perjantai 27. maaliskuuta 2015

Suuri kiitos arkeni sankareille


Olin kyykistynyt noukkimaan fenkoleita pussiin kun ajatus lopullisesti kiteytyi päässäni; minun pitäisi tehdä joskus juttu näistä kauppakeikoista. Ja sitten pysähdyin, suoristin selkäni ja mietin uudelleen mitä oikeastaan juuri pälkähtikään päähäni:"Minun pitäisi tehdä juttu tästä Sellon Citymarketista."

Ja siinä seisoessani mieleen hiipi ajatus; "mahtaakohan semmoinen juttu kiinnostaa ketään?" Ja samantien heräsin ajattelemaan miksi edes ajattelin asiaa siltä kannalta? Me emme asu Helsingin keskustassa ja niin ihanaa kuin pikkupuodeissa shoppailu onkin, se on vähintään puolen päivän retki eikä ole varmaa että palaan siltä reissulta kokonainen ruoka mukanani. Tänne cittariin minä, perä-espoossa asuvan autoilevan perheen mamma mieluiten könyän työpäivän päätteeksi tai viikonlopun ostoksia tekemään.


Minua on jo pidempään mietityttänyt arki. Se joka ikisenä päivänä toistuva tapahtumien ketju, joka kuitenkin on juuri se elämä joka on minun. Tottakai pidän pikkuputiikeista, luksuksesta ja ulkomaanmatkojen eksotiikasta. Mutta totuus on silti että varmaan 90% meidän taloutemme ruuista tulee tästä nimenomaisesta marketista näillä nimenomaisilla arkisilla keikoilla. Kaikki mistä tekin täältä luette syntyy suurimmalta osin näiden raaka-aineiden kanssa käydystä arjen kamppailusta. ;)

Ja mitä enemmän mietin asiaa, sitä vakuuttuneemmaksi tulin, että se juttu pitäisi kirjoittaa koska minä palaan tänne aina. Ja lähden pois yleensä kärry täynnä kamaa, inspiroituneena, tyytyväisenä ja hymyssäsuin. Omaan kauppaan ja tutuksi käyneen myyjän ammattitaidon äärelle on turvallista palata kiireessäkin. Näillä ihmisillä on valtava merkitys sille, mitä meikäläisen keittiössä tehtiin viime viikolla, tehdään tulevana viikonloppuna ja ensi kesänä. 

Näiden ainakin yhdeksän asiakkuusvuoteni jälkeen tunnen liikkeen kuin omat taskuni; tiedän että kaikki on tuoretta ja hyvää ja että meikäläisenkin himoitsemat omituisetkin raaka-aineet useimmiten löytyvät sieltä.


Mutta ehkä tärkeintä kaikesta, luotan ihmisiin, jotka tapaan tiskin takaa. Heidän kanssaan vaihdamme ajatuksia niin raaka-aineista kuin reseptiikasta, sienestyksestä, sukulaisten ruokamieltymyksistä, lastenkasvatuksesta, viikonloppusuunnitelmista, päivän tarjouksista ja raaka-aineen oikeasta säilytyksestä. Tutuksi käynyt myyjä moikkaa hymyillen vaikka olisi lähdössä vuorosta kotiin. Kaikella sillä on merkitystä tällaiselle tavalliselle perheenäidille. Kaikki se on osa minunkin elämääni.

Ja niinpä kirjoitin kotiin päästyäni viestin Sellon CM:n kauppiaalle.


"Hei Esa

Olen vakituinen asiakkaanne ja teen liikkeessänne oikeastaan valtaosan taloutemme ruokaostoista. Olen intohimoinen ruuanlaittaja ja ilahdun laadukkaasta ja yllättävästäkin valikoimastanne tämän tästä, kiitos siitä. Kokemus ei kuitenkaan olisi niin positiivinen ilman erinomaista liha-, juusto ja kalatiskienne henkilökuntaa ja yrittäjiä. Saan heiltä aina hyviä vinkkejä, suosituksia ja ystävällistä palvelua josta haluaisin kiittää paitsi tässä, vähän toisellakin tavalla.
Kirjoitan vapaa-ajallani ruokablogia nimeltä Siskot kokkaa http://siskotkokkaa.blogspot.fi/ ja olen jo jonkin aikaa miettinyt suostuisivatkohan muutamat tutut myyjänne kehuttavaksi blogissa? "
"Niin paljon kun huippukokkeja ja pientuottajia hehkutetaan, niin minusta "omalla" kaupalla ja tutulla myyjällä vähintään yhtä suuri merkitys siinä, mitä meidän keittiöstä perheelle tarjotaan.

