Mansikka-inkivääri-sitrussmoothie

Arvatkaa mitä, pikkumies on ollut kipeänä koko viikon. Ei tosiaan ollut tilattu sellaista näytelmää tälle viikolle. Itselläkin on ollut jotain flunssantynkää ja olo on ollut yhtä voimaton kuin janoisilla huonekasveillani joita olen laiminlyönyt täysin. Olen istunut paijaamassa pikkupotilaan päätä, askarrellut kaikki paperiliimat loppuun ja istuttanut siemeniä pikkumiehen kanssa. Ja siinä samalla olen miettinyt että jotain tarttis teherä kun ei mutsi jaksa; yleiskuntoa pitäisi saada ylös ja jotenkin muutenkin kohennettua vähän kaikkea. Armoton kevätvalo paljastaa väsyneille silmille kuin osoittaen likaiset ikkunat, seinien viertä hiipivät pölypallot ja kaaoksen nurkissa. Jotenkin talvella on vaan niin helppoa kantaa takkaan lisää puita, käpertyä sohvaan ja unohtaa kaikki, mikä jää tulen luoman valokehrän ulkopuolelle. Nyt takan viertä koristaa tuohenpalojen ja puumoskien alue ja valo tunkee suljettujenkin silmäluomien läpi tajuntaan. Voihan kevät.

Olen itsekin miettinyt että meidän pitäisi ottaa smoothiet uudelleen ruokavalioon. Ja vielä siirtyä enemmän sinne vihersmoothieiden suuntaan. Jospa niistä vaikka saisi vähän lisää virtaa ja vastustuskykyä itse kukin. Siksipä huvittikin tavattomasti kun bongasin Hannan blogista Jaakon smoothiekoulun:) Terveelliseen smoothieen voi laittaa muutakin kuin hedelmiä - itse olen ihan newbie vihersmoothieiden kanssa, mutta ehkä niitä kohti tässä vähitellen. Aion seurata Jaakon oppimista ja oppia ehkä jotain samalla. Pöydällä on jo kasa avokadoja joista tuli ihan hyvää samantyyppisen sekoituksen kanssa kuin tämä on, paitsi että käytin pelkkiä karviaisia ja avokadoa ompun tilalla.

Ja joo, eteisessä on uusi Philipsin mehulinko (vielä paketissaan). Se tuli viikolla.  Kyllä, tällä kertaa annoin V:lle paitsi ehkä akusysäyksen pohdinnoillani myöskin luvan klikkailuun. Toivotaan ettei se osoittaudu turhakkeeksi vaan että sillä olisi oikeasti käyttöä. Kahdesta testien voittajasuosikista valitsimme sen tiskarinkestävän mallin, koska niin erinomaista mehua kuin ehkä jokin muu malli tekisi laite jää kaiken kiireen keskellä taatusti käyttämättä jos se on hankala pestä.

Ja tänään mentiin ihan tavallisella blenderillä ja hyvää tuli. Jopa I joka flunssassaan ei ole oikein koko viikolla syönyt juuri muuta kuin vesimelonia joi juoman melkein kokonaan, sillä saihan siihen pinnalle "pölyä" joka on I:n suuri suosikki.

Pieni määrä inkivääriä tekee ihan mahtavan raikkaan fiiliksen juomaan ja mansikoiden lisäksi esimerkiksi karviaiset käyvät juomaan erinomaisesti. Uusi satokausi lähestyy, kannattaa koittaa käyttää kaapeista ja pakastimesta vanhoja pois.

Mansikka-inkivääri-sitrussmoothie (4:lle)

2 appelsiinia kuorittuna
1 luomuomena (voi laittaa kuorineenkin) pilkottuna
1 banaani
n. 1,5-2 dl jäisiä pakastemarjoja - tänään mansikoita mutta karviaiset ovat olleet myös hitti mutta niitä kannattaa ehkä panna sekaisin mansikoiden kanssa
n 1,5 cm pala inkiväärin juurta kuorittuna ja pilkottuna
1-2 dl tuoremehua (meillä meni verigreippiä ja omenaa purkinjämä)


Laita kaikki aineet blenderiin ja surista. Kaada laseihin ja korista siitepölyllä.

Aprillia, aprillia... ?

Onko olo petetty? Huijattiinko heppua? Pettikö paras kaveri? Mihin nyt enää oikein voi uskoa?

Minä en petkuhuiputa teitä kun sanon, että nuo kuvassa näkyvät Macaron-tryffelit ovat niin maanmainioita pikkuisia suklaakikkareita. Ja vaikkei ruualla lohduttautuminen olekaan hyvä idea, näitä voi kokeilla jos mieli on maassa. Sain niistä kehuja jopa ihmiseltä joka ei erityisemmin pidä tryffeleistä; suklaa on tummaa, syvänmakuista ja suussasulavaa. Rasva ei lyö läpi. Vadelma ja manteliset marenkihippuset tulevat vastaan kuin pienet krispit suklaan seasta.

Jossain ohjelmassa sanottiin, että on tärkeää miksi tuotetta kutsuu, koska nimellä voi pilata hyvänkin jutun. Minusta näissä oli saatu mielikuva ja maku hyvin samaan purkkiin.

