keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Lusikassa ja nelikymppisten alkudrinkkivinkkipaikka!


Minttu ja J viettivät 10v hääpäiväänsä tuossa viimekuun lopussa ja pyysivät meitä syömään kanssaan ravintola Lusikkaan ihan vaan aikuisten kesken. Minua vähän huvitti; vaikka minä tulen käyneeksi silloin tällöin ulkona syömässä, V:n kanssa ollaan oltu "kahden ulkona" viimeksi silloin, kun Sipulimaan Merituuli ja Jukka viettivät hääpäiväänsä. Nousussa nelikymppisten keskuudessa siis: hääpäivät!

Meno näissä bileissä oli tosin vähän rauhallisempi kun osanottajia oli viidenkymmenen sijaan neljä, mutta seura oli parasta yhtäkaikki, ruoka hyvää ja ilta oikein mukava! Oli kiva kun saatiin olla mukana.

Sen verran olin juhlatunnelmissa, että otin mukaan vain pienen iltalaukun ja jätin järkkärin kotiin - silläkin uhalla että tiesin M:n osaavan takuulla valita hyvän ravintolan noin 100% varmasti :) Joten, koska se juttu nyt pitää kumminkin saada aikaan, pahoittelut vähän semmoisista ja tämmöisistä pokkarikamerakuvista.  

Upeita, kerrostuneen pähkinäisiä ja raikkaita makuja. Retiisi menee lihan kanssa yhtä hyvin kuin retikka kalan. Loistopala.

Sillä mukavaahan meillä lusikassa oli; tunnelma oli rento ja meitä palveltiin mukavan jouhevasti. Me päädyimme enempiä analysoimatta tasting - menuun viinipaketilla. Ruokaa ja juomaa, joo, tuokaa vaan!

Ja hyvä valintahan tuo oli; tykkäsin kovasti maistelumenun alkupään ruuista ja niiden kanssa tarjotuista viineistä. Ne olivat tosi hauskoja pareja; yksistään, ennen ruokaa maistettuna fiilis oli okei, joo ihan kiva, mutta ruuan kanssa; toooosi hyvä pari. Oikeastaan sanoisin että viiniä voi kyllä haistaa ennenkuin maistaa ruokaa, mutta suosittelen maistamaan ruokaa vaikka ihan vähän ennen ensimmäisen viinisiemaisun ottamista. Ruoka petaa makuaistin oikein ja idea löytyy kerralla. (Pakko niitä silti oli maistaa ensin) ;)

Maistelumenun teemassa oli minusta tällä kertaa jotain hyvin "japanihenkistä fuusio retrohässäkkää"... Tosi analyyttinen arvio, eikö vaan? Mutta vähän se nin meni; ihan alkuun saatiin kepeän raikas sashimi lohesta kurkkujuttujen kanssa, sitten tuli liha "sashimi" juureksilla ja pähkinöillä.

Paahdettu valkosipulikeitto oli samettista, lämmittävää ja absoluuttisen ihanaa. Kukat ja raikas persiljapyree olivat juuri semmoista luksusta jota ei kyllä kotona jaksaisi alkaa väkertämään.

Kahden erinomaisen sashimihenkisen jutun jälkeen oli ihan taivaallisen hyvää paahdettua valkosipulikeittoa jossa oli persiljavaahdosta tehty kvenelli ja kuivattuja kukkasia. Erinomainen annos jossa oli jotain rustiikkista mutta samalla kukkasten aromaattisuudessa jotain kovin kepeää ja melkein animea. Nämä kolme annosta olivat kaikkien mielestä ihan napakymppejä. 

Risottoa tryffelillä ja hm, minivihreitä?

Tryffelirisotto on todistetusti vaikea laji; minä tykkäsin kyllä paljon, mutta seurueen mielipiteet jakaantuivat. Toisista tryffeliä oli liikaa, toisista liian vähän ja no, minusta ihan sopivasti. Riisin kypsyyskin herätti keskustelua jonka lopputulos oli, että se saattoi olla ihan hiuskarvan verran kovaa, mutta hyvin lähellä täydellistä. Makumaailmaltaan tryffelirisotto kuitenkin otti selkeää kaulaa alkupään herkkiin makuihin ja oli tavallaan tiennäyttäjä seuraaviin kolmeen ruokaan.

Noita minivihreitä oli illan lähes jokaisessa annoksessa, viimeistään tähän olisi minusta voinut keksiä jotain muutakin. Vaikka mustan fenkolin lehtiä, ketunleipää tai jotain.