Valtaosa ruuasta tulee näiden tuttujen ja arvostamieni ihmisten kautta joille liian harvoin tulee sanottua muuta kuin satagrammaasiivuna, kiitos. Ei ole ollenkaan yhdentekevää millainen myyjä siellä tiskin takana seisoo. Hyvä, asiantunteva palvelu saa tulemaan uudelleen eikä tuttavallinen hymykään haittaa kun väsyneenä kauppaan raahautuu. "
 "Koska tarkoitukseni on aidosti vain kiittää ja toivottavasti ihastuttaa eikä vihastuttaa, ymmärrän oikein hyvin jos kuviin ei haluta. En siis ollenkaan loukkaannu jos otatte vain kiitokset vastaan ja toteatte että ujostuttaa liikaa :)  Mutta mielelläni otan kameran mukaan jonain päivänä ja räpsäisisin vaikka yhteiskuvan lihatiskin, kalatiskin ja juustotiskin paikalla olevasta porukasta. He ovat minut niin monesti pelastaneet kun olen miettinyt "mitä tänään ruuaksi" että mielellään otan kuvan arkeni sankareista:) "

Ja lopun arvaattekin. Niinpä sanottavaksi jää oikeastaan vain se tärkein; ISO kiitos.

Kiitos että olette tiskin takana asiantuntevina, omasta työstänne innostuneina, aina ystävällisinä ja loputtoman kärsivällisinä tällaiseen arpojaan. Kiitos että olette siellä joka päivä ja jokaisessa vuorossa. Kiitos myös niille joita en saanut mukaan näihin kuviin koska kamera oli juuri silloin kotona.

Tuoreesta parsasta ja paahdetusta ruusukaalista tulee ihan jumalainen, parmesanilla maustettu risotto.

Ja suuri kiitos myös niille monille hedelmä- ja vihannespuolen ihmisille jotka tuotte hyllyihin loputtomia määriä tuoretta tavaraa, poistatte huonoja, tuotte näytille kokonaisen ruusukaalipensaan jota esittelin kolmevuotiaalleni suurella ilolla ja laitatte esille vinkkejä uusien ja outojen hedelmien sekä vihannesten käyttöön. Hävettää ihan tunnustaa, että teidän kanssanne tulee juteltua vieläkin harvemmin vaikka se vaatisi vain hetkeksi pysähtymistä. Ja kiitos myös siitä työstä jota te logistiikasta vastaavat teette. Ikuisesti on jäänyt mieleen kun sinä henkilönostimella ilmapalloja siistivä mies ilahdutit silloin kaksivuotiastani antamalla trukin sanoa muutaman ylimääräisenkin kerran piip-piip ja tarjoamalla kattoon karannuttta ilmapalloa. Siitä puhuttiin ainakin viikko kotona: "Äiti, piip-piip!" Eikä sitä ilmapalloa olisi saanut hävittää edes silloin, kun se oli täysin tyhjentynyt koska setä, pallo ja piip-piip.

Ja nyt, pyydettyäni teiltä kaikilta eri osastojen osaajilta lupaa kuvaamiseen ja samalla yllätettyäni teidät tiedolla että minulla on blogi tiedän, että ette ole antaneet tätä hyvää palvelua vain "ruokabloggarille" vaan ihan tavalliselle äidille; minulle, seuraavalle asiakkaalle ja kaikille tiskinne taakse saapuneille.

Ja tietenkin suuri osa kiitoksesta kuuluu kauppiaalle joka mahdollistat tämän kaiken, motivoit henkilökuntaa ja otat valikoimiin pientuottajien tuotteita, etnisiä mausteita, artesaanileipää ja eettisempääkin kanaa.   

Hyvää viikonloppua teille kaikille, nähdään taas pian.

22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno teksti ;)

Krista kirjoitti...