Herkkua.

Jaa, että mistä noita saa? No ainakin Sellon CM:stä. Ja ei, en muista miten törkeän hintaisia ne olivat. Mutta: hyviä.


p.s. mehevin aprillipila joka isän kanssa joskus viritettiin oli, kun vanhemmilla oli vielä sekatavarakauppa. Isä käski minun mennä herättämään äidin huutamalla että pudotin Vahingossa korillisen kaljaa kaupan lattialle kun leikimme kaupassa. Äiti meni halpaan ja kunhän luudulla ja sangolla varustautuneena ja jupisten tuli siivoamaan sotkua saimme isän kanssa huutaa "Aprillia, aprillia!" Äiti taisi olla ensin vihainen, mutta leppyi pian, koska korillisesta kaljaa olisi tullut jo aika iso hävikki.

Pahoittelut, äiti - se oli isän idea. :)

Eloa lihakeittoon tuoreilla vihanneksilla

Meillä on tehty tässä kevättalvella myös suhteellisen usein keittoa. Osittain varmasti sen takia, että V:n uusi savustusinnostus on saanut välillä meikäläisen mielen huutamaan jotain kevyempää. Lisäksi puiden takaa pilkahteleva kevätaurinko vie käden helposti kaupassa jo kohti niitä tuoreempia vihanneksia, mutta kiireessä niistä ei jaksa lähteä kehittelemään mitään hirveän monimutkaista. Juuri semmoiseen tilanteeseen keksin, että lihasoppaan voi lisätä monenmoisia kasviksia ja kun ne laittaa ihan lopuksi, niiden ihana raikkaus säilyy ja ruokaisa koko perheelle kelpaava soppa on kuin kauhallinen kevättä.

Keittopohjan voi tehdä hyvin etukäteen vaikka edellisenä iltana, oikoakin voi vaikka puljongin liemien kanssa.  Kun pohja on valmiina itse ruoka syntyy tosi nopsaan lähinnä kuumentamalla ja lisäämällä loput aineet. Ja koska päivän sana on nopeus, olen käyttänyt pikaisesti kypsyvää pastaa hiilariksi kun ei jaksettukaan keittää perunaa ja haluttiin vähän muutenkin kepeämmän makuista settiä. Vihannekset lisätään ihan lopuksi kun pasta on kypsää.

Tuon pastan mitä keittoon lisätään kannattaa muuten olla oikein kunnollista ja paksua; hyvä vinkki on, kun pussissa lukee kypsennysajaksi 8-9 min. Jos lisäät jotain rakettispaghettia saat juuri sellaisen ällön mauttoman tiskirättifiiliksen siihen pastaan kuin mitä ehkä niissä omissa kouluruuan-inhokki-minestrone - muistelmissa on.  (vaikka kouluruoka siis on hieno asia, monella lienee jokin ruoka josta ei aikoinaan pitänyt). Meikäläisen nuo keittoon tarkoitetut putkipastat ostin joskus käynnilläni Hella ja Herkkuun -  ihan erinomaisia ovat. Tuossa alemmassa keitossa on lisänä myös jotain supermarketista löytynyttä Divellan kunnollisempaa todella paksua "rakettispaghetin isoasiskoa";) Sekin toimi hienosti.

I auttaa innokkaasti ja lennokkaasti. Huomaa lentelevät porkkananpalat!

Keräsin tähän kuvia paristakin erinomaiseksi osoittautuneesta keitosta joita on tehty sydäntalvella; toisessa on käytetty tarjouksesta otattua naudan lapaa, joka on ensin rakkaudella ruskistettu ja sitten keittoon on tehty makupohja porkkanasta, selleristä, laakerinlehdestä, valkosipulista ja sipulista. Sitten vähän nesteen kanssa taas uuniin kunnes liha ihan murtuu. Kun kollageenit sulavat kuumassa höyryssä pehmenemiseen ei mene edes sitä kolmea tuntia - mutta sekään ei haittaa että laitat ruuan hautumaan vaikka lenkiläkäynnin ajaksi. Aluksi pataan laitetaan vaan ne aineet jotka saavatkin hautua pitkään.

Näin jälkikäteen ainoa minkä olisin jättänyt nyt pois noista kuvan aineista, on tuo rosmariini - laitoin soppaan nimittäin lopuksi siivutettua kesäkurpitsaa, fenkolia ja pinaattia. Taisipa sinne mennä vähän sitruunan mehuakin, eikä se rosmariini enää siinä vaiheessa oikein sopinut mukaan. Siinä taisi käydä niin, että ajatus oli tehdä ensin jotain perinteisempää, mutta muutin suuntaa matkalla. Liemeksi meni puljongin kanalientä ja kasvislientä kun oli vajaita purkkeja jääkaapissa. (Sivuhuomautuksena muuten Sellon CM ei enää myy puljongin lientä - voi nyyh! Onneksi lähikaupasta saa.)

