tiistai 24. helmikuuta 2015

Kokonainen kana kolmella paprikalla


Tässä on meikäläisen perusarkiruoka. Ta-daah. Se on kokonainen broileri. Valmiiksi avattu broileri, jonka olen väsyneenä ja hädissäni lätkäissyt pataan ja soveltanut siihen jotain ideaa mikä nousi selkärangasta. Ja vaikka idea olikin hyvä, aikataulu petti ja tästä tulikin illallisen sijaan seuraavan illan illallinen eikä kaikki muutenkaan mennyt kuten Strömsössä.

Enkä tiedä kiinnostaako tämä ketään, pitäisikö olla viimeistellympi ohje, pitäisikö idean sijaan olla tarkkoja määriä? Varmaan ei, kyllä ja pitäisi. Mutta siitä huolimatta, tässäpä vaan kirjoitan. Tässä blogatessa nimittäin itselläkin rima nousee koko ajan ja viimeisen vuoden aikana on käynyt monta kertaa niin, etten ole kirjoittanut ylös mitään kun olen ajatellut että hmm, vähän pitäisi tuunata ja ehkä tehdä toistamiseen jotta kehtaa laittaa teille sen ohjeen. Ja sitten sitä aikaa ei tulekaan ja koko homma unohtuu. Ja sitten minua oikeastaan harmittaa, etten kirjoittanut edes sitä ideaa. Niinpä en tee tänään sitä nimenomaista virhettä, koska kuten niin usein muulloinkin, enemmän harmittelee sitä mitä ei tehnyt kuin sitä minkä kuitenkin teki. Sitäpaitsi, tässä setissä on potentiaalia tosi paljon ja lopulta ruoka oli, vaikkei ihan, niin lähes sellaista kuin pitikin.

Kupletin juoni on makumaailmaltaan kevennetty kolmen paprikan kana. Tykkään hirveästi tuoreen, säilötyn ja kuivatun paprikan yhdistelmästä tuossa kyseisessä ruuassa. Ongelma meillä nykyisin vaan on, että I ei oikein tykkää että koko ruoka upotetaan tomaattikastikkeeseen. Niin, ja toinen onglema on se alkuperäisen ohjeen habanero, joka on ihan liian vahvaa kolmivuotiaalle.  Ja niinpä keksin, että jos kevennän chilipuolta ja vähennän tomaattisuutta, saan ehkä aikaan samalla idealla ruuan, joka kelpaa.

Ja, noh, niin se kelpasikin. Mutta kaadoin vuokaan sen säilöttyjen paprikoiden etikka-sokeriliemen ja käytin säilöttyjä valkosipulin kynsiä. Siinä meni tältä oman elämänsä tähdenlennolta vähän lyönti ohi. Makea ja paksunmakuinen paprikaliemi teki setistä liian muljahtavan makean ja valkosipulimarinadin chilistä puuttui raikkaus ja no, oikeastaan se chilisyys. Niitä kyseisiä kynsiä ei pitäisi käyttää mihinkään muuhun kuin pitkään haudutetun chili con carnen tai ragun taustaorkesteriin. Ruoka oli ihan syömäkelpoista; paprikat olivat paahtuneet ihanasti ja kirsikkatomaatit olivat makeita ja hyviä. Mutta kaipasin samanlaista raikkautta jota oli taannoin tekemissäni tomaatin kanssa paahdetuissa kanan koipinuijissa. Juuri sen raikkauden se pahuksen etikkaliemi latisti.

Mutta; väitän kuitenkin urheasti että tiedän miten tämä korjataan:

Olisi kannattanut nakata vain kasarin pohjaan tilkka öljyä, sinne muutama valkosipulin kynsi ihan kuorineen, paahtaa niitä vähän ruskeaksi joka puolelta ja lisätä sitten pieni pala jotain raikasta chiliä ja paahtaa sitäkin hetki. Vaikka puolikas aji cristalia tai tavallista punaista chiliä olisi varmasti ajanut asian. Ja sitten kun kana ja paprikat on laitettu siihen makupohjan päälle, paprikaliemen sijaan pöttiin olisi pitänyt laittaa kuivaa valkoviiniä.

Näin paprikat paahtuvat, säilötyistä paprikoista ja kirsikkatomaateista tulee sitä makeutta, paahtuneesta valkosipulista täyteläisyyttä ja valkkarista happoa, joka kesyyntyy kanan kanssa kypsyessään ja kanasta valuviin, ihaniin paistoliemiin sekoittuessaan vain aromaattiseksi soosiksi.

Joten niinpä tästä tuli tällainen keittiömuistiinpano arki-illalta jotta muistan nämä korjaukset ja teen tätä vielä uudelleen. Todennäköisesti nyt pikemmin kuin myöhemmin, kun se tuli tähän kirjattua. Korjattuna, mutta kokeilemattomana.

p.s. kun aikataulu pettää, niinkuin tällä kertaa, meillä defaultataan usein tomaatti-mozzarellapastaan. 