Kiva kirjoitus! Ja mahtavalta vaikuttaa tuon Cittarin valikoima! En voi kuin kateellisena ihailla. Meidän lähikaupoistamme (toinen niistä myös C) ei valitettavasti noin hulppean näköistä valikoimaa löydy ja autottomana ei viitsi lähteä Espoosta Vantaalle eväitä raahaamaan. Jatkossakin jotain "erikoisempaa" halutessa on siis vain kömmittävä työpäivän jälkeen Helsingin keskustaan maailman parhaaseen ruokakauppaan eli Stockalle.

Nanna kirjoitti...

Kiitos niille joille kiitos kuuluu!

Campasimpukka kirjoitti...

Oi, tuli ihan kylmät väreet kuin tätä luin:)

Mimmu kirjoitti...

ihana teksti <3 ja niin paikkansapitävä.

Mulle sellon sittarireissut siskon kanssa on aina semmoisia piristäviä hetkiä. Monesti olen tarttunut muutamiin jänniin tuotteisiin, mitä ei täältä tampereelta tahdo löytyä. Esimerkkinä nyt vaikkapa klippan juusto.:p Muutenkin on aina hauska jäädä ihastelemaan ja tutkimaan hyllyjä, jotka notkuvat kaikkea ihanaa.

ja se lihatiski... <3 ;)

Jael kirjoitti...

Ihana postaus ja onpa kivaa että tuohon suostuttiin.Minullahan on postaus muutaman vuoden takaa lähiseudun jättimarketista ,jossa ei saa kuvata ja otin salakuvia,ja olen huomannut että useat muutkin oman alueensa (yleensä ulkosuomalaiset bloggaajat) ovat myös joutuneet kuvaamaan salaa lempikauppojaan...

Saija kirjoitti...

Kiva juttu hienoilla kuvilla :)

mbkarhu1 kirjoitti...

Tuollainen juttu varmasti lisää työhyvinvointia ja motivaatiota, ja lämmitti se ulkopuolisenkin sydäntä. Toivottavasti myös ilmapallosetä kuulee tästä.

sauvajyvänen kirjoitti...

Asutaankohan me lähelläkin toisiamme?

Sama kokemus minullakin samasta sittarista. Lempikalamyyjäkin päässyt kuvaan :) Oli kyllä kiva kirjoitus!

Minulla tosin joskus harvoin käyn käytävän toisellakin puolella, siellä on omat jutut mitä ostan. Paitsi käynnit ovat vähentyneet halpuuttamisen myötä, tuntuu että joko kassoja on vähennetty, tai sitten ihmisiä käy siellä enemmän, mutta siihen ei ole vastattu lisäämällä kassja.

Ja onhan se sittarin käyttö vähentynyt muutenkin viimevuosina. Jos Hakaniemen halli on työmatkan varrella, tulee siellä väkisinkin käytyä. Ja koska käytän pääasiassa julkista liikennettä, niin Kauppahalli24:n toimittamat ostokset kotiin on minun keino helpottaa arkea.

Mutta tosiaan, vaikea löytää parempaa HeVi-osastoa tai kalatiskiä kuin mitä Sellon sittarissa on.

Riikka kirjoitti...

Voi Nelle, sä olet kyllä niin ihana <3

Anonyymi kirjoitti...

Ihan mahtavan virkistävän erilainen postaus! Tavallinen arki kunniaan, kiitos tästä!

Paula /Keittotaiteilua kirjoitti...

Osui ja upposi! Olen kauppareissuilla pyöritellyt mielessäni ihan samoja juttuja ja tässähän ne kiitokset tulivatkin kauniiksi sanoiksi puettuna. Kiitos Nelle ja kiitos Sellon cittari :)

Nelle kirjoitti...

Anonyymi: kiitos! :)

Krista: Niin, oma lähikauppa jossa on kiva käydä on enemmän kuin yksittäisten osiensa summa. Ainakin minulle. En sano etteikö Stocka erikoistuote valikoimaltaan olisi vielä Sellon CM:ää laajempi, mutta tuttuja myyjiä minulla ei ole siellä yhtäkään ja jostain syystä tuolla lähikaupalla on minulle ihan erityinen sija. :)

Nanna: niinpä. Luottamus ei synny hetkessä.

Campasimpukka <3 kiitos!