Toiseen versioon taas käytin Vatajan valmiita pieniä savupotkia (jostain syystä en löytänyt niitä netistä... silti olen aika varma että ne ovat juuri vatajan tuote). Ne ovat kyllä semmoisia palvatun oloisia, mutta silti ihan erinomainen tuote juuri tämmöiseen keittohommaan. Jotenkkin vähän herkemmän makuisia kuin se iso savupotka mitä lihatiskistä saa, eikä niissä ole nahkaa. Minä laitoin ne makupohjan ja pienen liemitilkan kanssa uuniin reippaaksi puoleksitoista tunniksi "breisaantumaan" eli kypsenemään kuumassa höyryssä vähässä nesteessä, jolloin liha ihan putoaa luulta kun kaikki kollageeni sulaa. Saman saat aikaan painekattilassakin. Ja sitten taas sekaan lientä, pastaa ja tuoreita vihanneksia. Savupotkien kanssa olin jo viisastunut ja jätin rosmariinin pois - sen sijaan laitoin mukaan kidneypapuja, ruskeita papuja sekä pilkottua lehtikaalia. Taas oli ihan erinomaista.

Valitettavasti bloggeri oli hukannut ainesluettelon jonka kirjoitin tarkemmin ylös; mutta ei mene pahasti pieleen kun teette vähän niinkuin tekisitte lihakeiton (suosittelen sitä uunissa, vähässä nesteessä hauduttelua lihoille) ja sitten lisäätte pastan muutamaa minuuttia ennen kuin on valmista. Kun pasta on sopivan al dente, kasa vihreitä herkkuja mukaan siivutettuna. Ohueksi siivutettu kasvis kypsyy ihan hetkessä ja perhe kiittää.

Hyvää maanantaita ja alkanutta viikkoa, onneksi on aurinkoista vaikka lupasivatkin kylmenevää.

Superhelppo ja herkullinen lampaan kare; sisältää rosmariinia ja hunajaa

Jos kohta meillä kokataan viikonloppuisin pitkiä ruokaprojekteja, viikolla on menty melkein säännönmukaisesti siitä, mistä aita on matalin tai aitaa ei ole ollenkaan. Joskus, kun sellainen temppu menee oikein hyvin, ideaa tulee käytettyä uudelleenkin viikonloppuna, jos on ihan poikki. tämä lampaan kare on semmoinen tarina.

Vanhaa viinietikkaa Modenasta - V toi pullollisen ja pari pisaraa kyllä tekee ihmeitä salaattikastikkeelle.

Siitä ekasta yritteestä ei tullut kuvaa - silloin kare oli vähän pienempi ja marinoimaton. Tässä re-makessa kareessa oli valmiiksi Sellon CM:n tuoremarinadi, joka on ihan hyvä yrtti-valkosipulihässäkkä joka on tehty tuoreista yrteistä. Lisäksi olen kuluneen kevään aikana rakastunut noihin pursotettaviin hunajiin joita on sitten pursoteltu sinne ja tänne. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos, noita on tullut vaan raahattua kotiin kaupasta. 

Maalaisleipään hierotaan öljyä, valkosipulia ja yrttejä. Paahda uunissa, murra paloiksi.

Oikeastaan tuntuu vähän hölmöltä blogata näin simppelistä jutusta, mutta  se on kyllä pelastanut muutaman illan kun ei ole yh-tään huvittanut kokata. Lammas vaan simppelisti ruskistetaan pannulla kokonaisena karerivinä molemmin puolin. Sitten olen asentanut kareet pystyyn siihen samaan kuumaan pannuun jolla ne ruskistettiinkin. Sen jälkeen rouhin päälle pippuria, ripautan suolaa ja valitan tuosta truuttaprukista hunajaa nin paljon, että saan kareen pinnan tahmaiseksi. Sitten siihen pintaan taputellaan kiinni rosmariinia niin paljon kun saat tarttumaan. Marinoimattomaan kareeseen taputtelin myös murskattua valkosipulia ja pirskautin öljyä.

Pannu kannattaa laittaa pöytään tarjolle sellaisenaan - leikatut kareet dipataan syödessä tuohon pannulle syntyneeseen karamellisoituneeseen hunajaan. Mieletöntä.

Sitten vaan uuniin 180 asteeseen 20 min. 5 min vetäytymistä ja valmis!

Näin paksu kare olisi ehkä tarvinnut 5 min pidemmän uunituksen jos haluat sen söpön roseena.

Tämä jälkimmäinen kare oli paksumpi kuin ostamani kareet yleensä ja 20 min teki siitä yllä olevan kaltaista. Viisi minuuttia lisää ja lopputulos olisi ollut herkempi pinkki. Hyvää se oli näinkin kun meillä ei vierasteta punaisempaakaan lihaa, mutta se edellinen oli juuri sopivan täydellisen roseeta. Ja tokihan sen lampaan lämmöt kannattaisi mitata vaikka uunista pois ottaessa. Mutta kun minä olen tämmöinen perheenäiti niin rakastan tämmöisiä nyrkkisääntöjä; "kunnollisen ruskituksen jälkeen kare tai paahtopaisti tulee hyväksi kun sen laittaa uuniin 20 min." Ja jos  V ei ole näkyvillä mittareineen, pyöräytän pöytään jotain, joka tulee selkärangasta (tällä kertaa lampaan selkärangasta, kuuluu kotikoomikon kommenttiraita). Ja sitten syödään sitä.