Kokonainen broileri kolmella paprikalla (4-6:lle, voit jatkaa määrää pavuilla)

Loraus öljyä
4-5 valkosipulin kynttä kuorineen
1/2 raikasta, punaista chiliä esim. Aji Cristal (voit laittaa enemmänkin, oman maun mukaan)
1 valmiiksi halkaistu "kettukana", luomunokka tai broilerin koipireisiä
n. 1-1,5 rkl mietoa savupaprikajauhetta
suolaa (käytin itse yrttistä Profumo del Chiantia)
pippuria
1 pienehkö purkki (tai 1/2 isosta purkista) säilöttyä paprikaa
1 rasiallinen kirsikkatomaatteja, halkaistuna
n. 3 tuoretta paprikaa
1 paketti valmiiksi keitettyjä mustapapuja, huuhdottuna
n. 2-3 dl kuivaa valkoviiniä
lehtipersiljasilppua
hyvää oliiviöljyä

Lämmitä uuni n. 180 asteeseen

Laita  uuninkestävä kannellinen kasari kuumenemaan. Lorauta kasariin oliiviöljyä ja laita valkosipulit kuorineen paahtumaan öljyyn. Kun valkosipulit alkavat olla vähän kullanruskeita, lisää chilisilppu ja sekoita pari minuuttia, jotta chili pehmenee. Huomaa, että chilin tulisuus on niissä siementen vaaleissa kiinnikkeissä, joten jos et halua paljon tulta, siisti ne pois chilistä.

Sekoita suola, pippuri ja paprikajauhe. Hiero sitten kanan nahkaan kaikkialle mausteseosta ja laita kana kasariin. 

Lisää kanan ympärille pilkotut säilykepaprikat, tuoreet, siivutetut paprikat (siemenet poistettuna ja huuhdottuna) ja halkaistut kirsikkatomaatit. Lisää huuhdotut pavut ja kaada pöttiin valkoviiniä sen verran, että pohjalle tulee ohuehko, enkä n. vajaan sentin kerros.
 Laita kansi päälle pöttiin ja paahda uunissa n. 2h. Tässä kohden riko valkosipuleita kauhalla pötissä olevan liemen sekaan. Tarkista kuitenkin samalla liemen maku. Jos haluat kanaan lisää makeutta, sekoita liemeen vähän hunajaa. Sitten voit valella kanan paistinesteellä ja jäähdyttää ruuan tarjotaksesi sen vasta seuraavana päivänä.

TAI jos haluat tarjota sen heti, nosta uunin lämpö 200 asteeseen, valele kanaa paistiliemiellä ja anna kanan ottaa hieman väriä pintaansa ilman kantta. Ehkä n. 20min.

Jos lämmität kanaa uudelleen, varaa lämmittämiseen hetki pidempään ja vaele tarvittaessa kanaa pariin kertaan, ettei se kuiva.

Silppua kanan päälle runsaasti lehtipersiljaa ennen tarjoamista, pirskauta päälle hyvää oliiviöljyä ja tarkista liemen maku (ja lisää tarvittaessa hieman sitruunan mehua). 

Tarjoa ylikypsä, paahtunut, mehukas ja luulta putoava kana riisin (tai esim. bulgurin) ja gremolatan kanssa.

Gremolata (tarjoa ruuan kanssa)
1 prk ranskankermaa
1 sitruunan kuori (taisin laittaa appelsiinin kuorta tällä kertaa)
0.5 dl lehtiperisljasilppua


Sekoita aineet keskenään, lisää tarvittaessa ripaus suolaa ja tarjoa kanan kanssa.

3 kommenttia:

Heidi - Kärähtäneet kirjoitti...

Voi, tuo kuulosti ihan omilta tekemisiltäni, "mun piti tehdä tämä illaksi mutta se tuleekin aamuksi". Lohdullista, etten ole ainut :) Kanasetti näyttää kyllä tosi herkulliselta. Meilläkin on kovasti tykästytty noihin valmiiksi aukileikattuihin, kokonaisiin kananpoikiin.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Hyvä, kun maltoit laittaa ohjeen. Kuulostaa juurikin niin herkulliselta kuin varmaan oli. Mulla ainakin vesi herahti kielelle ja aattelin kokeilla jossain vaiheessa. Kiva, kun myös kerroit niistä "mokista", niin ei tule tehtyä samaa virhettä.

Nelle kirjoitti...

Heidi: joo, mä jotenkin ajattelin että se olisi tullut nopeammin; mutta lopulta totesin että paprika vaatii vielä pidempään ja haluan että liha ihan putoaa luulta. Siksi pidempi paistoaika. Kyllä mulle aina joskus käy näin; yliarvioin oman suorituskykyni, käytettävissä olevan ajan ja ylipäätään. Arki tapahtuu! :) Mutta seuraavana päivänä oli tosi helppo illallinen;) Että haitanneeko tuo lopulta lainkaan!

Mummeli: joo, se etikkaliemi oli tosiaan liian "paksun" makuista. ja tekniikkana olen ihan ihastunut siihen valkosipulinkynsien paahtamiseen kuori päällä öljyssä. Toimii kaikenlaisten rustiikkisten ruokien pohjaan. :) Kiva kun tulit kommentoimaan!