Mimmu <3:) Nuo ihmiset tietävät sinut ainakin konseptina "mun sisko" vaikkeivät olisi edes tavanneet ;)

Jael: lähetin kirjeen CM:n kauppiaalle ensisijaisesti välittääkseni vilpittömät kiitokseni. Annoin täysin vapaat kädet valita halutaanko julkista somekiitosta vai ei. En myöskään halunnut lähteä kuvaamaan ketään salaa ja valitsin kuvaushetket siten että asiakkaita jotka voisivat häiriintyä järkkärin kanssa häiriköinnistä oli mahdollisimman vähän. Näin silti vaikka kauppa kai julkinen paikka onkin. Luvan kysyminen sekä kauppiaalta että kuvattavilta oli minusta osa sitä kunnioitusta jota alunperinkin halusin välittää koko jutulla.

Saija: kiitos!

mbkarhu1: Kiitos, toivon että vaikutus on juuri tuo mitä kuvasit. :) Ja joo, toivottavasti ilmapallosetä lukee kiitokset myös. Ainakin välitin linkin juttuun kauppiaalle myös.

Sauvajyvänen: jaa, voipi olla. Me asutaan täällä lähellä kehäkolmosta, lähdenrannan suunnalla. Ja mitä tulee tähän ihanaan kalatiskin asiantuntijaan, hän itse ehdotti että ottaisi jonkun merenelävän käsiinsä kuvaa varten. Ja mua niin nauratti kun näin minkä mies sieltä esiin nykäisi... Just tätä mä tarkotan ;)

Riikka: Kiitos! Mutta se on helppoa hymyillä takaisin kun ensin itse saa hymyn :) Joka ikinen kerta!

Anonyymi: kiitos! :)



Nelle kirjoitti...

Paula: Mulla on salainen toive, että ihmiset muistaisivat kiittää arjessa enemmän toisia ihmisiä. Ei se ole yhdentekevää eikä turhaa. Ja kuten näistäkin kommenteista voi lukea; hyvä on helposti leviävä kasvi. :) Kiitos että tulit jättämään kommenttisi!

Jonna / suolaa&hunajaa kirjoitti...

Hieno kirjoitus. Kyllä, rakastan pieniä kauppoja, mutta suurin osa meidän ruoasta tulee marketista, onneksi hyvästä sellaisesta - välillä myös Sellon Cittarista, joka on erinomainen kauppa. Varsinkin palvelutiskit ovat vertaansa vailla.

Minun arkielämäni kulkee lähiön ja Espoon väliä, se tarkoittaa, että keskustaan lähtee melkein kuin matkalle. Se ei tapahdu edes viikoittain (apua, tähän pisteeseen on tultu!!!!)

Nelle kirjoitti...

Jonna: Kiitos! Ja juuri niin, keskustaan tai kauemmas Stockalle tehdään excuja; "minilomia". Mutta hyvä arki se vasta vaatiikin. Siksi koko juttu.

Tiina kirjoitti...

Tämä oli aivan ihana teksti. :) Alkoi kovasti hymyilyttää. Löysinpäs samalla yhden kivan ohjeenkin jota ajattelin testata! Hyvä että tupsahdin tänne blogiin puolivahingossa. :)

Nelle kirjoitti...

Tiina: kiitos <3 ja tervetuloa! Mukava että jätit kommentin. :)

Myy kirjoitti...

Aivan ihana postaus <3

Nelle kirjoitti...

Myy: hyvästä on helppoa kirjoittaa. :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei :)Sinulla on aivan upea blogi,
mutta... luin kommentteja Sittarista. Miksi et hehkuta meitä landepaukkuja samalla tavalla? Teemme sitä ruokaa ihan alusta asti, mutta kukapa meitä hehkuttaisi ;)...

Nelle kirjoitti...

Hei Anonyymi; nyt en ymmärrä mitä tarkoitit landepaukuilla, haluaisitko kertoa niin että ymmärrän? :) Blogi on reportaasia omasta arjestani ja näihin n. seitsemään vuoteen mahtuu kaikenlaista arviota ihan pienistäkin kaupoista, elintarvikeketjun toimijoista sekä tuottajistakin. Cittarin arvo kaupunkilaiselle on, että se tuo monet ihanuudet lähelle.