Lisukkeeksi tein jämäsalaattia; siivutin tasolla lojuneen kesäkurpitsan pohjaksi, paahdoin pari rezen maalaisleipäsiivua uunissa krutongeiksi kun se kerran lämmitettiin, nypin ruusukaalin lehtiä ja blanchasin ne nopeasti ja siiten kävin läpi hedelmäkorin; avokado oli juuri kypsä ja viikunat menossa pahaksi kovaa vauhtia. Niinpä kaikki lautaselle vaan. Ja päälle kastike jonka sekoitin balsamicosta, hunajasta ja hyvästä öljystä. Laitoin perusbalsamicoa vähän tuon hyvän balsamicon lisäksi jotta sain sen emulsoitumaan ravistettaessa ja tietty mukaan myös suolaa ja pippuria.

Perheen cous-cousvastaava.

Taustalla näkyy myös Cous-Cous jota I rakastaa paitsi syödä, myös kokata. Sekin on simppeleistä simppelein arjen pelastaja; kaadetaan semmoinen viitisen senttia cous-cousia pienehköön kulhoon (ks. yllä). Hierotaan jyvien mukaan 1 kuutio kanalientä niin, että se murustuu sinne tasaisesti. Pilkotaan mukaan pieni kourallinen aprikooseja. Sitten mustaa pippuria ja kaada vedenkeittimestä kiehuvaa vettä päälle niin että cous-cous peittyy n. 1 cm kerroksella vettä. Jätä imeytymään.

Sitten kun vesi on maagisesti kadonnut, lorauta päälle vähän jotain hyvää öljyä (hyvä oliiviöljy/timjamilla maustettu öljy/chiliöljy/aurinkokuivatun tomaatin purkista valutettu öljy jne...), pöyhi kuohkeaksi ja lisää timjamia TAI basilikaa. Ei molempia.

Ja sitten syömään koko porukka.

Hunajainen lampaan kare (helppo!)

n. 3 kareluuta per ruokailija (kare kokonaisena ja tarvittu määrä riippuu tietysti kareen koosta ja lisukkeista)
öljyä
suolaa
pippuria
valkosipulia
hunajaa
rosmariinia, tuoretta

Nosta lammas lämpenemään huoneenlämpöön.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Kuumenna uuninkestävä pannu. Lisää pannuun loraus öljyä.

Ruskista karerivit yksi kerrallaan kauniin väriseksi. Nosta kareet vastakkain pystyyn. 

Ripota päälle suolaa ja pippuria. Valuta hunajaa kareiden päälle jotta saat ne tahmaisiksi. Ripota päälle valkosipulia ja taputtele rosmariinia niin paljon kuin saat kiinnittymään lampaaseen.

Paista uunissa 20 min, jos kare on tosi paksu 25 min.

Nosta pois uunista, anna vetäytyä ja nosta sitten tarjolle. Leikkaa lammas kyljyksiksi ja töpötelkää leikkuupintoja syödessä pannun pohjalle syntyneeseen karamellisoituneeseen juttuun. Syö sormin. Herkkua.

Ruoka ja mielleyhtymät - eli viemisiä teinien kotibileisiin

A:lla oli taskussaan ensimmäinen luokan kotibilekutsu. Tarkoitus oli pitää nyyttärit ja sipsejä ei enää saanut viedä. Vähän epävarmana nuorimies sitten lähestyi minua kysymyksellä tarjottavista; voisitko sä Nelle tehdä jotain sinne... ?

"Kyllä se sopii, ehkä voisimme jopa tehdä jotain yhdessä - mitäs sinä haluaisit viedä?" laitoin palloa takaisinpäin nuorelle miehelle. A mietti hetken ja sanoi:"kun sun synttäreillä oli silloin jotain niitä mätijuttuja, voisinko viedä niitä?"

Ruissipsit ovat ihania täytettyinä. 

Minua vähän hymyilytti ja samalla hirvitti - tajusin kyllä mitä A tarkoitti; itse ruoka olisi helppoa tehdä mutta pelkäsin, ettei a) teinijoukkiosta kukaan muu kuin A perusta mädin perään ja b) kuka huolehtii etteivät mätikupit seiso tuntikaupalla pöydässä pilaantumassa. Mutta koska nuorimies oli niitä itse erikseen toivonut ja olin aika otettu että minua pyydettiin tällaiseen kunniatehtävään yritin keksiä jotain samantyyppistä; mitäs jos vaikka tehtäisiin niistä samoista sipseistä tuorejuustotäytteisiä?

Ja lisäksi ajattelin, että makea ei voi mennä mönkään - mitä jos tekisimme lisäksi syntisen Nigel Slaterin suklaabrownien josta voisi sitten leikellä suupaloja.

