

Kurkkukeitto on niin helppoa ja hyvää. Kannattaa vaan antaa sen kunnolla maustua jääkaapissa. Maut tasaantuvat lepäillessä!

Jael kirjoitti...

Kuulostaa vilpoisen ihanalta ja varmaan voisin kokeilla ensi viikolla,jolloin palaan superhelteisiin......Kuvasi ovat tosi kauniit!

pinea kirjoitti...

Oi kun kuulostaa hyvältä - täytyy kokeilla. Ja ihan totta, on ihan eri juttu käyttää tuoksuvia, meheviä tomaatteja, kuin kovia ja kelmeitä... Mutta mistä olet löytänyt viikuna-balsamicoa? Uteliaisuus heräsi heti!

Rauna kirjoitti...

Hyvältä näyttää. Näihin hellekeleihin osuvasti sopiva kesäruoka. :)

Hyppysellinen vihjaisi, että teillä voisi olla jotain hyviä ruokavinkkejä Roomaan? Jos tulee mieleen, kuulisin mielelläni. Muutama vuorokausi ollaan ikuisessa kaupungissa ja sitten jatketaan etelämpään ensin Caprin kautta.

Nelle kirjoitti...

Yaelian: Kiitos vaan kehuista, osa näistä kuvista ovat omiani, osa taan V:n räpsäisemiä. Mielestäni kuitenkin kuviin tuli vähän siitä kesäfiiliksestä mitä viikonloppuna oli:)

Pinea: varmasti sitä löytyy ainakin stockan herkusta ja sellon citymarketista. Omani taitaa olla sieltä Sellosta. Se on ihan loistava tuote - siinä ei ole sokeria mutta maku on viinietikaksi tosi pehmeä. Viime kesän löytöjä.

Rauna, olen käynyt Roomassa pariin otteeseen ja siellä on niin mielettömästi kaikkea, että en tiedä mitä nyt oikeastaan suositella. Joskus kauan sitten olin syömässä ravintolassa jonka nimi oli les Etoilles - tähdet. Se ravintola oli korkealla, erään rakennuksen katolla. Oli upeaa napsia pikkusuolaisia kuohuviini kädessä ja katsella yli Rooman. Silloin tuntui, että ymmärsin jotain siitä, miltä Rooman hallitsijoista on täytynyt joskus tuntua. Ruoka oli hyvää, mutta en ollut syömässä siellä ns. "omalla rahalla" joten en tarkkaan tiedä minkä hintainen paikka oli. Oletettavasti kallis. Rooman parthenonin ympärillä on myös ihania, laadukkaita ravintoloita montakin.


Cul de Sac - umpikuja - niminen viinibaari oli ainakin kiva. Siellä tarjoiltiin viiniä ja monenlaisia antipastoja.

Piazza Navonan lähellä on myös hauska enoteka - Casa Bleve. V on käynyt siellä reissuillaan ja sanoi että oli hyvä. joku muukin on osannut arvostaa kyseistä baaria


Ollessamme New Yorkissa käytimme Google mapsia antamalla jonkin osoitteen ja hakemalla sitten alueen läheisyydestä ravintoloita. Sitten vaan katselimme suosituksia ja menimme summanmutikassa sopivan tuntuisiin paikkoihin :) Aina meille kävi ihan hyvin.

pinea kirjoitti...

Tein oman versioni keitosta. Chili oli kiva lisä, hyvää tuli. Kiitos ohjeesta!

Nelle kirjoitti...

pinea, kiva että innostuit! Oma keittosi kuulostaa ihan hauskalta pienine kuutioineen - varmaan aika erilainen.

Meillä oli Espanjanvahvistuksemme nauttimassa keitosta ja hän tykkäsi tästä myös. Chili ei tosiaan kuulu alkuperäiseen, mutta kun ei laita liikaa niin minusta se sopii hyvin. Mutta mikä sen ihanampaa kuin varioida soppaa oman makunsa mukaan!

Ari Makela kirjoitti...

Veljeni puolisoineen harrastaa myös kylmiä kurkkukeittoja. Reseptiä minulla ei ole, täytyypä kysäistä.

Rauna kirjoitti...

Kiitos vinkeistä!

Casa bleve kuulostaa erittäin hyvältä. Kokemuksesi kukkularavintolasta on myös huikeankuuloinen. Täytyy vähän tarkastella sen hintatasoa ja koettaa google mapsiakin. :)