Täydellinen suklaakakku

I ilmoitti että haluaa syntymäpäiväkseen suklaakakun. Meikäläisen kädet olivat täynnä jotain tiskiprojektia ja lounasprojektia joten tuumasin V:lle että voisitko googlata minulle jotain suklaakakkureseptiä. Speksailin siinä tiskatessani, että haluaisin jonkun vähän kevyemmän ja ilmavamman suklaakakkupohjan; ei mitään liian tiivistä jota pitää temperoida tuntikausia ja rakenne pitäisi kuitenkin olla suussasulava. V oli vähän että voisitko antaa jotain tarkempaa speksiä, kun "enhämääosaamitääkaakkualeipoa"

Tämän kesän kirpparilöytöjä olivat muutamalla eurolla Isojoelta löytyneet vanhat, ehjät alumiiniset kakkuvuuat. Täydellisiä mökille. 

No, sen ohjeen pitää alkaa että voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi, lisää sitten kananmunat ja jauhoa jonka jälkeen pohjaan lisätään sulatettua suklaata ja kaakaojauhetta. Muuten en ala. Ja Niinpä V teki työtä käskettyä ja löysi minulle ohjeen; useammankin kun totta puhutaan.

"And just why are so many chocolate cakes more a feast for the eyes than the stomach?"                                                                       - Felicity Cloake, The Guardian

Mutta se, minkä hän oli jättänyt päällimmäiseksi auki tuli valituksi. Tähän oli kaksi syytä: ohje selitti asiat niin että insinöörikin ymmärtää ja se loppui yllä lainaamaani lauseeseen, joka puhutteli ja jota en voinut ohittaa. Minusta kun kakku tehdään syötäväksi ja kunhan se on vaan tappavan herkullista on minulle oikeastaan aika lailla samantekevää miltä se sitten lopulta näyttää.

Kakun väliin ja päälle levitetään voikreemiä, mutta koska siinä on kaakaota sitä ei tajua voikreemiksi. 

Toinen, henkilökohtaisella tasolla vetoava juttu ohjeessa oli kuorrutus. Kun olin lapsi, meillä ei ollut lupa syödä karkkia kuin kerran viikossa. Mutta parantumattomana herkkusuuna olin eräänä kauniina päivänä keksinyt, että kun kupissa sekoittaa pehmennyttä voita, tomusokeria ja kaakaojauhetta keskenään, siitä tulee herkullista, suklaista tahnaa. Silloin en tietystikään tajunnut että olin efektiivisesti tehnyt voikreemiä kaakaolla. Äiti saattoi olla samaan aikaan vähän sitä mieltä että lapsi oli luvattomilla teillä, sotkenut joka paikan kaakaojauhepölyllä, keksinyt jotain ällöttävää mutta kummallisen hyvää ja koska se on niin yllättävän kekseliästä ja herkullista ei oikein kehtaa kiukussakaan olla, vaikka ehkä mieli tekiskin. :)

Ja siinä se minua taas tuijotti; lapsuuteni superherkullinen suklaamössö, jota ei tajuaisi voikreemiksi kun sitä maistaa ja jolla tämä nimenomainen kakku oli tarkoitus kuorruttaa.

Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin irtopohjavuokaa, mutta onnistuu todistettavasti hyvin myös tavallisessa vuuassa. 

Ja niin sitä mentiin. Ja voin luvata että tässä ollaan nyt aika lähellä täydellistä suklaakakkua. Ainakin uskon että tässä on aineksia meidän perheen luottoreseptiksi tästä lähin.

Kakkutaikinan pitää olla pehmeää, tämän enempää en uskaltanut laittaa nestettä. 

Minä en ole mikään taivaallinen kakunpyöräyttäjä, mutta äitini on. Äidiltä olen oppinut, että kakkutaikinan pitää olla lopulta suhteellisen löysää; sellaista juuri tehdyn mannapuuron vahvuista kun se on juuri sopivaa. Myös ohjeessa oleva sanamuoto "soft dropping consistency" a.k.a pehmeinä, suurina taikinapisaroina valuva koosumus antoi vihjettä että taikinan pitäisi olla suhteellisen pehmeää. Niinpä luotin vaistooni ja tietoon, että suomalaiset, puolikarkeat vehnäjauhot saattavat tarvita enemmän nestettä kuin mitä ohjeessa sanotaan ja lisäsin nestettä suht paljon. Lisäksi halusin makuun hieman creme fraichen happamuutta.