Ja näin tapahtui. A heitettiin tuohon lähitienoolle viemistensä kanssa autolla; nuoren miehen mukana meni savuporo -tuorejuustotäytteellä ja aurinkokuivattu tomaatti - tuorejuustotäytteellä laitettuja sour cream and onion ruissipsejä.  Meille oli illalla tulossa pari ystävää syömään joten nappasin A:n erästä pienelle lautaselle muutamia täytettyjä sipsejä meidänkin alkupalaksemme. Suklaabrownie valmistui niin viimetipassa, että se lähti kokonaisena. A ohjeistettiin, että kun brownie on jäähtynyt, se kannattaa leikata pieniksi "konvehtipalasiksi".

No, arvatkaa kuinka minun kävi tämän lahjomattoman teiniraadin kanssa?

Sipsit olivat menestys. Ne menivät lähes kaikki ja jopa savuporo, jota vähän etukäteen pelkäsin liian tömäkäksi teinien suuhun, upposi kuulemma erinomaisen hyvin. Kaikki olivat kehuneet sipsejä.

 Ja entäs makea sitten? Mitäs luulette? Jospa annan muutaman vaihtoehdon ennenkuin kerron kuinka tässä kävi?


A) Suklaabrownie syötiin makoisina paloina, mutta siitä tuli huono olo ja joku oli oksentanut valkoiseen sohvaan.


B) Perheen koira oli käynyt tutkimassa brownieta lähemmin sen jäähtyessä ulkona ja se oli kaatunut maahan ja mennyt rikki.


C) Luokan johtohahmo oli keksinyt, että brownie näyttä ihan kakalta ja ainoat jotka uskalsivat edes maistaa kakkua olivat luokan sekopäänä pidetty hullunrohkea villikko ja A.


 Noniin, sitten vastaukset kehiin....

Rumpujen pärinää....


Oikea vastaus oli C. A tuli kotiin kantaen käytännössä koskematonta suklaabrowniessia, josta oli yhdestä kulmasta törräisty noin ruokalusikallinen kakkua. Kuulemma kenenkään ei ollut tehnyt mieli enää edes maistaa koko kakkua. Niinpä niin, teinien maailma on kovin ankara sääntöineen. Näin aikuisena ei voi kun tuntea suurta helpotusta, että nuo ajat ovat jo takana - vaikka maailma on sama, kokemus auttaa näkemään metsän puilta.

Ruuan mielikuviin liittyen meillä on muuten puhuttu illallispöydässä viimeiaikoina siitä, kuinka tärkeää koulussa on syödä kouluruokaa sen verran, että jaksaa päivän läpi. Myöskään A:n luokka ei ole immuuni sille, että kouluruokailu ei ole yhtään "cool" teinien keskuudessa ja moni jättää syömättä tai hakee karkkia kaupasta. Teinit selvästi käyttävät keskustelussaan argumenttina kouluruuan hintaa;"ei sillä 80 sentillä annos saa mitään hyvää, meille syötetään ihan hirveää kuraa".

A ei saa (eikä edes pyydä) taskurahaa eikä karkki/energiajuoma/pitsaostoksille meneminen ole silloin vaihtoehto. Olemme koittaneet teroittaa, että kouluruokaa kannattaa syödä, että jaksaa koko päivän. Vähän silti tuntuu, että läheskään joka päivä ei ole syöty mitään kun kotiin tulee sudennälkäinen lapsi.

Olemme koittaneet perustella miksi ilmainen kouluruokailu on merkittävä ja tärkeä asia. Lisäksi olemme koittaneet kertoa, että vaikka se ruoka ei nyt aina olisi juuri sitä parasta kurmettia mitä haluaisitte, se on kuitenkin mietitty monipuoliseksi ja on PALJON parempi vaihtoehto kuin kioskien roskaruoka. Lisäksi se, paljonko rahaa annoksen valmistamiseen suurtalouskeittiössä sanotaan kuluvan ei kerro koko totuutta; raaka-aineiden hinnat ovat erilaisia tukkumyynnissä ja kilpailutetuilla sopimuksilla kuin kuluttajille suoraan vähittäiskaupasta myytäessä ja jos ruuan hinta ilmoitetaan raaka-ainekustannuksina siihen on lisättävä myös työn osuus että saadaan edes koko hinta. 

Oltiin kouluruuasta ja sen laadusta sitten mitä tahansa mieltä, en halua olla kasvattamassa nuorta joka ei ymmärrä miten suuri etu se on.

Toisaalta ruokailu on tosi aikaisin. Kun A:n koulu välillä alkaa klo 10, jo 11 aikaan on ruoka. Ja teinihän ottaa irti kaiken pitkästä aamusta; ylös noustaan kun on pakko ja syödään juuri ennen kouluun lähtöä. Eikä silloin 11 aikaan vielä mieti miten jakaa sitten sinne neljään asti paahtoleivällä.  Että ei se tietysti niin mustaa ja valkoista ole aina ja joka päivä.

A:n luokalla on n. 20 henkeä joista valtaosa poikia, tyttöjä alle viisi. Näin paljon koko poruka söi suklaata.

Leikellessäni sitten tuota browniessia siinä niille edelleen paikalla olleille illallisvieraillemme jälkiruuaksi tuumasin, että ehkäpä se olisi mennyt paremmin kaupaksi valmiiksi leikeltynä, kaakaolla tomutettuna ja jos olisin kertonut A:lle että se on valmistettu todella laadukkaasta suklaasta, luomujauhosta ja ahvenanmaan voista. Ehkä tarvikkeiden kassakuitin kiinnittäminen vuokaan olisi myös voinut auttaa.