Pääruuaksi oli nieriää tomaattiohratolla. Ihan ok, mutta jotenkin odotimme ehkä vähän kiinteämpää, valkoista kalaa (koska sashimi oli jo punaista kalaa) ja jollain tavalla noh, raikkaampaa settiä.  Ainakin oma palani nieriää oli ehkä turhan kypsä omaan makuuni, vaikkei se sinänsä varmaan ollut ylikypsää. Asiaa ei tietenkään helpottanut, että olin sattumalta kotona laittanut lounaaksi lapsenvahdeiksi saapuneelle Mimmun posselle ihan täydellisesti nappiin osunutta nieriää. Ja täydellisellä meinaan juuri semmoista, joka on kypsän ja raa-an rajalla; pinkkiä, lohkeavaa ja tosi mehukasta. Meillä kokonainen nieriä vedetään uunista kun thermapen näyttää sisälämmöksi jotain vähän ruuminlämpöä korkeampia lukemia. Sen jälkeen kala saa vielä vetäytyä hetken ja omnom. Mutta; tykkäsin tomaattiohratosta kyllä - ehkä annos ei vaan jotenkin sopinut kokonaisuuteen.

Valkosuklaavanukas, granaattiomenaa kahdella tavalla ja poksukarkkeja

Myös jälkiruuasta "Ivoire & granaattiomena" tuli mielipiteiden jakaja. J oli ihan ekstaasissa ja söi tuota makeaa, retrokuppiin valettua, jollain lailla hyvin japanilaishenkistä vanukasta suurella halulla. Vanukkaan päällä oli granaattiomenasorbettia ja granaattiomenaa, joka oli jollain tapaa kiehautettu. Suklaisen vanukkaan sekaan oli vielä ripotettu paukkukarkkeja ja paljastui että J ei ollut syönyt niitä ikinä ennen. Mies oli myyty.

Ja vaikkakin kieltämättä leikkisä ja vähän vitsikäskin jälkiruoka, minusta setti oli vähän turhan makea. Granaattiomenasta puuttui parfyymista luonnetta jota kaipasin. M söi sorbetin ja kirpakat hedelmähelmet, mutta oli kanssani samaa mieltä siitä, että vanukas oli aika makeaa. Ei se huono annos ollut, mutta jollain lailla täysin toisen tyylinen kuin koko menun alkupää, josta tykkäsin niin valtavasti.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin hyvä setti; maistelumenu 49 eur ja viinipaketillakin reippaasti alle satasen.  Ruokaa oli hyvä määrä; takuulla saa vatsansa täyteen. Ja jos pääsee ähky yllättämään, Lusikasta löytyy pieni mutta oikein mukava kokoelma juomia, jolla ähkyä voi helpottaa. 



Ai niin, ja jos lusikkaan haluatte suunnata kannattaa alkudrinkillä käydä piskuisessa, läheltä löytyvässä Mille Migliassa. Hauska, kilpa-ajohenkinen pikkupaikka tekee ihan erinomaisia klassikkodrinkkejä; kuvassa täydellisen tasapainoinen old fashioned. Heillä on tarjolla myös ainakin itse sekoitettuja Negroneita pullossa, jolloin kun juoma ehtii tekeytyä, maku pääsee kehittymään. Ainakin juoma on tasalaatuisempaa. :) Joka tapauksessa hyviä drinkkejä ja kiva paikka.

Suosittelut sekä Millelle että Lusikalle!

4 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Meidän mielestä kesällä viinikaadot olivat vähän reippaanlaisia, olivatkohan jo vähän himmanneet? Toisaalta, kuka käskee hörsiä kaikkea :D

Nelle kirjoitti...

Campasimpukka: saattoihan tuo olla, että kaadot hippasen ylittivät 12 cl, mutta en valita! ;) Suoraan sanoen siihen en oikein edes kiinnittänyt huomiota, ihastelin vaan miten hyvin viini kävi ruokien kanssa. Sommellier osasi asiansa. Mutta; arkena voisi pärjätä puolella paketillakin viiniä ja aina voi tosiaan jättää osan juomatta jos josain kohden tuntuu, että juomaa on liikaa.

Sitäpaitsi, tuona lauantai-iltana me olimme oikein luvan kanssa hunnigolla koko posse ja käytiin ihan drinkeilläkin niinkun ennenvanhaan! ;)

Merituuli kirjoitti...

Oltiin Jaanan kanssa syksyllä Lusikassa ja tykkäsin kovastikin.

Hyvä että ihmiset juhlii hääpäiviään niin teidätkin saadaan tuulettumaan ;D.

Nelle kirjoitti...

Merituuli: joo, positiivinen mullekin jäi päällimmäiseksi. Rentoa, välitöntä menoa ja hintakaan ei ole minusta paha ruokamäärään ja sen laatuun nähden. Ja sanos muuta, te hääpäiväjuhlijat ootte parhaita ;)