Kypsä kakkupohja alkaa hieman haljeta. Älä pelästy jos kakku laskee tasaiseksi; se oli juuri täydellistä niin. 

Ja sitten kun olin lisännyt taikinaan lähes tuplamäärän kosteita osia alkuperäiseen ohjeeseen verraten, stressasin tietysti kakun kypsymisellä. Alkuperäinen ohje kannattaa lukea läpi sillä siinä esitellään suhteellisen paljon erilaisia kikkoja ja tekniikoita suklaakakkujen tekoon. Kypsymisen kohdalla mielenkiintoinen tiedonmuru oli, että jos suklaakakkua kypsennetään aluksi vain hetken uunissa, nostetaan sitten ulos ja annetaan höyryttyä loppuun vuuassaan, kakun rakenteesta tulee kosteampi ja silkkisempi. Vaikkei ohjeessa ihan niin mennäkään, luotin tähän, kun katselin kakkua kypsymässä enkä ollut 100% varma onko se nyt kystä vai ei. Annoin sen olla uunissa ohjeen maksimiajan 30 (ehkä jopa 35) min ja otin pois kun keskusta näytti juuri asettuneen ja kakun reunoille alkoi tulla pieniä repeämiä. Tulitikkuunkaan ei jäänyt enää raakaa taikinaa, ehkä hieman sulaa suklaata oli jossain, sillä taikinaan tulee myös rouhittua suklaata. Tiesin, että tämän tyyppinen kakku on menossa liian kuivaksi jos se pääsee repeämään täysin ja nousemaan tulivuorelle keskeltä. Tämän pitää olla silkkistä ja hieman kosteaa.

Niinpä nykäisin kakut ulos ja repeämät laskeutuvat jäähtymisen aikana kiinni. Kakku ei kuitenkaan lässähätänyt (eli painunut kuopalle) vaan pohjista tuli kauniin tasaiset. Rukoilin kyllä siinä hiljaa mielessäni kaikkia keksimiäni suklaakakkujen ja pienten lasten syntymäpäivien jumalia, että pohja on juuri kypsä, silkkinen ja mehukas.

Lopputuloksesta tuli sanalla sanoen upea. En koskaan kuvitellut että siitä tulisi niin silkkinen, ihana ja samalla kuohkean suklainen kakku. Väliin voi laittaa vain voikreemiä tai käyttää kostutukseen rommia, inkiväärisiirappia tai vaikka espressoa. Minulla oli ihanaa, Turun torilta löytyneistä villikirsikoista keitettyä hilloa jota sipaisin loput kakun väliin. Se on suositeltavaa vain, jos kakku saa tekeytyä yön yli jääkaapissa, sillä hillo tekee pohjista liukkaat ja ne pääsevät luistamaan leikatessa. Jos tarjoat kakun heti, suosittelen vaan voikreemiä. Yön yli asettuessaan kakku kuitenkin imee hillosta kosteuden ja se pysyy kasassa.

Nelivuotias koristeli itse kakkua. Kynttilät ovat lempiväriä. 

Koristeluun käytin vain tuoreita marjoja ja tarjosin ohessa sokeroituja vadelmia sekä mansikoita sekä kermavaahtoa. Mökkikikkana sekoitin puoleen litraa kermaa yhden purkin creme fraichea jotta kerma ei erotu tarjoillessa ja yön aikana jääkapissa niin tehokkaasti vaan voin tarjota kermavaahtoa uudelleen. Prinsessakeittiön Veera ja Veeran Ihanat Ipanat olivat meillä synttärivieraina ja me äidit siinä tyytyväisinä kakkua santsatessa mietimme, että tästä saisi aivan valtavan hienon naked caken kun tekisi täytteeseen mustikoilla maustettua voikreemiä. Jos nyt innostuit, niin mustikkavoikreemiä tein muutama vuosi sitten bebetyyppisiin mustikkaleivoksiin. Silloinkin yhdistelmä oli mustikka ja suklaa... On kuulemma tulossa erinomainen mustikkavuosikin.