Brownie itsessään oli ihan yhtä erinomaista kuin edellisilläkin kerroilla kun olen sitä tehnyt, minkä totesimme vieraidemme kanssa. Mutta mielikuvilla on valtava voima; se meidän jokaisen pitäisi muistaa kun puhumme kouluruuan laadusta nuorillemme.

Ehkäpä kouluruuastakin voisi tulla jälleen hyväksytty asia jos me aikuiset puhuisimme siitä kunnioittaen ja arvostaen ja jos siihen saisi vaikka vähän joustoa tai porrastusta kouluuntuloajan mukaan; kokemukseni mukaan nälkäinen teini syö paremmin kuin kylläinen.

Hyvä, parempi, maailman paras karamellisoitunut porkkanakeitto!

En olisi koskaan uskonut että porkkanakeitto voisi olla niin hyvää. En IKINÄ. Tuo keitto ei maistu porkkanakeitolle sellaisena kuin olen sen aiemmin ymmärtänyt ja kokenut missään. Siinä on porkkanaan sekoittuneena sellaista tikkunekkujen ja paahtuneen voin syvää, karamellisoitunutta aromia joka on täyteläisempää kuin mikään porkkana mitä olen aiemmin maistanut. Maku on upea ja voisin tarjota tätä ihan sellaisenaan minkä tahansa juhlapäivällisen alkukeittona ihan millaiselle vaan yleisölle.  Ensimmäisenä nyt tuli mieleen pääsiäinen, kun katselin keiton väriä. Mahtava soppa!

Koska me söimme tätä sunnuntailounaaksi, paistoin päälle hieman thaihenkistä, seesaminsiemenillä koristettua siikaa. Se sopi sopan päälle myös tosi hyvin, mutta esimerkiksi pelkkä ohuilla, tuoreilla vihannessuikaleilla ja yritillä koristelu toimisi alkupalakeitolle.

Punnitsin porkkanat pilkottuna keittoa varten. Siihen kului n. 100g enemmän kuorimatonta porkkanaa.

Joku skeptikko kurkkaa heti reseptiä ja sanoo, että joojoo tuolla voimäärällä ihan mikä tahansa on hyvää, eikä tämä kieltämättä mikään diettikeitto ole. Mutta edes kaikki se voi ei selitä sitä makua. Resepti ei ole omani, vaan sorruin viikonloppuna selailemaan pitkästä aikaa Modernist Cuisinea. Ilmeisesti tämä tosi yksinkertainen soppa on kyseisen opuksen suosituin resepti. Ja en ihmettele enää yhtään miksi; kertakaikkisen hyvää ja simppeliä. Vaikka kirjan nimi ja konsepti molekyylikokkauksesta voi pelottaa, tähän aineet saattavat löytyä suoraan jääkaapista - ainoa ihmelaite jonka tarvitset on ihan perinteinen painekattila. Modernist Cuisine at Homen mukaan syy, miksi tämä keitto oli niin tajunnanräjäyttävän hyvää on soodassa ja siinä kellarissa pölyyntyvässä painekattilassa. Sooda karamellisoi porkkanan paineessa kauttaaltaan, täysin eri tavalla kuin pelkkä voissa freesaus ja kypsäksi keittäminen.

Meidän keittiövaaka ei ole tarpeeksi tarkka, mutta onneksi tarjolla oli myös summittaisempi tilavuusmitta. 

Modernist Cuisine at Home kertoo nimittäin, että tavallinen ruokasooda yhdessä suolan ja vihannesten kanssa kokee jotain ihan ennennäkemätöntä kun painetta nostetaan. Sooda saa aikaan karamellisoitumista, joka on syvempää ja täydellisempää kuin mitä voisit koskaan saavuttaa pelkällä tavallisella kattilalla tai pannulla. Kirjassa on listattu myös joukko muitakin reseptejä, mutta tässä aineet olivat niin simppelit että ajattelin ottaa riskin; jos keitto epäonnistuu jotenkin radikaalisti niin vahinko ei ole suuri. Mutta; sepä ei epäonnistunut vaikkei meillä ollut edes käytössä tuoremehupuristinta jolla alkuperäisen reseptin vaatimaa porkkanamehua olisi saanut aikaan eikä tietenkään mitään kaupan valmista porkkanamehua. Niinpä pistin soppaan kanalientä ja raikastamaan & tuomaan tuoretta hedelmäisyyttä lisäksi sellaista tuorepuristettua cloudy apple juicea (eli happamempaa omenatuoremehua) jota sattui löytymään jääkaapista. Hieman siihen saattoi tulla enemmän suolaa kuin alkuperäiseen, koska puljongin liemessä on suolaakin. Mutta maku kannattaa tarkistaa ja lisätä mehua ja tai vettä sitten maun ja keiton paksuuden mukaan. Joskus jos meille mehulinko tulee, kokeilen tätä kuten ohje sanoo, kokonaan tuoreella porkkanamehulla.

Ajattelin laittaa kalaa keiton päälle vähän paistettua siikaa, joten unohdin aktiivisesti sen karoteenilla värjätyn voin, jota kirjassa keiton sekaan tulee. Laitoin lopuksi vaan tavallista voita. Ja silti se oli ihan järkyttävän hyvää. Sitä karoteenivoita kokeilen kyllä vielä joskus, on hienohko lisä melkein mihin vaan, luulen.

Sen verran tahatontakin oikomista tuli, että V sohoi kesken kokkauksen mulle sitä koko (alkuperäisen ) Modernist Cuisinen kitchen manuaalia ja päädyin tekemään porkkanoiden karamellisoinnin niinkuin siinä ohjeessa sanotaan eli ilman (yksinkertaistetun Home -version 30 ml) lisänestettä, pelkällä voilla ja porkkanoilla. Onnistui hyvin niinkin, mutta kannattanee heilutella vähän kattilaa siinä ennenkuin paineet nousevat tarpeeksi ylös ettei sooda ja voi pala kattilassa. Sanonpa tämänkin, koska minä heiluttelin eivätkä ne porkkanat palaneet vaikka meidän painekattila on tosi iso 12 litrainen Kuhn Rikon eikä porkkanoista tullut kovin paksua kerrosta pohjalle.

Mutta se painekattilan kasaamishetki kannattaa kyllä rauhoittaa jos mahdollista ettei söhellä mitään paniikissa. Ainakin allekirjoittaneelle tuo paineen kanssa touhu on sen verran harvinaista herkkua jotta vähän pakkaa jännittää. Muutenkaan ei kannata antaa sen lapsen keikkua siinä keittiöjakkaralla samalla kun laittaa sitä kantta paikalleen, voi iskeä stressi ja tulla itseltäkin itku koska nälkä jo ja lapsi putoaa siinä keikkuessaan ja alkaa itkeä juuri kun porkkanat meinaa palaa. Jaa että mistä tiedän?

Porkkanat saavat karamellisoitua kunnon paineessa (1 bar) eli 20 min aikaa alettiin mittaamaan siitä, kun sain molemmat painekattilan viivat näkyviin. Eipä sitten muuta kuin kipinkopin etsimään painekattila ja kaikki vihanneslaatikkoon jääneet porkkanat - hyvää viikonloppua! :)

 

Karamellisoitunut porkkanakeitto (alkukeittona kuudelle, niinkuin meillä se meni)

500g kuorittuja, pilkottuja porkkanoita
113g voita
1 ja 1/4 tl suolaa
n. 3/8 tl soodaa (taisi mennä arviolta vähän enemmän)
n. 30 ml vettä

Painekeittämisen jälkeen
n. 5 dl Puljongin kanalientä tai muuta hyvää kanalientä
n. 1,9 dl cloudy apple juicea (eli hapanta omppumehua) tai sitten porkkanamehua
40g voita

Lisäksi tarvitaan painekattila ja blenderi tai sauvasekoitin.

Kuori ja pilko porkkanat n. 5 cm tikuiksi. Jos porkkanat ovat isoja ja niissä on puiseva sydänosa, poista se.

Laita painekattikaan voi ja anna sen sulaa. sekoita suola ja sooda vesitilkkaan. Lisää porkkanoihin suola & sooda liuos ja sekoita. Kaada sitten porkkanat sulaan voihin painekattilaan ja sekoita vielä. Laita pianekattilan kansi paikalleen ja anna paineen nousta. Voit heilutella varovasti kattilaa keittolevyä pitkin jotta porkkanat eivät pala yhdestä kohtaa sillä aikaa kun paine nousee.

Anna karamellisoitua 20 min täydessä paineessa. Laita kanaliemi kuumenemaan erilliseen kattilaan.

Kun 20 min on mennyt, laita painekattila tiskialtaaseen ja huuhtele reunusta viileähköllä vedellä jotta saat paineen nopeasti alas. Avaa kattila.

Laita sitten kaikki kattilassa oleva voi ja porkkanat blenderiin ja soseuta. (tässä kohdin ohje käskee paseerata pyreen siivilän läpi, mutta me emme vaivautuneet). Lisää pyre kuuman kanaliemen joukkoon. Lisää lopuksi mehu ja voi ja sekoita blenderillä (meillä käytettiin bamixia) kunnes voi on juuri sulanut.

Jos teet kalan keiton päälle se tapahtui seuraavasti:

n. 50g pala siikaa per ruokailija
öljyä ja voita
seesaminsiemeniä
1 kevätsipuli mukuloineen
n. 2-3 rkl soijaa
1 makea ei-tulinen chili (tai tulta maun mukaan)
limen mehu
korianteria


Otetaan suomustettua, ruodotonta siikafileetä ja tehdään siitä annospala. Laitetaan öljy pannuun ja kuumennetaan. Laita kalat kuumaan pannuun ja ripota päälle seesaminsiemeniä.