Joten tätä kakkua suosittelen kyllä ehdottomasti kokeilemaan! Ensi kerralla V:n ei tarvitse googlata kakkupohjaa banaanikakkuunkaan, tämän voisi hyvin käyttää täytekakkupohjaksikin. Ja ilman kermaa kakku säilyykin hyvin jääkaapissa mökillä JOS sitä jää. Tarjoiluun se ei tosiaan vaadi mahdotonta temperoitumisaikaa ja tarpeetkin saattavat löytyä valmiiksi kaapista. Ainoa isompi työ on vatkata sitä voita vaahdoksi. Koska suklaata ei oikeasti tarvita kuin yksi levy, suosittelen panostamaan mahdollisimman laadukkaaseen tummaan suklaaseen jossa on vähintään 70% kaakaota. Meillä oli 100g Lindtin 85% levy kaapissa ja se toimi hyvin antaen reippaan suklaan maun, mutta uskokaa pois että lopputulos ei ollut liian bitteriä.

Loving it.

Täydellinen suklaakakku (kahteen 20 cm vuokaan, riittää arviolta 20:lle)

50g tummaa suklaata väh. 70%, sulatettuna ja hieman jäähtyneenä
250g voita, huoneenlämmössä
250g luomuruokosokeria (tai vaaleaa muscavadosokeria)
1/2 tl suolaa
100g kaakaojauhetta, Van Houten
250g leivontakarkeaa vehnäjauhoa (jos käytät hienoa kakkujauhoa, saattaa vaikuttaa nesteen määrään)
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
3 isoa luomumunaa
150g creme fraichea (1 prk, Valio)
225 ml maitoa
50g suklaata murskattuna veitsellä hienoksi

Voi-kaakaopäälliseen (jos erityisesti pidät voikreemistä, voit tehdä myös vähän isomman annoksen, mutta tämä riitti kyllä)
140g voita, huoneenlämmössä
50g kaakaota
200g tomusokeria
hippu suolaa
(2 rkl maitoa, tarvittaessa, minä en laittanut)

Täytteeseen kirsikkahilloa (ei pakollista)

Voitele ja jauhota kaksi n. 20 cm halkaisijlataan olevaa kakkuvuokaa tai irtopohjavuokaa. Sulata suklaa vesihauteessa ja jätä jäähtymään. Laita uuni kuumenemaan 180 C asteeseen.

Mittaa ja siivilöi jauhot, kaakao ja leivinjauhe sekä sooda toiseen kulhoon valmiiksi.

Vatkaa voi, sokeri ja suola keskenään vaaleaksi vaahdoksi. Lisää sitten munat yksi kerrallaan äläkä lisää seuraavaa ennenkuin edellinen on sekoittunut taikinaan kokonaan.

Lisää sitten käsin sekoittaen ja käännellen taikinaan puolet jauhoista (tai aja hitaasti yleiskoneella) ja lisää sen jälkeen sula suklaa ja lisää loput jauhot. Lisää sitten creme fraiche ja niin paljon maitoa, että saat taikinasta pehmeää ja juuri kaapimesta mostettaessa putoavaa.   (vasta tehty mannapuuro on samantyyppistä) Meillä maitoa lisättiin n. 2 ja 1/4 dl.

Jaa taikina kahteen paistovuokaan ja paista uunin alatasolla n. 30 min kunnes kakun keskusta on juuri asettunut eikä hylly enää, reunassa saattaa alkaa näkyä pientä halkeilua.

Anna uunista pois otettujen kakkujen jäähtyä aivan kauttaaltaan rauhassa pöydällä.

Tee voikreemi vatkaamalla voita ensin vaahdoksi. Lisää sitten kaakao ja sokeria. Jos seos ei ole tarpeeksi pehmeää, voit lisätä vähän maitoa.

(Valitse pohjimmaiseksi se pohja, joka on kypsempi, koska jos käytät hilloa, se kostuu siitä hieman lisää). Levitä n. kolmannes tahnasta kakkujen väliin ja säästä loput pinnan koristeluun. Jos haluat voit laittaa kakkujen välikerrokseen myös jotain makua tuovaa kostuketta tai ohuelti hyvää hilloa.  Jos käytät hilloa anna kakun vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Koristele murskatuilla suklaakekseillä (esim. oreos, domino tms) tai marjoilla. Tarjoa sellaisenaan tai creme fraiche kermavaahdon kanssa kuten meillä.