Kun kala on hetken paistunut, lisää voi ja valele paloja vähän voilla. Lisää sitten kevätsipulin tikuiksi tehty mukula ja anna kuullottua. Lisää soija ja siirrä pois liedeltä. Lisää loput kevätsipulin pehmeämmät osat, chilisilppu, limen mehu ja korianteri.

nosta kalapala keittoon ja koristele pannuun jääneillä vihanneksilla. Tarjoa heti.

Päivän salaatti: Seesaminsiemenillä paneroitua bataattia, mozzarellaa ja melonia

Tätä meillä oli lounaaksi lauantaina. Olen koittanut oikoa arkikokkauksessa ja tehdä monta asiaa kerralla; kun uunin kerran lämmittää, sinne voi hyvin laittaa paahtumaan myös bataatin. Ja siitä bataatista voi sitten tehdä jotain muuta - joko ennenkuin se pitkä haudutteluprojekti on valmis tai myöhemmin, seuraavan päivän lounaalle.

Tämä oli summa erinomaisesta mozzarellasta, yhdestä jääkaappiin laitetusta kypsästä bataatista (vastapaahdettu, hieman jäähtynyt olisi ollut vielä täydellisempi)  ja pikkumiehen puoliväkisin kaupasta raahaamasta vesimelonista. Eikä pidä unohtaa sitä, että Sellon CM:ään oli tullut salaattikesäkurpitsaa! IHAN-MAHTAVAA! Heti ostin.

Ja vaikka mun perjantai olikin ihan katatrofi; kaksinkertaisesta pesemisestä huolimatta aamupuurokattilaan jäi mustekalan tuoksu (arvatkaa miltä se puuro maistui?), sellossa oli cembalot hence taitamaton vieraileva kalamyyjä ja Sellon emotionin harjoittelija pahoinpiteli lapseni hiukset (ne ovat niskasta i-han törrityt ja V kysyi että maksoitko sä tuosta ihan rahaakin?) ja hmm, jokin muukin kommellus siihen päivään kuului joka on jo onneksi unohtunut. Mutta salaattikurpitsa - jee! Se oli niin hyvää, juuri sellaista voisenpehemeän makuista mitä italiasta jäin kaipaamaan. :) Ei yhtään kirpeää ja rakenteeltaan tosi helppoa siivuttaa. Joten sitäkin sitten tähän.

Ylipäätään olen tänä talvena tehnyt paljon tämäntyyppisiä salaatteja; niissä ei juurikaan ole lehtiä, mutta jotain muuta vihreää, jollain tavalla laitettua juuresta tai vaikka parsakaalia ja hedelmää. Kun kerran ollaan suomessa eikä se vesiviljelty salaatti ole juuri minkään aikaista talvella onko sitä tutkainta vastaan pakko taistella?

Sellaisen tuunauksen tekisin ehkä seuravalla kertaa, että sekoittaisin kastikkeen erikseen ja lisäisin siihen vähän Jerezin sherryviinietikkaa tai oikein, oikein hyvää vuosikertabalsamicoa pisaran tai kaksi. Nyt vaan puristin salaatin päälle puolikkaan appelsiinin mehun ja pirskotin suolaa ja öljyä. Vaikka salaatti oli tosi hyvää, bataatti olisi kaivannut hippasen lisää happoa. Mutta muuten; avot.

Bataatti-mozzarellasalaattia (4:lle lounaaksi)

1 kypsä bataatti (uunissa, kuoret päällä 200 astetta n. 30-40 min)
1 salaattikesäkurpitsa (tai tavallinen kesäkurpitsa)
pala vesimelonia
2 laadukasta pientä (= suomen standardikoko, tai 1 italialaisen iso) mozzarellapalloa
basilikan lehtiä
puolikas appelsiini (ja puolen appelsiinin kuori)
1 muna
jauhoa (voit sekoittaa mukaan vähän cayannea ja suolaa jos haluat)
seesaminsiemeniä
öljyä (pahkinäöljyä paistamiseen, hyvää oliiviöljyä kastikkeeseen)
(jerezin sherryviinietikkaa)
mustaa pippuria
suolaa
appelsiininkukkahunajaa/hunajaa


Kuori kypsä bataatti ja siivuta se pienehköiksi suorakaiteen kaltaisiksi paloiksi. Laita kolme lautasta vierekkäin; ensimmäiseen jauhoja, sitten rikottu ja kevyesti vatkattu kananmuna ja viimeiseen seesaminsiemeniä.

Pese salaattikesäkurpitsa ja  siivuta kurpitsa salaattilautaselle. Pilko melonia kuutioiksi salaattipedin päälle.

Laita paistinpannu kuumenemaan ja lisää siihen kuumennusta kestävää öljyä (esim. jotain pähkinäöljyä) ja jauhota sitten bataattiviipaleet vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi seesaminsiemenissä.

Paista paneroidut bataattiviipaleet öljyssä kauniin värisiksi molemmin puolin. Nosta salaatin päälle.

Lopuksi revi salaatin päälle mozzarella suupaloiksi ja joko pirskota päälle appelsiinin kuori, suola, pippuri sekä appelsiinin mehu, hunaja ja (etikka-)öljy (seos). ripottele basilikan lehdet koristeeksi ja tarjoa heti.